Koomaa kesti 2929 päivää. Mikä on merkillinen osoitus tämän lähes
86 vuoden ikään yltäneen poliittisen järkäleen kestävyydestä. Tietysti
jos kyseessä ei olisi ollut Israelin pääministeri, hoitotoimetkaan olisivat
tuskin olleet lähimainkaan yhtä perusteelliset kuin Sharonin tapauksessa.
Eiliseen Sapattiin tämän erikoislaatuisen sotilaan ja poliitikon elämänkaari
sitten kuitenkin hiipui. Hänet tunnettiin useilla lempinimillä: ´Arik´, ´Israelin
kuningas´, ´Jumalan leijona´, ´Sodan ja rauhan puskutraktori´ - vain
muutamia mainitaksemme. Ja vaikka hän on maannut sairasvuoteella
umpikoomassa viimeksi kuluneet kahdeksan vuotta, tuskin päivääkään
on Israelissa eletty kysymättä, mitä ´Arik´ olisi tehnyt - tai jättänyt
tekemättä - tietyissä poliittiissa tilanteissa. Tämä jos mikä on vahva
osoitus Sharoniin kytkeytyneestä polittisesta vaikutusvallasta.
Ariel Sharon syntyi 27.2.1928 Kfar Malalissa Valko-Venäjältä kotoisin
olleeseen juutalaisperheeseen. Hänen vanhempansa, Shmuel Scheinerman
ja Dvora Scheinerman, olivat tutustuneet toisiinsa Tbilisin yliopistossa
Georgiassa. Isä opiskeli maataloutta ja äiti lääketiedettä. Bolsevikkivallan
uhan alla pakenivat brittien hallitsemaan Palestiinaan. Perheeseen syntyi
Yehudit (´Dita´) -niminen tytär 1926, ja pikkuveli Ariel kaksi vuotta nyöhemmin.
Jo 14-vuotiaana Sharon lähti mukaan Gadna-nimiseen sotureiden rintamaan,
josta tie eteni Haganahiin, nykyisen IDF:n alkioon. Sharon olikin mukana
niin Itsenäisyyssodassa (1948), Suezin sodassa (1956), Kuuden päivän
sodassa (1967), Jom Kippurin sodassa (1973) kuin vuoden 1982 Libanonin
sodassakin - puhumattakaan suorastaan kymmenistä muista hieman
vähemmälle huomiolle jääneistä taistelutehtävistä.
Nimensä Scheinerman Sharoniksi (David Ben-Gurionin ehdotuksesta)
vaihtanut kulmikas, omapäinen ja lujatahtoinen mies niitti mainetta ja
hankki vihamiehiä tasatahtiin. Oli monia jotka hurrasivat Sharonille.
Ja vähintään yhtä monia, jotka tekivät kaikkensa kampittaakseen
hänet - niin armeijakuvioissa kuin myöhemmin poliittisillakin kentillä.
"Israelilla ei ehkä ole oikeutta laittaa muita oikeuteen, mutta takuu-
varmasti kenelläkään ei ole oikeutta laittaa juutalaisia ja Israelin
valtiota oikeuteen!", oli yksi Ariel Sharonin usein lausumia teesejä.
Hänen kannattajansa pitivätkin Ariel Sharonia todellisena Israelin
kansallisena ´ankkurina´, juutalaisten ja juutalaisuuden takuumiehenä,
jolle aina ja kaikessa oli tärkeintä Israelin kansallisen edun ehdoton
turvaaminen. Mutta myös tietyt ristiriitaisuudet leimasivat Sharonin
toimintaa: kun hän yhtäällä oli juuri se mies, jonka katsotaan toden
teolla käynnistäneen juutalaisten siirtokuntien vahvan etenemisen
Länsirannalla, toisaalla juuri tämä sama mies järjesti juutalaisten
täysevakuoinnin Gazasta.
http://www.patmos.fi/fi/etusivu/?id=709&selArticle=486
86 vuoden ikään yltäneen poliittisen järkäleen kestävyydestä. Tietysti
jos kyseessä ei olisi ollut Israelin pääministeri, hoitotoimetkaan olisivat
tuskin olleet lähimainkaan yhtä perusteelliset kuin Sharonin tapauksessa.
Eiliseen Sapattiin tämän erikoislaatuisen sotilaan ja poliitikon elämänkaari
sitten kuitenkin hiipui. Hänet tunnettiin useilla lempinimillä: ´Arik´, ´Israelin
kuningas´, ´Jumalan leijona´, ´Sodan ja rauhan puskutraktori´ - vain
muutamia mainitaksemme. Ja vaikka hän on maannut sairasvuoteella
umpikoomassa viimeksi kuluneet kahdeksan vuotta, tuskin päivääkään
on Israelissa eletty kysymättä, mitä ´Arik´ olisi tehnyt - tai jättänyt
tekemättä - tietyissä poliittiissa tilanteissa. Tämä jos mikä on vahva
osoitus Sharoniin kytkeytyneestä polittisesta vaikutusvallasta.
Ariel Sharon syntyi 27.2.1928 Kfar Malalissa Valko-Venäjältä kotoisin
olleeseen juutalaisperheeseen. Hänen vanhempansa, Shmuel Scheinerman
ja Dvora Scheinerman, olivat tutustuneet toisiinsa Tbilisin yliopistossa
Georgiassa. Isä opiskeli maataloutta ja äiti lääketiedettä. Bolsevikkivallan
uhan alla pakenivat brittien hallitsemaan Palestiinaan. Perheeseen syntyi
Yehudit (´Dita´) -niminen tytär 1926, ja pikkuveli Ariel kaksi vuotta nyöhemmin.
Jo 14-vuotiaana Sharon lähti mukaan Gadna-nimiseen sotureiden rintamaan,
josta tie eteni Haganahiin, nykyisen IDF:n alkioon. Sharon olikin mukana
niin Itsenäisyyssodassa (1948), Suezin sodassa (1956), Kuuden päivän
sodassa (1967), Jom Kippurin sodassa (1973) kuin vuoden 1982 Libanonin
sodassakin - puhumattakaan suorastaan kymmenistä muista hieman
vähemmälle huomiolle jääneistä taistelutehtävistä.
Nimensä Scheinerman Sharoniksi (David Ben-Gurionin ehdotuksesta)
vaihtanut kulmikas, omapäinen ja lujatahtoinen mies niitti mainetta ja
hankki vihamiehiä tasatahtiin. Oli monia jotka hurrasivat Sharonille.
Ja vähintään yhtä monia, jotka tekivät kaikkensa kampittaakseen
hänet - niin armeijakuvioissa kuin myöhemmin poliittisillakin kentillä.
"Israelilla ei ehkä ole oikeutta laittaa muita oikeuteen, mutta takuu-
varmasti kenelläkään ei ole oikeutta laittaa juutalaisia ja Israelin
valtiota oikeuteen!", oli yksi Ariel Sharonin usein lausumia teesejä.
Hänen kannattajansa pitivätkin Ariel Sharonia todellisena Israelin
kansallisena ´ankkurina´, juutalaisten ja juutalaisuuden takuumiehenä,
jolle aina ja kaikessa oli tärkeintä Israelin kansallisen edun ehdoton
turvaaminen. Mutta myös tietyt ristiriitaisuudet leimasivat Sharonin
toimintaa: kun hän yhtäällä oli juuri se mies, jonka katsotaan toden
teolla käynnistäneen juutalaisten siirtokuntien vahvan etenemisen
Länsirannalla, toisaalla juuri tämä sama mies järjesti juutalaisten
täysevakuoinnin Gazasta.
http://www.patmos.fi/fi/etusivu/?id=709&selArticle=486
Vastaukset 2
Vanhimmat
Syntyi juutalaisperheeseen. Juutalaisperheeseen syntyi Jeesuskin, Vapahtajamme ja syntiemme sovittaja. Juutalaisista juurista alkoi kristinuskokin. Meillä kristityillä on paljon yhteistä juutalaisen kansan kanssa. Messiaaniset juutalaiset lukevat Raamattua alusta loppuun, mutta muut vain Vanhaa Testamenttia.
Keskiviikkona Leo Meller puhuu Sharonista Savenvalajan pajassa. Sharonin merkityksestä profetallisesti, kerrottiin radio deillä.