Israelin kansa murehtii suuren johtajan kuolemaa (Ariel Sharon 1928 - 2014: osa 1)
Koomaa kesti 2929 päivää. Merkillinen osoitus 86 vuoden ikään yltäneen "Arikin, Israelin kuninkaan ja Jumalan Leijonan", kestävyydestä. Lainausmerkeissä olevat termit ovat joitakin niistä nimistä, joita Israelin sotilaat jom kippur-sodassa olivat maalanneet Sharonin kuvan viereen tankkien ja sotavälineitten pintaan. Neljässä blogissa niihin sisältyvine lainauksineen käsittelen Ariel Sharonin elämää, perintöä, hänen hurskauttansa ja vihdoin myös eräitä hämmästyttäviä profeetallisia ulottuvuuksia, joissa jotkut näkevät varsinaisen syyn siihen, ettei Israelin Paimen ottanut väsynyttä taistelijaansa rajan taakse Aabrahamin helmaan vaan piti hänet elävien joukossa. "Hän on merkki", totesi Lance Lambert Arikista ja lisäsi: "Niin kuin arkkia rakentanut Nooa oli merkki aikalaisillensa ja myös sadoille sukupolville aina Jeesuksen paluuseen saakka, niin Ariel Sharon on merkki Israelille ja kaikille kansoille." Kuinka niin? Lue tämä blogisarja. Yllätyt.
Ariel Sharon – Israelin 11. pääministeri ja mies, joka hallitsi juutalaisvaltion poliittista näyttämöä ensinnäkin peräänantamattomana oikeistolaisena voimatekijänä, sittemmin toisinajattelevana diplomaattina, joka valvoi Israelin tekemiä laajoja aluemyönnytyksiä – pääsi sapatinlepoon kirjaimellisesti sapattina 11. päivänä tammikuuta 2014. Hän kuoli 85-vuotiaana, kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun hän oli vaipunut koomaan saamansa vakavan aivoverenvuodon seurauksena.
Sharonin vuosikymmeniä kestänyttä uraa leimasivat syvien vastakkainasettelujen ajanjaksot samoin kuin laajalti tunnustettu suosio, jota pönkittivät vakava haavoittuminen Israelin itsenäisyyssodassa ja poliittinen valta, jota vahvistivat hänen perättäiset vaalivoittonsa. Hänen viimeiset poliittiset vuotensa, pääministerinä vuodesta 2001 vuoteen 2006, muistetaan aikana, jota leimasivat laajat terrorisminvastaiset operaatiot ja vielä laajemmat rauhan eleet.
Sharon tuli valituksi pääministeriksi keskellä terroristisotaa, josta palestiinalaiset niihin aikoihin ylpeilivät sanoen suunnitelleensa sitä vuosia.
Intifada syttyi lopulta sen jälkeen, kun palestiinalaisten presidentti Jasser Arafat oli kieltäytynyt Sharonin edeltäjän Ehud Barakin heinäkuun 2000 rauhantarjouksesta. Analyytikot korostivat tuolloin, että väkivalta, joka lopulta vei hengen tuhansilta, tukahdutti kaikki rauhan mahdollisuudet.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/138/leo_meller_tanaan_-_israelin_kansa_murehtii_suuren_johtajan_kuolemaa_(ariel_sharon_1928_-_2014_osa_1)
Koomaa kesti 2929 päivää. Merkillinen osoitus 86 vuoden ikään yltäneen "Arikin, Israelin kuninkaan ja Jumalan Leijonan", kestävyydestä. Lainausmerkeissä olevat termit ovat joitakin niistä nimistä, joita Israelin sotilaat jom kippur-sodassa olivat maalanneet Sharonin kuvan viereen tankkien ja sotavälineitten pintaan. Neljässä blogissa niihin sisältyvine lainauksineen käsittelen Ariel Sharonin elämää, perintöä, hänen hurskauttansa ja vihdoin myös eräitä hämmästyttäviä profeetallisia ulottuvuuksia, joissa jotkut näkevät varsinaisen syyn siihen, ettei Israelin Paimen ottanut väsynyttä taistelijaansa rajan taakse Aabrahamin helmaan vaan piti hänet elävien joukossa. "Hän on merkki", totesi Lance Lambert Arikista ja lisäsi: "Niin kuin arkkia rakentanut Nooa oli merkki aikalaisillensa ja myös sadoille sukupolville aina Jeesuksen paluuseen saakka, niin Ariel Sharon on merkki Israelille ja kaikille kansoille." Kuinka niin? Lue tämä blogisarja. Yllätyt.
Ariel Sharon – Israelin 11. pääministeri ja mies, joka hallitsi juutalaisvaltion poliittista näyttämöä ensinnäkin peräänantamattomana oikeistolaisena voimatekijänä, sittemmin toisinajattelevana diplomaattina, joka valvoi Israelin tekemiä laajoja aluemyönnytyksiä – pääsi sapatinlepoon kirjaimellisesti sapattina 11. päivänä tammikuuta 2014. Hän kuoli 85-vuotiaana, kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun hän oli vaipunut koomaan saamansa vakavan aivoverenvuodon seurauksena.
Sharonin vuosikymmeniä kestänyttä uraa leimasivat syvien vastakkainasettelujen ajanjaksot samoin kuin laajalti tunnustettu suosio, jota pönkittivät vakava haavoittuminen Israelin itsenäisyyssodassa ja poliittinen valta, jota vahvistivat hänen perättäiset vaalivoittonsa. Hänen viimeiset poliittiset vuotensa, pääministerinä vuodesta 2001 vuoteen 2006, muistetaan aikana, jota leimasivat laajat terrorisminvastaiset operaatiot ja vielä laajemmat rauhan eleet.
Sharon tuli valituksi pääministeriksi keskellä terroristisotaa, josta palestiinalaiset niihin aikoihin ylpeilivät sanoen suunnitelleensa sitä vuosia.
Intifada syttyi lopulta sen jälkeen, kun palestiinalaisten presidentti Jasser Arafat oli kieltäytynyt Sharonin edeltäjän Ehud Barakin heinäkuun 2000 rauhantarjouksesta. Analyytikot korostivat tuolloin, että väkivalta, joka lopulta vei hengen tuhansilta, tukahdutti kaikki rauhan mahdollisuudet.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/138/leo_meller_tanaan_-_israelin_kansa_murehtii_suuren_johtajan_kuolemaa_(ariel_sharon_1928_-_2014_osa_1)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Linkistä lisää asiaa.
Eipähän Suomen halitus saati kansanedustuslaitos lähettänyt yhtään edustajaa Arielin muistotilaisuuteen. Taisivat pelätä Gazasta tulevia raketteja niin paljon, että lähettivät suurlähettilään sinne edustamaan Suomea. Sain hiljaisen tiedonsanan, että "koska Suomen valtio ei lähettänyt valtiollista edustajaa Israelin entisen pääministeri Arielin muistotilaisuuteen, niin lähitulevaisuudessa Suomella ei ole enää ketään valtion korkeimmasta edustuksesta, jota voisi lähettääkään edustamaan Suomea, koska Suomi annetaan alusmaaksi (osin) toiselle valtiolle ja enää ei tarvita edustajaakaan." Ehkä nykyiset hallitukset lakkaavat olemasta EU:n liittovaltion synnyttyä tai sitten osa Suomea jaetaan. Näin käy Israelia halveksiville.
Kannattaa tukea palestiinalaisia kuten minä olen tehnyt siitä lähtien kun uskoon tulin. Sen jälkeen olen saanut joka päivä mahtavan suuria siunauksia.
HYVÄ!
http://www.eappi.fi/
Suhinootaivaasta nim. puhuu asiaa. Juuri sellainen käsitys minulla on ollut jo pidemmän aikaa mielessä. Jostakin se "rutto" tulee Suomen kansan eteen. Se menee sen sanonnan mukaan, että - myöhäistä on katumus kuoleman jälkeen - eli olisi pitänyt huomioida Jumalan tahto silloin kun se vielä oli mahdollista, eikä vielä satanut tulta ja tulikiveä kansalle. Kansa saa sellaiset päättäjät kuin se ansaitsee. Herra katsoo varmaan, että se rukoillut, sodan ajan sukupolvi pääsee täältä pois. Seuraava sukupolvi saa ansionsa mukaan. Jumala sanoo, että te tulette huomaamaan, että minä on Herra.
Kiinnitin muuten huomiota siihen suurlähettilään edustukseen Israelissa minäkin. Ketäs edusti Mandelan hautajaisissa? Ei riittänyt suurlähettilästaso.
Mandela ei lue Raamatussa, mutta ohjeet Israelin kansaan ja siihen suhtautumiseen löytyy.
Mandela sai aikaan Jeesuksen esimerkin mukaisen väkivallttoman vallankumouksen oli kristitty. Hän sai toki Suomeltakin sen kunnioituksen joka saada piti.
HYVÄ!
Suomi saa Jumalalta sen kunnioitusen minkä ansaitsee ja se kansa on sanova: Me emme pidä tästä.
Siunaamalla Palestiinaa olen minäkin saanut Jumalalta kunnioitusta pilvin pimein!
Suomi on hyvällä tiellä!
HYVÄ!
Missä ne minun panokseni nyt on kun siellä Tsekissä räjähti. Meillä suomessa on suomen lippu, mutta minähän en ole kuin muslimi ja siksi on luonnollista että liputan terroristeja. eappikaan ei hyväksytä kristillisiin maihin, mutta aaaaaaaaaahhhhhh, sinne palestiinaan.
Valittelut Israelin kansalle
Suomalaiset ovat yksi kadonneista juutalaisista heimoista.