Heprealaiskirje 10:26

"Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi."

Mitä tämä meinaa? Sitäkö, että jos uskossa oleva tekee synnin tietoisena että se syntiä on niin onko se anteeksiantamatonta? Kun "ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi"? Jotkut tulkitsevat sen näin.
2226
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tuosta Hebrealaiskirjeen kohdasta olen tehnyt aloituksen otsikolla
Kristuksesta luopuminen Hebrealaiskirjeessä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11870850

Mitä tulee itse kysymykseesi, niin toki uskova voi langeta.
Mutta ei uskova enää elä synnissä.

Nainen, jonka Jeesus armahti, oli juuri tavattu itse teosta.
Valitettavasti nuo ystävät eivät tuoneet myös miestä Jeesuksen luo.
Hänkin olisi voinut kohdata Jeesuksen ja saada syntinsä anteeksi.

Eivät nuo ihmiset tietenkään vahingossa tehneet aviorikosta.
Valitettavasti on oletettavaa, että tuo mies teki myöhemminkin aviorikoksia.
Yhtä oletettavaa on, että tuo nainen ei Jeesuksen kohdattuaan enää niitä tehnyt.

Mutta kun ihminen on syntynyt Hengestä Jumalan lapseksi,
tullut Jeesuksen omaksi, niin tuo ihminen on uusi luomus.
Jeesuksessa hän on kuollut, haudattu ja ylösnoussut uuteen elämään.
Hänen lihansa on siis himoineen ja haluineen ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa.

Ja siksi uudestisyntyneen ihmisen tunnusmerkistöön ei kuulu se,
että ihminen elää synnissä. Hän on vapautunut syntikahleista.

"Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia.
Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se,
joka ei veljeänsä rakasta."

Äänestä

Miksi sitten lukee myös jotenkin näin että seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen? Siinähän olisi ristiriita tekeekö uskova syntiä vai eikö, tahallaan ja vahingossa?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mitäkummaa kirjoitti:

"Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi."

Mitä tämä meinaa? Sitäkö, että jos uskossa oleva tekee synnin tietoisena että se syntiä on niin onko se anteeksiantamatonta? Kun "ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi"? Jotkut tulkitsevat sen näin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu