Onko siinä tarkat määritelmät, vai onko se tapaukskohtaista?
Voiko valehdella pienistä asioista, jotka auttavat järjestön imagoa, vai onko ohjeistus vain isoimpiin valheisiin? Kuka päättää valehtelun määritykset, vai onko se paikallispastoreiden tai vain rivitodistajien itse päätettävissä?
Voiko valehdella pienistä asioista, jotka auttavat järjestön imagoa, vai onko ohjeistus vain isoimpiin valheisiin? Kuka päättää valehtelun määritykset, vai onko se paikallispastoreiden tai vain rivitodistajien itse päätettävissä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vartiotorni 15.6.1961 s. 285, 286
Lukijoiden kysymyksiä:
Silloin tällöin saamme kirjeitä, joissa kysytään, oikeuttaisiko jokin tietty tilanne kristityn tekemään poikkeuksen totuuden puhumisen suhteen. Vastaukseksi näihin mainitsemme seuraavaa:
Jumalan sana käskee: "Puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa." (Ef.4:25) Tämä käsky ei kuitenkaan merkitse sitä, että meidän tulisi puhua jokaiselle, joka meiltä jotakin kysyy, kaiken mitä hän haluaa tietää. Meidän täytyy sanoa totuus sille, joka on oikeutettu tietämään sen, mutta sille, jolla ei ole oikeutta tietää sitä, me voimme olla vastaamatta. Mutta me emme saa valehdella. …
On olemassa kuitenkin yksi poikkeus, mikä kristityn soturin täytyy pitää aina mielessään. Kristuksen soturina hän osallistuu teokraattiseen sodankäyntiin ja hänen täytyy olla erittäin varovainen ollessaan tekemisissä Jumalan vihollisten kanssa. Niinpä Raamattu osoittaa, että Jumalan valtakunnan etujen suojelemiseksi on oikein kätkeä totuus Jumalan vihollisilta.
Vartiotornissa 01.02.2007 on tuoreempi kirjoitus, jossa sanotaan sivulla 6 mm. näin:
Valehtelu on aina totuudenvastaista puhetta, mutta kaikki totuudenvastainen puhe ei ole valehtelua.
/// Mikä on valhe?
Valehtelu on aina totuudenvastaista puhetta,
mutta kaikki totuudenvastainen puhe ei ole valehtelua. Miksi ei?
Suomen kielen perussanakirjan mukaan
valhe on ”vilpillisesti esitettävä totuudenvastainen, perätön väittämä t[ai] tieto”.
Valehtelemiseen sisältyy siis__ toisen tarkoituksellinen harhaanjohtaminen__.
Niinpä se,
että joku puhuu perättömiä vahingossa
– esimerkiksi antaa erehdyksessä vääriä tietoja – ei ole valehtelemista.
Lisäksi tulee harkita, onko kysyjälle tarpeen antaa tyhjentävä vastaus.
Ajatellaanpa esimerkiksi, että Manfredille olisi esittänyt samat kysymykset jonkin toisen yrityksen johtaja. Olisiko Manfred ollut velvollinen kertomaan hänelle kaiken? Ei.
Tuolla johtajalla ei olisi ollut oikeutta saada sellaista tietoa,
eikä Manfredillakaan siksi olisi ollut velvollisuutta antaa sitä.
Tällaisessakin tilanteessa Manfredin olisi tietysti ollut väärin valehdella.
Millainen esimerkki Jeesus Kristus on meille tässä asiassa?
Kerran hän keskusteli joidenkin ei-uskovien kanssa,
jotka olivat kiinnostuneita hänen matkasuunnitelmistaan.
He neuvoivat Jeesusta: ”Lähde täältä ja mene Juudeaan.” Mitä Jeesus vastasi?
”Menkää te ylös juhlaan [Jerusalemiin]; minä en vielä mene ylös tähän juhlaan,
koska minun oikea aikani ei ole vielä täysin tullut.”
Pian tämän jälkeen Jeesus _kuitenkin meni _Jerusalemissa pidettävään juhlaan.
Miksi hän antoi tuollaisen vastauksen?
Hänen tulemisensa ja menemisensä yksityiskohdat eivät kuuluneet noille ei-uskoville.
Jeesus ei siis valehdellut, vaan hän kertoi vain _osan totuudesta_ minimoidakseen itselleen tai seuraajilleen mahdollisesti koituvan vahingon.
Apostoli Pietari kirjoitti Kristuksesta:
”Hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan tavattu petosta.”
(Johannes 7:1–13; 1. Pietarin kirje 2:22.) ///
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2007081?q=Valehtelu on aina totuudenvastaista puhetta&p=par
Pelkästään yksi lause isosta aartikeelista on johdattelua :D
Kiitos vinkistä,löytyi se__ kokonainen artikkeli__,
josta se yksi lause oli irti repäisty....
Koko juttu mielenkiintoinen,
kontekstissään luettuna lause on hyvä.
Kukaan ei ole lahkossa moitittu sen takia että on valehdellut lahkon hyväksi. Lahkon opin tärkeinä pidettyjä asioita ei saa nimenomaisesti kiistää eikä muuttaa, mutta saa vaieta erimielisyyden välttämiseksi jotta värvättävä saataisiin ensin rakkauspommitetuksi ja kypsäksi hyväksymään oppeja.
Esim. huhujen kiertoon laitto srk:ssa on yksi esimerkki. Kuten sanoa että "yksi todistaja tapasi papin, ja pystyi Raamatulla todistamaan vääräksi kaikki mitä papilla oli sanottavaa. Kun hän sitten selitti todistajain oppia, ei pappi osannut sanoa mitään".
Esim. verensiirtokuoleman ollessa uutisissa voidaan kauhistellen todeta, että lehdet kirjoittavat mitä kirjoittavat, eihän se verenvuoto siinä ollut se kuolinsyy, sehän on kuolintodistuksessa sitä ja sitä ... Mimiikka, kasvojen ilmeet ja äänensävyt kuuluvat siihen teokraattiseen sodankäyntiin. Evoluutiosta puhuttaessa saatetaan esittää yksityiskohta, esim. silmän rakenteesta, fossiililöydöistä ja jatkaa sitten kuinka asia muka oikeasti on ja puhua kuin olisi olemassa salaliitto oikean tiedon salaamiseksi.
Eli ihannetodistaja on tässä myös mestärinäyttelijä lahkomannekiiniasunsa lisäksi. Kiinnostusta tulisi herättää valehtelemallakin mielellään tietysti toisarvoisista asioista totuuden kustannuksella. Lahkon uskonnolliset opit annostellaan sitten tippa kerrallaan kun aina ensin puhutaan mukavia.
Jos taas oven avaaja tuntee lahkon ja ottaa esiin tosiasioita kuten lainvastaiset muistiinpanot, maailmnalopun ennustevuodet tms, on todistajilla kiire bussille.
Jehovan todistajatiedottajat ja korrdinaattorikset ovat ammattilaisia.
Herätkää 8.2.2000
Raamatun korkea mittapuu
Raamattu tuomitsee voimakkaasti kaikenlaisen valehtelun. Psalmista julistaa, että Jumala ’tuhoaa valheenpuhujat’ (Psalmit 5:6; ks. Ilmestys 22:15). Raamatussa Sananlaskujen 6:16–19:ssä luetellaan seitsemän asiaa, joita Jehova inhoaa. ”Valheellinen kieli” ja ”väärä todistaja, joka laskettelee valheita”, on mainittu tuossa luettelossa painokkaasti. Miksi? Siksi, että Jehova vihaa sitä vahinkoa, jonka valhe aiheuttaa. Tämä on yksi syy, miksi Jeesus sanoi Saatanaa valehtelijaksi ja tappajaksi. Hänen valheensa syöksivät ihmiset kurjuuteen ja kuolemaan. (1. Mooseksen kirja 3:4, 5; Johannes 8:44; Roomalaisille 5:12.)
Jehovan vakavaa suhtautumista valehteluun tähdentää se, mitä tapahtui Ananiaalle ja Safiralle. Koska nämä kaksi yrittivät ilmeisesti vaikuttaa todellista anteliaammilta, he ehdoin tahdoin valehtelivat apostoleille. Heidän tekonsa oli tahallinen ja harkittu. Apostoli Pietari julistikin: ”Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Tämän vuoksi he molemmat kuolivat Jumalan käsissä. (Apostolien teot 5:1–10.)
Vuosia myöhemmin apostoli Paavali neuvoi kristittyjä vakavasti: ”Älkää valehdelko toisillenne.” (Kolossalaisille 3:9.) Tämä kehotus on erityisen tärkeä kristillisessä seurakunnassa. Jeesus sanoi, että periaatteeseen perustuva rakkaus olisi hänen tosi seuraajiensa tuntomerkki (Johannes 13:34, 35). Tällainen teeskentelemätön rakkaus voi kasvaa ja kukoistaa vain siellä, missä vallitsee täydellinen vilpittömyys ja luottamus. On vaikeaa rakastaa jotakuta, ellemme voi luottaa siihen, että hän puhuu meille aina totta.
Vaikka kaikki valehtelu on tuomittavaa, jotkin valheet ovat vakavampia kuin toiset. Esimerkiksi joku saattaa valehdella ollessaan kiusaantunut tai peloissaan. Jollakulla toisella taas saattaa olla pahansuopa tapa valehdella tarkoituksenaan vahingoittaa tai loukata toisia. Ilkeämielisten vaikuttimiensa takia tällainen tahallinen valehtelija on vaaraksi muille, ja hänet erotetaan seurakunnasta, jollei hän kadu. Koska kaikki valheet eivät johdu ilkeämielisyydestä, on varottava tuomitsemasta toisia tarpeettomasti. Kun joku on valehdellut, on sen sijaan varmistuttava siitä, että kaikki asiaan liittyvät seikat ovat tiedossa. Tulisi ottaa huomioon vaikuttimet ja lieventävät asianhaarat. (Jaakobin kirje 2:13.)
”Varovaisia kuin käärmeet”
Hengellisen sodankäynnin
yksi tärkein ase on
*uskon suuri kilpi*
ottakaamme oppia....
http://wol.jw.org/fi/wol/s/r16/lp-fi?q=uskon suuri kilpi&p=par
Esim. tällä foorumilla nimimerkki ”Luvatonta, syntiä ” kirjoitti 28.12.2013 13:33: ”...lahko on kieltänyt todistajia kysymästä lupaa henkilötietojen keräämiseen.”
Selvää on, että nimimerkin antama tieto ei ole totta... mutta onko se valehtelua?
"Paavali neuvoi kristittyjä vakavasti: ”Älkää valehdelko toisillenne.” "
-Mutta vartiotorniseura valehtelee omille jäsenilleen.
Esim. Jeesus on palannut seuran kirjallisuudessa v.v. 1874 ja 1914. Toinen täytyy olla vale.
Maailmanlopusta vuodelle 1975 oli ylitsepursuavat todisteet (Herätkää nro 23 v. 1968; tosin todisteista oli valtavan paljon koottu muiden julkaisijoiden kirjallisuudesta, joiden ei toisaalta valtaväestö tiennyt vannovan maailmanloppua, tarkista itse: Herätkää nro 23 v. 1968) ja, mutta, sitten v. 1975 jälkeen olikin jehovantodistajat innostuneita olleet, eikä seura väärässä. Molemmat kannat eivät voi olla totta.
Consolation kehui verensiirron v. 1940, nyt sitä paheksutaan. toinen kanta on valetta.
jne
Kysyykö käännös itse henkilötiedot, pyytääkö luvan niiden kirjaamiseen ? Onko todistajan vaikea puhua itsestään, käännöksen käännöksestä, todistajana ?
Tietäähän käännös asian lainvastaisuuden ?
Jehovan todistajat poistavat tämän asiallisen kommentin kohta tältä palstalta, koska eivät halua vilpittömien ihmisten lukevan heidän vanhoista valehteluista, saatika nykyisistä peittelyistä.