Ssri-lääkkeiden parjaajat

SSRI:den vaikutus perustuu aivojen lamaamiseen tai epänormaaliin stimulointiin, mikä on molemmissa tapauksissa hyvin haitallista käyttäjän aivoille ja muulle terveydelle. Ko. aineiden käyttö voi ja jättää osalle pysyviä aivovaurioita lyhyessäkin käytössä, pidemmästä puhumattakaan. Yleisimpiä vammoja ovat kyvyttömyys tuntea tunteita, mielihyvää ja motivoitua sekä erilaiset seksuaalielämän vammat, kuten impotenssi, haluttomuus ja sukupuolielinten surkastuma. Näistä riskeistä ei juuri ikinä tiedoteta potilaalle vastaanottokäynillä, kun lääkekäytön aloittamisesta keskustellaan, jolloin henkilö ei voi tehdä informoitua päätöstä käyttöön liittyvistä vakavista riskeistä.

SSRI:t aiheuttavat myös valtavasti psyykkisen tason haittavaikutuksia, kuten esimerkiksi ahdistusta, masennusta, itsetuhoisuutta ja psykoottisuutta ja maniaa aina, kun annosta muutetaan ylös tai alas, aloitetaan tai lopetetaan. Kun SSRI-käytön tahtoo lopettaa, psykiatreista harvoin on avuksi vieroituksessa ja pahentavat jopa tilannetta erehtymällä amatöörimäisesti sekoittamaan lääkkeen aiheuttamat vieroitusoireet potilaan alkuperäisen tilan paluuksi tai pahentumiseksi. Em. sekoilu terveydenhuollon puolelta johtaa kaaokseen potilaan terveyden kannalta. Tilanne on niin hullu, että SSRI-käyttäjän on itse valistettava itseään tulevasta vieroituksesta, jotta hän voi pysyä perillä siitä mitä vieroitusprosessissa tapahtuu.

SSRI:den tiedetään kroonistavan ja syventävän masentuneisuutta ja vievät sitä kautta suomalaisiakin tuhansittain ennenaikaiselle elääkkeelle ja toimintakyvyttömyyteen ilman, että kukaan osaa epäillä syyksi käytössä olevaa hermomyrkkyä. Ja SSRI:stä puhuttaessa kyseessä on nimen omaan hermomyrkky. Kun puhutaan SSRI:den antamasta "avusta" tai "parantumisesta" niiden avulla, on kysyttävä mitä avulla tai parantumisella tarkoitetaan. Koska tiedämme, että SSRI:t eivät tietenkään vaikuta masennuksen syihin, on absurdia väittää, että lääke olisi ketään parantanut. Toisaalta voimme, samalla tavalla kuin alkoholin kohdalla, sanoa sen auttaneen turruttamaan tunteet asioiden käsittelyn ajaksi, mutta on varmasti väiteltävissä onko tällainen lähestymistapa suotava tai fiksu, tai sellainen jota julkisen terveydenhuollon kuuluisi suosittaa ja ajaa. Osa erehtyy luulemaan pysyvään tunteidensa turtumista "parantumiseksi", mutta kyse on todellisuudessa siis, mahdollisesti jopa pysyvästä, aivovaurioista. Ihmisen aivojen vaurioittaminen psyykkisten ongelmien ratkaisuna on vähintäänkin kyseenalaista, kun otetaan vielä huomioon, ettei tästä mahdollisesta pysyvästä lopputuloksesta kerrota potilaalle "hoitoa" aloitettaessa.

Kyseessä ei ole mikään muoti-ilmiö vaan useat ihmiset alkavat heräämään todellisuuteen ja puhua näihin aineisiin liittyvistä myyteistä ja oikeista vaaroista. Useat kirjoittajat ovat joutuneet itse uhreiksi milloin mistäkin syystä ja pyrkivät varoittamaan muita siitä ansasta johon he tai läheisensä ovat jo astuneet. Huomatkaa, että SSRI-aineita määrätään ihmisille myös muihin kuin mielenterveyden ongelmiin, kuten kiputiloihin, unettomuuteen, synnytyksen jälkeiseen hormoniheilahteluista johtuvaan masennukseen, ja tästä huolimatta vaikutus ja seuraukset haittavaikutuksineen ovat samat.

Itse ainakin omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että lääkkeet toimii kun kaksi kertaa olen elämässäni joutunut lyhyehköt kuurit syömään SSRI-lääkkeitä. Enkä nyt halua kuulostaa tätä kirjoittaessani SSRI-lääkkeiden lobbaajalta, mutta monelle niistä on apua. Lääkkeet ovat aina kuitenkin tilapäinen ratkaisu ongelmiin nimittäin omasta päästä ja oman elämän ongelmakohtien "korjauksista" parannus masennukseen tulee.

Masennus/elämä on melkoisen hankalaa saada oikeille raiteille kun ei ole siihen tarvittavia voimia, pinna on kireällä ja ajatukset tuntuu olevan eräänlaisen sumuverhon takana. Tässä SSRI-lääkkeet auttavat, hetkellinen tunteiden "puutuminen" tai "tasautuminen" aiheuttaa sen että pystyy miettimään loogisesti ratkaisuja ongelmiin ja keräämään niitä voimia siihen parantumiseen vaadittavaan työhön. Yllä olevan tekstin SSRI-lääkkeiden vertaaminen alkoholiin on aivan absurdi ajatus.

Kooaalan mukaan lääkkeet jättävät pysyviä vaurioita ja vammoja mitä en ole itselläni huomannut eikä ole kyllä kukaan muukaan lähipiirissäni. Jopa lääkkeiden käytön aikana tunsin enemmän tunteita kuin pahimmassa masennuksessa milloin minua ei oikeastaan olisi vähempää voinut kiinnostaa muiden ongelmat tai ajatukset. Toisella kertaa kun aloitin lääkkeiden syönnin, en kertonut siitä kenellään aluksi vaan kysyin ovat he huomanneet mitään parannusta minussa. Kaikki palaute oli pelkästään positiivista. Sain taas nukuttua hyvin, en stressannut enkä jännittänyt yleisiä paikkoja tai sosiaalisia tilanteita, olin avoimempi, muistini parani jopa epänormaalin loistavaksi sekä jaksoin taas keskittyä kavereihini ja elämään.

Kaikille lääkkeet eivät varmasti sovi ja tottakai niihin liittyy myös sivuoireet. Sivuoireet kestin ainakin itse sen tiedostaen että ne ovat vain hetkellisiä ennen kuin paranen. Suurimpana sivuoireena oli alussa parin viikon ajan todella huono olo, väsymys, hikoilu. Jatkuvana sivuoireena hankaluus saavuttaa orgasmi, joka onkin ainut iso miinus SSRI-lääkkeissä. Haluttomuudesta tai impotenssista ei ollut mitään oireita. Olen lukenut myös paljon keskustelupalstoja, joissa kysytään voiko Cipralex yms. lääkkeiden kanssa nauttia alkoholia ja kyllä voi. Tässä vaiheessa moni varmasti älähtää että ei pidä juoda jos on masentunut, mutta kohtuudella voi ottaa. Monet ovat lääkereiltä kysyneet tästä ja vastaus on ollut että yhteiskäytöllä ei ole mitään tunnettuja haittoja, mikä ei pidä paikaansa jos juo enemmän kuin kohtuudella.

Mahdollisten ja varmojen sivuoireiden mainitsemisesta olen Kooaalan kanssa täysin samaa mieltä, niistä ei kerrota tarpeeksi ja potilaiden jälkiseuranta lääkkeiden aloituksen jälkeen on naurettavaa (yksi puhelinsoitto). Lääkkeitä tyrkytetään liian helposti mitä omituisimpiin "sairauksiin". Se myöskin ihmetyttää, miten pitkiä kuureja lääkärit syöttävät lääkkeitä asiakkailleen. Tottakai lääkkeillä on helppo saada potilas nopeasti "alta pois".

Lääkkeiden syönnin olen lopettanut silloin kun olen ollut varma että elämäni on palautunut normaalin tasolle sekä kun olen tuntenut ettei lääkkeiden syönnistä ole enää mitään hyötyä. Itselläni tuli viikon tai parin ajan vieroitusoireina kova huimaus, hikoilu, muistin tilapäinen huononeminen ja levottomuus.