Kun tarkastelemme ihmisen mieltä jokapäiväisen leivän perusteella, niin voimme todeta, että myös nälkä vaikuttaa mielialaamme haitallisesti. Näin ollen jokapäiväisen leivän syönti antaa fyysiselle olemuksellemme tarvittavat edellytykset myös mielelliseen työskentelyyn. Sanonta ”me syömme mielellämme” on meille kaikille tuttu. Kuitenkin kun joku pyytää meitä kanssaan yhteiseen ruokapöytään, niin me syömme suullamme ja pureksimme hampaillamme ja nielaisemme ruuan antimet ruokatorven kautta vatsaamme ja ulostamme tähteet jossain vaiheessa viemäriverkostoon ja sitä myöten takaisin luontoon. Kun Heikki Hursti joukkoineen ruokkii ”Robin Hoodimaisesti” nälkäisiä ihmisiä Helsingin aamuissa ja öissä, niin silloinhan Hurstin ruokahuolto toimii myös eräänlaisena vaikutuskanavana ihmisten mielialan kohentumiseen. Eli iskulause tuolle vapaaehtoistoiminnalle voisi kuulua: Hurstin jokapäiväinen leipä ja ravinto pitää mielen virkeänä ja levollisena.
Psykiatriassa samaa asiaa käsiteltäisiin kuitenkin helposti termillä ”nälästä johtuva mielisairauden hoito”, koska nälkähän vaikuttaa ihmisen mieleen haitallisesti. Olisi varmasti suuri erehdys ja vääryys kaikkia ihmisiä kohtaan koko maailmassa, mikäli nälästä johtuvaa stressiä tai muita elämään kuuluvia luonnollisia ilmiöitä alettaisiin hoitaa asiaan kuulumattomilla toimenpiteillä, kuten psykiatrisilla neurolepteillä. Tuskinpa afrikkalaisiakaan auttaisi, että heidän nälänhätäänsä pidettäisiin "mielisairautena" ja heille syötettäisiin leivän sijasta vahvoja neuroleptejä.
Mikäli jokapäiväinen leipä ja muut luonnolliset asiat ja tapahtumat todellakin vaihdettaisiin joidenkin ihmisryhmien kohdalla psykiatrisiin neurolepteihin, niin silloin koko maailma nousisi varmasti kapinaan ja toteaisi; jo on sairasta touhua. Eli tässä tapauksessa sairaan osa lankeaisikin psykiatrialle, eikä yksittäiselle luonnollista nälkää näkevälle ja kokevalle ihmiselle. Köyhyys on USA:ssa kuitenkin jo ilmeisesti ehditty ”diagnosoida” ja luokitella jonkinlaiseksi ”sairaudeksi”. Eli jos köyhät todellakin suljettaisiin yhteiskunnassa omille getto-alueilleen ja heidän luonteensa nujerrettaisiin psykiatrisella lääkityksellä (kemiallisella lobotomialla), niin silloinhan kysymys olisi jo varmasti niin suuresta rikoksesta ihmiskuntaa kohtaan, ettei sille löytyisi vertaa, kuin toisesta maailmansodasta.
Psykiatriassa samaa asiaa käsiteltäisiin kuitenkin helposti termillä ”nälästä johtuva mielisairauden hoito”, koska nälkähän vaikuttaa ihmisen mieleen haitallisesti. Olisi varmasti suuri erehdys ja vääryys kaikkia ihmisiä kohtaan koko maailmassa, mikäli nälästä johtuvaa stressiä tai muita elämään kuuluvia luonnollisia ilmiöitä alettaisiin hoitaa asiaan kuulumattomilla toimenpiteillä, kuten psykiatrisilla neurolepteillä. Tuskinpa afrikkalaisiakaan auttaisi, että heidän nälänhätäänsä pidettäisiin "mielisairautena" ja heille syötettäisiin leivän sijasta vahvoja neuroleptejä.
Mikäli jokapäiväinen leipä ja muut luonnolliset asiat ja tapahtumat todellakin vaihdettaisiin joidenkin ihmisryhmien kohdalla psykiatrisiin neurolepteihin, niin silloin koko maailma nousisi varmasti kapinaan ja toteaisi; jo on sairasta touhua. Eli tässä tapauksessa sairaan osa lankeaisikin psykiatrialle, eikä yksittäiselle luonnollista nälkää näkevälle ja kokevalle ihmiselle. Köyhyys on USA:ssa kuitenkin jo ilmeisesti ehditty ”diagnosoida” ja luokitella jonkinlaiseksi ”sairaudeksi”. Eli jos köyhät todellakin suljettaisiin yhteiskunnassa omille getto-alueilleen ja heidän luonteensa nujerrettaisiin psykiatrisella lääkityksellä (kemiallisella lobotomialla), niin silloinhan kysymys olisi jo varmasti niin suuresta rikoksesta ihmiskuntaa kohtaan, ettei sille löytyisi vertaa, kuin toisesta maailmansodasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.