Luotettavat Jeesuksen sanat:

Minäkin haluan kertoa opettavaisen tarinan.
En tiedä lieneekö oikea palsta, mutta mikä ettei olisi.
Tämä tarina on tosi, että eikun aamenia perään

Olipa kerran kauan, kauan sitten kaukana Idässä valtakunta jossa hallitsi julma kuningas, kalifi Shahriyad. Kalifi oli niin pettynyt ensimmäiseen vaimoonsa, että teloitti uudet vaimonsa aina hääyön jälkeen. Pian kaupungin kaikki tytöt joko olivat paenneet kaupungista tai joutuneet kuninkaan vaimoiksi ja kuolleet.

Eräänä päivänä Shahriyad kutsui visiirinsä paikalle. ”Tuo minulle tyttö vaimokseni”, hän käski. Visiiri etsi ja etsi koko päivän. Eikä hän löytänyt yhtään tyttöä koko kaupungista. Masentuneena ja epätoivoisena hän palasi kotiinsa.

Visiirillä itsellään oli kaksi kaunista tytärtä. Vanhemman, neuvokkaan ja oppineen, nimi oli Shahrazad. Nuoremman tyttären nimi oli Dunyazad. Shahrazad kysyi isältään: ”Miksi olet noin suunniltasi. Kerro. Murheet kevenevät kertomalla.”

Visiirin oli pakko kertoa tyttärelleen.

Shahrazad sanoi isälleen: ”Lähetä minut kuninkaan vaimoksi. Minä joko pelastan valtakunnan kaikki tytöt kuolemasta kalifi Shahriyadin julman tavan uhrina tai kuolen itse.”

Visiirin oli pakko suostua tyttärensä vaatimukseen.

Hääpäivän aamuna Shahrazad sanoi nuoremmalle sisarelleen: ”Tule illalla palatsiin ja pyydä minua kertomaan tarina.”

Illalla hääjuhlallisuuksien jälkeen Shahrazad kysyi kalifi Shahriyadilta lupaa hyvästellä sisarensa. Kalifi suostui. Dunyazad saapui palatsiin. Hän pyysi sisartaan kertomaan tarinan iloksi ja lohduksi. Kalifinkin halusi kuulla. Shahrazad alkoi kertoa. Kun aamu valkeni, tarina oli kesken. Kalifi päätti siirtää vaimonsa teloitusta seuraavaan aamuun. Ja niin tapahtui seuraavana aamuna, ja sitä seuraavana aamuna, kunnes Shahrazad oli kertonut tarinoita kalifilleen tuhat ja yksi yötä.

Ja niin tapahtui, että opittuaan tuntemaan rakkaan vaimonsa Shahrazadin viisauden ja hyvyyden, kalifi ei enää halunnut teloittaa vaimoaan.

Tuhat ja yksi yötä kirjoitti:

Minäkin haluan kertoa opettavaisen tarinan.
En tiedä lieneekö oikea palsta, mutta mikä ettei olisi.
Tämä tarina on tosi, että eikun aamenia perään

Olipa kerran kauan, kauan sitten kaukana Idässä valtakunta jossa hallitsi julma kuningas, kalifi Shahriyad. Kalifi oli niin pettynyt ensimmäiseen vaimoonsa, että teloitti uudet vaimonsa aina hääyön jälkeen. Pian kaupungin kaikki tytöt joko olivat paenneet kaupungista tai joutuneet kuninkaan vaimoiksi ja kuolleet.

Eräänä päivänä Shahriyad kutsui visiirinsä paikalle. ”Tuo minulle tyttö vaimokseni”, hän käski. Visiiri etsi ja etsi koko päivän. Eikä hän löytänyt yhtään tyttöä koko kaupungista. Masentuneena ja epätoivoisena hän palasi kotiinsa.

Visiirillä itsellään oli kaksi kaunista tytärtä. Vanhemman, neuvokkaan ja oppineen, nimi oli Shahrazad. Nuoremman tyttären nimi oli Dunyazad. Shahrazad kysyi isältään: ”Miksi olet noin suunniltasi. Kerro. Murheet kevenevät kertomalla.”

Visiirin oli pakko kertoa tyttärelleen.

Shahrazad sanoi isälleen: ”Lähetä minut kuninkaan vaimoksi. Minä joko pelastan valtakunnan kaikki tytöt kuolemasta kalifi Shahriyadin julman tavan uhrina tai kuolen itse.”

Visiirin oli pakko suostua tyttärensä vaatimukseen.

Hääpäivän aamuna Shahrazad sanoi nuoremmalle sisarelleen: ”Tule illalla palatsiin ja pyydä minua kertomaan tarina.”

Illalla hääjuhlallisuuksien jälkeen Shahrazad kysyi kalifi Shahriyadilta lupaa hyvästellä sisarensa. Kalifi suostui. Dunyazad saapui palatsiin. Hän pyysi sisartaan kertomaan tarinan iloksi ja lohduksi. Kalifinkin halusi kuulla. Shahrazad alkoi kertoa. Kun aamu valkeni, tarina oli kesken. Kalifi päätti siirtää vaimonsa teloitusta seuraavaan aamuun. Ja niin tapahtui seuraavana aamuna, ja sitä seuraavana aamuna, kunnes Shahrazad oli kertonut tarinoita kalifilleen tuhat ja yksi yötä.

Ja niin tapahtui, että opittuaan tuntemaan rakkaan vaimonsa Shahrazadin viisauden ja hyvyyden, kalifi ei enää halunnut teloittaa vaimoaan.

Aamen aamen aamen!!!

Tuhat ja yksi yötä kirjoitti:

Minäkin haluan kertoa opettavaisen tarinan.
En tiedä lieneekö oikea palsta, mutta mikä ettei olisi.
Tämä tarina on tosi, että eikun aamenia perään

Olipa kerran kauan, kauan sitten kaukana Idässä valtakunta jossa hallitsi julma kuningas, kalifi Shahriyad. Kalifi oli niin pettynyt ensimmäiseen vaimoonsa, että teloitti uudet vaimonsa aina hääyön jälkeen. Pian kaupungin kaikki tytöt joko olivat paenneet kaupungista tai joutuneet kuninkaan vaimoiksi ja kuolleet.

Eräänä päivänä Shahriyad kutsui visiirinsä paikalle. ”Tuo minulle tyttö vaimokseni”, hän käski. Visiiri etsi ja etsi koko päivän. Eikä hän löytänyt yhtään tyttöä koko kaupungista. Masentuneena ja epätoivoisena hän palasi kotiinsa.

Visiirillä itsellään oli kaksi kaunista tytärtä. Vanhemman, neuvokkaan ja oppineen, nimi oli Shahrazad. Nuoremman tyttären nimi oli Dunyazad. Shahrazad kysyi isältään: ”Miksi olet noin suunniltasi. Kerro. Murheet kevenevät kertomalla.”

Visiirin oli pakko kertoa tyttärelleen.

Shahrazad sanoi isälleen: ”Lähetä minut kuninkaan vaimoksi. Minä joko pelastan valtakunnan kaikki tytöt kuolemasta kalifi Shahriyadin julman tavan uhrina tai kuolen itse.”

Visiirin oli pakko suostua tyttärensä vaatimukseen.

Hääpäivän aamuna Shahrazad sanoi nuoremmalle sisarelleen: ”Tule illalla palatsiin ja pyydä minua kertomaan tarina.”

Illalla hääjuhlallisuuksien jälkeen Shahrazad kysyi kalifi Shahriyadilta lupaa hyvästellä sisarensa. Kalifi suostui. Dunyazad saapui palatsiin. Hän pyysi sisartaan kertomaan tarinan iloksi ja lohduksi. Kalifinkin halusi kuulla. Shahrazad alkoi kertoa. Kun aamu valkeni, tarina oli kesken. Kalifi päätti siirtää vaimonsa teloitusta seuraavaan aamuun. Ja niin tapahtui seuraavana aamuna, ja sitä seuraavana aamuna, kunnes Shahrazad oli kertonut tarinoita kalifilleen tuhat ja yksi yötä.

Ja niin tapahtui, että opittuaan tuntemaan rakkaan vaimonsa Shahrazadin viisauden ja hyvyyden, kalifi ei enää halunnut teloittaa vaimoaan.

Huomattavasti opettavaisempi kuin satu jeesuksesta, joka sentään sai sadussa ansionsa mukaan väitettyään olevansa muka jumalan poika.

he-ma kirjoitti:

Huomattavasti opettavaisempi kuin satu jeesuksesta, joka sentään sai sadussa ansionsa mukaan väitettyään olevansa muka jumalan poika.

No,turhaanhan ne sen tappoivat, olis antaneet kyseisen kylähullun touhuilla omia aikojaan.

Jeesuksen suuhun pantujen sanojen kirjoittajaa tarkoittanet?

he-ma kirjoitti:

Jeesuksen suuhun pantujen sanojen kirjoittajaa tarkoittanet?

Sanoin: Jeesukseen voi luottaa.

Jeesukseenluottava kirjoitti:

Sanoin: Jeesukseen voi luottaa.

Ei ole minkäänlaisia takeita väitety jeesuksen elämästä, koska noin merkityksettömästä hahmosta ei kukaan aikalainen kirjoittanut muistiin yhtään mitään.

Tuon paalujeesuksen suuhun tungettiin kyllä vuosikymmeniä hänen väitetyn kuolemansa jälkeen paljonkin tyhjiä sanoja. Motiivi oli tietysti tyhmemmän kansanosan hallinta mukajumalan tuomiota pelätessä.

he-ma kirjoitti:

Ei ole minkäänlaisia takeita väitety jeesuksen elämästä, koska noin merkityksettömästä hahmosta ei kukaan aikalainen kirjoittanut muistiin yhtään mitään.

Tuon paalujeesuksen suuhun tungettiin kyllä vuosikymmeniä hänen väitetyn kuolemansa jälkeen paljonkin tyhjiä sanoja. Motiivi oli tietysti tyhmemmän kansanosan hallinta mukajumalan tuomiota pelätessä.

Epäilen, että tälläkin palstalla on muutama tyyppi (3-4) joihin tuo tarina uppoaa vielä tänäkin päivänä, kuin kusi lumeen.

Ikävä.on.se.havaita kirjoitti:

Epäilen, että tälläkin palstalla on muutama tyyppi (3-4) joihin tuo tarina uppoaa vielä tänäkin päivänä, kuin kusi lumeen.

"Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan."
Psalmi 37:9-13

Ikävä.on.se.havaita kirjoitti:

Epäilen, että tälläkin palstalla on muutama tyyppi (3-4) joihin tuo tarina uppoaa vielä tänäkin päivänä, kuin kusi lumeen.

Ja piispaa naurattaa luottokorttia vinguttaessa. Jokaikinen kerta.

Kyllä nyt oli oikea nimimerkki sinulla, vaikka hädissäsi sen väärin kirjoititkin.

Raamatun mukaan Saatana oli Jumalan oma luomus, joten korjatkoon itse suunnitteluvirheensä.

SaunantaakseHeitetty kirjoitti:

Raamatun mukaan Saatana oli Jumalan oma luomus, joten korjatkoon itse suunnitteluvirheensä.

Saatana oli alunperin Jumalan yksi enkeleistä, joka luuli itsestään liikoja ja nousi kapinaan.
Jumala ei ole tehnyt ihmisistä, eikä enkeleistä robotteja, vaan olentoja, joilla on vapaa tahto. Nämä olennot käyttävät usein vapaata tahtoaan väärin.

Jumala vaikuttaa kyllä uskovissa, omissaan, mutta edelleen myös liha, eli "vanha Aatami" pyrkii panemaan hanttiin ja siksi uskovienkaan elämässä ei aina Jumalan tahto pääse toteutumaan täydellisesti.
Siksipä monet Uuden Testamentin kehotukset ovat uskoville edelleen, loppuun asti tarpeellisia. Jos uskovat olisivat robotteja, niin eihän silloin mitää kehotuksia tarvittaisi!

"Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen."
Room 6:19

Kyllähän se voideltu sarvi korkealle kohoaa.