Kun lukee tapauksista, joissa ihminen on ensin kliinisesti kuollut ja on sen jälkeen kuitenkin pystytty elvyttämään henkiin, vaihtelevat elvytettyjen kertomukset kuolemanrajakokemuksista suuresti.
Nämähän ovat tapauksia, joissa esim. sydänkohtauksen saanut tai hukkunut on ollut kuolleena pitkän ajan, ja on sitten kyetty lääkärien toimesta elvyttämään.
Kuolemanrajakokemukset menevät aluksi aina saman kaavan mukaan; sielun irtaantuminen ruumiista, leijailu muutamien metrien korkeudessa, valotunneli ja tunnelin päässä kuolleita sukulaisia joita jututetaan.
Seuraavaksi kuollut yleensä tapaa valo-olennon, joka mielletään joko enkeliksi tai Jeesukseksi. Olento vie sielun raja-aidan luokse, ja aidan toisella puolella on kuoleman jälkeinen maa, joka on paratiisimaisen ihana. Olento pyytää vainajaa valitsemaan pääsyn paratiisiin tai paluun ruumiiseensa.
Tapauskuluissa on kuitenkin eroja niiden loppupuolella. Englantilaislääkäri Maurice Rawlings on elvyttänyt potilaita, joista osalla onkin kokemuksia siitä, miten heitä ei viedäkään paratiisimaan luo vaan helvettiin. Palattuaan henkiin he ovat kertoneet palanneensa, koska saivat valita helvetin tai paluun ruumiiseensa.
Hindulaisilla taas on kokemuksia siitä, miten joku heidän palvomistaan hindujumalista on tullut esittäytymään heille ja tarjonnut vapautumista karman laista. Muslimeilla on kokemuksia profeetta Muhammedin kohtaamisesta kuoleman rajan takana. Yleensä ihminen kohtaa oman uskontonsa mukaisen jumalhahmon tai opettajan tai profeetan.
Jätetään tässä nyt kokonaan pois se mahdollisuus, että kuolemanrajakokemukset ovat psykologisia tai fysiologisia tai lääketieteellä selitettäviä ja ajatellaan uskonnon kannalta, sillä tarkoitukseni ei ole, että aletaan etsimään maailmansisäistä selitystä, kun kerran uskontoaiheisella palstalla ollaan.
Oletetaan, että ihminen on todellakin aivan kiistatta ja lääkärin toteamana ihan aikuisten oikeasti kuollut kuin kivi, ja hänen sielunsa on irtaantunut ruumiista.
Miten on noin niin kuin hengellisesti selitettävissä se asia, että osa kuolleista kohtaa Jeesuksen, joka tarjoaa vainajalle mahdollisuutta päästä paratiisiin, vaikka kyseiset ihmiset eivät olisi edes uskoon tulleita? On nimikristittyjä ja ateistejakin, joille Jeesus on tarjonnut pääsyä paratiisiin kuolemanrajakokemuksen yhteydessä!
Miten on selitettävissä hengellisesti se, että hindu kohtaa hindujumalansa ja vaikkapa uuspakana kohtaa jonkun viikinkiajan jumalan, Odinin esimerkiksi? Näyttäytyykö yksi ainoa todellinen Jumala eri ihmisille eri hahmoissa, vai onko asialla paholainen itse, joka tekeytyy valkeuden enkeliksi?
Jos asialla on paholainen, miten ainoa oikea Jumala, kristinuskon tuntema Jumala, voi sallia tällaista irvokasta leikkiä ja harhaanjohtamista, joka vain vahvistaa toisinuskovan omaa, harhaista uskoa ja saa hänet sitoutumaan harhaoppiinsa entistä voimakkaammin?
Nämähän ovat tapauksia, joissa esim. sydänkohtauksen saanut tai hukkunut on ollut kuolleena pitkän ajan, ja on sitten kyetty lääkärien toimesta elvyttämään.
Kuolemanrajakokemukset menevät aluksi aina saman kaavan mukaan; sielun irtaantuminen ruumiista, leijailu muutamien metrien korkeudessa, valotunneli ja tunnelin päässä kuolleita sukulaisia joita jututetaan.
Seuraavaksi kuollut yleensä tapaa valo-olennon, joka mielletään joko enkeliksi tai Jeesukseksi. Olento vie sielun raja-aidan luokse, ja aidan toisella puolella on kuoleman jälkeinen maa, joka on paratiisimaisen ihana. Olento pyytää vainajaa valitsemaan pääsyn paratiisiin tai paluun ruumiiseensa.
Tapauskuluissa on kuitenkin eroja niiden loppupuolella. Englantilaislääkäri Maurice Rawlings on elvyttänyt potilaita, joista osalla onkin kokemuksia siitä, miten heitä ei viedäkään paratiisimaan luo vaan helvettiin. Palattuaan henkiin he ovat kertoneet palanneensa, koska saivat valita helvetin tai paluun ruumiiseensa.
Hindulaisilla taas on kokemuksia siitä, miten joku heidän palvomistaan hindujumalista on tullut esittäytymään heille ja tarjonnut vapautumista karman laista. Muslimeilla on kokemuksia profeetta Muhammedin kohtaamisesta kuoleman rajan takana. Yleensä ihminen kohtaa oman uskontonsa mukaisen jumalhahmon tai opettajan tai profeetan.
Jätetään tässä nyt kokonaan pois se mahdollisuus, että kuolemanrajakokemukset ovat psykologisia tai fysiologisia tai lääketieteellä selitettäviä ja ajatellaan uskonnon kannalta, sillä tarkoitukseni ei ole, että aletaan etsimään maailmansisäistä selitystä, kun kerran uskontoaiheisella palstalla ollaan.
Oletetaan, että ihminen on todellakin aivan kiistatta ja lääkärin toteamana ihan aikuisten oikeasti kuollut kuin kivi, ja hänen sielunsa on irtaantunut ruumiista.
Miten on noin niin kuin hengellisesti selitettävissä se asia, että osa kuolleista kohtaa Jeesuksen, joka tarjoaa vainajalle mahdollisuutta päästä paratiisiin, vaikka kyseiset ihmiset eivät olisi edes uskoon tulleita? On nimikristittyjä ja ateistejakin, joille Jeesus on tarjonnut pääsyä paratiisiin kuolemanrajakokemuksen yhteydessä!
Miten on selitettävissä hengellisesti se, että hindu kohtaa hindujumalansa ja vaikkapa uuspakana kohtaa jonkun viikinkiajan jumalan, Odinin esimerkiksi? Näyttäytyykö yksi ainoa todellinen Jumala eri ihmisille eri hahmoissa, vai onko asialla paholainen itse, joka tekeytyy valkeuden enkeliksi?
Jos asialla on paholainen, miten ainoa oikea Jumala, kristinuskon tuntema Jumala, voi sallia tällaista irvokasta leikkiä ja harhaanjohtamista, joka vain vahvistaa toisinuskovan omaa, harhaista uskoa ja saa hänet sitoutumaan harhaoppiinsa entistä voimakkaammin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yllättävää että kukaan ei ole osannut vastata. Itsekkin mietin näitä asioita koska tuntuu aivan vitun naurettavalta uskoa johonkin Raamattuun ja iankaikkiseen helvetin kidutukseen jos et siihen usko. Ja kun näistä asioista kysyy niin porukka menee yleensä hiljaiseksi. Kristityiltä jos jotain kysyy niin kaikki perustellaan sillä mitä Raamatussa on sanottu ja muilta jos kysyy niin pitävät tietenkin pimahtaneena jos uskoo Raamattuun, onhan se monille pelkkä vanha satukirja. Jumala saisi itse kertoa jos kerran elävä Jumala on, että mikä se lopullinen totuus on. Minulle on aivan sama vaikka lakkaisin olemasta kuollessani, mutta toki löytäisin itseni mielummin taivaasta kuin helvetistä jos nuo paikat ovat oikeasti olemassa. En vain voi mitenkään ymmärtää miksi Jumala "rakkaudessaan" loisi ihmisen ja sitten tuomitsisi suurimman osan ikuiseen helvetin kärsimykseen jos ei satu Jeesusta sydämeensä elämän aikana ottaa. Logiikka on päin helvettiä, mutta kun noita todistuksia katsoo ja lukee niin on kyllä pakko myöntää että ei ne kyllä mitään palturiakaan vaikuta olevan. Pitää ihan varmuuden vuoksi varmaan alkaa Jeesus-faniksi.
Olethan kuullut laulun: " Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa". Se voi hyvin olla Panamakin.
Panama ei nyt kuitenkaan ole "se maa", koska se on liian pienikin ja täynnä pilvenpiirtäjiä.
On itsestään selvää että asianomainen tulkitsee tuon valomaisen vastaanoton oman viitekehyksensä mukaisesti. Joko Jeesukseksi, Muhammediksi, Krishnaksi, Moosekseksi, Buddhaksi yms.
Muistetaan, että se on vain 'rajakokemus'...kukaan ei ole 'käynyt peremmällä', paitsi tosin JEESUS -ja palasikin sieltä hetkeksi maan päälle!
Paavalillakin oli yksi 'raja'kokemus, mutta se mitä hän näki, "ei ole lupa puhua".
Harvat rajakokemuksen kokeneet, edes väittävät nähneensä Jumalan tai Jeesuksen. Mutta tuo valo-olento ja paratiisimaisen kaunis paikka esiintyy monissa kertomuksissa. Ja joskus kuolleiden omaisten tapaaminen.
Kyseessä on tosiaan rajakokemus, ei mikään taivaassa vierailu. Raja pitää ylittää, ennenkuin tietää mitä toisella puolella on. Siksi näihin on vaikea ottaa kantaa. Monelle rajakokemuksista on kuitenkin muodostunut jonkinlainen vedenjakaja, jonka jälkeen he ovat muuttaneet elämänsä suuntaa. Toisen kokemusta ei voi väheksyä. Etenkään, jos se muuttaa hänen elämänsä.
Jos on aikuisten oikeasti kuollut, ei siitä enää ole paluuta kertomaan kokemuksiaan.
Lähellä kuolemaa saa tod.näk. hapenpuute aikaan outoja tuntemuksia. Riippuen henkilön taustasta, hän voi kokea näkevänsä Jeesuksen tai vaikka avaruuden alienin.
Mitään mystistä ei liity tähänkään asiaan.
>Jos asialla on paholainen, miten ainoa oikea Jumala, kristinuskon tuntema Jumala, voi sallia tällaista irvokasta leikkiä ja harhaanjohtamista, joka vain vahvistaa toisinuskovan omaa, harhaista uskoa ja saa hänet sitoutumaan harhaoppiinsa entistä voimakkaammin?
Mikäli olen ymmärtänyt, kristinuskon mukaan kuoleman jälkeen Perkeleellä on enää valtaa vain kotonaan Helvetissä, ja kuolleet ovat tehneet tuonpuoleiseen vaikuttavat valintansa jo eläessään. Perkeleen ilmestyminen kuolleelle vaihtoehtoja tarjoamaan on täysin pois suljettua, sillä uskontopalstoillahan todistetaan päivittäin väkevästi, miten ateistinkin housut tutisevat haavanlehtenä kun hänen sielunsa joutuu Jumalan ankaran tuomioistuimen eteen.
Suuri Arkkitehti on nimeämätön ja kuvaamaton, mutta ihmiset kuvaavat häntä eri tavoin. Siksi hän sopii jokaisen jumalan malliin. Hänessä on kaikki.