"Suomalaissotilaat taitavat raiskata Veeruskan Petroskoissa. Alikersantti Rokka näkee tai kuvittelee näkevänsä pahoinpitelemänsä Veeruskan myös vangitsemansa kapteenin univormun alla.
Kariluoto näyttää tappavan suomalaisen lapsisotilaan ainakin unissaan. Majuri Sarastie on vapiseva vanhus, joka kulkee rollaattorin avulla.
Lehto repii pelokasta Riitaojaa ja huutaa hänelle vielä molempien kuoltua. Koskela tappelee kännipäissään myös natsiupseerin kanssa. Lehdon itsemurhakohtausta pitkitetään. Omia teloitetaan.
Nuoren ohjaajalahjakkuuden Lauri Maijalan näkemys oopperaharvinaisuudesta Tuntematon sotilas oli siis odotusten mukainen raadollisuudessaan Oulun kaupunginteatterin ensi-illassa perjantai-iltana.
Perjantai-illan ensivaikutelman mukaan ohjaus oli sen verran moniaineksinen, että juuri Tauno Pylkkäsen unohdettu oopperamusiikki vuodelta 1967 piti draaman liikkeessä ja kokonaisuuden hallussa.
Tämän ei pitäisi olla yllätys. Helsingin Sanomien Seppo Heikinheimo kehui musiikin jo kantaesityksen arviossa ja Hannu-Ilari Lampila oopperan esityksissä Imatralla 1990-luvulla.
Maijalassa on vähän saarnaajan ja alleviivaajan vikaa kuten kirjailija Väinö Linnassakin oli Sotaromaanin nimellä tunnetussa ensimmäisessä versiossa, josta Tuntematon sotilas virtaviivaistettiin osin taiteellisista ja osin varmaan sensuurisyistä.
Tuntemattomasta karsitut virkkeet kiinnostavat Maijalaa erityisesti, ja hän on tohtoroinut niidenkin avulla Pylkkäsen ja Edvin Laineen kirjoittamaa librettoa.
Maijalan käyttämä symboliikka on hitusen raskasta. Rajut, ironiset vedot ovat saksalaisen sodanjälkeisen ohjaustyylin mukaisia. Alleviivaavuus on kuitenkin vähentynyt Mahagonnyn nousu ja tuho -ohjauksesta.
Hyviin ideoihin kuuluu aitojen ruumiskuvien näyttäminen heti alkusoiton aikana. Tietysti ne nostavat palan kurkkuun.
Ooopperan ensimmäinen näytös huipentuu Petroskoin valtaamiseen ja toinen näytös alkaa ihmeen pitkällä juopottelukohtauksella. Tämä on libreton ongelma, jonka Maijala selvittää oivallisesti.
Hän aloittaakin toisen näytöksen omien teloituksella ja pitkällä sotaromaanimaisella monologilla siitä, kuinka omien ampuminen vei sotilailta viimeisenkin kunnioituksen esimiesten auktoriteettiasemaa kohtaan. Teloitukset ja alkeellinen sotapropaganda auttoivat tekemään tehokkaista taistelijoista kyynisiä jermuja.
Tämän jälkeen yletön kiljun kanssa läträäminen marsalkan syntymäpäivänä ei olekaan vain hauskaa ja poikamaista, vaan seuraus esimiesten tuottamista ongelmista rivimiehille.
Maijalan tulkinnan jälkeen on muistettava, että hyvin paljon osasivat myös oopperan alkuperäiset tekijät.
Yllätyin myönteisesti jo kuunnellessani ennen tätä ensi-iltaa nuottien kera Tuntemattoman sotilaan nauhoitusta 1960-luvulta Sibelius-Akatemian kirjastossa. Tauno Pylkkänen muistetaan "Pohjolan Puccinina" ja "Suomen Menottina". Mutta 1960-luvulla hän oli sisäistänyt myös Dmitri Šostakovitšin tyylin.
Se tarkoittaa ajoittaista riitasointisuutta sekä ironisia, parodisia ja kauhistuttaviakin viittauksia sotilasmusiikkiin.
Pylkkänen, jos kuka, osasi hersyvän italialaistyylisen melodian salat. Väinö Linnalle hän kuitenkin lupasi, että oopperasta ei tule perinteistä, vaan puhelaulu korvaa aariat.
Se voi harmittaa osaa yleisöstä. Mutta puhelaulu saa taakseen rytmisesti elävää ja dramaturgisesti toimivaa musiikkia.
Hirveä kiire Pylkkäselle tuli, sillä sävellysaikaa Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlaan olisi ollut liian vähän raittiillekin työnarkomaanille.
Ihmeen hyvin hän selvisi. Varsinkin 20 ensimmäistä minuuttia ovat hämmästyttävän täysipainoisia. Noin kahdessa tunnissa musiikkia on toki myös kiireen jälkiä, joita Markus Lehtisen kaltainen kokenut oopperakapellimestari pystyy paikkailemaan. Myös Oulu Sinfonia pärjäsi hyvin puheteatterin rutikuivassa akustiikassa."
http://www.hs.fi/kulttuuri/Tuntemattomasta sotilaasta syntyi veriroiskeinen oopperaohjaus/a1389998053060?ref=hs-art-new-1
Kariluoto näyttää tappavan suomalaisen lapsisotilaan ainakin unissaan. Majuri Sarastie on vapiseva vanhus, joka kulkee rollaattorin avulla.
Lehto repii pelokasta Riitaojaa ja huutaa hänelle vielä molempien kuoltua. Koskela tappelee kännipäissään myös natsiupseerin kanssa. Lehdon itsemurhakohtausta pitkitetään. Omia teloitetaan.
Nuoren ohjaajalahjakkuuden Lauri Maijalan näkemys oopperaharvinaisuudesta Tuntematon sotilas oli siis odotusten mukainen raadollisuudessaan Oulun kaupunginteatterin ensi-illassa perjantai-iltana.
Perjantai-illan ensivaikutelman mukaan ohjaus oli sen verran moniaineksinen, että juuri Tauno Pylkkäsen unohdettu oopperamusiikki vuodelta 1967 piti draaman liikkeessä ja kokonaisuuden hallussa.
Tämän ei pitäisi olla yllätys. Helsingin Sanomien Seppo Heikinheimo kehui musiikin jo kantaesityksen arviossa ja Hannu-Ilari Lampila oopperan esityksissä Imatralla 1990-luvulla.
Maijalassa on vähän saarnaajan ja alleviivaajan vikaa kuten kirjailija Väinö Linnassakin oli Sotaromaanin nimellä tunnetussa ensimmäisessä versiossa, josta Tuntematon sotilas virtaviivaistettiin osin taiteellisista ja osin varmaan sensuurisyistä.
Tuntemattomasta karsitut virkkeet kiinnostavat Maijalaa erityisesti, ja hän on tohtoroinut niidenkin avulla Pylkkäsen ja Edvin Laineen kirjoittamaa librettoa.
Maijalan käyttämä symboliikka on hitusen raskasta. Rajut, ironiset vedot ovat saksalaisen sodanjälkeisen ohjaustyylin mukaisia. Alleviivaavuus on kuitenkin vähentynyt Mahagonnyn nousu ja tuho -ohjauksesta.
Hyviin ideoihin kuuluu aitojen ruumiskuvien näyttäminen heti alkusoiton aikana. Tietysti ne nostavat palan kurkkuun.
Ooopperan ensimmäinen näytös huipentuu Petroskoin valtaamiseen ja toinen näytös alkaa ihmeen pitkällä juopottelukohtauksella. Tämä on libreton ongelma, jonka Maijala selvittää oivallisesti.
Hän aloittaakin toisen näytöksen omien teloituksella ja pitkällä sotaromaanimaisella monologilla siitä, kuinka omien ampuminen vei sotilailta viimeisenkin kunnioituksen esimiesten auktoriteettiasemaa kohtaan. Teloitukset ja alkeellinen sotapropaganda auttoivat tekemään tehokkaista taistelijoista kyynisiä jermuja.
Tämän jälkeen yletön kiljun kanssa läträäminen marsalkan syntymäpäivänä ei olekaan vain hauskaa ja poikamaista, vaan seuraus esimiesten tuottamista ongelmista rivimiehille.
Maijalan tulkinnan jälkeen on muistettava, että hyvin paljon osasivat myös oopperan alkuperäiset tekijät.
Yllätyin myönteisesti jo kuunnellessani ennen tätä ensi-iltaa nuottien kera Tuntemattoman sotilaan nauhoitusta 1960-luvulta Sibelius-Akatemian kirjastossa. Tauno Pylkkänen muistetaan "Pohjolan Puccinina" ja "Suomen Menottina". Mutta 1960-luvulla hän oli sisäistänyt myös Dmitri Šostakovitšin tyylin.
Se tarkoittaa ajoittaista riitasointisuutta sekä ironisia, parodisia ja kauhistuttaviakin viittauksia sotilasmusiikkiin.
Pylkkänen, jos kuka, osasi hersyvän italialaistyylisen melodian salat. Väinö Linnalle hän kuitenkin lupasi, että oopperasta ei tule perinteistä, vaan puhelaulu korvaa aariat.
Se voi harmittaa osaa yleisöstä. Mutta puhelaulu saa taakseen rytmisesti elävää ja dramaturgisesti toimivaa musiikkia.
Hirveä kiire Pylkkäselle tuli, sillä sävellysaikaa Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlaan olisi ollut liian vähän raittiillekin työnarkomaanille.
Ihmeen hyvin hän selvisi. Varsinkin 20 ensimmäistä minuuttia ovat hämmästyttävän täysipainoisia. Noin kahdessa tunnissa musiikkia on toki myös kiireen jälkiä, joita Markus Lehtisen kaltainen kokenut oopperakapellimestari pystyy paikkailemaan. Myös Oulu Sinfonia pärjäsi hyvin puheteatterin rutikuivassa akustiikassa."
http://www.hs.fi/kulttuuri/Tuntemattomasta sotilaasta syntyi veriroiskeinen oopperaohjaus/a1389998053060?ref=hs-art-new-1
Vastaukset 3
Vanhimmat
näköjään alkuperäinen teos vääristelty.
Ihan kuin asialla olisi ollut Vieno Huttula aateveljineen ja -siskoineen.
Näin kai täytyy tehdä, jotta saataisiin mainosta ja katsojia.
Ei ole mitään vääristelty vaan Linnan "Sotaromaani" vääristeltiin "Tuntemattomaksi sotilaaksi" kustannustoimittajan toimesta. En ole oopperaan nähnyt, mielelläni sen näkisin sillä se ainakin Hesarin arvostelijan mielestä on uskollinen Linnan alkuperäiselle teokselle.
Linnan "Sotaromaani" on paljon totuudenmukaisempi ja kriittisempi kuvaus Jatkosodasta kuin "Tuntematon sotilas". Suosittelen jokaiselle "Sotaromaanin" lukemista, parempi kuin Tuntematon.
että vääristelylle löytyy kannatusta sieltä, mistä ennenkin.