Vartiolaiseni, ikää 12, äiti kuoli reilu viikko sitten. Vielä aivan yllättäen, ilman varoitusta. Ei vaan herännyt seuraavana aamuna. Oli varmasti järkyttävää löytää äiti kuolleena sängystä. Haluaisin olla vartsalaiseni tukena ja lohtuna. Mikä olisi paras tapa, etten olisi liian tunkeileva? Haluan, että hän ymmärtää, että vartionjohtajanaan ja ystävänään haluan olla tukena, olenhan muutamaa vuotta vanhempi. Hänellä on toki omanikäisiä ystäviä ja aikuisia ympärillään. Kuinka häneen pitäisi suhtautua? Normaalisti, vaiko varoen ja hillitymmin? Kiitos jo etukäteen.
Kuinka lohduttaa?
Nuori vartionjohtaja
2936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mene hänen kotiovelleen,ota lämpimään syleilyysi,kysy haluaako hän jutella,kutsuuko sinut sisälle?Sano,että haluat olla tukena,jos hän haluaa.Ethän voi tietää etukäteen,mitä hän ajattelee,teet niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän ja mikä sinusta tuntuu oikealta.Tilanne voi tuntua rankalta,mutta rankinta on äitinsä menettäneellä.
Olen paljon surua kokenut mummeli, suurin ja raskain menetys oli oma pojan kuolema viisi vuotta sitten. Jos kaipaat neuvoa kuinka kohtaat ystäväsi niin : kulje pienen ystäväsi rinnalle kuten ennenkin, mutta jos huomaat hänellä tarvetta puhua surustaan niin kuuntele ja myötäelä. Itke jos sinua itkettää ja ole aito itsesi se on tärkeintä. Mitään teennäistä yritystä en suosittele, kun seuraavan kerran tapaatte...halaa ja kerro osanotostasi ja kysy suoraan haluaako hän puhua menetyksestään tai minkälaista apua tai tukea hän kaipaa. Ole aidosti mukana jakamassa. Voimia sinulle.
Kuolema on meille nykyihmisille vieras ja pelottava asia, johon suhtaudutaan pelolla ja kunnioituksella. Siitä on laitostumisen vuoksi tullut kaukainen asia. Kun kuolema tulee lähelle se karkottaa lähipiirin ihmiset surevien luota siitä on monta omakohtaista kokemusta. Surevaa pelätään ja ei oikein osata suhtautua normaalisti. Surevaa ei pitäsi jättää yksin hautajaisten jälkeen vaan tukea takasin arkiseen elämään heti kun surun murtama siihen pystyy.
Kaikkea hyvää sinulle ja lämpimin ajatuksin.
Helena