Yökkäily (paniikkihäiriötäkö?)

Olen 32v mies ja minulla on paniikkihäiriö ja välillä kanssa noita yökkö juttuja eli ovat psyykkisiä.

Ns. paniikinestolääkkeitä ei ole olemassakaan. Millaisenkohan lääkityksen olet saanut?

Lääkitys, oli se sitten beetasalpaaja, bentzo tai vaikkapa masennuslääke ei suinkaan läheskään aina tehoa.

Onko sinut tutkittu fyysisesti?

Sain yksityiseltä lääkäriltä närästyslääkekuurin 2 viikoksi, hän luulee että tää on joko närästystä tai sitten psyykkistä :/ ei siis kovin hyvältä vaikuta :( Sanoi myös että jos ei lopu noilla lääkkeillä parin kk sisään mitä nyt olen saanut niin pitäisi tähystää. Sitä pelkään kamalasti! Eikö kellään ole samantapaisia oireita?

Moi! Mulla oli ihan samanlaiset oireet. Sairastan ahdistuneisuushäiriötä, ja olen myös sen takia sairastanut paniikkihäiriötä. Jo pienenä jännitin paljon ja joskus jopa karsastin syömistä niin paljon että olin hyvin alipainoinen. Oireet loppui sit kun alotin ala-asteen ja oli ns. muuta ajateltavaa.

Uudestaan oireet alkoi kun olin aloittamassa yläastetta. Olin jännittänyt koulun alkamista pitkään, ja sit ykskaks kaupungilla sain juuri kuvaamanlaisesi yökkimiskohtauksen. Yökötti, vapisutti, rupesi itkettämään jne. Vanhempien mielestä oli vaan normijännitystä, josta oon aina kärsinyt. Ainut vaan että noi oireet ei tosiaan loppunut. Itellä autto myös pastillien syöminen ja jonkin keksin tms napostelu. Mutta sit huomaakin että sekään ei enää auta ja aloin saamaan pahoja paniikkikohtauksia, jotka vaikutti pahoin koulunkäyntiin ja harrastuksiin. Harmi kun en vielä sillon tajunnut hakea apua.

Nyt syön Sertralin nimistä lääkettä joka on vienyt ton yökkäilyn kokonaan pois. :) Olen nykyään 25-vuotias ja tajusin hakea apua vasta muutamia vuosia sitten, kun elämästä rupes ote hiipumaan...

Suosittelen sua hakemaan apua psyykkisiin ongelmiin, esim. käymään psykologilla juttelemassa. Jos sulla on ollu stressiä niin se voi laukasta ton oireen. Mut älä huoli. vaikka nyt tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta, niin tosta kyllä pääsee eroon :) Itellä tosiaan toimi masennuslääke, vei pois sen jatkuvan etovan olon kurkussa, ja sen jälkeen on helpompi ruveta juttelee psyykkisistä oireista, kuten jännittämisestä jne. Mulla oli myös lievä oksentamisenpelko joka vahvisti yökkäys oireita.

Kirjottelehan tänne sit kuulumisia jos kerkeet!

Wanhat tulivat ja menivät ja sujuivat ihan hyvin vaikka kesken tanssin aloinkin yökkäilemään :/ kyllä nolotti. psykologinkäynnin jälkeen nostin escitalopramin 5mg->10mg ja olen kuukauden nyt syönyt kyseistä lääkettä eikä se ole auttanut. lääkärini ehdotti mahalaukun tähystystä...... hieman pelottaa se. toivottavasti saan jonkinlaisen huumauksen siihen, muuten en mene.
nyt taas yökkäily tunteen tullessa auttaa se keksin syöminen. menen parinviikon päästä nuorisopsykiatrille taas juttelemaan. ahdistaa ja pelottaa kun eihän tämä helppoa ole, pelkään jos joudun elämään loppuelämäni tämän ongelman kanssa :(

Kuulostaa psykosomaattiselta (mielenterveyden ja kehon hyvinvointi ei ole tasapainossa)

Itse olen 28 ja tällä hetkellä lääkityksenä cipramil mitkä poisti minulta paniikkioireet.

Myöhemmin olen nimittänyt kohtauksia, masennusta ns. "Henkiseksi kasvuksi".

Aloittajalle: Uskon että helpotus tulee vuosien myötä, vaikka välillä henkilökohtaisesti teki mieli luovuttaa, jolloin tajusin hakea apia.

Paniikkihäiriö voi ilmentyä monella tavalla. Miehellä se vaiva on ilmeisesti hieman harvinaisempi kuin naisilla. Itse olen mies ja sairastuin n. 30 vuotiaana. Syynä oli erittäin stressaava työ ja päällä Damokleen miekan lailla leijuva YT-uhka.

Alkoi tulla kummia kohtauksia kesken päivän. Yhtäkkiä maailma vain sumeni, maha kääntyi ikään kuin ympäri ja samanaikaisesti iski kylmä hiki koko vartalon mitalta. Luulin tulevani hulluksi. Kohtaus kesti melko lyhyen aikaa, mutta tuntui aina ikuisuudelta. Arvelin vaivan loppuvan kun potkut viimein tulivat, mutta ei loppunut vaiva. Paikalliset lääkäritkään ei ymmärtäneet mistä oli kysymys. Pahinta olivat kohtausten jälkeen kummalliset närästysvaivat ja jännittynyt olotila.

Arvelin jo että tämä elämä oli nyt tässä ja pohdin lähtemistä tästä maailmasta oman käden kautta. Olin ns. edellisessä elämässäni sosiaalinen, tykkäsin matkustella ja nautin elämästäni muutenkin, vaikka rahaa ei ylettömästi ollut.

Raskasta oli vaivani salailu, monia tilanteita ihmissuhteissa vainosi tämä outo närästykseni, jonka piikkiin kaikki ikään kuin meni, vaikka tiesin hyvin jonkin muun vaivan olevan taustalla. Minut pelasti ihmeen kaupalla se, kun vahingossa netissä surffatessani löysin lääkärisivuston, joka käsitteli paniikkihäiriötä.

Mieltä huojensi kun todellinen kohtausten syy selvisi ja uskon että siitä lähti tämä paranemiseni. Helppoa se ei silti ollut. Keskitin kaiken tarmoni uuden ammatin opiskeluun ja kohtasin tuon paniikkini ikään kuin silmästä silmään yksinkertaisesti menemällä tilanteisiin, jossa arvelin paniikin varmasti iskevän. Se oli helvetillistä, mutta auttoi.

Paranemisprosessi vei vuosia, eikä se paniikki koskaan täysin poistunut. Laimeni kuitenkin aika hyvin ja pystyn elämään mielestäni normaalia elämää nykyään. Minulla on uusi ammatti, tosin työpaikka on vielä saamatta. Avopuoliso myös lähti tämän kaiken seurauksena. Ehkä niin oli parempi, en tiedä.

Voimia kaikille tämän pirullisen vaivan kanssa kamppaileville. Toivottavasti voitatte vaivanne ja samalla itsenne.

Heippa. Pahoittelen et kesti näin kauan vastata, on ollu nyt paljon puuhaa niin en muistanut käydä täällä. Kiva et kuitenkin selvisit vanhojentansseista :) Ootko miettiny et voisko toi yökkäily olla ns. jännitysoire? Mietin vaan kun sun nimimerkkikin on Jännittäjä.

Ite oon aina jännittäny kaikkea pienestä pitäen. Pikkusena se jännitys ilmeni jokapäiväsellä vatsakivulla, jota luulin tietty aina oksennustaudiks, koska pelkäsin hulluna oksentamista. Sit kun mulle tuli toi yökkäily, niin nyt jälkeenpäin mietin että sillon juuri katos kokonaan se vatsaoireilu. Eli voisko olla että se yökkäily ois ns. jännittämistä? Kuten joku tossa aiemmin kirjottikin niin sen tyylistä että fyysinen ja henkinen tasapaino ei oo kunnossa :)

Itelläni se Sertralin autto tohon yökkimiseen ja jännittämiseen. Eli kumpi sit olikaan alkuperäinen syy, sittehän tuli vielä tietty ne paniikkikohtaukset. Nyt elän aikalailla normaalia elämää, tosi käyn myös psykologilla vielä juttelemassa, kun siltä tuntuu :)

Sit vois ehkä tilapäisesti sua auttaa pahoinvointilääkkeet, vai ootko kokeillu jo? Noissa mielialalääkkeissä kestää aika kauan ennenkun ne rupee vaikuttaa. Oiskohan omassa tapauksessa kestäny peräti vuoden, ja se vaikutus tuli muutenkin ns. hiipimällä. Sitten kannattaa muistaa syödä tasaisin väliajoin, tyhjällä vatsalla se yökkäily voi voimistuu vaan entisestään.

Jos nyt jotain hyvääkin tästä lähtee etsimään niin kantsii miettii siltä kannalta, että nyt on hyvä tilaisuus oppia tuntemaan itsensä ja omat rajansa. Kokeilepa rauhottavia hengitysharjoituksia, ja sitten venyttely, jooga.. kaikki mikä vaan saa sun mielen rauhoittumaan hetkeks ja ajatukset muualle tosta yökkimisestä ni auttaa varmasti. Jos sulla on nyt sellanen jatkuva jännitys/ylikierrostila päällä, niin yritä vähitellen purkaa sitä kaikilla sellasilla jutuilla mistä tykkäät ja mistä sulle tulee hyvä olo :)

kaikkee hyvää :-)

Heippa. Pahoittelen et kesti näin kauan vastata, on ollu nyt paljon puuhaa niin en muistanut käydä täällä. Kiva et kuitenkin selvisit vanhojentansseista :) Ootko miettiny et voisko toi yökkäily olla ns. jännitysoire? Mietin vaan kun sun nimimerkkikin on Jännittäjä.

Ite oon aina jännittäny kaikkea pienestä pitäen. Pikkusena se jännitys ilmeni jokapäiväsellä vatsakivulla, jota luulin tietty aina oksennustaudiks, koska pelkäsin hulluna oksentamista. Sit kun mulle tuli toi yökkäily, niin nyt jälkeenpäin mietin että sillon juuri katos kokonaan se vatsaoireilu. Eli voisko olla että se yökkäily ois ns. jännittämistä? Kuten joku tossa aiemmin kirjottikin niin sen tyylistä että fyysinen ja henkinen tasapaino ei oo kunnossa :)

Itelläni se Sertralin autto tohon yökkimiseen ja jännittämiseen. Eli kumpi sit olikaan alkuperäinen syy, sittehän tuli vielä tietty ne paniikkikohtaukset. Nyt elän aikalailla normaalia elämää, tosi käyn myös psykologilla vielä juttelemassa, kun siltä tuntuu :)

Sit vois ehkä tilapäisesti sua auttaa pahoinvointilääkkeet, vai ootko kokeillu jo? Noissa mielialalääkkeissä kestää aika kauan ennenkun ne rupee vaikuttaa. Oiskohan omassa tapauksessa kestäny peräti vuoden, ja se vaikutus tuli muutenkin ns. hiipimällä. Sitten kannattaa muistaa syödä tasaisin väliajoin, tyhjällä vatsalla se yökkäily voi voimistuu vaan entisestään.

Jos nyt jotain hyvääkin tästä lähtee etsimään niin kantsii miettii siltä kannalta, että nyt on hyvä tilaisuus oppia tuntemaan itsensä ja omat rajansa. Kokeilepa rauhottavia hengitysharjoituksia, ja sitten venyttely, jooga.. kaikki mikä vaan saa sun mielen rauhoittumaan hetkeks ja ajatukset muualle tosta yökkimisestä ni auttaa varmasti. Jos sulla on nyt sellanen jatkuva jännitys/ylikierrostila päällä, niin yritä vähitellen purkaa sitä kaikilla sellasilla jutuilla mistä tykkäät ja mistä sulle tulee hyvä olo :)

kaikkee hyvää :-)

Minulla tuohon on auttanut ainoastaan bentso jota en ole saanut kuin yksityispuolen lääkäriltä. Aina jos jännitän jotain kamalasti niin on melkein turha edes yrittää syödä mitään.

Itellä on sama ja paniikkihäiriö se minulla on. lääkkeitä syönyt viisi vuotta jo. :) kahvi ja tupakointi pahentaa niitä kohtauksia. Itellä ollut kans nuoresta asti.. Eikä sitä kannata hävetä :)

Lopeta se pastillin syönti. Ole muutama päivä ilman ja katso tilanne sen jälkeen..?