Käykö teille koskaan niin että kun aiotte tehdä jotakin, huomaatte että sitä ennen pitäisi tehdä toinen asia joka estää sen ensimmäisen asian, ja kohta toteatte että joku kolmas asia olisi kuitenkin tehtävä ennen tätä toista asiaa, mutta neljäs asia blokkaa tämän kolmannen tehtävän ,. ja lopulta ette enää muista mikä se alkuperäinen juttu olikaan siellä suunnitelmarönsyn juurella ,. ja olisiko tälle jotain nimeä olemassa, voisiko sitä kutsua rönsysuunnitelmaksi, tai kerrossuunnitelmaksi?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja että kuinka monesti käy niin.
Asiasta puhuen kamppailen päivittäin satoja aivoissa pyöriviä juttuja vastaan.
Hiljattain siellä alkoivat myllätä ensi kesän asiat huolimatta, että tässä on jokunen asia mikä pitää hoitaa tämän kuun loppuun mennessä.
Parisen viikkoa sitten minulla oli sanalla sanoen puhdas pöytä kun olin saanut tehdyksi jonossa olleet jutut ja asiat. Niitä liittyy työhön ja vapaa-aikaan ja mihin vaan.
Yht äkkiä nyt on taas 100 kuumaa asiaa kiemurtelemassa kehää ja sieltä noukin niitä tärkeysjärjestykseen. Ei sen puoleen mikään minulta ei jää puoli tiehen. Ei edes vähäpätöinen, Jos asia (toimi, askare) ei ole merkityksellinen, hoidan sen kuitenkin esimerkiksi vuoden viiveellä.
Silleen on käynyt useasti, muistaa että jotain piti tehdä, ei vaan muista että mitä
Tuttua on. Sille on tavallaan olemassa jo nimi: Aloittamisen vaikeus. Aina on löytyvinään järkisyitä sille ettei voi aloittaa, ja sitä ruokkii mm. sellaiset sanonnat kuin "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Aika äkkiä siinä sitten käy sillain että hommeli jääkin suunnittelun asteelle. Kyllä tosiaan tuntuukin todella tutulta ;)
Ei kuulosta tutulta omalla kohdallani, mutta aika läheltä olen saanut seurata häntä, jonka suunnitelmat rönsyilevät...nimenomaan mainitsemallasi tavalla.
Niinpä epäilenkin että rönsysuunitelmat ovat jotenkin miehinen ominaisuus. Isäntä meillä kun alkaa jotain tekemään, vaikkapa ihan pienen kaapinvaihdon kylppäriin, niin homma paisuu kuin pullataikina, parhaimmillaan(pahimmillaan) on jopa jouduttu siirtämään väliseinää että on saatu koko kylppäri rempattua ennenkuin sen kaapin voi vaihtaa :D
No. Tunnustettakoon. Vaikka yleisesti katsoen se on siten, että naisilla ne hommat rönsyilee (eri asiaksi jääköön kuka ne joutuu toteuttamaan, yleensä mies), niin kyllä saattaa lipsahtaa miehelläkin
Lähtee ikäänkuin laminaatti lapasesta tai leka tai muu.
Ittelle kävi, noin vuosi sitten ikäänkuin laajentuminen. Piti tehdä sanotaan 59 euron arvoinen asia. Mutta jätin tilaa liiaksi salakavalille ajatuksille ja hommasta paisui noin 3000 euron hintainen juttu (tarvikkeet). Työlle en laskenut tunteja. Ja tuo alkuperäinen 59 euron arvoinen asia toteutui toisessa muodossa ja viimeisenä.
Kaiken lisäksi homma ei pysynyt samassa tilassa, laajeni koko tilaan ja lopulta ulos saakka, toiseen ja kolmanteen tilaan ja - tehtävää jäi tulevillekin vuosille.
:)) siinäpä vasta rönsyä.
Tuo on aika tavallista. Mielelläni hyppäisin heti suorittamaan kohtaa Ö, mutta kun siinä on ne pahuksen ABC.. ja muut välissä, eikä hyppäämisestä ole apua, koska johdonmukaisesti nuo muut kuuluu asiaan, muuten se ei koskaan muodostuisi tilanteeksi Ö.
Ajatuksenvirta katkeaa jatkuvasti. Johdonmukaisuuden punainen lanka häviää liian usein. On turhauttavaa ja aikaavievää joutua kertaamaan asioita jatkuvasti mielessään. Näin se ajatus vaan temppuilee ja rönsyilee..
josku pyörähtää kummasti jonnekkin unholaan.
Ei tarvitse muuta kun selän kääntää sille mitä piti tehdä, niin se on siinä. Löytyy hetkessä jotain tärkeämpää tekemistä, joka vie sen enismäisen tekemisen sinne minkä huomaa kenties seuraavana päivänä että mitenhän tuokin on tekemättä.
No mitäpä se haittaa, sehän on vaan virikkeenä sille, että tekemistä riittää, vaikka ei aina haluaisikaan.
Mulla aika usein tuppaa suunnitelmat rönsyilemään. Toisinaan saattavat myös kaventua alkuperäisestä ideasta, mennään siitä, mistä aita on matalin.
Tuttua on:)Minulla on vaikka minkälaista tekemistä ja varsinkin kun kevät tulee ja suunnittelen kaikkea tekeväni ,mutta kyllä siinä aina käy niin että aika ei riitä.Tärkeimmät tekemiset valitsen ja monesti ne tärkeimmät on niitä ikävimpiä asioita ja mieluisimmista,hauskimmista jutuista on pakko luopua:(