Olen terve, elämässäkin kaikki asiat ovat todella hyvin silti en näe järkeä miksi pitäisi elää. Iloisenakin tekisi mieli pistää elämän poikki. Mikä on elämän tarkoitus?
Tuntuu siltä että tämä maailma ei ole minua varten. En jaksa elää paikassa missä ihmiset ovat itsekkäitä ja kylmiä. Joka ikinen aamu kuin näen ihmisten naamat bussissa alkaa ärsyttää ihan liikaa.
En vain yksikertaisesti jaksa elää tässä maailmassa. Ihmiset ovat pettäneet minua niin monta kerta.
Onko parvekkeelta hyppääminen kivuton tapa?
Olkaa niin ystävällisiä että vastaisitte asiallisesti, olen ihan loppu enkä jaksa ruveta vääntää aiheesta. Minun elämäni. minun päätös. En jaksa enään elää muiden vuoksi.
Tuntuu siltä että tämä maailma ei ole minua varten. En jaksa elää paikassa missä ihmiset ovat itsekkäitä ja kylmiä. Joka ikinen aamu kuin näen ihmisten naamat bussissa alkaa ärsyttää ihan liikaa.
En vain yksikertaisesti jaksa elää tässä maailmassa. Ihmiset ovat pettäneet minua niin monta kerta.
Onko parvekkeelta hyppääminen kivuton tapa?
Olkaa niin ystävällisiä että vastaisitte asiallisesti, olen ihan loppu enkä jaksa ruveta vääntää aiheesta. Minun elämäni. minun päätös. En jaksa enään elää muiden vuoksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No ei ole parvekkeelta hyppääminen kivuton tapa kuolla eikä edes varma. Mietipäs uudelleen. Keksi jotain muuta. Älä marise, pane toimeksi.
Tuskin sinun kannattaa lähteä lääkäriin tai mielenterveystoimistoon.
Ensiksi kerrto, että sinulla on elämässä kaikki hyvin ja saatat olla jopa iloinen, mutta ei vain ole mieltä elää. Jos sinua on petetty monta kertaa ja koet ihmsiet pahoiksi ja maailman kylmäksi, niin eihän sinulla väitteestäsi huolimatta olekkaan kaikki niin hyvin.
Onko tuo tuntemus vaivannut jo kauan vai onko se tullut nyt äskettäin? Älä nyt hätiköi vaan ota rauhallisesti. Ei elämä aina päivänpaistetta ole ja vastamäkiä ja petymyksiä tulee. Kyllä sinunkin aatokset voivat vielä muuttua.
En vähättelesi pahaa oloasi. Kun tulee itsemurha-ajatuksia, niin silloin on ihmisellä todella paha olla.
Onko sinulla ketään, jonka kanssa jutella. Kirjoittaminen on ihan hyvä juttu, kun tuntuu että ei jaksa. Anna kuulua itsestäsi lisää.
Minun mielestäni olet masentunut, et vain itsekään tiedosta sitä.
Jos saisit kuulla että on viikko elinaikaa, mitä tekisit?
Niin en tiedä.. Ehkä se ei ole kovin hyvä tapa kuolla.. Luulisin..
Itselläkin oli pitkään itsemurha-ajatuksia.. Välillä ne katosi pois.. Mut nyt tänään tuli taas sellainen ajatus.. Päivällä mietin et mielummin tappaisin itseni kuin kuuntelisin enää yhtään pidempään tuon seinän takana asuvan naapurin häiriköintiä. Pitkään jouduin pakosta asumaan tässä mut nyt lopultakin olisi mahdollisuus muuttaa pois. Niin ovat monet minulle neuvoneetkin..
Pitäisi vain löytää sopiva asunto..
Kumma juttu miten väsymys vaikuttaa mielialaan. Minullakin on varmasti satoja tunteja univelkaa (valehtelematta), 2,5 vuoden ajalta (siltä ajalta minkä tuo seinänaapuri on asunut tuossa seinän takana). Itsellä tuli mitta täyteen joulun aikaan. Silloin päätin et tämä homma saa päättyä tähän. Kaikki käämit ovat menneet poikki tuon naapurin suhteen.
Sellainen unohtui mainita et häiriköinti on aiheuttanut minulle siinä määrin ahdistusta (koska tässä paikassa ei voi nukkua öitä rauhassa.. eli toisin sanoen tässä ei ole asumisrauhaa) et välillä olen repinyt ihoakin.. Siis ihan vereslihalle.. En ole sellaista tehnyt koskaan aiemmin. Ja nyt minulle puhkesi paha ihottuma.. Olen aiemminkin reagoinut stressiin (äärimmäiseen sellaiseen) samalla tavalla.
Minulle itselle nuo ovat olleet hälytysmerkkejä, itseasiassa jo pitkään. Ei näin voi enää jatkua. Tämä ei ole koti vaan paikka johon ei ole kiva tulla ja jossa ei viihdy ollenkaan.. Pelkkä tavaroiden säilytyspaikka.
Toisaalta mietin sitäkin et voisinhan ottaa siitä tavoitteen, siis itsemurhasta. Uskon et pystyn kyllä siihen.. Ainakin tällä kertaa. Aiemmin mokasin kun en uskaltanutkaan. Ja muutama läheinen tietää kyllä asiasta.. Siis siitä et olen ollut itsetuhoinen. Mietin äsken ulkona käydessäni et milloin se oikein alkoikaan.. Siis ne itsemurha-ajatukset.. Se oli juuri silloin kun häirikkönaapuri muutti seinän taakse asumaan. Et kyllä siihen selkeä syy on ollut. Tämä ei tosiaankaan ole oikea paikka minulle asua kun ottaa huomioon sen et olen traumatisoitunut (aika pahastikin). Minulle tämä paikka on ollut liikaa sen lisäksi. Yritin jaksaa opiskella ja olla töissäkin saman aikaisesti.. Mutta täytyy kyllä sanoa et vaikeaa se oli kun ei saanut nukkua juuri lainkaan.
En liity sit noihin muiden ketjujen juttuihin.. Tämä on ainoa viesti minulta tänne.
No ehkei sittenkään.. Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen. Parempi ratkaisu on varmasti muuttaa muualle.. Mut pitäisi löytää sopiva asunto. Katsellut olen jo jonkin verran mut ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt.. Ja onhan minulla se mahdollisuus et menisin isän luo siksi aikaa kunnes löydän sopivan asunnon. Varmasti sekin parempi kuin kärsiä tässä jonkun häirikön takia alituiseen.
Olen alottaja. Kyllä mä pidän itteni masentuneena. Minulla on vain aina tunne etten kuulu tähän planettaan, olen niin erilainen kuin muut ihmiset. En suostu elää kuten tavallinen kaduntallaja. Haluan elää kuin leffassa.
tavalliset ihmiset tylsistyvät minua. Haluaisin elämääni enemmän filosoofisia ihmisiä, taitelijoita. sellasia jotka eivät elä saatanan oravanpyörässä.
En kestä massa tyhmyys ja oksettaa joka aamu mennä ratikkaan.
Jo alasteella oli tällainen olo, kukaan ei uskoisi minua jos sanoisin näitä asioita ääneen mutta ärsyttää olla yhteiskunnassa mukana.
Kumpa olisi niin rikas että voisit vain katoa korkeiden muurien alle.
Jos voisit löytää sen elämän voiman ja ihanuuden ihan vain omana persoonallisuutenasi ja alkaist kokea että on hukava elää. Silloin ei haittaa vaikka monet juoksevatkin orvanpyörässään ja elävät sinun mielestä tylsää elämäänsä. Ei sinun tarvitsekkaan elää muuta kuin sitä omaa juttuasi, minkä toivottavasti kohdallesi oivallat.
Kun saat hoidettua masennustasi, niin alat vain huomata, että on ihan mukava elää, Tuntemuksesi juontuu melko varmasti masennuksesta.
Hie jälleen.
huohhh
Rikkaus ei anna onnea se antaa vai varallisuutta.
Tiedätkö että onnelliset ihmiset ovat odottaneet elämältä vähemmän jolloin onnellisuuden kriteerit täyttyvät vähemmästä.
Eläisit itsellesi sillä et voi muuttaa muita sinulle sopiviksi eikä ole tarpeenkaan koska omasta elämästäsi on kysymys. Eli älä elä niinkään muiden kautta vaan elä ennen kaikkea omista henkilökohtaisista tarpeistasi lähtien.
Tärkeintä sinulla on kun on elämä sinun pitää vain ohjailla omaa elämääsi todellisuuden kautta eikä mielikuvien ja tunteiden harhojen kautta.
Pitäisikö lähteä siitä liikkeelle että olet oma itsesi ja teet sitä mikä itsellesi hyvää on.
Tierdosta että et ole yksin murheitesi kanssa sillä kaikilla muillakin on omat murheensa.
Joo mutta et ole nähnyt kaikkia ihmisiä... ja mitä sinä muista välität? Eläköön elämäänsä. Elä sinä omaasi. Äläkä mene ratikkaan, jos et halua.
Kysyit jo ensimmäisessa postissasi, että mikä on elämän tarkoitus. Voin melkein satavarmasti sen sanoa, että kukaan ei sitä tiedä. Oma mummini oli saattohoidossa ja eräänä iltana kun istuskeltiin ihan rauhassa kotona hän sanoi, että hän tietää nyt mikä on elämän tarkoitus ja uteliiana tietenkin kysyin häneltä silloin, että mikä se elämän tarkoitus on? Hän sanoi että jokaiselle se tarkoitus on erilainen ja elämää pitää vain elää eteenpäin ja sen kyllä löytää. Hän kuoli muutaman päivän päästä tuosta, ja olen tästä myös muutamalle muullekkin jo puhunut mitä hän sanoi. He sanoivat, että mummini oli ihan höperö ja lääketokkurassa tuolloin. Itse uskon, että kun on kuolemaisillaan, niin ihminen keksii oman elämänsä tarkoituksen. Mutta ei siihen kannata kiirehtiä. Se tulee kyllä ajallaan.