Kotimaani ompi Suomi
Maamme rakenteissa ja valta- ja rahaeliittien teoissa kansaa kohtaan on niin paljon väärää, että ei ole todellakaan mikään ihme, kun ihmiset eivät selviä ja jaksa.
On suoranainen ihme, että niinkin monet kansalaiset kestävät ja jaksavat tämän Suomi-helvetin vanhuuteen asti, sillä ne mahdollisuudet, mitkä ihmiset oikeasti elämänsä aikana saavat, ovat todellisuudessa surkeat.
Keiden pillin tahtiin ja mukaan täällä Suomessa joutuu elämään?
Meidän tavis-kansalaisten kehityskaaret ovat aivan toisenlaiset kuin sen 10 %:n valtaapitävien ryhmän, joiden mukaan tämä yhteiskunta on syntymästä hautaustoimeen rakennettu ja rakennetaan edelleen. Teidän arvonne ja todellisuutenne eivät sovi meille, vaikka vain niitä meille tungetaankin jokaisella koulutusasteella ja kaikista medioista.
Milloin tulee se aika, jolloin tässä maassa saa elää oman kehityskaarensa tahtiin ja mukaan - hyväksytysti ja myös virallisesti?
Meistä tavis-kansalaisista ei monellakaan ole mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen heräämiseen murrosiässä. Esimerkiksi kotiolomme ovat aivan toisenlaiset jo syntymästämme lähtien kuin valtaapitävillä eliiteillä, joiden “mallin” mukaan meitä kuitenkin yritetään pakottaa (mikä on väärin ja myös mahdotonta) elämään lapsesta asti.
Meillä vastuunkantaminen alkaa viimeistään 8-vuoden iässä. Kannamme vastuuta mm. nuorimmista sisaruksistamme, kodin siisteydestä ja kodin asioiden sujumisesta ja hoitamisesta. Monet lapset ja nuoret kantavat vastuuta myös kyvyttömistä tai sairastuneista vanhemmistaan. Kasva ja kehity siinä sitten samalla vallanpitäjien mallin mukaan.
Jos meillä on koulussa keskiarvo 7 ja risat, niin se on hyvä. Suurimmalla osalla meistä ei ole mahdollisuuksia tehdä läksyjä, sillä emme ehdi tehdä niitä, emmekä myöskään jaksa tehdä niitä kotiolojemme vuoksi. Harvalla meistä on mahdollisuuksia keskittyä kotona läksyihin monista eri syistä tai saada läksyihin tukea vanhemmiltamme tai vanhemmaltamme. Ei meillä ole omia huoneita ja omia koulupöytiä. Opettajat tietävät tämän ja sanovat nykyään opettajanhuoneessa toisilleen, että ei meistä ole mihinkään.
Vanhempamme raatavat töissä iltamyöhään taatakseen sen, että meillä on vaatteet, saamme mahdollisesti joitakin lämpimiä aterioita kuukaudessa (joita ei kuitenkaan syödä koskaan yhdessä pöydän ääressä) ja että, meillä on paikka, jossa nukkua ja olla. Siellä ei kasveta, eikä kehitytä hellstenien kehityskaarien mukaan. Kotia on vaikea kutsua kodiksi, kun sitä joutuu vertaamaan valtaeliittien koteihin, kiitos medioidemme, jotka kertovat ja näyttävät kaiken vain ulkoisesti hyvinvoivien näkökulmasta ja vain heitä näin myös tukien. Me vaikutamme näkymättömiltä, paitsi silloin, kun jossain jokin menee rikki tai vahingoittuu.
Kodeista annetaan joka puolelta sellaista kuvaa, joka ei vastaa lainkaan niitä oloja, joissa me asumme ja elämme. Elokuvissa voimme käydä virallisesti katsomassa sitä, kuinka elämme, sen lisäksi että, katsomme tietysti sitä elämää joka päivä kovassa arjessamme, meidän jokapäiväisessä elämässämme. Lähelle on välillä vaikea nähdä.
Vaatii paljon voimaa nousta tämän vertailun yläpuolelle jatkuvasti, nähdä kuitenkin omana kotina se paikka, joka on ainoa kotimme, kaikista sen puutteista huolimatta. Vanhempamme tai vanhempi on harvoin paikalla tai henkisesti läsnä kodeissamme.
Kasvamme omatoimisiksi, itseohjautuviksi ja itsenäisiksi varhain, koska meidän on pakko. Psykologiassa tiedetään, että sillä on hintansa.
Se, että vanhempamme joutuvat jättämään meidät henkisesti heitteille, ei useimmiten ole vanhempiemme syytä, vaan johtuu juuri yhteiskunnan vääristetyistä rakenteista. (On kyllä olemassa niitä isä- ja äiti-hirviöitäkin, jotka jään pettäessä painavat lapset veden alle ja pelastavat itsensä sen sijaan.)
Jos vanhempamme pysähtyvät raadannassaan, he romahtavat ja silloin meillä ei ole sitäkään, mitä meillä nyt on. Vanhempamme yrittävät viimeiseen asti, että meillä on edes tämä vähä, mikä meillä on nyt.
Raskas työ ja alituinen taloudellinen stressi vanhentaa, sairastuttaa tai tappaa vanhempiamme ennenaikaisesti. Niillä asioilla on vaikutukset myös meihin, jälkeläisiin, lapsiin, nuoriin.
Eliittien luoman jatkuvan vahingollisen stressin ja hyödyttömän kilpailun takia puremme hampaamme murskiksi nukkuessamme. Kehomme ja mielemme rikkoutuvat.
Kun katsoo valehtelematta tätä elämää, niin ei meillä ole mahdollisuuksiakaan selvitä. Siksi niin monet hyvät ja herkät (herkkyydessä ei ole mitään väärää) kuolevat liian nuorina. Sama kuvio toistuu vuosikymmenistä seuraaviin ja vuosisadoista toisiin. Kirkon väelle tiedoksi, että uskonnolla ja Jumalalla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Vallassa olevat jaksavat jauhaa rakennemuutoksista, mutta ne oleelliset ja tärkeimmät muutokset jätetään tekemättä. Niistä saa kansa vain haaveilla unissaan ja kirjoitella runoja.
jatkuu ...
Maamme rakenteissa ja valta- ja rahaeliittien teoissa kansaa kohtaan on niin paljon väärää, että ei ole todellakaan mikään ihme, kun ihmiset eivät selviä ja jaksa.
On suoranainen ihme, että niinkin monet kansalaiset kestävät ja jaksavat tämän Suomi-helvetin vanhuuteen asti, sillä ne mahdollisuudet, mitkä ihmiset oikeasti elämänsä aikana saavat, ovat todellisuudessa surkeat.
Keiden pillin tahtiin ja mukaan täällä Suomessa joutuu elämään?
Meidän tavis-kansalaisten kehityskaaret ovat aivan toisenlaiset kuin sen 10 %:n valtaapitävien ryhmän, joiden mukaan tämä yhteiskunta on syntymästä hautaustoimeen rakennettu ja rakennetaan edelleen. Teidän arvonne ja todellisuutenne eivät sovi meille, vaikka vain niitä meille tungetaankin jokaisella koulutusasteella ja kaikista medioista.
Milloin tulee se aika, jolloin tässä maassa saa elää oman kehityskaarensa tahtiin ja mukaan - hyväksytysti ja myös virallisesti?
Meistä tavis-kansalaisista ei monellakaan ole mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen heräämiseen murrosiässä. Esimerkiksi kotiolomme ovat aivan toisenlaiset jo syntymästämme lähtien kuin valtaapitävillä eliiteillä, joiden “mallin” mukaan meitä kuitenkin yritetään pakottaa (mikä on väärin ja myös mahdotonta) elämään lapsesta asti.
Meillä vastuunkantaminen alkaa viimeistään 8-vuoden iässä. Kannamme vastuuta mm. nuorimmista sisaruksistamme, kodin siisteydestä ja kodin asioiden sujumisesta ja hoitamisesta. Monet lapset ja nuoret kantavat vastuuta myös kyvyttömistä tai sairastuneista vanhemmistaan. Kasva ja kehity siinä sitten samalla vallanpitäjien mallin mukaan.
Jos meillä on koulussa keskiarvo 7 ja risat, niin se on hyvä. Suurimmalla osalla meistä ei ole mahdollisuuksia tehdä läksyjä, sillä emme ehdi tehdä niitä, emmekä myöskään jaksa tehdä niitä kotiolojemme vuoksi. Harvalla meistä on mahdollisuuksia keskittyä kotona läksyihin monista eri syistä tai saada läksyihin tukea vanhemmiltamme tai vanhemmaltamme. Ei meillä ole omia huoneita ja omia koulupöytiä. Opettajat tietävät tämän ja sanovat nykyään opettajanhuoneessa toisilleen, että ei meistä ole mihinkään.
Vanhempamme raatavat töissä iltamyöhään taatakseen sen, että meillä on vaatteet, saamme mahdollisesti joitakin lämpimiä aterioita kuukaudessa (joita ei kuitenkaan syödä koskaan yhdessä pöydän ääressä) ja että, meillä on paikka, jossa nukkua ja olla. Siellä ei kasveta, eikä kehitytä hellstenien kehityskaarien mukaan. Kotia on vaikea kutsua kodiksi, kun sitä joutuu vertaamaan valtaeliittien koteihin, kiitos medioidemme, jotka kertovat ja näyttävät kaiken vain ulkoisesti hyvinvoivien näkökulmasta ja vain heitä näin myös tukien. Me vaikutamme näkymättömiltä, paitsi silloin, kun jossain jokin menee rikki tai vahingoittuu.
Kodeista annetaan joka puolelta sellaista kuvaa, joka ei vastaa lainkaan niitä oloja, joissa me asumme ja elämme. Elokuvissa voimme käydä virallisesti katsomassa sitä, kuinka elämme, sen lisäksi että, katsomme tietysti sitä elämää joka päivä kovassa arjessamme, meidän jokapäiväisessä elämässämme. Lähelle on välillä vaikea nähdä.
Vaatii paljon voimaa nousta tämän vertailun yläpuolelle jatkuvasti, nähdä kuitenkin omana kotina se paikka, joka on ainoa kotimme, kaikista sen puutteista huolimatta. Vanhempamme tai vanhempi on harvoin paikalla tai henkisesti läsnä kodeissamme.
Kasvamme omatoimisiksi, itseohjautuviksi ja itsenäisiksi varhain, koska meidän on pakko. Psykologiassa tiedetään, että sillä on hintansa.
Se, että vanhempamme joutuvat jättämään meidät henkisesti heitteille, ei useimmiten ole vanhempiemme syytä, vaan johtuu juuri yhteiskunnan vääristetyistä rakenteista. (On kyllä olemassa niitä isä- ja äiti-hirviöitäkin, jotka jään pettäessä painavat lapset veden alle ja pelastavat itsensä sen sijaan.)
Jos vanhempamme pysähtyvät raadannassaan, he romahtavat ja silloin meillä ei ole sitäkään, mitä meillä nyt on. Vanhempamme yrittävät viimeiseen asti, että meillä on edes tämä vähä, mikä meillä on nyt.
Raskas työ ja alituinen taloudellinen stressi vanhentaa, sairastuttaa tai tappaa vanhempiamme ennenaikaisesti. Niillä asioilla on vaikutukset myös meihin, jälkeläisiin, lapsiin, nuoriin.
Eliittien luoman jatkuvan vahingollisen stressin ja hyödyttömän kilpailun takia puremme hampaamme murskiksi nukkuessamme. Kehomme ja mielemme rikkoutuvat.
Kun katsoo valehtelematta tätä elämää, niin ei meillä ole mahdollisuuksiakaan selvitä. Siksi niin monet hyvät ja herkät (herkkyydessä ei ole mitään väärää) kuolevat liian nuorina. Sama kuvio toistuu vuosikymmenistä seuraaviin ja vuosisadoista toisiin. Kirkon väelle tiedoksi, että uskonnolla ja Jumalalla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Vallassa olevat jaksavat jauhaa rakennemuutoksista, mutta ne oleelliset ja tärkeimmät muutokset jätetään tekemättä. Niistä saa kansa vain haaveilla unissaan ja kirjoitella runoja.
jatkuu ...
Vastaukset 4
Vanhimmat
jatkuu ...
Valtaapitävät ovat syyttäneet ja syyttävät vanhempiamme, kotiolojamme ja meitä siitä, että emme meinaa selvitä tai emme selviä ja että viat ovat vain meissä itsessämme.
Kun tätä samaa valheellista mantraa hoetaan vuosikymmenestä toiseen, niin moni alkaa itsekin uskoa siihen.
Se mantra ei ole kuitenkaan totta, vaan se on ruma ja likainen eliittiporukoiden keksimä valhe.
Tämän valheen tarkoitus on antaa jatkuvuus yhteiskunnan vääristetyille rakenteille sekä valta- ja rahaeliittien etuoikeutetuille elämille omaisuuksineen ja varallisuuksineen. Sen valheen tarkoitus on kansan hallinta ja vallan pysyminen niissä käsissä, joissa se on aina ollut ja jolla meitä on aina alistettu ja nujerrettu sekä alistetaan ja nujerretaan edelleen.
Niin kauan kuin nämä väärät rakenteet vallan väärinkäyttäjineen ovat vallassa ja hallitsevat Suomen kansaa, ei sadoillatuhansilla ihmisillä ole tässä maassa toivoakaan muutoksesta tai paremmasta tulevaisuudesta. Elämämme alkavat määräytyä jo sikiövaiheessa. Ainainen puute ja stressi syövät aivojamme ja jaksamistamme.
Olen kyllästynyt raha- ja valtaeliittien jatkuvaan kansalaisia syyttäviin puheisiin ja kansaa halveksivaan asenteeseen, sillä se on kuitenkin kansa, joka tätä maata pystyssä pitää ja myös eliitit elättää.
Raskas työ tai työn puute ja taloudellinen kurjuus sairastuttavat meidät liian usein ja tappavat meidät ennenaikaisesti.
Milloin työnantajat heräävät eliittien harjoittamasta aivopesusta ja manipuloinnista ja aloittavat työntekijöidensä paremman kohtelun? Jälleen kerran viimeisen 20 vuoden aikana ihmisten kohtelu on ollut huonoakin huonompaa tässä maassa. Kun ihmisiä toistuvasti kohdellaan huonosti, eivät ihmiset voi millään voida hyvin edes “hyvinvointivaltiossa”.
Milloin työnantajien enemmistö yhdessä ottaa opikseen virheistään (kuten viisaan ihmisen kuuluisi ottaa) ja yhdessä myös päättää, että maamme ei tarvitse ainaista keinotekoisesti luotua työttömyyttä ja irtisanomisia, joita tehdään esim. pörssiosakkaiden hyväksi? Milloin myönnetään se, että niistä on vain vahinkoa kokonaisuudessaan yhteiskunnalle ja ihmisille? Milloin ja ketkä uskaltavat sekä kykenevät katsomaan myös tämän maan ja ihmisten elämien kokonaisuutta ja myös näiden tulevaisuutta? Keillä on voimaa ja rohkeutta siihen?
80 % meistä tulee rikkoutuneista perheistä – Miettikää sitä!
Jos ette ole vielä lukenut Heikki Ylikankaan Nuijasotaa, on korkea aika, että voitte ymmärtää, millainen perintö valtaeliitillämme on!
Synkkä on näkemyksesi 80%. Lukusi 80% tuntuu kyllä hatusta vedetyltä. Rikkinäisiä koteja ei sentään ole noin paljoa. Arpoisin 50% lähemmäksi arvioksi.
On totta että maamme talous on lievässä syöksykierteessä. Synnyin 1950 luvulla kun Kekkonen valittiin ensimmäistä kertaa presidentiksi.
Kyllähän pulaa oli vielä lähes kaikesta. Kun opettelin kävelemään, meille saatiin vasta sähköt kylään.
Olen tehnyt apuseka töitä koko työelämän aikani. Nyt olen sairaseläkkeellä. Netto 1.200€ kk. Tasarahaa pitelee. Lähilaivamatkoja voisin tehdä. Ei kiinnosta.
Alkoholi on pahasti rapauttani elämääni. Se ei kuitenkaan ole mitenkään hallituksen tai yhteiskunnan vika.
Arvostan silti tiukkaa asennettasi. Jos arvailemaan lähtisin, saattaisit olla vahvasti sitoutunut ns. persu-ideologiaan. Terveisin
Alkoholismi on yhteiskunnan vika !