Millaista taivaassa on?

Haloo! Lue Raamattus paremmin, niin et tyhmiä kysele!
Joo, vissiin siel on kaikki se rompa, mitä kukin on haalinut, vanhat ruosteiset maamoottorit ja Muumimukit ja vaarin vanhat kalsarit! :D

Anteeks. Mä en vaan ole niin 'nopeasti tajuava' että ymmärtäisin puoliakaa raamatusta, vaikka lukisin useastikkin :) mutta kiitos ny vastauksesta!

Ymmärrän. Raamattu kertoo, että Jumala luo uudeksi kaiken, joten ei siellä ole mitään tästä maailmasta kotoisin olevaa, ei edes meidän tätä tavan lihallista kroppaa! Me saamme uuden hengellisen ruumiin, joka on samanlainen kuin Jeesuksella, kun Hän yhtäkkiä tuli ja samalla tavoin katosi opetuslasten luota ristiinnaulitsemisen jälkeen ennen Taivaaseen menoaan.
Taivasta kuvataan Ilmestyskirjassa mm, että siellä on kultakadut ja helmiportti ja kristallivirta, jonka varrella kasvaa elämän puu, joka tuottaa kahdettoista hedelmät ja jonka lehdet ovat kansojen terveydeksi, siis niiden, jotka ovat sitten Taivaassa. Siellä ei enää viljellä, vaan syödään Jumalan kasvattamaa.
Taivaassa on - toisin kuin Paratiisissa - kultakatuinen kaupunki, jonne Jeesus on mennyt valmistamaan sijaa Hänen omilleen, eli niille, jotka ovat antaneet elämänsä tässä ajassa Jeesukselle ja uskoneet sen, mitä Raamatussa Hänestä kirjoitetaan.
Taivaassa ei ole tällaisia valoja kuin täällä, sillä Kristus itse valaisee, ei siis ole aurinkoa eikä kuuta, eikä sähkölamppuja.
Taivaan kerrotaan olevan niin ihana paikka, ettei ihmismieli voi sitä täällä käsittää, eli jos jo Paratiisi oli täydellinen paikka, niin Taivas on vielä täydellisempi!
Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä kauhistusten tekijää, jotka eivät ole tehneet parannusta ja uskoneet evankeliumia Jeesuksen sovitustyöstä omalle kohdalleen. Taivas on pyhä paikka, puhdas, kirkas, täydellinen.
Älä sure tietokoneitasi ja autojasi, ne ovat täälläkin ajassa vain hetken ok, sitten joko ruostuvat tai ikä saattaa ne tarpeettomiksi. Niihin ei todellakaan kannata sydäntänsä kiinnittää!!! Kiinnitä sydämesi Jeesukseen ja Jumalan Sanaan, Raamattuun, niin niillä eväillä pääset pitkälle - Taivaan kotiin!

Juuri tollasta vastausta kaipasin. Kiitos vastauksesta verokarhunpaperit =)
Jos jollain on vielä lisättävää, niin laittakaa vaan niitä vastauksia!

taivaassa on muutamat ihmiset käyneet. suomalaisista mm. helimäki.
itse kävin muutamia vuosia sitten kuuntelemassa päiviö parviaista. seuraavana päivänä sain näyn taivaasta, mutta näkyni oli lyhyt. taivaassa on hyvä hengittää. siellä on raikas ilma, mutta ei kylmä, niin että sinua palelisi.
kuitenkin taivas on aivan erilainen paikka kuin maa. siellä kukatkin puhuvat.

jotkut taivaassa käyneet sanovat, että taivaassa on kukkia yhtä paljon kuin ihmisiä maassa. kukka kuihtuu, jos sitä vastaava ihminen maanpäällä joutuu kadotukseen, mutta se joka menee taivaaseen, niin sitä vastaava kukka jatkaa elämää.

jobin kirja 14luku ja jakeet 1 ja 2 kuvaa ihmistä kukaksi, joka elää ja kohta kuihtuu poissa.

Kunhan muistat että Raamatun mukaan ikuisuutta ei vietetä taivaassa. Taivas mainitaan Raamatussa n. 700 kertaa, mutta missään näistä kohdista ei puhuta taivaaseen pääsemisestä. Nyt uskovat menevät kuollessaan paratiisiin (toiset ovat sitä mieltä että sama asia kuin kolmas taivas, näin varmaan onkin, nämä ovat niitä ns. taivas kokemuksia joista joillakin on kokemuksia) ja karitsan häiden jälkeen sieltä 1000-vuotiseen valtakuntaan ja sen jälkeen on viimeinen tuomio jossa ollaan todistajina langenneita enkeleitä ja ei-uskovia vastaan. Tämän jälkeen luodaan uudet taivaat ja uusi maa, niin kuin Raamattu sanoo.

Tämä taivas oppi on valitettavasti peräisin kreikkalaisilta filosofeilta (Platonilta) kun 300-luvun kirkkoisät hylkäsivät juutalaiset, kun olivat sitä mieltä että Jumala on hylännyt kansansa ja korvannut sen kristityillä, samalla hävisi Jumalan kuningaskunnan(= 1000-vuotinen valtakunta ja uudet taivaat ja uusi maa) odotus.

Täytyy siis muistaa taivaita olevan 7, aina meidän näkyvästä ilmakehästämme Jumalan asumukseen asti, kun taas yleensä puhuttaessa taivaasta tarkoitetaan sitä kreikkalaista idea maailmaa jossa kaikki on hyvin ja jonne Jeesus on vain väline päästä, sinne valitettavasti suurin osa kristityistäkin haikailee. Jos taivaaseen (pääsyllä) tarkoittaa Jumalan yhteyteen pääsemistä niin se on oikein.

Jos ikuisuus kiinnostaa suosittelen lukemaan esim. "Millennium - tuhat rauhan vuotta" -kirjan (isbn: 9789529959709), pohjautuu Raamattuun.

Kiitoksia kaikille vastanneille =) Valaisitte asiaa paljon

joojoo,kuka voi nostaa käden rohkeesti pystyy joka on käyny taivaas? EI KETÄÄN! kukaan ei ole sielä käyny eikä palannu takas,olette todella tyhmiä jos väitätte olevanne vieraillu taivaas.opetelkaa ensin itsenne ennenku ku tuutte puhumaan mistää yhtää mitää. jeesus ei tehny teijän puolesta yhtään mitään!
,näytti vaa oman tiensä eikä muuta vitun tollot! jeesus oli vaa pelkkä profeetta eikä mikään "jumalan poika" vitun tollot!

Nimimerkki "pohdiskelija" on asiallisine kysymyksineen ns. asian 'ytimessä'.

Tuota,,"rautalangasta väännettynä", kuvittelen itse ettei ihmisen halu- ja toive-maailmaan yllä ce sellainen ja sellaiseen mitä J u m a l a n "taivaassa voisi olla".
Toisaalta ihmisen kuvittelemassa "taivaassa" täytyy olla sellaista mitä "l u o j a n maisemassa" täällä ja meissä, siis itsessään jo on ( toki ilman haittoja).

Jos ajatellaan faktallista täydellistä luomakuntaamme ja vedetään yhdys-on-viivoja kuviteltuun "taivaaseen" paratiisina, niin nousee mieleeni kysymys; miten järjestetään paradise&taivas niin ihmismäisen tutuksi ettei ihminen sitä vieroksu?
Mietin sitä, mikä jää, tai millä perusteella valitaan se joka paratiisissa on mm. ikuista?
Kuinkahan vapaa luojalle tuo valinta olisi?
Henkisesti se "mikä jää" on tärkeää koska vaikutus ihmiseen ja onneensa siihen miten systeemi toimisi jos lintu ei enää söisikään itikoita, se on suuri.
Yleensäkään mikä olisi muutoksessa enää "se luontainen itsensä"?
Esimerkiksi paratiisi & "taivas" toiveineen markkeeraa naiselle toiveiden toteutumista myös äitiytenä?
Paratiisi&taivas olisi siis kurja paikka jos lopulta kaikki olisivatkin aikuisia?
Lasten saaminen ja äitiys, sitä jotkut aito-uskovat ja aidosti upeat pariskunnat päättävät säästää nimenomaan "paratiisiin" varmistaakseen näin lapsilleen paremmat olosuhteet syntyä ja elää kuin tämä epävarma ja pahamaailma.
On tilanteita ja heitä jotka toivovat kyllä lasta mutta eivät saa, monet heistä laittavat onnensa ja sen toivonsa luojaan ja juuri paratiisiin.
Miten olisi siis heidänlaistensa pettymystensä kanssa?
Miten heidän täydellisyytensä jos eivät koskaan saaneet kokea todellisesti isyyttä ja äitiyttä? Ongelma on se että gramma kokemusta painaa enemmän kuin tonni kuvittelua, tai kirjaviisautta.
Toisaalla jos se syntyvyys ei loppuisi niin pallo kuin pallo yli-kansoittuu kun luonnollista poistumaa kuolemaa ei ole.

Entäs siellä eläimet?
Mitä ja ketkä syvät toisiaan?
Kuoleeko Musti-koira surua pikku-Idalle tuottaen, tai entäs itikat joita linnut tarvitsevat ravinnokseen,,imevätkö ne pikku Veikon paksuja pohkeita?
Luonnonmukainen mätäneminen joka tarvitaan kasvuun jne?
Raamattu kyllä sanoo paljonkin, myös niin; "ettei siellä kuolemaa ole, surua ei parkua" eli jos tuon ottaa kirjaimellisesti niin se on kyllä vale koska jos paarma puree se sattuu.

Vai olemmeko ns. henkiä ns. henki-maailmassa?
Eikö tällöin olisi konkretiaa ja siten kokemista vaikkapa materialisesta lainkaan? Mehän hahmotammme itsemme mm. kosketuksesta toisiimme, mutta koemmeko kaiken itsemme vain päässämme(jota ei sitäkään ole) niinku hoaxina-->ajatuksissammeko?
Mitä järkeä siinäkään on?
Miten vaikkapa "hienovaraisempi kehomme" poikkeaa yleensäkään ideana siitä mitä täällä maailmassa jo on?
Onko siinä kyse ajatellusta nautinnon intensiivisyydestä ja siitä ettei mitään ajateltavissa olevia haasteita ja haittoja silloin ole?


Kun ajatellaan filosofisesti ongelmia joita syntyy aina hahmotuksesta kun ja jossa vaatimus "on toinen" , niin ensimmäinen fakta joka heti tällöin katoaa on--> vapaus.
Sillä vaikka olisimme lopulta kuin "yksi" ja "kaikki siinä" niin emmehän ole yksinäistä kummempia kun tarvitsemme ja kuvittelemme siinäkin "yksikössä" "sitä toista".
Jos tarve pysyy "jonka kanssa jakaa" ajattelun pohjalla, niin on aina tarve "siitä toisesta" tai "jostakin muusta kuin itse".
Tilanne(siis tämä jota olemme) siis sitoo tarvitsevan aina ja ikuisesti joten ei voi olla vapaa koska tarve toisesta on olemassa jotta voi olla edes itse!

Laajemmin&syvemmin ajatellen "olla kuin Jumala"(jos Jumala merkityksenä on rakkautta,täydelllisyyttä, vapautta, itsenäisyyttä ja suvereenia päätösvaltaa merkitsevä määre) tilanteessa ja tilassa jossa täytyy/on muita(ja siten itseään) merkitsee myös "eriäviä muita"), jolloin kysmykseen tulee pakko ja jopa mielivalta.
Loisiko Jumala mitään sellaista itselleen (mm."paikan") jossa tarvitsisi "muita" määrittämään jumalauutensa?
Olisiko määreenä siis Jumala sama kuin luoja/jat?
Ei ole, eikä ole edellä mainutuista syistä sitovuutena voinut luoda mitään.
Ajatuksena siis luoja/jat loi/vat jotta on mm. palvojia, jotta voisi olla palvottavana, tai 'nätimmin'--> loi erillisyyden ettei ettei olisi niin pirun yksinäinen.

Jumalaa tai "taivastaan" ei ihmismäisesti ajateltu r i s t i-riidattomasti, kärsimyksettä,, sitä ei vain pysty järkevästi mieltämään.
On keksitty tarpeeseen r i s t i-riitainen luoja joka mm. pelastaa itseään(luoja) itseltään(kaikki palautuu luojaan itseensä) itsellään(jeesus on luojana tai luojan poikana/toverina/Sanana kyseinen itse), mutta mahdollista Korkeinta,Tuntematonta,Nimetöntä, Syntymätöntä;, Kuolematonta Jumalaa EI m e i l l e ole koskaan ilmaantunut ja OLE-m-a-s-s-a-a, OLE-m'ME ikuisessa pimeydessä siinä suhteessa.

Itse olin nuorena auto-onnettomuudessa ja pääsin hetkeksi taivaaseen.

En kylläkään ilmeisesti kristinuskon taivaaseen koska en kirkkoon kuulu.

Mutta silmissäni näin itseni taivaassa ja ympärilläni ilmaisia huoria sadoittain, toinen toistaan kauniimpia. Taustalla pulppusi kaljatulivuori olvia.

Minulle näytettiin tai käytettiin taivaassa vuonna 1994 ensimmäisen kerran.
lyhyesti voi kuvailla paikkaa ja tunnelmaa enemmän kuin täydelliseksi, esim kerrot parhaimmat fiilikset vähintään tuhannella. Esimmäinen voimakas tunne oli kun ei ollut enää syntitaakkaa olemassakaan ja valkoinen enkeli kulki vierellä ja sanoi, olen loppuun asti mukanasi ja olen aina ollut. Paikka tietenkin oli uskomattoman kaunis ja harmooninen. Mutta on näytetty helvettikin ja tietenkin se oli vastakohta taivaalle.

En ole uskovainen enkä ateisti, sillä taivastilassa, eli paratiisitilassa ei ole uskovaisia tai ateisteja

Taivastila on täällä maanpäällä, koska täällä maanpäällä ollessa me jouduimme ulos tuosta paratiisitilasta

Minkä takia jouduimme tuosta tilasta, ulos oli materiasta kehityksen kautta syntyneen ajatuksen tietämättömyyttä, kun se alkoi toimimaan myös henkisellä paratiisitila alueella, johon se tietmättään synnytti keskuksen egon, sielun, ja joutui sen vangiksi
Se oli syyn ja seuraksen tulos ihmisen valinnoista

Seuraksena tästä ihmismieli sitoutui aikaan ja samantien ajaton paratiisitila päättyi ja ihminen jouitui
tähän kaksinaisuuden maailmaan joka on vain kärsimytä ja tuskaa
Millainen on sitten taivaassa olo.
Se on tuon kaiken ymmätämisen tuloksena syntyvä ajaton autuaallinen tila jossa kaikki tuska ja ahdistus on päättynyt ikuisiksi ajoiksi ja voimme elää autuaalista elämää jo täällä ollessamme, sillä kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä.

Kun kaikenlainen usko on päättynyt niin sen seurauksena syntyy tuo uskomaton elämä

Tämän päivän ihminen kulkee uskontojen ja aatteiden johdattelemina vikasuuntaan jossa ihmisen henkinen kehitys on taantunut vaikka ajatuksen ansiossa tekninen
kehitys on edennyt huimaa vauhtia.
Joota ihmiskunta säästyisi katasrohvilta, oli kaikkien yksilöinä ymmärrettävä se mistä tuo psykologinen permämme eli perisynti on todellisuudessa syntynyt ja miksi se seuraa meitä perimänä sukupolvesta toiseen