"Kaikki ovat varmaankin kuulleet sen "virallisen" perustarinan feminismin historiasta. Ensin naiset halusivat vain ne samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin miehilläkin oli. Sitten havaittiin tämän tarkoittavan miehen asettamista normiksi ja mentiinkin saman tien toiseen ääripäähän: korostettiin eroa ja naiseuden erityislaatua aina essentialismiin saakka. Nyt ollaan kuitenkin päästy tämän yksioikoisen vastakkainasettelun yli, tilaan jossa olemme tietoisia tästä feminismin menneisyydestä ja sen (molemmista) virheistä. Nyt - näinhän meille on kerrottu - feminismi on ennen kaikkea vivahteikasta. Se on moninaista, naisten välisiä eroja kunnioittavaa ja suhteellisuudentajuista. Se ei oleta yhtä ainoaa naisnäkökulmaa tai naiskokemusta - mutta ei tahdo myöskään tehdä naisista miehisen mallin mukaisia ihmisiä. Joten kaiken kaikkiaan: jollei meillä ehkä olekaan nyt naisnäkökulmasta historian tasa-arvoisin maailma, niin ainakin meillä on historian parasta feminismiä. Tai ei feminismiä, vaan feminismejä, kuten kuuluu aina muistaa mainita. Tätä feminismin uusinta tilannetta on kutsuttu postmoderniksi feminismiksi, postfeminismiksi tai milloin miksikin.
Miksei tämä tarina kuulosta oikein vakuuttavalta - saati sitten tyhjentävältä? Olisiko muita tapoja kertomuksellistaa feminismin historiaa?
Kokoelmasta The Sexual Liberals and the Attack on Feminism (Pergamon Press 1990) löytyy tälle "viralliselle" tarinalle suorastaan pelottavan uskottavia vastakertomuksia. Niissä "kehitys" 70-lukulaisesta feminismistä 90-lukulaiseen ei näyttäydy niinkään vanhojen hedelmättömien vastakkaisuuksien ylittämisenä ja kumoamisena, vaan pikemminkin paluuna takaisin vanhaan sukupuolisokeuteen, liberaalihumanistisen retoriikan uudelleenelpymisenä ja feminismin "sisäisen kritiikin" kaapuun naamioituneena patriarkaatin takaiskuna. Ennen kaikkea se on tarkoittanut niin innokasta luopumista kaikesta vähänkään "essentialistiseen" tai "kollektivistiseen" vivahtavasta, että samalla on unohtunut kuin huomaamatta myös se, minkä perustella tämä "essentialistinen" ja "kollektivistinen" feminismi oli liberalistista diskurssia kritisoinut.
Onko feminismi nyt siis kulkenut viime vuosikymmenet kohti vivahteikasta moniäänisyyttä vaiko ehkä sittenkin kohti hampaatonta sukupuolisokeaa liberalismia? Tarjotakseni hiukan diskurssinäytteitä tämän kysymyksen pohdinnan pohjaksi esittelen otteita parista em. kirjaan sisältyvästä vastatarinasta (Catharine A. McKinnon: "Liberalism and the Death of Feminism" ja Janice G. Raymond: "Sexual and Reproductive feminism") sekä Aamulehden sivuilla juuri äskettäin rakennetusta feminismistä."
- - - - - - - - - - - - - - -
Tässä ote Kaisa Luoman kirjoituksesta. Mielestäni tämä sisältää hyvää pohdintaa nykyfeminismin tilasta. Mitä mieltä olette?
Tässä linkki, jos joku haluaa lukea pitkän jutun kokonaan.
http://gamma.nic.fi/~raijakoo/femi.htm
Miksei tämä tarina kuulosta oikein vakuuttavalta - saati sitten tyhjentävältä? Olisiko muita tapoja kertomuksellistaa feminismin historiaa?
Kokoelmasta The Sexual Liberals and the Attack on Feminism (Pergamon Press 1990) löytyy tälle "viralliselle" tarinalle suorastaan pelottavan uskottavia vastakertomuksia. Niissä "kehitys" 70-lukulaisesta feminismistä 90-lukulaiseen ei näyttäydy niinkään vanhojen hedelmättömien vastakkaisuuksien ylittämisenä ja kumoamisena, vaan pikemminkin paluuna takaisin vanhaan sukupuolisokeuteen, liberaalihumanistisen retoriikan uudelleenelpymisenä ja feminismin "sisäisen kritiikin" kaapuun naamioituneena patriarkaatin takaiskuna. Ennen kaikkea se on tarkoittanut niin innokasta luopumista kaikesta vähänkään "essentialistiseen" tai "kollektivistiseen" vivahtavasta, että samalla on unohtunut kuin huomaamatta myös se, minkä perustella tämä "essentialistinen" ja "kollektivistinen" feminismi oli liberalistista diskurssia kritisoinut.
Onko feminismi nyt siis kulkenut viime vuosikymmenet kohti vivahteikasta moniäänisyyttä vaiko ehkä sittenkin kohti hampaatonta sukupuolisokeaa liberalismia? Tarjotakseni hiukan diskurssinäytteitä tämän kysymyksen pohdinnan pohjaksi esittelen otteita parista em. kirjaan sisältyvästä vastatarinasta (Catharine A. McKinnon: "Liberalism and the Death of Feminism" ja Janice G. Raymond: "Sexual and Reproductive feminism") sekä Aamulehden sivuilla juuri äskettäin rakennetusta feminismistä."
- - - - - - - - - - - - - - -
Tässä ote Kaisa Luoman kirjoituksesta. Mielestäni tämä sisältää hyvää pohdintaa nykyfeminismin tilasta. Mitä mieltä olette?
Tässä linkki, jos joku haluaa lukea pitkän jutun kokonaan.
http://gamma.nic.fi/~raijakoo/femi.htm
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ilahduttavaa huomata kuinka ole olemassa liikkeensä suhteen suhteellisen terävänäköisiä feministejä. Ajattelun tason lasku ei ole yksin feministien vaiva, vaan näkyy laajemminkin esim. opiskelijajulkaisujen artikkelien tasossa. Juttujen perusteella näyttäisi siltä, että tavoite ei ole enää hyvän jutun kirjoittaminen, vaan lehteen pääseminen. Feminismissa taas tärkeää ei ole tasa-arvoon pyrkiminen, saati sitten "metafyysiset" pohdiskelut tasa-arvon luonteesta, vaan feministinä oleminen. Ajattelun avulla, etenkin kun sitä ei hallitse (ja on muutenkin häilyväistä ja epäilyttävää), ei oikein voi varmistua omasta feministisesta identiteetistään, joten siksi nykyfeministit suosivat toimintaa. Jos ei muuten, niin ajatuksissaan.
Sattumalta Kaisa Luoma nosti esiin uuri niitä asioita kuin itse tänään eräässä vastineessani.
Kaisa Luoma:
""Ja siinä missä feminismi on säälimättömän poliittista ja puhuu vallasta ja vallan puutteesta, tämä uusi liike yltää parhaimmillaan vesitettyyn moralismiin: tämä on hyvää, tämä on pahaa" (12)
Spektaakkeli: (keskusteluketjussa "Ovatko talebanit feministejä" http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000004744881 ):
Feministeistä on radikaalien uudistuksien ajamisessa vain haittaa. Kun pintaa vähän rapsuttaa, esiin tulee sovinnainen pikkuporvari. Feministejä vaivaa täydellinen tietämättömyys yhteiskunnan ja psyyken toimintamekanismeista. Harvoin he ymmärtävät kuinka usein kivat ja ikävät asiat ovat peräisin samasta lähteestä ja mukavuudenhaluisina ja turvallisuushakuisina päätyvät siksi vastustamaan vain "ikäviä" asioita ymmärtämättä asioiden välisiä yhteyksiä.
saman. Mutta toisaalta mikään ei kehity eikä kasva, jos ei vanhoja mokia huomata, tunnusteta ja korjata.
En ole kyllä aivan vakuuttunut että tässä siitäkään olisi kyse.
Voin olla samaa mieltä. Kummastelen vaan, eivätkö feministit viitsi lukea vai oliko esitetty kritiikki liian vaikeasti kumottavissa, kun kellään ei liiemmin ole ollut aikaa vastata...aihe on ainakin 1:1 palstan aiheen kanssa.
Ruotsissa taannoin joku julkifemakko oli tehnyt jonkun vaatemainoksen. Muut femakot nostivat hirveän metelin ja sitten kun selvisi että kyseessä oli oman ryhmän femakko, niin johan hiljeni.
Olisit tehnyt niin, että olisit postittanut tuon viestin kokonaisuudessaan, ja laittanut siihen kirjoituksen tekijäksi vaikka Sulo Aittoniemi. Johan olisi syntynyt mölyä!
Mutta kokeilemisen arvoinen juttu. Itsekin vedän täällä joskus "feministinä" mitä päättömiä juttuja ja melkein aina on joku sisko puolustamssa. Jos ei muu niin ainakin Hertta!
mitä aikoihin oon lukenu.
;))
Kokeile vaikka itse. Vedä vaikka alotus että patriarkaaliset vaatemainokset ovat johtaneet sinut siihen ettet enää saa orgasmia ja olet vieraantunut seksuaalisuudestasi. Johan löytyy ymmärtäjiä.
Tosiasiahan on että tämä suomalainen moralismilässytys ja sosiaalinen valveutuneisuus ynnä muut paskat, saa monet ihmiset vieraantumaan seksuaalisuudestaan. Seksuaalisuuden kulttuurinormeja ja seksuaalisuuden historia on niin juroutunut, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää porno tai jokinlainen moralismi.
Tämä muuten lienee niitä viimeisiä palstoja joissa kannattaa kysellä naisen seksuaalisuudesta tai orgasmista. Tämä kun on tätä moralisointialuetta.
Tämä on ihmeellinen yhteiskunta. Tutkimuksia, mielipiteitä, terapioita, konsultteja, filosofeja, tietäjiä ym ym löytyy mitä ihmeellisempiä ja helvetillinen kirjo, mutta kansa on kuin kuollut pässi liimattuna betoniin.
juttu!
Ihmeellinen yhteiskunta. Jospa se liimattuna, kuolleena pässinä oleminen johtuukin liiasta holhouksesta?
=O)
Ja eiköhän holhous ole yksi avainsanoja. Onneksi on oma firma jonka kautta pääsee kohta myös muualle hengittämään, eikä tarvitse ryvettyä tässä vittulandiassa, muuten lähtisin maanpakoon enkä takaisin tulisi. Suosittelen toki maanpakoa lämpimästi heille joilla ei ole tätä mahdollisuuta.
Kesällä voi sitten tulla kattelemaan vaikka kännykkäheittokisaa tai akankantoa, ja sitten sopivan tullen taas pakata laukut.
Et varmaan ihmettele, miksi palstalla on niin vähän naiskirjoittajia.
Mutta miksi täällä sitten on niin paljon mieskirjoittajia - mitä se heistä kertoo?
Yleensä en edes lue viestejäsi, saati sitten vaivautuisin vastaamaan. Niin, mitä halusit sanoa, anna tulla.
Tässä arvuutus.
Kävin tuossa äsken autolla hakemassa hampurilaisen ja se oli puolikylmä kun palasin kotiin, vaikka matkaa oli noin 2 km. Miksi?
Myytiinkö se suoraan jääkaapista?
Ei
Oliko auto jäätävän kylmä?
Ei
Ostinko tarkoituksella kylmän purilaisen?
En
Vastaus: Matkalla oli noin 1000 liikennevaloa jotka kaikki olivat punaisia vaikkei auton autoa ollut liikenteessä ja kello oli melkein kymmenen illalla.
Lahjoitan tässä samalla ideani holhousyhteiskunnan symboleista.
Hypoteesini on, että holhousyhteiskunnan mittareina toimivat myös liikennevalot. Jaa miten? Näin. Verrataan globaalisti liikennevaloja ja merkkejä risteyksissä ja teillä korrelaatiossa autojen ja kulkijoiden määrään. Siis liikenteen määrään. Vertailussa on myös otettava huomioon mihin aikaan liikennevalot ovat päällä ja milloin suljettuina ja onko läheisyydessä esimerkiksi koulu. Ja sitten vielä minkä verran on liikennemerkkejä ja minkälaisissa paikoissa.
Päädyttäisiin kaavaan, jossa selviäisi missä kaupungeissa on samantyyppisiä risteyksiä ja missä niissä on liikennevalot missä ei. Tästä sitten tehtäisiin maittain keskiarvio ja laitettaisiin vertailuun.
Oma veikkaukseni on että Suomi voittaisi. Suomella siis olisi eniten liikennevaloja ja merkkejä korrelaatiossa itse liikenteeseen maittain. Holhousta siis. Lopulliista vastausta en kuitenkaan tiedä, koska tämänkaltaista tutkimusta en tunne. Mutta jos sitä ei ole tehty lahjoitan tässä nöyrästi samalla ideani ja hypoteesini. Hypoteesini perustuu yksinkertaisesti siihen, että en missään maassa ole joutunut odottamaan punaisissa valoissa yhtä paljon kuin Suomessa, ja varsinkaan mitä turhimmissa paikoissa ja aikoina.
Kävin muuten kesällä Kuopiossa ja laskin puut ja liikennevalot keskustassa, ja liikennevalot sijoittuivat ykkösiksi. Muutenkin kestää kävellä Kuopion keskustan ympäri pari tuntia koska joutuu odottamaan punaisissa liikennevaloissa noin 75% siitä ajasta.
Näin tällä kertaa.
..myöntää, että jaan raivosi tässä asiassa. Helsingissä on oikein liikenteenestovirasto tätä kaikkea suunnittelemassa: missio on saada aikaan jonoja, jotka vievät hermot, saastuttavat, ja lopulta näillä perusteilla voidaankin sitten kieltää se vähäinenkin liikkuminen keskustassa, keskustaan ja sieltä pois. Paikoillaankaan ei saa olla, ei löydy parkkipaikkaa - paitsi isolla rahalla ja silti kävelet maan alla kilometrejä. Miksi punaiset linjat ovat vallitsevia, miksei yhtä sutjakkaasti ajasteta vihreitä linjoja?
arvosteleminen ei kai ikinä ole pahasta, jos haluu kehitystä.
Huomaat, että kirjoittaja on feministi, joka toteaa, että feminismistä löytyy vivahteita, jokainen feministi on erilainen!
palaa käämit sun kaa...vaikka viestiä kiitettävästi poistuukin.
Mitä sä väität JÄLLEEN mun sanoneen?
Vaan henkilön, joka tekstin on kirjoittanut.
monella eri nimimerkillä (tämän aamun aikana) Kaisa Luomaa lukemaan uudelleen kirjoituksensa?
jos sanot suoraan etkä yritä leikkiä arvoituksellista? Ärsyttää lukea jatkuvasti samoja riidanhaastamisia.
Tämä palsta on käynyt aivan oudoksi. Vakkarit kadonneet ja päälimmäisinä hilluu joka päivä aivan selvästi samat ridankylväjät.
Hei miksi sulla on noin paha olla? Toinen esitti ajatuksen ja sinä etsit siitä nyt kiivaasti vastustettavaa?
Kehottaisin sinua lukemaan feministi Kaisa Luoman kirjoituksia kunnolla, ennenkuin niitä tänne kopioit.
Sinähän se juuri tuota nimimerkkien kierrätystä harrastat...Maria.
oikein kunnolla, mitä haluat sanoa. Sen tiedän että sanoit minua Mariaksi, sen ymmärrän, mutta mitä tulee tähän muuhun asiaan, en tajua, en ollenkaan. Ymmärrän Kaisa Luoman kirjoituksen sanasta sanaan (myös hänen viljelemänsä sivistyssanat).
Pidän pohdintaa jota hän feminismistä kirjoituksessaan harrastaa erittäin hyvänä. Joku voi olla muuta mieltä, mutta itse olen tätä mieltä.
Lisäksi aihe on tasan oikeassa paikassa.
Mitä pahaa siinä nyt sitten on?
SELITÄ! Miksi se on piikki sun lihassa, Louhi?
kiva jos ymmärrät feministejä, ehkä sinusta on pikkuhiljaa semmoinen tulossa? Edistystä.
Mikä mielestäsi Luoman kirjoituksessa oli se ydin?
en ala sinulle selittämään mikä jutun ydin on. Edes omasta mielestäni. Jos et sitä itse osaa sieltä etsiä tai et ymmärrä sitä, se olkoon oma asiasi.
Jos sinulla on jotain kritisoitavaa linkissä esitettyihin väitteisiin, palataan asiaan.
Muiden lukijoiden mukavuutta ajatellen, en todella ala sua opettaa. Sori.
Minulle kyllä on jutun ydin aivan selkeä. Luepa muut viestit niin se voi aueta sinullekin
Kirjoitus on ihan hyvä, ja kirjoittaja on feministi hänkin.
löytyy yksi asia ja se on: Naisten tasa-arvon saavuttaminen.
mieltä että feminismi ON kulkenut viime vuosikymmenet kohti hampaatonta sukupuolisokeaa liberalismia.
Entä muut?
"Se ei oleta yhtä ainoaa naisnäkökulmaa tai naiskokemusta - mutta ei tahdo myöskään tehdä naisista miehisen mallin mukaisia ihmisiä."
Hyvin sanottu