Kun mietin niin elämä ilman Jumalaa ja mahdollisuutta turvata Häneen olisi sellaista johon en ainakaan itse pystyisi. En usko että elämä voi olla oikeasti onnellista ilman Jumalaa.
Elämä ilman Jumalaa olisi synkkää
Minä vain
18185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllähän se pohjan kaikelle antaa. Ehkä nuorena, kun on terve, uhkuu elinvoimaa, kuolema on kaukana jossain, niin voi nauttia ihan vain sen kummempaa pysähtymsitä, mutta entäs kun ikä kuluu, fysiikka rapistuu, elämä koettelee ja kuolemakin lähestyy, niin heikoilla ihminen on.
Meillä uskovaisilla vain polku kirkastuu kirkastumistaan kun päivät ja vuodet kuluvat. Ei tarvitse murheellisena ajatella vanhuutta ja kuolemaa.
''Meillä uskovaisilla vain polku kirkastuu kirkastumistaan kun päivät ja vuodet kuluvat. Ei tarvitse murheellisena ajatella vanhuutta ja kuolemaa.''
Itsepetos on petoksista pahin.
"Meillä uskovaisilla vain polku kirkastuu kirkastumistaan kun päivät ja vuodet kuluvat. Ei tarvitse murheellisena ajatella vanhuutta ja kuolemaa. "
Niin niin, sinun oma kuolemankulttisi muiden joukossa.
Jos onnellisuus edellyttää aivotoiminnan laskemista minimiin, niin olen mieluummin onneton.
Minä en ole sinä. Ei se sen monimutkaisempaa ole. Siis se, että kaikki eivät tarvitse jumalia kainalosauvoikseen.
"Kun mietin niin elämä ilman Jumalaa ja mahdollisuutta turvata Häneen olisi sellaista johon en ainakaan itse pystyisi. En usko että elämä voi olla oikeasti onnellista ilman Jumalaa."
Kannattaa kokeilla, tiedä vaikka pystyisitkin. Elämässä voi hakea turvaa muustakin kuin uskonnoista.
http://youtu.be/Z0yV7wz53vs
Mutta hyvät ihmiset.
Me kaikki elämme ilman jumalaa.
Jotkut vain eivät tiedä sitä.
Ei vaan Jumala toimii niiden kanssa jotka uskovat häneen ja rukoilevat häntä.
Ei jumalat toimi.
Jos ne toimisivat, meiillä olisi luotettavia havaintoja niistä.
Ihmisen psyyke toimii ja luo harhoja yliluonnollisesta.
Minusta taas elämä kristinuskon Jumalan kanssa olisi kestämätöntä. Kun tiedostaisi koko ajan, että on ikuinen kärsimys jonne niin moni joutuu. Sen asian kanssa ei rauhaa löytyisi sillä, että itse ei helvettiin tarvitse mennä. Jos Jumala olisi olemassa, ei olisi toivoa. Olisi vain kauhea julma todellisuus, jota kuolemansa jälkeen niin moni joutuisi kestämään...
Minun on vaikea uskoa, että joku oikeasti voisi olla onnellinen uskoessaan Jumalaan...
>>>En usko että elämä voi olla oikeasti onnellista ilman Jumalaa.
Usko vaatisi niin valtaisaa älyllistä epärehellisyyttä itseltäni, etten usko (heh) pystyväni olemaan onnellinen moisessa tilassa.
Mielenkiintoista muuten, että kun olen useammankin sukulaiseni elämän viimeisiä vuosia ja päiviä päässyt seuraamaan, niin eipä tule mieleen yhtäkään, joka olisi turvannut jumaliin loppuvaiheissakaan (ainakaan niin kauan, kun pystyivät vielä kommunikoimaan). Sen sijaan olivat kiinnostuneempia siitä, mitä jälkeensä jättävät ja halusivat viettää aikaa heille rakkaiden ihmisten kanssa.
Minusta siinä on lähtemisessä tyyliä.
>>Elämä ilman Jumalaa olisi synkkää
En voi muiden puolesta puhua, mutta olen itse aina ollut onnellinen ilman yhteenkään jumalaan uskomista... Onhan minulla ollut esim. mukavat vanhemmat, ystäviä ja rakas avomieheni. Näiden lisäksi on ollut mahdollisuus harrastuksiin ja opiskeluun. En minä muuta tarvitse.
" En usko että elämä voi olla oikeasti onnellista ilman Jumalaa."
Ilmeisesti olet sitten onneton, koska jumalista ei vieläkään ole mitään havaintoa
"Elämä ilman Jumalaa olisi synkkää"
Mutta sinähän joudut "elämään" kaiken aikaa ilman Jumalaa.
"Kun mietin niin elämä ilman Jumalaa ja mahdollisuutta turvata Häneen olisi sellaista johon en ainakaan itse pystyisi. En usko että elämä voi olla oikeasti onnellista ilman Jumalaa."
Se on sinun ongelmasi. Minulla ei esimerkiksi tuollaista ongelmaa ole.