Terve!
Toinen osapuoli on uskossa ja toinen ei. Takana on jo pitkä seurustelusuhde, jossa vuosien jälkeen toinen osapuoli paukahtaa uskoon. Tilanne on mullistava ja kipuilevan vaikea. Mihin tulisi vetää raja, ettei sorruta esiaviollisen seksin syntii eikä siihen,että alkaa katsoa himoiten. Varsinkin pidemmän yhdessä olon jälkeen jossa tätä esiaviollisen seksin syntiä on harrastettu ennen uskoon tuloa on tilanne haastava ettei alakkaan haluta kumppaniaan liiaksi.
- Kevyt suutelu on siis ok, mutta ei taida enään olla ok jos alkaa tuntea seksuaalista halua kumppania kohtaan tai jos suutelu on jo kiihkeämpää mallia?
- Hyväily vaatteet päällä onko ok vai ei? Ilmeisesti siinä vaiheessa ei jos alkaa tuntea liian suurta halua?
Läheisyys ja seksi on tärkeä osa parisuhdetta, ja uskomattoman osapuolen on hankala jatkaa suhdetta ilman että saa hädin tuskin edes koskea uskovaan osapuoleen niin onko suhde parasta vain päättää vaikka rakastaisikin toista?
Kertokaapa uskon veljet ja sisaret mitä mieltä olette? Miten pitkälle läheisyyttä uskaltaa turvallisesti ennen avioliittoa viedä? Kiitos vastauksista!
Toinen osapuoli on uskossa ja toinen ei. Takana on jo pitkä seurustelusuhde, jossa vuosien jälkeen toinen osapuoli paukahtaa uskoon. Tilanne on mullistava ja kipuilevan vaikea. Mihin tulisi vetää raja, ettei sorruta esiaviollisen seksin syntii eikä siihen,että alkaa katsoa himoiten. Varsinkin pidemmän yhdessä olon jälkeen jossa tätä esiaviollisen seksin syntiä on harrastettu ennen uskoon tuloa on tilanne haastava ettei alakkaan haluta kumppaniaan liiaksi.
- Kevyt suutelu on siis ok, mutta ei taida enään olla ok jos alkaa tuntea seksuaalista halua kumppania kohtaan tai jos suutelu on jo kiihkeämpää mallia?
- Hyväily vaatteet päällä onko ok vai ei? Ilmeisesti siinä vaiheessa ei jos alkaa tuntea liian suurta halua?
Läheisyys ja seksi on tärkeä osa parisuhdetta, ja uskomattoman osapuolen on hankala jatkaa suhdetta ilman että saa hädin tuskin edes koskea uskovaan osapuoleen niin onko suhde parasta vain päättää vaikka rakastaisikin toista?
Kertokaapa uskon veljet ja sisaret mitä mieltä olette? Miten pitkälle läheisyyttä uskaltaa turvallisesti ennen avioliittoa viedä? Kiitos vastauksista!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nuo ovat niitä todella vaikeita asioita, mutta kannattaa olla uskonvakaumuskessa tosissaan. Jos ei aviolittoon ole tarkoitus mennä niin eikö suhde olisi parasta lopettaa. Ennen pitkää homma luisuu lankeemuksen puolella. Jos aloittaa lähentymisen niin mopo voi livetä käsistä. Usein uskomaton ei ymmärrä tilannetta. Monet antavat neuvoksi, että jos ei avioliitto ole mahdollinen, niin kannattaa tempaista erilleen.
Itse menin avioliittoon tullessani uskoon. Eihän se mitään lystiä ollut kun hengellisetsi ollaan toista maata. Lopulla mies lähti toisen perään ja erosimme. Tapahtuu niitäkin ihmeitä, että toinenkin tulee aidosti uskoon.
Jos nyt olisin samassa tilanteessa, niin laittaisin seurustelun tauolle. Sasnoisin kumppanille, että katsotaan ja rukoillaan ja jos vielä puolen vuoden päästä yhteen mieli halajaa ja kokisin asian Jumalan tahdoksi, niin sitten avioon.
Ohjeita siihen miten lähelle voi mennä, on vaikea toiselle sanoa. Olemme ihmisinä näissä asioissa niin erilaisia.
Kiitos vastauksesi helpotti hieman olotilaani :).
Joo kyllä tuossa sitä on niin heikkona, että kun alkaa lähentyä vaatteet päällä nätisti niin kohta jo huomaakin haluavansa palavasti enemmän. Ihmisen lihani on heikko. Sehän se siinä onkin, kun ei-uskova osapuoli ei todentotta ymmärrä tilannetta ja vielä luulee että uskoontullut puolisko on menettänyt järkensä. Se on kovapaikka. Tuo neuvosi, että katsotaan puolivuotta vaikuttaa hyvältä idealta ja antaa tämän vaikean asian lopulta Herran käsiin ratkaistavaksi että mikä on sitten parasta.
Sitä niin rakastaa sitä toista ja toivoisi, että hänkin löytäisi Herran. Jos ei nyt eikä pian niin edes joskus...
Minulle tämä todisti sen että jumalausko on aivan sairasta touhua.
Jos ei enää ole neitsyt, ei siinä pidättäytyminen mitään auta. Neitsyyttä ei saa takaisin. Tai onhan niitä erilaisia leikkauksia naisille, joilla saadaan keinotekoinen neitsyys takaisin, mutta se ei ole sama asia.
Aivan turha on alkaa jälkeen päin pidättäytymään. Ruumis on jo "saastutettu". Nyt vain kipin kapin naimisiin ja lapsia hankkimaan. Se on Jumalan tahto.
Tuossa on paljon asiaa uskovan seurustelusta.
http://datauni.pp.fi/public_html/huittistenvapaasrk/partala4.3.2006.mp3
Suotta ei-uskovat heitätte tänne kommenttianne väliin kun kyssäri oli nimenomaan tarkoitettu veljille ja sisarille. On vain harvoja jotka ovat neitsyitä nykypäivänä, senkin asian takia meillä on mahdollisuus saada pahat tekomme kuten esiaviolliset suhteet anteeksi Jeesuksen Kristuksen kalliisti vuodatetun veren kautta.
Me olemme jokainen syntisiä aina perisyntiä myöten, mutta tottamaar siinä on älyttömästi eroa että jatkaako samalla tiellä kuin ennen vai tekeekö ihminen parannusta vai ei.
Chekataas joo JP:n linkki :)
Miksi kaikki pitää kääntää synnin kautta? Eikös tämä syntijuttu juuri ratkaisu 2000 vuotta sitten, jos ei väärin muista että voi elää vapaasti eikä tarvi ottaa tressiä mikä on himoiten katsomista ja mikä ei.
Seksuaalinen vietti on ihmisessä niin syvällä ettei rajaa voi vetää tarkkaan, minusta parasta olisi kiinteä parisuhde ja terve hengellisyys joka ei kontrolloi mitä kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä tekee makuuhuoneessa. Luulisi Jumalallakin olevan muuta tekemistä kuin kytätä omiaan ettei vaan satu vahinkoa seksin kanssa kun samaan aikaan lapsia kuolee nälkeen ja uskovaiset puhuvat Jumalan nimissa kaikkea mitä sylki suuhun tuo.
Eli älä ota tressiä...
Nimimerkki. 3 vuotta terapiaa 20 vuoden uskovaisuudesta