Käyn ammattikorkeaa, jossa päivien pituus on vakio kahdeksasta neljään, vain kerran viikossa saattaa päästä jo kahdelta.
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Olen 19-vuotias nainen.
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Olen 19-vuotias nainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole rasittunut, kun katsoo montako viestiä olet lähettänyt.
Se on nyt joko tai: Jos et jätä jompaa kumpaa pois töitä tai koulua niin sä palat loppuun todennäkösesti hyvin pian!
Tänä päivänä koulutuspaikat on niin kiven alla että kannattais keskittyä vaan opiskeluun, koska töitä kerkeet tekeen kyllä koko lopun elämääs!
Itse aloitin amk opiskelut tänä syksynä ja ajattelin heti etten varmasti tee töitä opiskelun ohella. Jos et pysty sopimaan töissä että käyt esim. pelkästään viikonloppuisin tai teet lyhyempiä vuoroja niin jätä ihmeessä se työs! Sä pilaat opiskelus sillä ettet voi antaa täyttä panostustas siihen! Ja sulla menee kaikkein tärkein eli terveys. Tuommoiset oireet kun päänsäryt, pulssin tunteminen päässä viittaa yliväsymykseen ja stressiin. Sulla tulee pian oleen samanlainen kohtalo kun mulla, tosi vaikeet unihäiriöt ja paniikkihäiriö!
Turha on ajatella itsaria tms. koska voit itse vaikuttaa tilanteesees.
Ymmärrän että raha-asiat mietittyttää kauheesti ja sitä yrittää tehdä sitä rahaa vaikka persnahastansa, mutta sun terveytes on korvaamaton!
Itse saan opintotukea eli opintorahaa ja asumislisää. Jouduin hakemaan opintolainan koska rahat eivät kertakaikkiaan riitä. Tämän lisäksi yritän hakea toimeentulotukea koska rahat eivät todellakaan riitä opintotuesta ja lainasta huolimatta mihinkään! Kituutan mielummin kun vedän itteni piippuun tekemällä töitä!
Mieti nyt vielä tota työ juttua...Ei sulla oo koskaan aikaa nähdä perhettäs, kavereitas, viettää vapaa aikaa ja osallistua opiskelija toimintaan (bileet yms. tapahtumat) jos sä käyt siä töissä!
Toivottavasti tiedät mitä teet...kaikkee hyvää sulle! n20
Et kait vaan meinaa tulla toimeen ilman opintolainaa?
Mun tyttöni ajatteli myös ottaa työn ammattikorkeakouluopiskelun rinnalle. Sanoin kylmästi, kun kysyi, että mitä mieltä olisin sellaisesta. Sanoin, ET OTTAISI. En yhtään tue sitä ajatusta, että käyt töissä ja opiskelet. Käskin nukkumaan sen ajan, kun muuten olisi töissä.
Otti sitten opintolainan, ja valmistui nyt keväällä. Selvisi ihan hyvin opintolainalla. Siitä huolimatta oli vielä uupunut, vaikka ei tarvinnut töissä käydä koulun lisäksi.
Turha marttyyrihenki ei ole tervettä.
Sanon äitinä Sinulle, että keskity opiskeluun. Työtä ehdit tehdä sitten myöhemminkin.
Tuuraamiseen ei ole koskaan pakko suostua, se ei ole erottamisen syy, koska tuskin olet virallisesti ja palkallisesti varahenkilönä. Tervettä itsekkyyttä kehiin ja sanot, että tänään ei missään nimessä käy. Valkoiset valheet ovat oikeutettuja terveyden ja elämänhalun ollessa kyseessä, jos pomo ei ota uskoakseen.