Kylvämisen ja niittämisen laki

Sinä olet lusteitten kylväjä jaikal, sitä mitä kylvät sitä kerran niität, tämä on totuus!

jaikalii

Mitähän tähän aloitukseen pitäisi vastata? Onko tämä jokin Raamattu tunti muotoinen aloitus, jossa sinä esiinnyt opettajana ja muut sitten oppilaina?
Minulla ainakin meni luottamus sinun opetuksiisi, kun tunnustit omalla suullasi, että ole Marko Selkomaan kanssa samassa hengessä!

Oletko muuttanut mieltäsi? Meinaan, etten sanoisi väärää todistusta sinun sanoistasi!

Tämä foorumi ei ole julistus-foorumi saarnatautisille karismaatikoille.

Sinun jaikal ei kannattaisi esiintyä kovin hengellisenä, kun et erota kaikkein karkeimpiakaan harhaopettajia todellisista Jumalan palvelijoista.

Lipeväkielisten fariseusten tavoin olet väärän tien opettajia.

Tyydy keskusteluun äläkä ryhdy toisia opettamaan (harhaanjohtamaan).
Olet keskustelufoorumilla yksi muiden joukossa, vieläpä siinä joukossa olet, joka on sokea tunnistamaan vääriä henkivaltoja.

Tämä ei ole kenenkään kiroamista, vaan pelkkä ystävällinen tilannearvio.

Hyvät hyssykät. Pahaksi on päässyt kun ei ole aikanaan hoidettu.
Helluntailaisuuteen kuuluu oleelisena osana Raamatullinen perusta. Sitäkö nyt ei kestetäkään. Ateismia työnnetään hellareiden sivustolle ja sitten sanotaan, ettei tämä ole julistus foorumi. Mikä sitten? Tässä on hyvä aloitusteksti ja taatusti totta. Säännöt kieltääkin perättömien puhumisen.

Moniko miettii aloituksen sanomaa? Onko omakohtaisia kokemuksia? Tuntuuko Raamatunteksti uskottavalta? Kuinka itse muotoilisit sanoman?

Aloitus on täysin Jumalan Sanan mukainen.

Meille annetan myöskin Filippiläiskirjeessä ohjetta ja opetusta siitä, mikä meidän uskovien mielenlaadun tulisi olla toinen toistamme kohtaan ja miten me voime säilyttää Jumalan rauhan omassa sisimmässämme.

Fil. 4
5. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon.
Herra on lähellä.
6. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
8. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
9. mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

- mikä on totta,
- mikä kunnioitettavaa,
- mikä oikeaa,
- mikä puhdasta,
- mikä rakastettavaa,
- mikä hyvältä kuuluvaa,
- jos on jokin avu
- jos on jotakin kiitettävää,
SITÄ AJATELKAA!

Ja kuten aloituskin puhuu, samalla tavoin Jumalan
ihana lupaus annetaan tässäkin kohdin:
"....niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne."

Eli kun tuota kakkea edellä mainittua hyvää kylvämme, Hän on luvannut, että Hän antaa rauhansa meidän sydämeemme ja jälleen meillä on kylvää hyvää, rauhan ja rakkauden siementä, sillä ihminen voi kylvää vain sitä, mitä Hänellä itsellään on, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu, sitä sieltä ulos tulee, mitä on sisällä.

Asiallinen ketju. Juuri tällaista keskustelua me kaipaamme.

Kylvämisen ja niittämisen laki on Jumalan oma laki, joka koskee kaikkia ihmisiä, niin uskovia, etsiviä, ateisteja, agnostikkoja – kaikkia meitä. Maailmassa on vahvana ajatus, että jos me teemme hyvää jollekin ja osoitamme toiselle rakkautta, me saamme takaisin rakkautta ja hyväksyntää. Tärkeitä arvoja ovat toistemme hyväksyminen ja kaiken suvaitseminen – ihminen haluaa luonnostaan palata paratiisiin, jossa voimme olla onnellisia ja hyviä.

Kyseenalaistamatta millään lailla avauksen tekijän henkilökohtaista uskoa Herraamme ja Vapahtajaamme, niin hän käsittelee asiaa luonnollisen ihmisen tavoin, mutta ei lainkaan hengellisesti. Jumalan rakkaus ei tuota maailman ihmisissä vastarakkautta, vaan usein mitä järkyttävintä vihaa ja vainoa. Jeesus oli täynnä rakkautta, jota hän ilmaisi sanoin ja teoin, mutta vastareaktio ”rakkauden kylvölle” oli usein viha: ”Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet” ja sama kohdistui Jeesuksen ystävään: ”Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin” (Joh). Paavali eli Pyhän Hengen täyteydessä, mutta vastarakkautena hän sai maistaa maailmalta raippoja, ruoskimisia, tappouhkauksia ja vankilatuomioita.

Raamatun hyvin yleisesti väärin ymmärretty jae on Jeesuksen oma sana: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi”. Uskovan sydämen halu on jakaa rakkauden evankeliumia ja Sanan totuutta, niin että kaikki pelastuisivat – tuomitsemisen mielialaa hänelle ei saa olla. Perusasenne on rakastaminen ja lähimmäisen iankaikkinen paras. Niin Jeesus kuin Paavali tuomitsivat rakkaudesta totuuteen jyrkästi harhaopettajat, ”sudet lammasten vaatteissa” ja väärät profeetat – vain siitä syystä, että he rakastivat Jumalaa ja Hänen Sanansa totuutta enemmän kuin maailmaa ja sen hyväksyntää. Paavali ei säästele sanojaan tuodessaan nimeltä mainiten esille useita väärähenkisiä seurakuntalaisia – hän kutsuu Korintin johtajistoon ja julistustehtäviin päässeitä valheveljiksi ja sanoo, että heidän loppunsa on kadotus. Rakkaus ilman totuutta on silkkaa teeskentelyä. Jos rakastat ihmistä, niin toimit niin, että hän pääsisi kerran perille Taivaaseen – lihallinen rakkaus ei koskaan nuhtele tai varoita ketään, vaan antaa lähimmäisen jatkaa hyvillä mielin kadotuksen tiellä.

Paavali puhui totuutta korinttolaisille, mutta kyynelsilmin ja suruissaan – koska hän rakasti heitä niin paljon. Hänen asenteensa oli sama kuin Jeesuksella: rakastaessaan Jumalaa hän seisoi Jumalan Sanan totuuden takana ja tuo Jumalan totuus tuomitsi harhaopettajat. Hän oli murheellinen siitä, että niin moni kulki väärää tietä. Hän halusi, että ihmiset uskoisivat evankeliumin, mutta totuutta julistaessaan ja harhaopettajat tuomitessaan hän jäi hyvin yksin. Totuuden ja rakkauden kylvö ei tuottanut samaa takaisin: 2. Kor. 12:15: ”Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkö tähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?”

Miten kylvämisen ja niittämisen laki sitten toimii hengellisesti? Jos kylvät valheellista, teeskentelevää rakkautta, saat takaisin teeskenneltyä rakkautta. Jos niität Jumalan Sanan totuuteen sidottua rakkautta, saat osaksesi Jeesuksen armon ja rakkauden - ja valitettavan usein sekä maailman, että uskonnollisten ihmisten vihan. Rakkaus on keskeistä, mutta muista että ”rakkaus ilman totuutta tekee teeskentelijäksi ja totuus ilman rakkautta tekee kovaksi”. Jumalalle kiitos, on olemassa vielä omantunnon uskovia, jotka rakastavat Jeesusta ja totuutta enemmän kuin tätä uskonnollista maailmaa.

"Raamattu kieltää kiroamisen ja käskee sen sijaan siunaamaan"

No minkäs takia täällä sitten Tohtor Toope ja muut änkyrähelluntalaiset antoivat täyden tukensa äärijuutalaisten kabbalistien Sharonin päälle langettamalle Pulsa Denura kiroukselle???????????

Haluan kiittää nimim. Jaikalii hänen vastauksistaan. Niissä oli sitä oikeaa keskinäistä kunnioittamista, mitä tällä foorumilla ei välttämättä aina näe. Jos olemme veljiä Kristuksessa, niin meidän tulee rakentua yhteisestä uskosta rakkauden hengessä. Samasta asiasta voidaan valottaa hieman eri puolia ja pysyä kuitenkin Jumalan Sanan totuudessa. Kiitos.

Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä siitä, ettei meidän tule edes odottaa ihmisiltä mitään erityistä "palkkaa" , vaan yksin Jumalalta. Varsinaisesti, kun me kylvämme elon peltoon, me niitämme hengellistä satoa. Sekä Jeesuksen, että Paavalin tapaukset osoittavat, ettemme saa tukea ja "hyvää palautetta" aina niiltäkään, joiden pitäisi olla kanssamme samaa Jumalan perhettä. Se on erittäin surullista, sillä Jeesuksen ns. ylipapillinen rukous osoittaa, että jos me pysymme Hänessä meillä on myös keskinäinen rakkaus.

Toki myös maallinen puoli ja kylvö tässä ajassa on huomioitava. Tekemästämme työstä meille maksetaan rahapalkkaa ja saamme siitä toimeentulomme. Jos toimimme oikein ja rehellisesti, saamme siitä usein suoraan hyvää palautetta. Jos autamme lähimmäistämme, useimmiten saamme kiitoksen ja ystävällisen hymyn palautteena. Rakkauden teot voidaan siis myös huomioida. Hyvä palaute on jotenkin kuin ylimääräistä boonusta - se tulee, jos on tullakseen. Jeesuksen ja Paavalin rakkaus tuotti vastakaikuna myös pajon vihaa ja vastustusta - Jeesuksen omien on siihenkin varauduttava. Tuli mitä tuli, me rakastamme ja siksi me palvelemme.

Lainaus Jaikaliilta: "Tekstisi on näin nopeasti luettuna raamatullista ja tervettä oppia. Minä olen ymmärtänyt asian aivan samalla tavalla."

Tässäkin puhutaan kylväjistä, joiden kylvö on kantanut hyvän hedelmän satoa.

http://www.youtube.com/watch?v=zSELJRUmK9E

Olisi kiva tietää, kuka on laulajan?

Mieleeni tuli Tynjälän "likkojen" ääni, voisiko olla?

Kiitos Tähkäpäälle mitä ihanimman laulun postauksesta. Laulu on varmaan meille useimmille hyvin tuttu, mutta kuinka puhutteleva ja sopiva se on juuri tähän ketjuun!

Mieleeni tulee Jeesuksen antama ja opetuslapsilleen perusteellisesti myös selittämä kylväjävertaus. Vain pieni osa kylvetyistä siemenistä tuotti hyvän ja pysyvän hedelmän - onko tietoisuus siitä, että vain "harvat pelastuvat" yksi syy siihen, että kylväjä joutuu kylvämään kyynelin?

Tämä Usko Tv:n Koputus-ohjelma kertoo ja puhuu jotain siitä, mitä voi myöskin olla kyynelin kylväminen.

Ja myöskin siitä, etteivät siunaukset aina tarkoita sitä, että me saisimme olla vapaita ajallisen elämän murheista ja ahdistuksista, vaan se on useinkin sitä, että me näissä murheissamme, tuskissamme ja ahdistuksissamme saamme kokea kaikesta huolimatta Jumalan rauhaa, rakkautta, lohdutusta ja huolenpitoa.

http://www.uskotv.fi/index.php?page=watch&vid=8095

Muistetaan Niiloa rukouksin ja kiitetään Jumalaa hänestä, joka on niin monelle saanut olla lohdutuksen julistajana, tien Jeesusksen luokse osoittajana ja herätyksessämme yhtenä rakkaudellisimpien aterioiden jakajana.

Tässäkin on mielestäni kysymyksessä eräänlainen kylvämisen ja niittämisen "laki", vai olisiko oikeammin sanottu, että lupaus?

Luuk. 6
28. siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.

Joku on joskus jossain sanonut, että:

"Sydän, joka antaa anteeksi vääryyden,
on kuin lävistetty simpukka,
joka peittää haavansa helmellä.
Kivun kädet ovat tuon helmen pusertaneet
ja ilman tuotaa haavaa, ei helmeä olisi syntynyt."

SE ON KIVUN KAUTTA SAATU SIUNAUS,
TUSKAN LAHJA!

Ihan hyviä ajatuksia kylvämisestä ja niittämisestä. Mutta, Tähkäpää, tarkoitatko todella sitä, mitä sanot: "Muistetaan Niiloa rukouksin". Jos viittaat Niilo Ylivainioon, niin hänhän on jo kirkkaudessa, eikä tarvitse enää meidän esirukouksiamme. Eräs ortodoksiystäväni on kertonut, että he rukoilevat edesmenneitä seurakunnan pyhiksi kanonisoituja henkilöitä suojelemaan heitä ja lisäksi he rukoilevat edesmenneiden omaistensa pelastumista iankaikkisesta kadotuksesta. En ole koskaan kuullut, että helluntailaisuudessa muistettaisiin rukouksin vainajia.

Kysynkin, millä tavala ja miksi meidän tulisi muistaa edesmenneitä rukouksin? Ymmärrän kyllä, että et viittaa mitenkään ortodoksien tapoihin, mutta mikä on helluntailaisten käytäntö tässä asiassa?

Jeesuksen sanojen perusteella meidän tulee antaa anteeksi kaikille niille, jotka parjaavat meitä ja tekevät meille vääryyttä. Siinä sanoit totuuden. Sen pohjana täytyy olla syvä tietoisuus siitä, kuinka suuret syntimme ovatkaan Jumalan edessä ja nekin olemme saaneet anteeksi Herralta ja Vapahtajaltamme. Suuret syntinsä anteeksi saaneessa Pyhä Henki vaikuttaa anteeksiantavaa mieltä. Jumalan siunausten valtakunta on anteeksiantamisen valtakunta.

Se ei kuitenkaan tarkoita vääryyksien katsomista sormien läpi, vääryyksien totaalista unohtamista ja hengen yhteyttä vääryyttä tehneen kanssa. Uskovien yhteys syntyy vain niiden välillä, jotka tunnustavat omat syntinsä Jeesukselle ja elävät anteeksiannossa Herransa kanssa. Varmasti Paavali antoi omasta puolestaan anteeksi Korintin seurakunnan vääryyden tekijöillä, vaikka kehotti muitakin karttamaan valheveljiä ja jopa erottamaan seurakunayhteydestä sellaisen, joka jäi elämään syntielämäänsä tekemättä siitä parannusta. Meidän on katkeruutta välttääksemme annettava anteeksi kaikille (henkinen puoli), Jumala antaa anteeksi kuitenkin vain niille, jotka tunnustavat syntinsä Jeesukselle Kristukselle (hengellinen puoli).

Me haluamme niin paljon rakkautta ja hyväksyntää kaikkien kanssa, että meidän on vaikea ottaa todesta raamatullinen seurakuntakuri. Raamatun Sanalle kuuliaisuus on kuitenkin siunausten tie - onko seurakuntakurin "kylvö" kokonaan unohdettu? Niitämmekö monien keskustelijoiden esille ottamia harhaoppeja ja väärää hengellisyyttä juuri siksi, että seurakuntakuria ei enää nykyään kylvetä elopeltoon? Jeesuksen kylväjävertauksessa kylväjä kylvi peltoon Jumalan Sanaa. Voiko kylvämisen ja niittämisen laki tarkoittaa kaikkea Sanan totuuden esillä pitämistä? Totuuden Sanan kylväjä ei saa palkkaa ihmisiltä (uskonnolisten hyväksyntää ja suosiota), vaan Jumalalta (Hänen armonsa ja rakkautensa).

Ensisijaisesti Jumalan Sanan on aina puhuteltava meidän omaa sydäntämme ja meidän on itse pidettävä tilivälit lyhyinä Jumalan kanssa - annammeko me uskovat Jumalan kylvää totuuden suolaista Sanaa omaan sydämeemme, jotta voisimme elää armossa ja totuudessa?

Paavali ei kylvänyt rakautta ja hyväksyntää kaikkien ihmisten ja tekojen ylle. Hän kylvi ennen kaikkea Jumalan Sanan totuutta, että ihmiset voisivat tulla totuuden tuntoon, tunnustaa syntinsä ja päästä iankaikkiseen elämään johtavalle tielle. Paavali myös rakasti ja siksi hän kertoo nuhdelleensa kyynelsilmin. Vieläkö tänään seurakunnissa kylvetään totuutta rakkaudessa. Vieläkö seurakunnassa evankeliumin saarnaaminen ja Sanan kylväminen tarkoittaa sekä lain, että armon julistamista`

Virsi 178
Jeesus otti päällensä Jumalan vanhurskaan vihan meidän sijastamme. Siinä on jokaisen syntisen toivo.

1. Myös isämme uskoivat ennen
ja kylvivät, leikkasivat.
Me saarnaamme aikojen mennen
kuin isämme saarnasivat;
”On täyttynyt aika, sen soi Jumala,
on lähellä Kristuksen valtakunta.
Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen
ja suostukaa armahdukseen”.

2. Kun Herramme tietänsä kulki,
niin tultansa tartutti hän.
Hän tuo vielä toivonsa julki:
”Sen tahtoisin taas syttyvän”.
Hän Henkensä meillekin lahjoittaen
myös tehtävän antoi niin vastuullisen:
”Nyt menkää ja kaikille julistakaa
jo sanaani pelastavaa”.

3. Hän, Kristus, on toivo myös maamme,
siis häntä me rukoilemme.
Ja Herralta taas kevään saamme,
hän kasvun suo kylvöllemme.
Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa
me saarnaamme anteeksiantamusta.
Kun syntinen armon näin turvaksi saa,
hän kiittää vain armahtajaa.

(Virsi 178:1-3)