Mormoni-isämme opetti minulle lapsena Jumalan olemusta seuraavasti:
Minä olin saanut koiran 11-vuotiaana ja hoidin ja rakastin sitä tietysti niin, kuin vain senikäinen tyttö osaa. Se jakoi kaikki suruni ja oli rakkainta, mitä minulla oli.
Olin mukana lentopallojoukkueessa, mutta samaan aikaan olisi ollut mytös MAP-kirkon nuorten tilaisuus, johon isä käski minun mennä.
Sanoin, että en voi nyt siihen osallistua, koska meillä on matsi.
Seuraavana päivänä isä lopetutti koirani.
Hän selitti sen näin:
"Jumala ottaa meiltä hyvän pois, jos olemme hänelle tottelemattomia. Nyt sait kokea, mitä tapahtuu kun ei tottele Jumalaa."
Tätä en ole antanut koskaan isälleni anteeksi, eikä hän ole koskaan anteeksi pyytänyt.
Tunnesuhteeni isään kuoli samana päivänä kuin koirani
Minulla ei ollut myöskään Jumalaa yli kahteenkymmeneen vuoteen.
Jumalan löysin vasta paljon myöhemmin. En oppinut tuntemaan Jumalaa mormonikodissani, helvetin kauhut kylläkin.
Jumalani ei ole sama kuin mormoneilla.
Sen jo ehkä arvasittekin.
(Olen muuttanut harrastamani urheilulajin ja muita pikku yksityiskohtia, jotta kukaan kirkon entinen tai nykyinen jäösen ei tunnistaisi perhettäni tästä tapauksesta.)
Minä olin saanut koiran 11-vuotiaana ja hoidin ja rakastin sitä tietysti niin, kuin vain senikäinen tyttö osaa. Se jakoi kaikki suruni ja oli rakkainta, mitä minulla oli.
Olin mukana lentopallojoukkueessa, mutta samaan aikaan olisi ollut mytös MAP-kirkon nuorten tilaisuus, johon isä käski minun mennä.
Sanoin, että en voi nyt siihen osallistua, koska meillä on matsi.
Seuraavana päivänä isä lopetutti koirani.
Hän selitti sen näin:
"Jumala ottaa meiltä hyvän pois, jos olemme hänelle tottelemattomia. Nyt sait kokea, mitä tapahtuu kun ei tottele Jumalaa."
Tätä en ole antanut koskaan isälleni anteeksi, eikä hän ole koskaan anteeksi pyytänyt.
Tunnesuhteeni isään kuoli samana päivänä kuin koirani
Minulla ei ollut myöskään Jumalaa yli kahteenkymmeneen vuoteen.
Jumalan löysin vasta paljon myöhemmin. En oppinut tuntemaan Jumalaa mormonikodissani, helvetin kauhut kylläkin.
Jumalani ei ole sama kuin mormoneilla.
Sen jo ehkä arvasittekin.
(Olen muuttanut harrastamani urheilulajin ja muita pikku yksityiskohtia, jotta kukaan kirkon entinen tai nykyinen jäösen ei tunnistaisi perhettäni tästä tapauksesta.)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos kertomasi tarina on tosi, niin perheenne velvollisuus olisi ollut toimittaa isä mielisairaalaan (tai saunan taa lopetettavaksi). Vähän vaan pelkään, että sinulla on niin kova tarve syyttää mormonismia epäonnistuneesta nuoruudestasi, että turvaudut kaikkiin keinoihin.
Eräs läheisistäni on tuhonnut elämänsä täydellisesti omilla huonoilla valinnoillaan. Hän on koko ikänsä syyttänyt siitä muita. Ensin syynä oli huonot kokemukset kirkossa, sen jälkeen lapsuus, ja seuraavaksi kuviteltu insesti. Mitään näistä ei ollut koskaan tapahtunut. Vakavasti masentunut ihminen pyrkii luomaan erilaisia defenssimekanismeja selittämään omaa tilaansa. Saattaa olla, että hän alkaa uskoa jossain vaiheessa omiin selittelyihinsä. Oletko nyt varma, ettei sinun kohdallasi ole kyse jostain tällaisesta?
Kyllä mornomiperheiden sisällä todellakin voi olla paljon väärää vallankäyttöä, myös erilaiset persoonallisuushäiriöt saavat siinä maaperässä usein rauhassa kukoistaa. En epäile tarinan todenperäisyyttä. Samaa mieltä olen siitä, että isä olisi tarvinnut toimittaa hoitoon. Mormonien kuten kuidenkin suljettujen yhteisöjen piirissä vain on niin, että täytyy tapahtua todella jotakin graavia ennen kuin erityisesti näiden "pappeudenhaltijoiden" auktoriteettiin perheessä puututaan. Ehkä nykyisin on toisin, itse erosin ko yhteisöstä jo parikymmentä vuotta sitten. Olin parikymmentä vuotta aktiivijäsen ja "temppelimormoni" ja näin ja kuulin yhtä ja toista sellaista, mitä ei normaalijärjellä ajateltuna todeksi uskoisi.
Emme ole kukaan täydellisiä. Epämääräisten kuulopuheiden mukaan toimiminen ei ole peruste muodostaa käsityksiä.
Isämme on yhä kirkon aktiivijäsen, toisin kuin me lapset - tosin meitä on niin monta, että pari on edelleen yhteydessä kirkkoon.
Hän ei ole mielisairas. Minä en pode masennusta enkä muitakaan mielenterveysongelmia, elämäni on yleisesti ottaen onnistunut yli odotusten: hengellisyys saatu takaisin, hyvä puoliso, rakkaat lapset, oma koti, mukava ihmisläheinen ammatti, ystäviä, iloinen ja tottelevainen oma koira (kolmas).
Kirjoitan kokemuksistani herättääkseni keskustelua kasvatuskysymyksistä ja Jumalan olemuksesta. Varmaan piileva toivomukseni on, että joku lapsi säästyisi vastaaavilta kokemuksilta mormonikodissaan, kun vanhemmat lukisivat tätä palstaa.
"Ei voi olla oikeudenmukainen ellei ole inhimillinen."
ja oma kommenttini:
Isäsi ei ollut inhimillinen, hän toimi epäinhimillisesti sinua kohtaan -
teko ei ollut oikeudenmukainen, uskoisin, että ei tämän mormonisminkaan mukaan. Lukisin mielelläni mormoni-isän tai -äidin käsityksen tästä.
"myös erilaiset persoonallisuushäiriöt saavat siinä maaperässä usein rauhassa kukoistaa..."
Saava ne kyllä kukoistaa paremmin rauhassa ihan koko maailmassa.
"...täytyy tapahtua todella jotakin graavia ennen kuin erityisesti näiden "pappeudenhaltijoiden" auktoriteettiin perheessä puututaan.
Kyllä OL kirjassa on selvästi sanottuna mitä taphtuu sellaiselle veljlle joka pappeuttaa käyttää väärin. Ja se on ollut sanotuna siellä ihan alusta asti...
"Ehkä nykyisin on toisin, itse erosin ko yhteisöstä jo parikymmentä vuotta sitten"
Niin, minä taas opin tuntemaan kirkon 22 vuotta sitten, enkä ole mainitsemiasia asioita havainnut.
"...ja näin ja kuulin yhtä ja toista sellaista, mitä ei normaalijärjellä ajateltuna todeksi uskoisi."
Mitäköhän nuo asiat olivat? Olisi kiva tietää, että voitaisiin keskustella niistä ja niiden järjellisyyksistä.
Seurakunnan johtaja kavalsi kymmenysrahat. Hän piti rakastajattarenaan yhtä seurakunnan naimattomista sisarista. Seurakunnan johtaja itse oli naimisissa kirkkoon kuulumattoman naisen kanssa. Asia painettiin villaisella, kai he itse erosivat kirkosta, mutta rahoja ei saatu takaisin eikä poliisille ilmoitettu.
Mormonineitonen oli niin seksistä tietämätön tai peloteltu, että meni hääyönään psykoosiin. Joku seurakunnan käytävällä sanoi, että hän "oli liian puhdas".
Olen itse selittänyt 18-vuotiaalle mormoninuorukaiselle, miten ihmisen biologinen lisääntyminen tapahtuu. Hän uskoi, että naisella on vain kaksi aukkoa, kuten miehelläkin ja phdiskeli, että eikö synnyttäminen satu ihan kohtuuttomasti kun lapsi työntyy ulos maailmaan peräaukon kautta (ehkä hänellä oli joskus ollut itsellään kova vatsa, joten siis kokemusta tunteesta?)... tosin Jumala oli rangaissut Eevaa, että tämän on kivulla synnytettävä...
Sosiaaliporno-osastolta löytyisi niin rumaa tavaraa, että en viitsi pahoittaa lukijoiden mieltä, ehkä yksittäistapaukset todellakin ovat yksittäistapauksia. Tapani on moneen kertaan todennut, ei kirkko ole pienimmässäkään vastuussa jäsentensä toiminnasta.
En ole sanonut moneen kertaan, enkä edes kertaakaan, että "kirkko ei ole pienimässäkään vastuussa jäsentensä toiminnasta". Kun noin väärin ymmärrät ja sanot, niin miten luotettavia sinun muutkaan muistikuvasi ovat!
Olen korostanut sitä, että totuutta ei saa mitata yksilöden käyttäytymisellä eli oikea kirkko ei tule vääräksi siten, että joku tai vaikka kuinka moni jäsenistä toimii väärin. On kyllä inhimillisen luonteen mukaista samaistaa henkilö ja hänen aatteensa, mutta se ei osoita objektiivisuutta eikä ole siis totuuden mukaista.
Kirkostamme erotetaan henkilö, joka toimii siten kuin kuvaat. Jos seurakunnan johtaja kavaltaa rahoja ja pitää rakastajatarta, niin hänet erotetaan ilman muuta. Täten kirkko on vastuussa ja ottaa vastuun siitä, että vain siveellisesti puhdas ja rehellinen mies johtaa seurakuntaa. Eikö ko. henkilöä erotettu kirkosta? Miksi jätät sen mainitsematta, sillä niin aina tehdään. Juttusi tulevat nyt kertomasi perusteella todella epäluotettaviksi. Oletko valinnut härskin valehtelemisen tien tai etkö osaa erottaa totuutta mielikuvituksesi tuotteista? Sellaisiakin ihmisiä on.
jo kauan sitten? Hänhän on despoottinen psykopaatti ihan ilmiselvästi.
Mieleniintoisia esimerkkejä (todella muutamissa "ylijärkisyyttä").
"Seurakunnan johtaja kavalsi kymmenysrahat. Hän piti rakastajattarenaan yhtä seurakunnan naimattomista sisarista. Seurakunnan johtaja itse oli naimisissa kirkkoon kuulumattoman naisen kanssa. Asia painettiin villaisella, kai he itse erosivat kirkosta, mutta rahoja ei saatu takaisin eikä poliisille ilmoitettu."
Erottaminen ei välttämättä ole ollut pakollista. Jäsenoikeuksien poistaminen kylläkin (vähintään/lieneen...). Asiaan liittyy kuitenkin paljon asioita joita kukaan ei tunne (paitsi asianomaiset).Se että kerroit että "asia painettiin villasella" tarkoitaa ainakin sitä että kenenkään synnit eivät ole julkisia tai tarkoitettu julkisuuteen reposteltaviksi. Kirkon kantana yleensä on että rahojen kavalluksesta ei ilmoiteta poliisille (ilmeisesti kaikissa sellaisissa tapauksissa joissa rikos kohdistuu itse kirkkoa vastaan, toimitaan näin).
'Mormonineitonen oli niin seksistä tietämätön tai peloteltu, että meni hääyönään psykoosiin. Joku seurakunnan käytävällä sanoi, että hän "oli liian puhdas".'
No tässä todellakin omituinen tapaus.
"Olen itse selittänyt 18-vuotiaalle mormoninuorukaiselle, miten ihmisen biologinen lisääntyminen tapahtuu..."
Tämäkin omituinen, molemmissa mainitsemissasi tapauksissa on outa se että ko. henkilöt kuitenkin lienee käyneet ihan normaalisti koulua? Siellähän nämä asiat selitetään (tai ilmeisesti alettu selittää peruskoulu-uudistuksen jälkeen 5-6.lla luokalla). --> AInakin meikäläinen oppi nämä jutut viimeistään 6.lla luokalla.
"Sosiaaliporno-osastolta löytyisi niin rumaa tavaraa, että en viitsi pahoittaa lukijoiden mieltä..."
Joo, ei kannata.
Ja todellakin kirkko ei ole vastuussa, noita tapauksiahan on ihan "normaalienkin" ihmisten kohdalla... Uutissahan kuulee jäjettömistä jutuista koko ajan, kuten metrokirvessurmaaja, äiti Porvoossa tappoi perheensä ja itsensä, jne.
Isäni ei ole tietääkseni rikkonut kirkon normeja sillä tavalla,
että hänet olisi voinut tai pitänyt erottaa.
Kirkolla ei ole mitään valituselintä, johon mormonipappeudenhaltijoiden omasta mielestään kaltoin kohtelemat perheenjäsenet voisivat valittaa.
Eiköhän tuo kertomani "kasvatustoimenpide" ole useimpien mormonien mielestä oikea -
noin Jumala mormonismin mukaan toimii. Ei mikään ole tärkeämpää, kuin opettaa lapsille evankeliumin periaatteet. Kysy Tapanilta, jos et usko minua.
Jos vanhemmat eivät opeta lapsiaan, rangaistus on oleva heidän päällänsä.
En ole pappeudenhaltija, joten en liitä ihmisiä mormonikirkkoon enkä erota heitä siitä. Minä seurakunnan jäsenenä huomasin vain, että heitä ei tapauksen tultua ilmi enää näkynyt seurakunnan kokouksissa.
Kuten muistat, kirjoitin tuossa:
"Asia painettiin villaisella, kai he itse erosivat kirkosta, mutta rahoja ei saatu takaisin eikä poliisille ilmoitettu."
...huomaa sana kai, KAI.
Se osoittaa, että en väitä tietäväni, mitä tehtiin - se on oma päätelmäni, jota en ole koskaan vaittänyt tosiasiaksi vaan sanalla kai nimen omaan olen korostanut, että se on oma arveluni.
Tämä ei ole valehtelemista, suomen kieltä osaava henkilö tietää, millaisissa tapauksissa sanaa kai käytetään.
Sinun pohdiskelusi minun kirjoituksestani tuossa lopussa on ala-arvoinen. Lue itse, mitä kirjoitit:
"Oletko valinnut härskin valehtelemisen tien tai etkö osaa erottaa totuutta mielikuvituksesi tuotteista?"
...ole hyvä, pidä itse kirjoittamasi hyvänäsi, kun et osaa äidinkieltäsi lukea, vaan haluat uskoa minusta pahaa ja luet tahallasi kaiken pahoin päin.
"Eiköhän tuo kertomani "kasvatustoimenpide" ole useimpien mormonien mielestä oikea - "
Hyvä että käytätä ehtomuotoa. Minusta ei todellakaan ole nuo kertomasi "kasvatustoimenpiteet" oikeita (mm. koiran pois ottaminen?...)
Totta kai evankeliumin perusperiaatteet tulee opettaa lapsille,... siinä ei ole mitään väärää... Mielestäni sekoitat asian ja tavan opettaa keskenään.
Montako kertaa olen sanonut: "Kirkko ei ole pienimmässäkään määrin vastuussa jäsentensä toiminnasta"? - En kertaakaan, vaikka niin väität. Mutta se on totta ja sitä olen korostanut, ettei kirkon totuus riipu sen jäsenistä. Samaistat jatkuvasti ihmisten käyttäytymisen ja sen mitä kirkko on. "Logiikkasi" on siten täysin pimeää ja koettaa peittää sen, mitä kirkko on - palautettu Kristuksen kirko - noihin kielteisiin ihmisten käyttäytymisen kuvauksiin.
Pieni kai -sana ei paljon lievennä sitä vaikutelmaa, jonka pyrit keinoja kaihtamatta antamaan erottamisen yhteydessä. "Villaisella painamisen" lause yhdistyy liian helposti tuohon johtajan siveettömyyteenkin.
Ilmeisesti en ole ymmärtänyt, mitä eroa näet näillä asioilla.
Minusta kysymys on samasta.
Jos haluat, voisit vielä yrittää selittää:
1) Millaisissa tapauksissa kirkko ottaa vastuun siitä, miten sen jäsenet toimivat?
2) Millaisissa tapauksissa kirkko ei ota vastuuta siitä, miten sen jäsenet toimivat?
3) A. Onko mahdollista, että kirkko on tosi, vaikka jopa kaikki sen jäsenet olisivat synnin ja luopumuksen tilassa?
3) B. Missä tällaisessa tapauksessa käytännössä on se ainoa oikea kirkko?
Miten sen voi löytää ja keiden parista?
Kuka toimittaa kasteen, jos henkilö haluaa liittyä jäseneksi?
Onko ns "pyhä toimitus" pätevä, vaikka sen toimittaja on paatuneen luopumuksen tilassa?
Asia kiinnostaa, koska kyseinen haureuteen ja kymmenysrahojen kavallukseen päätynyt seurakunnan johgtaja kastoi useita henkilöitä, taisinpa olla siinä joukossa minäkin.
Tämä tapahtui tietysti ennen, kuin hänen toimintansa paljastui...
Hän tuli kastamaan ihmistä mormoniksi suoraan haureusvuoteeltaan. Eli meillä on tässä koossa kelpo melodraaman ainekset, voi jo kuulla musiikkitehosteet siinä kohdassa, kun kastettava uppoaa veden alle.
Myydään aihe Hollywoodiin? Kolmannen asteen yhteis tai jotain sinne päin? O.K?
"Epämääräisten" kuulopuheiden ja kirjoitusten mukaan toimiminen ei ole peruste muodostaa käsityksiä. Miten sinä sitten muodostat käsityksesi?
hengellisesti. En luota muuhun kuin siihen, minkä voin tuntea todeksi.
OL 50. luku antaa hyviä ohjeita tutkimiseen. Jakeet 17-19:
"Totisesti minä sanon teille: Saarnaako se, jonka minä olen lähettänyt maailmaan saarnaamaan totuuden sanaa Lohduttajan mukaan totuuden Hengessä, sitä totuuden Hengessä vai jollakin muulla tavalla? Ja jos se tapahtuu jollakin muulla tavalla, se ei ole Jumalasta."
Ja vielä, ottaaako se, joka ottaa vastaan totuuden sanan, sen vastaan totuuden Hengen kautta vai jollakin muulla tavalla? Jos se tapahtuu jollakin muulla tavalla, se ei ole Jumalasta."
1. Kirkko ottaa vastuun kun esim. lähetyssaarnaajat käyttävät väärin kylpyhuonetta ja saavat aikaan kosteus- ja vesivahinkoja. Yksittäisten jäsenten toiminnasta ei kirkolla voi olla vastuuta. Kun epäkohta havaitaan, se korjataan, mikäli se on korjattavissa kirkon toimesta. - Eihän esim. luterilainen kirkko vastaa jäsentensä tai johtajiensa tekemistä rikoksista? Vahingonkorvausvastuu voi tietenkin syntyä sen mukaan kuin laissa on määrätty.
2-3. Jos kaikki jäsenet ovat luopuneet siten etteivät edes johtajat elä käskyjen mukaan, niin silloin kirkko on luopumuksen kirkko. Niin kävi alkukirkolle. Se luopui apostolien johdosta ja oikea valtuus ja kirkko hävisivät samalla. Jotta se voisi olla, tarvitaan palautus.
4. Kelvottoman henkilön toimitusta ei tarvitse hyväksyä. Kun tuosta kelvottomuudesta ollaan tietämättömiä, eivät toimitukset tule pätemättömiksi, mutta jos vakava rikkomus on tiedossa, niin toimituksia ei tule antaa rikkojan tehtäväksi. Tästä on kyllä kirkon paikallisilla johtajilla vastuu, mutta vastuu ei voi olla koko kirkolla, jos rikkomusta eivät muut tiedä.
Pappeuden haltijan ei tarvitse olla täydellinen toimituksia tehdessään. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Vain Kristus oli täydellinen.