Maailman nuorimmassa valtiossa, Etelä-Sudanissa, vallitsee melkoinen kaaos. Siitä kertoo Sanansaattajan kolmossivun pääuutinen. Keskenään taistelevien osapuolien hyökkäysten kohteeksi olivat joutuneet myös yhteistyökirkkomme työntekijät, kuten uutisessa kerrotaan.
Vapahtajamme julisti rauhantekijät autuaiksi vuorisaarnassaan. ”He saavat Jumalan lapsen nimen”. Kautta ihmiskunnan historian on kaivattu rauhantekijöitä. Heitä huutavat maailman kriisipesäkkeet Afganistanissa, Syyriassa, Lähi-idässä laajemmin ja Thaimaassakin, mistä kuuluu huolestuttavia viestejä maan sisäisistä ongelmista.
Luther selitti, että rauhantekijät ovat sellaisia, jotka edistävät ja rakentavat rauhaa ihmisten kesken. Kristus on saanut aikaan rauhan ihmisten ja Jumalan välillä. Kristus on Rauhanruhtinas. Ihminen, joka on ollut heikko ja ahdistunut ja löytänyt sitten rauhan Jumalan kanssa ja Kristuksessa, voi helpommin olla sydän oikeassa asennossa suhteessa lähimmäisiinsä. Sellaisesta rauhantyöstä kertoo ennen muuta lähetyksen historia ja nykypäivä. Kristuksessa rauhan löytänyt pyrkii siihen, että muutkin voisivat sen löytää. ”Ken on mun lähimmäiseni”, veisaamme virressä 431 ja kysymme: ”ketä eläissäni myös minun tulee palvella kuin omaa itseäni?”
Oikea kristillinen usko ohjaa meitä kohtelemaan toisia ihmisiä, kuten Jumala on Kristuksessa kohdellut meitä. Rauhanruhtinaan joukoissa oleva voi olla maailmassa rauhantekijä. Kristus-sanoman levittäminen on parasta rauhantyötä, vaikka se entistä enemmän asetetaan kyseenalaiseksi jopa kristityssä Suomessa. Lähetystyö ei ole politiikkaa eikä edes kirkkopolitiikkaa, se meidän tulee muistaa.
Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Pyrkikäämme rakentamaan rauhaa” ja ”Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.”
Maailmassa vallitsee viha ja vaino, ne ovat lankeemuksemme hedelmiä. Lankeemuksen perusteella me kaikki olemme kieroutunutta ja turmeltunutta sukukuntaa. Meitä kehotetaan pyrkimään siihen, että eläisimme rauhassa myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät pahaa. Sitä kehotusta ei ole helppo noudattaa. Sen noudattamiseen tarvitsemme Jumalan Pyhän Hengen työtä sanan ja sakramenttien kautta meissä.
Samalla, kun suljemme esivaltamme joka sunnuntai kirkkomme esirukoukseen, pyydämme itsellemme viisautta olla valitsemassa sellaista esivaltaa, joka voisi olla Rauhanruhtinaan työvälineenä edistämässä yhteistä hyvää maailman laajuisesti.
Samoin saamme kristillisenä seurakuntana muistaa, että uskovan rukous voi paljon, kun se on harras. Ennen muuta rukoilemme, että Jumalan rauha tulisi kaikkien ihmisten osaksi. Se olisi edistämässä myös maailmanrauhaa, vaikkei sitä lankeemuksemme tähden tässä ajassa koskaan kokonaan saavutetakaan. Rauhantekijöitä tarvitaan kuitenkin lisää. Lähetystyötä tarvitaan lisää. Evankeliumin työtä tarvitaan lisää kaikkialla maailmassa.
Sanansaattajan pääkirjoitus | 16.1.2014
Vapahtajamme julisti rauhantekijät autuaiksi vuorisaarnassaan. ”He saavat Jumalan lapsen nimen”. Kautta ihmiskunnan historian on kaivattu rauhantekijöitä. Heitä huutavat maailman kriisipesäkkeet Afganistanissa, Syyriassa, Lähi-idässä laajemmin ja Thaimaassakin, mistä kuuluu huolestuttavia viestejä maan sisäisistä ongelmista.
Luther selitti, että rauhantekijät ovat sellaisia, jotka edistävät ja rakentavat rauhaa ihmisten kesken. Kristus on saanut aikaan rauhan ihmisten ja Jumalan välillä. Kristus on Rauhanruhtinas. Ihminen, joka on ollut heikko ja ahdistunut ja löytänyt sitten rauhan Jumalan kanssa ja Kristuksessa, voi helpommin olla sydän oikeassa asennossa suhteessa lähimmäisiinsä. Sellaisesta rauhantyöstä kertoo ennen muuta lähetyksen historia ja nykypäivä. Kristuksessa rauhan löytänyt pyrkii siihen, että muutkin voisivat sen löytää. ”Ken on mun lähimmäiseni”, veisaamme virressä 431 ja kysymme: ”ketä eläissäni myös minun tulee palvella kuin omaa itseäni?”
Oikea kristillinen usko ohjaa meitä kohtelemaan toisia ihmisiä, kuten Jumala on Kristuksessa kohdellut meitä. Rauhanruhtinaan joukoissa oleva voi olla maailmassa rauhantekijä. Kristus-sanoman levittäminen on parasta rauhantyötä, vaikka se entistä enemmän asetetaan kyseenalaiseksi jopa kristityssä Suomessa. Lähetystyö ei ole politiikkaa eikä edes kirkkopolitiikkaa, se meidän tulee muistaa.
Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Pyrkikäämme rakentamaan rauhaa” ja ”Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.”
Maailmassa vallitsee viha ja vaino, ne ovat lankeemuksemme hedelmiä. Lankeemuksen perusteella me kaikki olemme kieroutunutta ja turmeltunutta sukukuntaa. Meitä kehotetaan pyrkimään siihen, että eläisimme rauhassa myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät pahaa. Sitä kehotusta ei ole helppo noudattaa. Sen noudattamiseen tarvitsemme Jumalan Pyhän Hengen työtä sanan ja sakramenttien kautta meissä.
Samalla, kun suljemme esivaltamme joka sunnuntai kirkkomme esirukoukseen, pyydämme itsellemme viisautta olla valitsemassa sellaista esivaltaa, joka voisi olla Rauhanruhtinaan työvälineenä edistämässä yhteistä hyvää maailman laajuisesti.
Samoin saamme kristillisenä seurakuntana muistaa, että uskovan rukous voi paljon, kun se on harras. Ennen muuta rukoilemme, että Jumalan rauha tulisi kaikkien ihmisten osaksi. Se olisi edistämässä myös maailmanrauhaa, vaikkei sitä lankeemuksemme tähden tässä ajassa koskaan kokonaan saavutetakaan. Rauhantekijöitä tarvitaan kuitenkin lisää. Lähetystyötä tarvitaan lisää. Evankeliumin työtä tarvitaan lisää kaikkialla maailmassa.
Sanansaattajan pääkirjoitus | 16.1.2014
Vastaukset 4
Vanhimmat
Liian vähän saa tilaa mediassakin rauhantekijät.
Samoin saamme kristillisenä seurakuntana muistaa, että uskovan rukous voi paljon, kun se on harras
on todellinen rauha. Tämän maailman rauha liittyy myös pedon merkin tulemiseen ja Jeesuksen vastustaja tahtoo kaikki kansat eksyttää sen merkin ottamaan ja kukaan ei voi yhtä aikaa ihmisenä rakastaa sekä Jeesusta että mammonaa, sillä toista rakastaa ja toista halveksii, kuten fariseukset aikoinaan nauroivat Jeesukselle kun Mestari opetti näitä asioita. Jeesus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, aikamme on vaikea ja sekoitetaan maailmallisia ja Jeesuksen pyhiä asioita helposti keskenään. Jeesus on hyvä paimen ja ristin kantaminen on sitä että maailman on myös Jeesuksen seuraajalle kuollut.
...