Olisi hauska kuulla, millaisia kokemuksia Neuvostoliitosta on hieman vanhemman polvemman ihmisillä, jotka ovat siellä työskennelleet tai opiskelleet aikanaan. Kaikki muistelot otetaan vastaan mielenkiinnolla.
Tästä oli joku dokumentti muutama vuosi sitten TV:ssä (ja sittemmin Yle Areenan "Muistot"-sarjassa), mutta omakohtaisia kokemuksia olisi hauska kuulla. Työpaikalla on yksi NL:ssa asunut kaveri, jolta tulee asiaa kysyttäessä sen verran uskomatonta kamaa, että oliko maa tosiaan noin absurdi kuin jutuista voi päätellä?
Tästä oli joku dokumentti muutama vuosi sitten TV:ssä (ja sittemmin Yle Areenan "Muistot"-sarjassa), mutta omakohtaisia kokemuksia olisi hauska kuulla. Työpaikalla on yksi NL:ssa asunut kaveri, jolta tulee asiaa kysyttäessä sen verran uskomatonta kamaa, että oliko maa tosiaan noin absurdi kuin jutuista voi päätellä?
Vastaukset 145
Vanhimmat
Se kävi selväksi jo Leningradin satamassa, missä odotettiin kaksi tuntia, kun huumekoira haisteli matkustajien laiturille ladotut matkatavarat.
Ja hulluus jatkui joka paikassa.
Esimerkiksi ravintolassa tarjoilu keskeytyi ja tarjoilijat katosivat kesken lounaan. Kun menin etsimään, ne istuivat keittiössä syömässä.
Ravintolassa myytiin vain kivennäisvettä, mutta tarjoilijat vilauttelivat omia votkapullojaan, joista si paukun kympillä kipale!
Kaupassakäynti oli ihan järjetöntä, jonotettiin kolmeen kertaan yhden tavaran takia!
Olet vain halpa NAZI
Olet vain halpa KOMU!
Neuvostoliitossa oli samalaista kuin Suomessa
Neuvostoliitossa ei saanut ruplilla kaupasta yhtään mitään, ruplilla ei saanut Suomessakaan mitään. Täysin sama tilanne.
Muistelen, että arvintoloissa oli hyvätasoinen tarjoilu. Ruokaa oli kohtalaisesti tarjolla, parasta oli broileri, mutta esimerkiksi naudan tai porsaan pihvit olivat sitkeitä. Juomia oli joka lähtöön ja sampanja edullista. No, ravintolat olivat tarkoitettu enimmäkseen turisteille. Tavallinen kansa kävi stolovajassa, eli "katuruokalassa". Siellä ei vastaavasti haluttu myydä turisteille.
Tarjolla stolovajassa oli enimmäkseen keittoja, lisukkeena leipää ja jäliruoaksi teetä tai joskus kahvia. Kansanruokalat olivat erityisen edullisia, ehkä siksi turisteille ei tarjoiltu.
Alkojuomia ei siellä tarjoiltu.
Taksit kuljettivat mielellään ulkomaalaisia, koska saivat usein hyvät tipit ja saattoivat ehkä ostaa turisteilta joitain länsitavaroita.
Lentokoneissa ei ollut tarjolla ruoka-annoksia, teetä sai ja jotain keksejä. Alkoholia ei tarjoiltu. Tupakointi koneessa oli mahdollista.
Kaupoissa piti ensin maksaa tuote ja lippua vastaan sai tuotteen myyjältä. Yksityisautoja liikenteessä oli vähän, mutta ajokulttuuri erikoista, jalankulkija sai väistää aina autoa suojatielläkin.
Ulkomaisten henkilöiden luvatonta kaupustelua vahdittii, tosin aika näkyvästi. Kauppaa kyllä tehtiin puistoissa, talojen sisäpihoilla ja hotelleissa. Paikalliset asukkaat pyysivät usein ulkomaalaisia käymään ostoksilla valuuttamyymälöissä Berjoskoissa heidän laskuunsa. Berjoskoissa tuotteita oli paljon ja hinnat edullisia.
Tavalliset venäläiset kävivät työssä, ansaitsivat kohtalaisen vaatimattomasti, mutta tulivat kuitenkin toimeen. Maassa oli järjestys kohdallaan, ainakin näennäisesti. Ei ollut suuria yksityisomistukseen liittyviä talousrikoksia.
Tavallisen kansalaisen toiveena oli ostaa auto. Sitä piti jonottaa vuosia. Tämä mieliteko ei ole hävinnyt mihinkään. Vieläkin Venäjällä auto on statushyödyke, mutta ehkä se on jo hieman hiipunut suurkaupungeissa.
Minä taas muistan, ettei esim. 70-luvulla Leningradissa ollut juurikaan ravintoloita, joihin olisi voinut spontaanisti kävellä sisään ja syödä. Oletus kai oli se, ettei turisti sellaista tarvinnut, koska matkat olivat aina Inturistin 4-5 päivän matkoja täysihoidolla, jolloin hotellin ravintola tarjosi ruuan.
Jos illaksi halusi muualle niin oli PÄIVÄLLÄ lähdettävä etsimään etukäteen ravintola. Mieleen on jäänyt esim. nimi Sadko. Ravintolan edessä oli jo jonoa, mutta länsituristi pääsi portsarin toimersta usein ohi. Tällöin varattiin illaksi esim. kahdelle hengelle pöytä. Menusta ei puhuttu mitään vaan se oli ravintolan pääterttävissä.Etukäteen maksettiin tietty.
Illaksi tultiin paikalle ja ohjattiin pöytään. Pöytään oli katettu täysi kalusto. Juomapuolena oli kuohuviinipullo ja vodkapullo 2:lle hengelle. Ruuaksi tuli usein ensin salaatti, sitten vaikkapa bortskeitto ja tämän jälkeen pääannos, joka oli vaikkapa pihvi ja perunoita. Lopuksi jälkiruoka. Ohjelmana keskellä ravintolaa saattoi olla tanssi- ja akrobaattiesityksiä mja lopuksi oli tanssia. Runsas juomapuoli aiheutti sen,että tunnelma oli lopussa hilpeä.
Ruuasta muistan,että keitto ja alkupalat olivat ok. Pääruoka ei ollut kovin kaksinen. Annokseen kuului myös runsas määrä hyvää venäläistä tummaa leipää siivuina.
Neuvostoliitossa oli paljon suomalaisia töissä rakennusmiehinä ja eri alojen asiantuntijoina. Suuri osa ei sopeutunut lainkaan mutta oli niitäkin jotka piti Neuvostoliittoa hyvänä maana. Se oli kulttuuri johon piti päästä kiinni.
Kyllä siellä moni alkoholisoitui ja työnantaja passitti kotiin.80-luvun puolivälissä Moskovassa Belgrad hotellin öybaari oli täynnä näitä.Reissuhommissa olleet pitivät paikkaa kantapaikkanaan, koska Suomalaisia turisteja kävi siellä myös.
Ketjun aloittaja täällä,
Kiitoksia viesteistä, hauskaa kuultavaa. Omaan korvaan kuulostaa urbaanilegendoilta, mutta saiko silloin esim. 1) ns. pimeästi vaihdettua sukkia tai tekstiileitä ylipäätään ruplia vastaan?, 2) vaihdettua esim. markkoja ruplia vastaan hemmetin kovaan kurssiin vrt. "virallinen" kurssi?, 3) rajalla tarkastettiin että kuinka paljon ruplia on ennen matkaa ja sen jälkeen ja sitten säädettiin?, 4) Suomalaiset opiskelijat saivat stipendin opiskella nyk. Pietarissa tai Moskovassa, ja stipendi oli paljon isompi kuin opintotuki Suomessa tjms.? Silti ei saanut lähteä opiskelukaupungin ulkopuolelle, vaan joka paikassa kytättiin passia tai proopuskaa?
Joten noin 80-luvulla syntyneenä tuntuu ihan uskomattomilta noin jutut.
Mitä kysymyksiisi tulee niin
1) Usein jo hotellin siivoja tuli huoneeseen kaupantekoon. Kaikki vaatetavara (mutta erikoisesti sukkahousut!) kelpasi ja näin saatiin ruplia. Hyvästä puserosta saattoi saada vaikkapa 100 ruplaa.
2) Virallisesti vaihtaen 100 mk = 13 ruplaa. Pimeästi vaihtaen 100 mk = 40 rupklaa tai ylikin! Ruplia ei voinut vaihtaa Suomessa vaan vasta rajan ylittämisen jälkeen. Ja niitä EI saanut olla mukana enää paluumatkalla (ne tosin vaihdettiin markoiksi, mutta oli selvää, ettei niitö voinut olla enempää kuin mitä olit virallisesti vaihtanut. Aina oli parasta vaihtaa edes joku summa virallisesti.
Tuttu tilanne.Saatiin kassit just hotellihuoneeseen ja pari jobbaria tuli kyselemään.Samassa tuli kerrosvahtitäti virkapuvussaan ja hääti kovaäänisesti jobbarit pois.Sitten kysyi "mitä teillä myydä, minä osta kaikki hyvä hinta". Kaikki myytiin ja sitten mentiin kultakauppaan koruostoksille ja muutakin.Paluumatkalla kaikki luvaton oli perioskakassissa ruklaarasioissa ja viinapullot vieressä perioskan hintalaput korkissa näkyvillä.Sitä kassia ei koskaan tarkastettu.
Hyvin oli takseja Leningradissa seitskyt luvun lopussa saatavilla. Olin siellä Nesvski prokjetin kadun Iisakin kirkon läheisyydessä ja haluttiin hotellille, niin otettiin taksi, Taksi oli näitä uusia Volgia. Siinä kun lähettiin sitten liikkeelle, niin kuski heitteli vaihteet samantien ykkösestä neloseen, joten se oli semmoista vedätystä isolla vaihteella. Sitä en muista oliko mittaria ja kuskille näytettiin hotellikorttia.
Kun takseja ei ollut saapuvilla otettiin bussi.Kuskille maksettiin valuutalla ja länsitupakoilla ja reissattiin ympäri kaupunkia.Nähtiin todellinen tavallisen ihmisen elämää.
Ne kuskit halusi usein näyttää Suomalaisille että sielläkin osataan ja volga kulkee.Ihmeesti ne kulkikin.Hyvin osasivat luetella Mäkinen, Mikkola, Vatanen ym. Tiesivät myös hyvin ravintelit mihin pääsee jonon ohi pienin lahjuksin.He olivat kuppiloiden henkilökunnan hovihankkijoita.
Huikeita ne Leninin kuvat. Turisteja ajelutettiin ulitsoilla joita hallitsi mahtipontiset Leninin kuvat. Näiden ulitsojen varrella oli ruokakauppoja joiden ikkunat oli täynnä appelsiineja. Halusivat näyttää että Neuvostoliitossa on appelsiineja.
"Näiden ulitsojen varrella oli ruokakauppoja joiden ikkunat oli täynnä appelsiineja."
Ja täällä on erinäiset räähkät raakkuneet epätoivoisesti kerran toisensa jälkeen, miten appelsiineja ei muka ollut missään... hedelmäkaupoissakin varmaan muka vain piikkilankaa ; ) . Haha , niin ne oikeiston valeet vaan paljastuu.
Hieno ketju tämä, jatkakaa toki kaikki joilla muistoja neukkumatkailusta ja elämisestä on : )
Myytiinhän appelsiinejä suoraan kadulla olevista häkeistäkin, joissa oli lukittavat rautaristikko kannet. Tuottihan NL appelsiinejäkin Mustan meren rannalla. Suurelle yleisölle jakelu tapahtui kuitenkin sattuman varaisesti.
Kaikilla oli ruplia, mutta ei ostettavaa. Jokainen kulki verkkokassi mukanaan ja jos ostettavaa tuli vastaan, niin silloin ostettiin. Appelsiinejä oli aina tarjolla vain puolueväen erikoiskaupoissa.
Sehän nyt on kaikkien tiedossa että NL tuotti hedelmiä, kuten etelän ilmastolle sopiikin. Niitä myös myytiin siellä.
Miksi siis räähkillä on hirveä halu valehdella muuta?
Älä yleistä! Olen ollut Kannaksella lukemattomilla ns ”kotiseutumatkoilla” kesällä eikä Kannaksen kyläkaupoissa ollut koskaan omenia kummempia hedelmiä edes tarjolla. Valikoima oli aina muutoinkin varsin vaatimaton. Pienimmissä kaupoissa myytiin VAIN leipää. Suomalaiset tykkäsivät venäläisestä tummasta leivästä!
Henkilöautoista vielä että autot jotka oli jätetty parkkiin, niin missään ei ollu tuulilasin pyyhkimiä kiinni. Kaupunki busseissa oli automaatti rahastus, eli se tarkoitti että bussin käytävätangossa oli yksi muovikupuinen kolehti laatikko johon laitettiin kolikko tai kolikot ja rullasta repäistiin itse lippu. Suomalaiset sai ostaa tulijaisviinoja vain näistä Berjoska myymälöissä joissa maksettiin suomen rahalla. Tavallisesta myymälästä ostetussa alkoholipullossa oli veroleima joka paljasti sen että se oli maksettu rublilla
Eli tarkastivat rajalla veroleiman perusteella, että mistä vodka on ostettu? Oliko Neuvostoliitossa ALKO:n kaltaista systeemiä, vai myytinkö väkeviä yms. ihan lähikaupassa?
Mitä nyt kirjoista luin, niin Gorba yritti rajoittaa alkoholinkulutusta, ja sen seurauksena porukka vain keitteli pontikkaa (kaupoista loppui sokeri yms. tykötarpeet). Lisäksi Krimillä hakattiin viinilehdot mäsäksi.
"Eli tarkastivat rajalla veroleiman perusteella, että mistä vodka on ostettu? Oliko Neuvostoliitossa ALKO:n kaltaista systeemiä, vai myytinkö väkeviä yms. ihan lähikaupassa?"
Venäjältä ei niin pientä kauppaa löytynyt, etteikö olisi myyty kuohuviiniä, vodkaa ja paikallista konjakkia. Mitään leimoja ei tarkastettu. Ne kaikki tulivat samasta valtion tehtaasta!
Hotellista joka oli turistiluokan hotelli, niin vessapaperia oli niukasti ja sitä joutui pyytämään kerroshoitajalta lisää jolla oli oma paikka käytävän päässä, niin se sitten meni varastoon ja isosta rullasta keri kätensä ympärillä lisää . Muutenkin nämä hotellihuoneen wc pöntöt oli näitä saksalais tyylisiä, että niissä jätökset ei tipu suoraan veteen vaan vedettäessä se huuhtoutuu istuimen etuosassa olevan vesilukon kautta pois vaan kun ei huuhtoutunut, siihen jäi aina ne viimeiset paskat lillumaan ei auttanut vaikka veti uudestaan. Hotelli huone oli viidennessä kerroksessa ja hissi ei ollut kunnossa.Kerran sitten kun olin hotellin aulassa ja halusin käydä vessassa, niin huomasin wc.:n .Se oli ilmeisesti henkilökunnan wc sillä mitään ravintolaa ei ollut siinä hotellissa vaan sitä varten oli viereinen hotelli jossa oli meidän ruokailu, niin henkilökunnan wc:ssä ei ollut paperia vaan sen virkaa hoiti teline johon oli leikattu aikakauslehdestä suorakaiteen muotoisia paperiarkkeja. Niin ruokailu puolihoito, aamulla oli teetä ja ryssänlimppua ja päivällinen oli kello jotain 17-18 ja sen muistan että perunaa ei ollut .Oikeastaan se oli läskisoosia ,kirkas liemi jossa lillui läskinpaloja ilman kunnon lihaa. Nälän sai taltuttaa ryssän limpulla ja teellä. Kaupungilla myytiin monessa paikkaa kioskeista lihapasteijoita jotka oli hyviä. Lisäksi jäätelövaunuja oli monessa paikkaa, niissä myytiin isoja vanilija puikkoja. Käytäntö oli näissäkin siten että ensin annat rahan ja sitten vasta ruvetaan kaivaan tuotetta.
Leningradista vielä että henkilöautoissa ei käytetty ajovaloja vaan ajettiin pimeellä parkit päällä, mutta olihan nämä katuvalot. Pepsi kolaa myytiin joka paikassa kun nämä olympialaisetkin oli seuraavana vuotena. Pepsi kolaa myytiin rautatie asemalla mutta ei yksistään vaan se oli pakkauksessa johon kuului kaksi kanamunaa, siinä sitten kun juotiin sitä kioskin vieressä niin vieressä seisoi joku puoli syrjäytynyt , joka halusi sen tyhjän pullon jota pidin siinä kädessäni, niin annoin sille sitten lisäksi ne kanamunatkin ja hän oli kovin tyytyväinen.
"Pepsi kolaa myytiin rautatie asemalla mutta ei yksistään vaan se oli pakkauksessa johon kuului kaksi kanamunaa,"
Aijai sentään, aivan huikeaa meininkiä kyllä :D
Harmittaa kyllä niin maan vietävästi kun ei tuolla päässyt käymään kun ikää ei oikein silloin vielä ollut.
Ei hemmetti sentään, ydinasevaltio ja kaikkea. Taisi olla NL:n peruja Suomen asema Pietarissa v. 2001 kun itänaapuriin ensimmäisen kerran matkustit. Vessat olivat mallia Itä-Aasia eli reikä lattiassa ja siinä kykittiin. Lisäksi kopit oli jaettu niin lyhyillä väliseinillä, että hyvin näki mitä naapurit siellä toimittavat ;) Vessapaperia ei luonnollisesti ollut, mutta onneksi tajusin ottaa sitä mukaan,
Lisää vaan muisteloita, omat kokemukset tosiaan rajoittuvat ns. kapitalistiseen Venäjään ja naapurustoon.
Viipurin asemalla 1974 oli reiät lattiassa noin metrin välein, että siihen vaan oli hätä kumpi tahansa.Ei siinä jengi kursaillut, mutta olihan jo puudutustakin vähäsen.Armeijan käynneille ei mikään pakokauhun paikka, mutta siellä sentään oli pöntöt.
"Lisäksi kopit oli jaettu niin lyhyillä väliseinillä, että hyvin näki mitä naapurit siellä toimittavat "
Ja nyt ne väliseinät on poistettu.
Kuva Sotšin tuplapyttyisestä vessasta kuohuttaa Venäjällä
http://www.hs.fi/urheilu/a1390278778248
Viipurin aseman vessan haju oli aivan hirvittävä ja varustelu juuri tuo! Sitä katsellessa isompi hätä laimeni välittömästi!
Yhdellä bussimatkalla pysähdyttiin Terijoelle ja vessaanhan sitä porukka meni.Terijoen aseman (?) vessa oli sahanpurujauhoineen oma tarinansa, mutta asit hoitui kaikilta, paitsi yhdeltä naismatkustajalta joka halusi ottaa valokuvan tuosta erikoisuudesta.Jalat ei hänellä ottaneet maahan kun kaksi koppalakkia vei häntä viereiselle miliisiasemalle.Opas meni nopeasti perässä ja kohta tulivat bussiin.Kamerasta oli filmi vedetty pikavauhdille pois niin että kamera vioittui.Neiti tarvitsi monta konjakkia ennenkuin väri palasi poskiin.
Jokin sininen leima siinä etiketissä kylläkin oli. Paluumatkalla yksi henkilö sitä raaputteli bussissa pois juuri peläten tullia.siis -70 luvun lopussa
Juotiinko sitä kuohuviiniä, neuvostoshamppanjaa, huoneenlämpöisenä?
Pahimmillan niin! Ja usein linja-autossa ja lasin puutteessa pullon suusta! Myös kaviaaria (joka silloin oli ruplilla halpaa) tuli syötyä kuka mitenkin ilman kunnollisisa ruokailuvälineitä. Vodkan kanssa sama juttu. Taskulämpinä suoraan huiviin. Oli se osalle liikaa:-)
Venäläiset ovat aina osanneet tehdä hyvää kuohuviiniä ja vodkaa. Halvimmat konjakit eivät taasern ole kummoisia.
Tänä päivänä on myös olut kelvollista, kun taas 70-luvulla enemmän sellaista vaarinkaljaa (pivo).
Lihakaupan outo tutiseva harmaa möhkäle ihmetytti meitä joskus 70-luvun lopulla.Lihaa siinä ei näyttänyt olevan, mutta jotkut sikäläiset sitä ostivat.Kun kyseisessä kaupassa aikamme ihmeteltiin idän saavutuksia ja useaan kertaan jonottaminen ei innostanut niin pitkien silmäysten saattelemina poistuimme.Hotellin ja muiden ravintoloiden ruoka oli kyllä hyvää eikä "jälkiporinaa" tullut koskaan noilta reissuilta.
Tätä ei edes usko kukaan. Saavuimme Leningradiin. 20 minuuttia niin pillit huutaa ja ämyreistä annetaan venäjänkielisiä komentoja. Miliisit juoksee pitkin Hotellia. Melkein kaikki viety. Pahin pukari lähetetty takaisin Suomeen. Kolme miliisiä hotellia vartioimassa oven edessä. Eli joukkotappelu suomalaisten ja puna-armeijan kanssa. Myöhemmin tulee Neuvostoeversti joka ilmoittautuu. "Joukkomme ovat pilanneet lomanne ja tästä hyvästä puna-armeija tarjoaa venäläisen illallisen". Mä yritin sanoo että meidän vika mutta Eversti kumosi. "Pulinat pois, nyt tarjoaa puna-armeija". Sitten vaan puna-armeijan tarjoamalle illalliselle. Siellä tuli vodkaa pöytään mutta myös Neuvostoliiton salainen poliisi oli siellä. Tämä siis 1982. Sitten tuli vuosi 1994 ja sama heppu oli joka uutislähetyksessä. Eli Tsetsenian sota. Heppu oli Dzohar Dudajev. Tsetsenian kapinakenraali.
Eli silloin oli ensimmäinen Afganistanin sota ja ennen rintamalle viemistä saivat punasotilaat olla hotellissa.
Useasti bussimatkalla saatiin sakot ylinopeudesta joka oli saatu arvioimalla nopeus.Sakot maksettiin heti muutamalla tupakka-askilla.Aski läsnäolevaa miliisiä kohti oli sakon suuruus.Kuski tiesi systeemin ja oli varannut askeja.
Sotien välillä muutti paljon porukkaa neukkulaan, mutta oliko vielä esim. 70- ja 80- luvulla niin kovia kommareita, että olisivat muuttaneet sinne itärajan taakse, perustaneet perheen yms.? Vai tulivatko suomalaiset sodan jälkeen kiltisti takaisin työ-, huvi- ja opiskelumatkoiltaan takaisin?
Menihän se Taisto Huuskonenkin Enni vaimoineen sinne Neuvostoliittoon luvattomasti rajan yli paratiisiaan rakentamaan vielä 1949. Siperia opetti heitä tylysti ja vuosikymmeniä myöhemmin pääsivät Suomeen.Kertoo reissustaan kirjassaan "Laps Suomen".Kannattaa lukea.
Siis tarkennuksena: "sotien välissä" tarkoitan 20- ja 30- lukua. Miksi sitten nämä 60- ja 70-lukulaiset marxistit eivät muuttaneet Neuvostoliittoon? Silloin oli kai kova työttömyys, joten miksi ei jos ovat aatteen miehiä/naisia?
Pistän kirjan nimi korvan taakse. Viitaten tarkennukseeni (kts. alla), niin kai kommunisteja löytyi maastamme 60-70 luvulla, jolloin gulag kyydityksineen oli enimmäkseen purettu? Miksi he eivät muuttaneet Neuvostoliittoon, jos se oli kerran työläisten paratiisi yms.?
Olihan sitä Tiedonantaja lehdet joka ylisti Neuvostoliittoa, ei nähnyt missään mitään vikaa ja työpaikoillakin oli näitä ay aktivisteja jotka oman asemansa vuoksi kehuivat kilvan sitä maata . Kommunismihan oli sama kuin uskonto. Mutta kylmä totuus kävi sitten kun maa hajosi , äkkiä jouduttiin kääntämään takki.
Tuota tiedonantajaa kustansi kommunistien äkkiväärä siipi, jotka tunnettiin taistolaisina kansan parissa.Myöhemmin heitä aletttiin kutsua stallareiksi.Toinen siipi oli saarislaiset jotka lukivat Kansan Uutisia.Työpaikoilla nää kommarit suuttuivat heti kun jotkut sanoivat lukevansa em. lehtiä vain hanskat kädessä.
TV.ssä olleen dokumenttiohjelman mukaan noita vankileirejä oli vielä jopa Gorban aikana.Siinä haastateltiin entistä mielipidevankia yhden vankileirin raunioilla.Huuskosen kirjoissa näistäkin kerrotaan.
"Miksi sitten nämä 60- ja 70-lukulaiset marxistit eivät muuttaneet Neuvostoliittoon?"
Mitä yhteistä on papilla ja kommunistilla?
-Kumpikin kehuu rajantakaista elämää, mutta ei halua mennä sinne.
Olen lukenut tuon 'Laps Suomen' ja oli melkoista asiaa. Kaveri oli kova kommunisti ja lähti itään. Elo ei tosiaan ollut kuin Strömsöössä.
Itse vaan muistan lapsuudesta, että oli näitä Suomi-Neuvostoliitto-seuroja (SNS), ja ne tarjosivat kaiketi aika halpoja reissuja Sotshiin, Krimille, Odessaan yms rantapaikoille.
Samoin pienessä teollisuuskaupungissa, missä vartuin oli vappuna punaliput liehumassa. Siis isoja kulkueita ja joku paikallinen puolepomo kailottamassa mikkiin (ääni kuului usean sadan metrin taajuudelle). Tämä siis 80-luvulla. Vähän ihmeellistä, nyt kun sitä ajattelee.
Kuulun ammattiliittoon nykyään, mutta aika erilaista touhua ollut n. 30 v. sitten.
Suomalaiset kommarit saivat erikoismatkoja koska olivat puolueen jäseniä.Tuskin heille tavallisen kansalaisen arkea näytettiin.Eipä sitä näytetty turisteillekaan normaaleilla esittelykierroksilla ja reititkin oli valikoituja.Omatoimisilla reissuilla hotellilta etäämmältä ja kun "eksyttiin" tavallisille asuinalueille nähtiin sitten muutakin.Homma loppui lyhyeen kun miliisi haki eksyneet nopeasti ja ohjasi hotellin eteen.Museoissa ja kaupoissa sai liikkua vapaasti.
".Omatoimisilla reissuilla hotellilta etäämmältä ja kun "eksyttiin" tavallisille asuinalueille nähtiin sitten muutakin"
No mitä siellä sitten nähtiin? Normaaleita kerrostaloalueita, autoja kai vähemmän kuin länsimaissa eikä ilmeisetsi niin paljoa värikkäitä mainoksia (joita ei niin Suomessakaan kyllä ollut 60-80 luvuilla joka paikassa). Käsittääkseni Neuvostoliitossa sentään pystyi eksymään vähän sivummallekin, ilman että heti oltiin ryöstämässä tai häiriköimässä niinkuin monien länsimaiden syrjäalueilla.
Surkeassa kunnossahan ne sivukujat olivat.
No eipä ole kehumista mm. monien USA:n, Britannian, Italian, Espanjan ja Kreikan kaupunkienkaan sivukujissa.
Muualla huonokuntoiset sivukujat on hienoa ja kivaa, mutta Neuvostoliitossa/Venäjällä p*askaa; niinkö tämä nyt siis menee ihan automaationa?
Kun suomalaiset kaupparatsut tulivat ulos hotelli Intourista Moskovassa, toinen kysyi: "Tyttö vai poika?" Toinen vastasi:"Tyttö." Kyseessä oli joka aamuinen veto kahvikupista, iskeekö ensin ilotyttö vai rahanvaihtaja.
Variantti vedosta oli:"Ennen vai jälkeen?" Iskeekö ennen vai jälkeen läheisen alikulun.
Hotellin edessä kaupparatsu saatoi astua autoon ja sanoa kuskille: "Malenkij krug". Suomennettuna se on "pikku kierros". Kuskin piti ajaa korttelin ympäri, jotta kuskin kanssa voitiin vaihtaa pimeää valuuttaa millisin ja muiden häiritsemättä.
1974 Teimme koululuokkana retken Leningradiin,siis 15-vuotisna.
Yötä myöten bussilla ajettiin,Viipuri nähtiin ja saavuttiin Leninin
kaupuntiin Hotelli Europeiskajaan.
Huoneet olivat mukavia 2:n hengen kämppiä,puhelimet oli.
-Siitä sitten L:n yöhön taksilla ja 5mk:lla pääsi pitkälle,
Volgasta vähän pohjalevy repsotti,mutta ei se reippaita op-
pikoulupoikia haitannut kunhan matka taittui.
Baareissa oli reilu ja huokea tarjoilu,ainoastaan tupakka
oli heikkolaatuista.Jotain Salemia silloin kai käryyteltiin.
-Hotellissa saatiin syödä ja nukkua,kuka sitten nukkui kun
samanlainen retkue puolalaisia oli samassa hotellissa!
Nättejä olivat Puolan tytöt.
Eremitaasi nähtiin ja Pietarin ratsastajapatsas,ynnä P-P;n
linnoitus.
Minusta se oli oivallinen retki ja tutustuminen naapuriin.
En käsitä miksi täällä on tuo nonsoleeraus vallalla.
-Minulle ei jäänyt pahaa sanaa retkestämme.
"En käsitä miksi täällä on tuo nonsoleeraus vallalla."
Mikä ihmeen 'nonsoleeraus'? Jos muistoja kysytään niin kai sen todeta saa, ettei esim. 70 luvulla ollut yhtään ravintolatason ruokapaikkaa ilman etukäteisvarausta? Nyt tänäpäivänä niitä on siellä pilvin pimein mäkkäreistä alkaen? Pitäisikö muisteloissa sivuuttaa pimeä rahanvaihto, vaatteiden myyminen ja taksi/bussiajelut öisin? Hauskaa siellä toki oli, mutta ei aina ehkä sillä tavalla kuin Inturist olisi toivonut:-)
Pietari on yhä varteenotettava paikka. Tuekulainen firma tekee sinne bussilla neljän päivän hotellimatkoja hintaan 170 eur viisumimaksut. Ollaan käyty sirkuksessa, Marinskii-teatterissa ja Venäläisessä museossa ja nähtävää on piisannut edulliseen hintaan.
Mutta jos kysytään muistoja neukkuajalta niin ei tiettyjä asioita voi sivuuttaa ellei halua tipahtaa stallarikategoriaan.
Itse kerron vain todettuja asioita, niin hyviä kuin hämmentäneitä.Sitähän aloittaja pyysi.Tuo Europeiskaja oli reissuilla vakiokohde ja baarin Virolainen baarimikko kertoili kaikenlaista.Ruoka oli kaikilla reissuilla hyvää eikä nälkä päässyt yllättämään.Juomapuolessa piti olla tarkka, koska hanavesi oli eri asia kuin Suomessa.Kyllä totuus asioista pitää saada kertoa, kun jo silloinkin näitä uskallettiin kerto.Aika lailla samalla porukalla näitä matkoja sinne bussilla tehtiin vuosien aikana ja joskus oli joku kommarikin mukana todellista elämää näkemässä.
Omakohtaisia muistoja olen minäkin kertonut. Mihin pyrit?
Vastasin kylläkin "Rommelille", mutta meni väärään ruutuun.Kannatan minäkin totuuden kertomista julkisestikin.Kaveripiireissä näitä kerrottiin jo silloin.
Venäjällä on tullut käytyä usein. Siellä tuntuu olevan tapana ottaa "taksi" lennosta, eli kadunvarressa heilutetaan kättä ja sitten kun joku random-tyyppi pysäyttää Volgansa, niin sovitaan hinnasta ja määränpäästä. Sitten huristellaan ikään kuin "pimeässä" taksissa.
Tuo tuli tutuksi kun saavuttiin aamuyöllä Pietariin, niin ei kestänyt montaa minuuttia kuin saatiin kyyti venäläisten ystävieni kämpälle jonnekin massiiviseen, kaukana keskustasta olevaan lähiöön.
Mietin, että onko tuollainen improvisoitu suhaasmistapa NL:n peruja?
Turvallinen maa eli tarkoitan Lenigradia, ei siellä ketään ryöstetty Neuvostoaikana.
ryöstettiin. Turistien ryöstäminen oli ihan tavallista. Miliisit yleensä totesivat tapahtuman asianomaisen omaksi syyksi. Mitäs tulitte tänne!!
"Turistien ryöstäminen oli ihan tavallista"
Siinä taas joku oikeistoräähkä sekoittaa sujuvasti 90-luvun Venäjän Neuvostoliittoon. Ensin mainitussa turistit olivat vaarassa sekä viranomaisten että paikallisten toimesta, viimeksimainitussa taas turistit olivat kuin herran kukkarossa ja toki Neuvostoliitossa omaisuusrikollisuus oli muutenkin olematonta; turvatut perustarpeet eivät antaneet ihmisille syytä ryöstelyyn. Rikollisuus oli länsimaiden ongelma, ei Neuvostoliiton, ja NL oli turistin kannalta maailman turvallisin maa.
Kyllä silloinkin turistit rahoistaan ja muustakin omaisuudesta pääsivät, mutta yleensä kohteena olivat umpitunnelissa olevat.Myös määrätyt daamit putsasivat sulhasen, kun tämä sammui uurastuksen jälkeen sänkyyn.Joskus jeesattiin näitäkin kolleja pääsemään takaisin Suomeen ja saivat ainakin tilapäiset kengät kadotettujen tilalle.Saivatko myös "tuliaisia" daamilta jäi heidän salaisuudekseen.
Eukko toimi 70-luvulla matkanjohtajana Neuvostoliitossa eikä turistien ryöstäminen tavatonta ollut. Eräskin ruotalainen jätettiin alushoususilleen keskelle Nevski Prospektia. Olihan äijä tosin käynyt huorissa ja oli umpihumalassa.
Tuttavapariskunta ryöstettiin taksijonossa. Varakas pariskunta oli tulossa iltapuvussa ja frakissa teatterista. Herra erehtyi sanomaan taksikuskille, että virallinen taksa on ihan muuta kuin pyydetty. Turpiin tuli, rahat vietiin, ympärillä hurrattiin ja autettiin pieksämisessä. Miliisi vei heidät putkaan (herran kukkaroon?) ja syytti rähinöinnistä.
Onko tämäkin vain jotain epämääräistä legendaa, vai oliko totta että miliisi ajoi kaljuksi nämä pahimmat örveltäjät putkassa? Noin niinkuin rangaistuksena.
stallari valehtelee uskonsa eteen.
"Siinä taas joku oikeistoräähkä sekoittaa sujuvasti 90-luvun Venäjän Neuvostoliittoon. Ensin mainitussa turistit olivat vaarassa sekä viranomaisten että paikallisten toimesta, viimeksimainitussa taas turistit olivat kuin herran kukkarossa ja toki Neuvostoliitossa omaisuusrikollisuus oli muutenkin olematonta; turvatut perustarpeet eivät antaneet ihmisille syytä ryöstelyyn."
Juuri NL:ssa miliisi oli usein samassa porukassa rikollisten kanssa. Myös mielivaltainen sakotus oli tavallista.
Lisäksi NL:ssa varastivat kaikki. Se kuului kommunistiseen kulttuuriin.
mutta vankilaan joutuneille se kyllä tehtiin.
"Juuri NL:ssa miliisi oli usein samassa porukassa rikollisten kanssa"
Älä jaksa valehdella. Neuvostoliiton miliisi ja rajavartija oli tiukka mutta rehti. Venäjällä asia ei ole yhtä hyvällä mallilla.
Neuvostoliitto oli maailman turvallisin maa turistille. Ihmisillä ei ollut tarvetta rötöstellä, eikä myöskään halua, koska siellä joutui oikesti lusimaan eikä selvinnyt ehdollisella ja pääntaputuksella. Tämä on kerrottu niin monen ihmisen toimesta, jopa oikeistoonkin taipuvaisten, että ei siinä ole mitään epäselvää.
Kummasti vaan kelpasi miliisille länsitupakat sakonmaksuksi ns. liikennerikkeestä.Myös markat kävi jos röökiä ei ollut.Bussikuski tiesi käytännöt kokemuksesta.Miksi syytät valehtelijoiksi henkilöitä jotka itse nähneet asian useilla reissuilla.Eikä minullakaan mitään jäsenkirjaa ole koskaan ollut.
Neuvostomaan halpa alkoholi maistui 1970-80-luvuilla monille suomalaisille. Häiritsevimmät votkaturistit passitettiin kalterien taakse tukka ajeltuna.
Länsivaluuttaa tuoviin turisteihin suhtauduttiin aluksi pitkämielisesti. 1970-luvun alkuvuosina paikallisten viranomaisten otteet kuitenkin kiristyivät.
Kymmenet suomalaiset syyllistyivät vuosittain erilaisiin lainrikkomuksiin. Niiden kirjo ulottui liikennerikkeistä väkivaltaan, joka kohdistui hotellihenkilöstöön, taksikuskeihin tai miliisiin.
Pahimmat häiriköt pantiin arestirangaistukseen tai vankilaan. Lisärangaistuksena käytettiin tukan parturointia.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/votkaturismi_40437.html#media=40440
Leningradin reissut olivat paljon "värikkäämpiä" kuin tämän palstan kirjoitukset.
Yle - Votkaturistit
http://www.youtube.com/watch?v=LNAUK4DonPQ
Ei tänne voi kaikkea kirjoittaa jo lakienkaan puitteissa.Monennäköistä örveltäjää on sinne matkannut, mutta toista kertaa niitä ei mukaan rasitteeksi otettu.
"mutta toista kertaa niitä ei mukaan rasitteeksi otettu."
Miten niin 'otettu'? Nehän olivat siihen aikaan yleisiä Inturistin kolmen, neljän tai viiden päivän matkoja täyshoidolla ja niihin sai kuka hyvänsä ilmoittautua kuinka monta kertaa hyvänsä. Vodkaturismiksi sitä kutsuttiin juuri matkojen kosteuden takia.
Nämä reissut mitä tehtiin oli erään suuren yhtiön työntekijöiden omia reissuja.Eräs Karjalasta kotoisin oleva henkilö kokosi täyden bussilastin.Yksi bussikuski oli kuskina firaapeli mielellä ja sai firmasta bussin.Kyllä perillä oli oppaana virallisesti paikallinen opas, mutta paljon tehtiin omia sävellyksiä.Yleensä koossa oli vakioporukka ja täydennystä otettiin vain tarvittaessa.Yleensä noviisit olivat niitä kosteita ja useamman reissun tehneet kehittelivät omia kauppojaan.Örveltäjät todellakin jätettiin kylmästi pois, mutta ei ne reissut mitään raittiusreissuja olleet.Örveltäjien takia usein rajatarkastusasemat olivat tarkempia ja siitä ei jengi pitänyt määrätyistä syistä.
Valuuttaa pimeästi ostavia trokareita riitti. Ne ruplat piti sitten lähinnä juhlia pois ostettavaa ei ollut.
Muistan, kun talvipakkasella kierreltiin valuutanvaihtajaa etsien. Oli kylmä, ei löytynyt. No mennään sadkoon, ei täällä viitti palella. Laskunmaksun aikaan kyyppari kuiskasi se on sitten sata ruplaa tai sata markkaa. Virallinen kurssi oli rupla ja 6 markkaa. Oli turhaan paleltu kadulla. :)
Olimme vanhoina hyvinä aikoina Leningradissa. Siellä örvelsi suomalaisia duunareita ja olivat ihastuksissaan tasa-arvosta kun duunareita ei siellä sorrettu. Örveltäjillä oli taskut täynnä ruplia, jotka oli trokaamisella hankittu.
Hotelli Europeiskaja oli Leningradin hienoimpia hotelleja (on vieläkin), kristallit kimmelsi, pöydillä valkeat liinat. Saapui neljä suomalaista ympäripäissään, paskasissa duunivaatteissa ja vaativat parasta pöytää ja saivat. Tilaus oli pullo vodkaa, pöydässä oli hieno kattaus ruokailuun. Tarjoilija toi pullon, kaatoi isoimpiin viinilaseihin sen tasan kaikille. Ukot olivat tyytyväisiä, eivätkä edes tajunneet että heille vittuiltiin.
Kiitoksia viesteistä. Juttujen perusteella ainakin turismi NL:ssä/Leningradissa oli aika ohjattua, eli koko ajan oli opas tai miliisit perässä. Pystyikö siellä ollenkaan matkustelemaan omatoimisesti, eli vaikka hyppäämään metroon ja matkustamaan linjan pääteasemalle ja siellä sitten ihmettelemään kaupunkia hieman toisesta vinkkelistä? Tai vaikka ostaa lipun lähijunaan ja lähteä katsomaan Karjalan kannasta? Ilmeisesti nuo miliisit eivät ainakaan olleet aina lahjomattomia...
Nykyäänhän riittää, kun vilauttaa passia lippua ostettaessa, ellei sitten ole kyseessä suljettu kaupunki.
Kyllä siellä matkusteltiin hetkittäin " ohi kirjanpidon". Joukossa oli muutama kokenut joka osasi konstit ja osasivat hiukan venäjää.Tavallinen venäläinen oli jo silloin hyvin vieraanvarainen ja aina ilmestyi ruokaa tarjottavaksi, vaikka emme koskaan pyytäneet tai edes vihjanneet siihen suuntaan.Toki kompensoimme aina vastavuoroisesti. Politiikasta ja valtion touhuista ei eivät uskaltaneet sanoa sanaakaan.Näistä reissuista emme koskaan puhuneet hotellilla.
Toki Pietasrin alueella sai matkustella ratikalla tai busseilla aivan vapaasti jos osasi. Kyltit olivat tuohon aikaan vain kyriilisillä kirjaimilla eikä yleensä kukaan osannut englantia. (Nykyään metyrossa on asemat myös länsikirjaimin).
JOS olit lähtenyt esim. Inturistin neljän päivän turistiretkelle Pietariin niin omatoimineh poistuminen kaupungista (esim. Kannakselle) oli ehdottomasti kiellettyä. Venäläiset ovat aina pelänneet suunnattomasti vakoilemsita ja olisit ollut pulassa, jos jollakin konstilla olisit hankkiutunut vaikkapa Kannaksen keskivaiheille ja jäänyt siitä kiinni!
Pakettimatkoihin sisältyi hintaan kaikenlaista kiertoajelua ja käyntiä Piskarovin hautausmaalla, jolloin bussissa oli (yksinomaan) äänessä Inturistin suomenkielinen opas ja puheet olivat sekoitus ystävyysliturgiaa ja kehityksen nopeuden ihastelua.Mitään epäkohtia ei maassa tietenkään ollut!
Tuolla Kannaksen alueella oli tarkka valvonta.Rajalta Viipuriin ja edelleen Leningradiin oli monta tarkastuspistettä, jossa auto pysäytettiin ja passit tarkastettiin.Passin kuvaa verrattiin pitkällä tuijotukselle itse kuhunkin.Matkan vetäjä oli tiukasti opastanut, että naaman on pysyttävä peruslukemilla.Näitä pysähdyksiä oli useampi ja tarkastuspisteiden välinen ajoaika oli tarkasti laskettu.Jos siinä välillä pysähdyttiin pitkään kuselle niin auto tuli välittömästi tarkastamaan.Yhden henkilön kenkää etsittäessä tämä asia tuli huomatuksi.1974 tuo homma oli tarkinta, mutta 80-luvulla noita tarkastuksia oli vähemmän.Ei Kannakselle paljoa ollut saumaa poiketa kyliin silloin.
Kun Loviisaan atomivoimalatyömaalle saapuivat neuvostoliittolaiset, he kyselivät: "Saadaankos me käydä Loviisassa ilman kulkulupia?" "Saatte, mitään lupia ei tarvita." "No mimmonen lupa Helsinkiin tarvitaan?" "No ei mitään, Suomessa saa kulkea vapaasti ilman proopuskoja, minne vain. Kielletyissä paikoissa on portti, aita ja kilvet."
Tämä vapaus oli liikaa. Neukut järjesti itte itelleen lupalappusysteemin, minne ja kuinka pitkäksi aikaa joku sai mennä.
Samanlaisten tarkastuspisteiden rakennuksia on jätetty museoituna Tallinna - Tarto tien varrelle nähtäviksi kansalaisille jotka eivät muista miehityksen aikoja.Luvat piti olla jos aikoi käydä toisessa kaupungissa.
Sai panna virolaisia ja venäläisiä niin että mulkku oli viikon kipeänä.
Reissuissa oli mukana pari kaveria joilla oli omat Tatjaanat siellä.He kävivät montakin kertaa vuodessa ja lähtivät hotellilta monen mutkan ja tavaratalon läpi ettei miliisit päässeet osille.
Ilmeisesti myös prostituutio oli yleistä, aika kummallista kun eikös NL:ssä naisten pitänyt olla emansipoituneita moisesta ammatista? Varmaan hyvää mainetta valtiolle, kun ulospäin uhotaan tasa-arvosta, länsimaiden rappiosta yms. ja sitten jokaisenlänsituristeja majoittavan hotellin aula on täynnä Olgia ja Tatjaanoita heti hyökkäämässä kimppuun.
Nykyään ainakin Pietarissa ja Moskovassa ei moista ole osunut silmään. Jossain pienemmissä kaupungeissa on meno ollut vähän toista, esim. soitelleet hotellihuoneeseen vielä perään kun ei yksi "njet" riittänyt vastaukseksi.
"Ilmeisesti myös prostituutio oli yleistä, aika kummallista kun eikös NL:ssä naisten pitänyt olla emansipoituneita moisesta ammatista? Varmaan hyvää mainetta valtiolle, kun ulospäin uhotaan tasa-arvosta, länsimaiden rappiosta yms. ja sitten jokaisenlänsituristeja majoittavan hotellin aula on täynnä Olgia ja Tatjaanoita heti hyökkäämässä kimppuun. "
Kannattaa muistaa se asetelma. Prostituutiolla sai palkkioksi länsivaluuttaa ja -tavaraa, jota ei maassa muutoin ollut. Vaikka tavallisella tatjanalla ei länsivaluuttaa teoriassa voinut olla niin heillä oli väylät, joiden avulla niillä voitiin valuuttakaupoista ostaa sellaisia tuotteita, joita ei tavallisessa myynnissä ollut! Nämä tuotteet sitten saattoi käyttää joko itse tai myydä isolla voitolla tavalliselle venäläiselle!
Hotellien "Tatjaanat" olivat siellä KGB.n tai vastaavan hyväksymänä.Pieni siivu tuotosta meni noille suojelijoille.Ei sinne tavallinen kansa päässyt pällistelemään länsimaisia.Joissakin huoneissa oli salakuuntelulaitteet tyyliin Viru hotelli, mutta eihän huoneissa koskaan puhuttukaan muuta kuin joutavia.
60-luvun lopulla trokasimme sukkahousuja yms. Leningradissa. Kauppojen lopuksi trokari kysyi meiltä: "Eikö Suomessa kaikki olekin onnellisia, kun teillä on niin paljon tavaraa?" Voi reppanaa.
Ilmeisesti kellään ei ollut kunnon käsitystä länsimaista, sensuuri oli tiukka. Suomen elintaso oli näköjään jo 60-luvun lopussa ohittanut Neuvostoliiton elin tason monikertaisesti.
"Ilmeisesti kellään ei ollut kunnon käsitystä länsimaista, sensuuri oli tiukka."
Sensuuri oli todella tiukka ja venäläiset kestivät omaa kurjuuttaan piutkälti sen varassa, että he uskoivat lännessä olevan kaikki asiat huonommin. Länteen päästettiin vain pieniä ryhmiä turisteja, jotka oli seulottu uskollisista tovereista. Heille annettiin niukasti rahaa, joten eivät he juurikaan voineet mitään täältä edes ostaa. Palattua ei ollut kovin viisasta tai turvallista antaa oikeata kuvaa lännen oloista, koska silloin vaaransi asemansa työelämässä ja ne mahdolliset uudet matkat.
Tiedän tapauksia, jossa Suomeen avioituneen naisen 'uskovainen' äiti pääsi käymään ja käytiin kaupassa. Äiti sanoi, että näytä seuraavaksi tavallinen 'kansan kauppa'.Kun tytär kertoi, että sellaisessa oltiin jo niin äiti alkoi itkemään.
Hieman menee ohi aiheen, mutta...
NL juutalaisia päästettiin länteen 70-luvulta alkaen (jos pystyi osittamaan että on juutalaiset sukujuuret), he olivat enimmäkseen koulutettua insinööriporukkaa. NL:sta kotoisin olivat sittemmin mukana vauhdittamassa Israelia teknologia-alan yms. kasvua sitten myöhemmin.
Ymmärrän kyllä jos paranoidi-Stalin ei tykännyt juutalaisista, mutta miksi sitten piti ehdoin vauhdittaa moista aivovuotoa myöhemmin? NL oli lähtökohtaisesti monikansallinen maa, joten miksi viikon saivat lähtöpassit ja toiset valitut korkeintaan bussivierailun Helsinkiin?
Viimeisessä virkkeessä pitää korvata sana "viikon" sanalla "toiset".
"Ymmärrän kyllä jos paranoidi-Stalin ei tykännyt juutalaisista, mutta miksi sitten piti ehdoin vauhdittaa moista aivovuotoa myöhemmin?"
Jos Neuvostoliitossa olisi arvostettu järkeviä ihmisiä, niin Neuvostoliitto ei olisi kaatunut? Käytäntönä oli: Mitä typerämpi ihminen, sitä korkeampaa virka.
Niiden juoppojen politrukkien syytä se Tsernobylin tuhokin oli.Natsat olkapäillä määräsi ohi ammattiosaamisen.
" Suomen elintaso oli näköjään jo 60-luvun lopussa ohittanut Neuvostoliiton elin tason monikertaisesti. "
Meidän elintasomme oli sota-aikanakin korkeampi kuin NL:n rauhan aikana. Raju nousu alkoi -48.
Kyllä tuo Neuvostoliiton touhu ja matkailu oli aika erikoista, kuten tässäkin viestiketjussa on käynnyt ilmi. Vaan nuo valuuttakaupat oli aika erikoisia, että hinnat oli ruplissa, mutta tavaroita voi ostaa vain valuutalla, ei ruplilla ja siitä seurasi joskus aika surkuhupaisia tilanteita, kun joku tavallinen neuvostokansalainen yritti tehdä ostoksiaan, luullen ruplien kelpaavan. Mieleeni on jäännyt eräskin mies, joka oli kasannut ostokset risaiseen muovikassiin, muovikassi oli todellinen ylellisyys Neuvostoliitossa, alkoi niitä sitten kassalla maksamaan ruplilla, joka ei sitten onnistunutkaan.
Tavallisessa kaupassa, josta sai ostaa ruplilla, ei sitten ollut juuri mitään, leipää, saippuaa (sitä ruskeaa kankea pätkinä) ja votkaa. Jossain vaiheessa votkakin oli kortilla.
Autoa sai jonottaa vuosia, Lada oli paras ja Zabarosed surkein. Puhelin oli monelle unelmaa, tuttavani isä oli jonottanut omaa puhelinta 28 vuotta!! Monissa asunnoissa oli yhteinen keittiö vähintään neljän perheen kanssa. Uuden asunnon jos sai jollain ihmeellä kerrostalosta, siihen kuuluin vain seinät, kaiken muun sai hankkia itse, tarina sinänsä sekin. Kerrostalot oli tehty samoilla piirustuksilla ja niiden suunnittelijoiden kädet olivat aika sidotut ja mm. keittiön koko oli aivan ihmeellinen, pieni kuin mikä ja wc oli todella mysteeri ilman mitään käsienpesu mahdollisuutta. Kerrostalossa hissi saattoi kyllä toimia, mutta jätti ylimmissä kerroksissa "vajaaksi" jopa puoli metriäkin. Kerrostaloissa haisi yleisesti virtsa rappukäytävässä.
Erikoinen oli myös, että televisio toimi eri järjestelmällä, mitä täällä Suomessa. Secam oli järjestelmä ja meillä Suomessa Pal, joten sillä haluttiin rajoittaa Suomesta näkyviä lähetyksiä, sama systeemi mm. Berliinissä käytössä harppi-Saksan puolella. Suomen lähetykset näkyi, jos näkyi mustavalkoisina ja ilman ääntä telkkarista, mutta nokkelat tekniikantaitajat asensivät "pimeästi" lisälaitteita tovereiden telkkareihin, että telkkarilla pystyi katsomaan Suomen tv-lähetyksiä. Suomen tv-lähetyksiä piti katsella salaa, kärähtämisestä seurasi ikävyyksiä ja lapsia koulussakin yritettiin kuulustella, että mitä kotona telkkarista katsotaan. Telkkariantennien suuntausta kyttäiltiin ja monilla olikin antennit sisällä taikka ullakolla. Kaasua ja sähköä varastettiin surutta, sähköön oli eräänlainen "partisaani"-kytkentä, jolla sähköä sai ohi mittarin,jolloin asunnossa oli jossakin sellainen pistorasia, josta tuli suoraan sähköä ja siitä varsin nerokkaalla tavalla johdettiin sähköä koko talouteen. Myöhemin näitä kytkentöjä alettiin valvomaan ja tehtiin tarkastuksia. Kaasukytkennöissä joskus tapahtui räjähdyksiä.
Vaikka Neuvostoliitossa ei pitänyt olla yksityisia yrityksiä, mutta monenlaisia yksityisiä markkinoita oli, juuri nuo tv-mekaanikot ja monia muita ammattilaisia oli suunnitelmatalouden rinnalla. Jopa roskapöntöilläkin tehtiin eräänlaista bisnestä, kun omakotitalossa asuvilla oli melkoisia ongelmia roskapönttöjen kanssa, tuli tämä yksityinen sektori siihen avuksi. Roska-autojen kuljettajat tekivät pimeää bisnestä sijoittamalla "omia" roskapönttöjä luotettavien tuttujen pihoille. Monet kasvihuoneet pyörivät myös varsin erikoisella tavalla ja matoja myytiin kovaan hintaan, kun keskuskomitean jäsenet lähtivät kalaan.
Neuvostoliitosta ei matkustettu niin vain turistina ulkomaille, koska maan sisälläkin matkustaminen oli vaikeaa, ellei ollut siihen oikeuttavaa passia ja ulkomaan passin saamine oli todella vaikeaa. Jos kuitenkin onnisti ja pääsi ulkomaille turistina, oli mukana aina kaitsijat, että ei päässyt luvattomille reissuille ja samasta perheestä eivät päässeet kaikki kerralla matkustamaan ulkomaille mahdollisen loikkaamisen vuoksi.
Neuvostoliitto oli monessakin mielessä erikoinen maa matkustaa, jo sinne pääseminen oli työn takana, tulli oli niin mielenkiintoinen kaikkine kuponkeineen. Maasta poistuttaessa piti kaiken täsmätä, rahaa ei saannut olla missään nimessä liikaa. Taide-esineistä joutui helposti kuulusteluihin ja mm. taulujen tuonti oli niin vaikeaa, piti olla mustavalkoisia valokuvia otettuna ja kultturiministeriöön anomukset jne... Monet lähettivät taulujaan tullista postin välityksellä tuttavilleen Tallinnaan, josta niitä sitten yritettiin tuoda Suomeen monimutkaisen paperisodan jälkeen. Itsekin toin suurimman ostamani taulun vasta nyt Viron liityttyä EU:n jäseneksi, taulu ehti olla Virossa kaverin luonna yli 20 vuotta!
..jatkan vielä näitä kokemuksia aiheesta. Jonkinlaisen kuvan tästä Neuvostoliiton systeemistä antaa, kun lukee (jo tuolla aiemmin mainitun) Taisto Huuskosen kirjat; Laps Suomen ja Ennin tarina, kirjat toistavat heidän kokemaansa, sillä Taisto Huuskonen loikkasi Neuvostoliittoon Enninsä kanssa ja "matkailivat" eri puolilla Neuvostoliittoa, asettuivat lopuksi Karjalaan Kentjärvelle, josta pääsivät muuttamaan Suomeen.
Neuvostoliitto oli matkailukohteena ihan vertaa vailla, se on pitänyt kokea itse, sitä ei voi oikein verrata mihinkään, että mikä maailma oli näin lähellä. Miten eriarvoinen yhteiskunta, jossa näennäisesti oli tasa-arvo, mutta totuus oli kaukana siitä. Tavallisella neuvostokansalaisella oli leipää, shampanjaa ja oopperalippuja, loppua jonotettiin loputtomasti. Puolue-eliitillä oli omat etunsa pienen palkan lisäksi. Väliin mahtui harmaalla alueella toimivat, joilla saattoi olla pellistä tehty autotalli täynnä ruplia. Autotallit olivat varsin hyvin murronkestäviä ja toinen toistaa nerokkaammilla hälytyslaitteilla varustettuja, kekseliäisyys oli siinä huipussaan, miten yksinkertaisilla konsteilla ne laitteet toimivatkaan. Osa oli varkaille suorastaan hengenvaarallisia!
"Puhelin oli monelle unelmaa, tuttavani isä oli jonottanut omaa puhelinta 28 vuotta!!"
Tuollaisesta en ole koskaan kuullut. Muistaakseni puhelin asunnossa oli ihan yleistä.
"Monissa asunnoissa oli yhteinen keittiö vähintään neljän perheen kanssa."
Nuo on kommunaaliasuntoja.
"Uuden asunnon jos sai jollain ihmeellä kerrostalosta"
Asuntoihin jonotettiin ja niitä sai yleensä työpaikan mukaan. Asuntojen koot olivat perheen koon mukaan, tavallinen pariskunta sai yleensä yksiön tai kaksion.
"wc oli todella mysteeri ilman mitään käsienpesu mahdollisuutta."
Joo, useissa asunnoissa wc ja kylpyhuone olivat kaksi erillistä huonetta. Lavuaari oli yleensä siinä kylpyhuoneessa.
"Kerrostalossa hissi saattoi kyllä toimia, mutta jätti ylimmissä kerroksissa "vajaaksi" jopa puoli metriäkin. Kerrostaloissa haisi yleisesti virtsa rappukäytävässä."
Hissit oli kyllä sellaisia kuolemanloukkuja. Yhdessä talossa muistan hissin valot sammuivat itsestään matkan ajaksi ja tulivat päälle taas perillä. Rappukäytävillä tupakoitiin ja jossain taloissa oli sellainen roskajärjestelmä, eli roskat heitettiin luukusta alas. Asunnot kuhisivat torakoita.
"Neuvostoliitosta ei matkustettu niin vain turistina ulkomaille, koska maan sisälläkin matkustaminen oli vaikeaa, ellei ollut siihen oikeuttavaa passia ja ulkomaan passin saamine oli todella vaikeaa."
Nuo ulkomaanmatkathan olivat yleensä vain luotetuille kommunistisen puolueen jäsenille.
Julkiset kulkuneuvot olivat NL:ssa erittäin halpoja, esim raitiovaunulippu maksoi 3 kopeekkaa. Leipä oli aina halpaa.
Lapsuus vietettiin kesäisin pioneerileireillä, koulunkäynti oli tärkeä aika elämässä ja siihen panostettiin kovasti.
Kaupungin asukkailla oli joskus Datsha, eli kesämökki kaupungin ulkopuolella johon muutettiin kesän ajaksi. Siellä oli usein isot puutarhat ja vihannekset ja perunat kasvatettiin ruoaksi loppuvuodeksi. Datsat sijaitsivat kylissä ja siellä ei ollut juoksevaa vettä.
Nuoriso vietti aikaa diskoteekeissa, jossa soitettiin sekä kotimaista musiikkia että ulkomaalaista diskomusiikkia, joka oli suosiossa.
Työntekoa arvostettiin, vappu ja naistenpäivä oli suuria juhlia.
"Julkiset kulkuneuvot olivat NL:ssa erittäin halpoja, esim raitiovaunulippu maksoi 3 kopeekkaa. Leipä oli aina halpaa.
Lapsuus vietettiin kesäisin pioneerileireillä, koulunkäynti oli tärkeä aika elämässä ja siihen panostettiin kovasti.
Kaupungin asukkailla oli joskus Datsha, eli kesämökki kaupungin ulkopuolella johon muutettiin kesän ajaksi. Siellä oli usein isot puutarhat ja vihannekset ja perunat kasvatettiin ruoaksi loppuvuodeksi. Datsat sijaitsivat kylissä ja siellä ei ollut juoksevaa vettä.
Nuoriso vietti aikaa diskoteekeissa, jossa soitettiin sekä kotimaista musiikkia että ulkomaalaista diskomusiikkia, joka oli suosiossa.
Työntekoa arvostettiin, vappu ja naistenpäivä oli suuria juhlia."
Juuri näin! Kuten tästäkin hyvin näkyy, oli NL kuitenkin loppujen lopuksi varsin normaali valtio missä ihmiset elivät varsin normaalia elämää. Ihmisten aika kului koulunpenkillä, harrastuksissa, töissä ja ystävien sekä perheen parissa. Ei suinkaan vankileireillä tai piikkilangassa, kuten pahimmat poliittisesti latautuneet kääkät yrittävät epätoivoisesti mustamaalata.
Vietettiinhän sitä "aika" normaalia elämää, jos pitää normaalina elämänä, että jokaisesta perheestä oli joku kyyditty vankileirille ja hävinnyt sen jälkeen tyystin. Eikä niitä datshoja kaikilla ollut, siihen tarvittiin taas jotain meriittiä, joko puolueessa taikka sotilasammatissa. Datshat olivat merkittävä apu elintarvikehuoltoon, koska kaupoissa ei todellakaan ollut tarjolla syötävää ostettavaksi riittävästi.
Datshalle lähtöä valmisteltiin jo aikaisin keväästä, kanapoikaset hankittiin "jostain" parvekkeelle kasvamaan ja paprikan ja tomaatintaimet tehtiin valmiiksi. Datshalle muutto oli oma lukunsa, siinä oli tavaraa mukana ja monet kulkivat julkisilla kulkuneuvoilla. No kulkeminen julkisilla kulkuneuvoilla ei ollut kauhean kallista, vaikka tulot olivatkin pienet.
Tuo puhelimen jonottaminen oli kyllä totisinta totta, koska suuren isänmaallisen sodan veteraaneilla oli tietysti niihin etuoikeuksia, lisäksi joillakin asuinalueilla oli jo alkujaan niin vähän kaapeleita, että puhelimia ei saannut määräänsä enempää. Puhelinkioski oli monelle ainut mahdollisuus soittaa puhelimella. Puhelinnumero piti tietää, sillä puhelinluetteloita ei tietenkään ollut kioskeissa.
Saattoi tietysti olla, että jollekin alueelle oli vedetty puhelinkaapeleita, että oli helpompi saada puhelin, mutta olen nähnyt niin monen soittavan puhelinkioskista. Ulkomaille soittaminen puhelimella oli melkoinen juttu, puhelut piti tilata käsivälitteisesti ja määrätty aika oli mahdollista puhua, ajan ylityksestä keskus ilmoitti hyvin tiukkasävyisesti.
Postinkulku ulkomaille ja ulkomailta oli hyvin valvottua, lähetykset (paketit) avattiin ja tavallinen kirje kulki n. kuukauden 100km:n matkan. Pakettien sisältöä oli hyvin yleisesti jotenkin vahingoitettu, mahdollisesti kahvit ja jauhot sekaisin. Jos paketti sattui sisältämään jotain sellaista vähänkään, joka oli kiellettyä taikka siitä ei ollut mainintaa tulliluettelossa, seurasi melkoinen prosessi. Lähetin tuttavilleni Petroskoihin tuiki tavallisen kahvipaketin ja ajattelemattomuuttani sujautin tuon pahvisen paketin väliin 10mk setelin. Seurauksena oli oikeudenkäynti ja melkoisen paksu nippu koneella kirjoitettua paperia (jäljennetty kalkkeeripaperilla), sakkoakin tuli melkoisesti! Raha tietysti meni valtiolle.
"Jos paketti sattui sisältämään jotain sellaista vähänkään, joka oli kiellettyä taikka siitä ei ollut mainintaa tulliluettelossa, seurasi melkoinen prosessi."
Samaa tapahtuu joka maassa jos paketti sisältää jotain kiellettyä. Onko tämä taas näitä juttuja että Neuvostoliiton tekemänä aivan kauheaa pahuutta mutta muualla täysin normaalia?
Heidän "matkailunsa" eri kohteisiin ei ollut vapaaehtoista, mutta matkakulut maksoi kylläkin valtio.
Se vaan, että tuo kiellettyjen tavaroiden lista oli aika pitkä ja lähinnä kyse oli aivan naurettavista asioista, kuten pienistä määrien ylityksistä. Tuo rahan lähettäminen tietysti oli suuri rikos ja sen ymmärrän vielä jotenkin, mutta kuvastaa sitä, kuinka tarkkaan jokainen lähetys tutkittiin. Jos jokainen kahvipaketti avattiin liimauksistaan, niin kuvastanee systeemin vainoharhaisuutta.
Tuosta tulliluettelosta saattoi jäädä ihan tahattomasti joskus pois joku tavara, vaikka ei sinne Neuvostoliittoon niin paljoa voinnut kerralla lähettää, että olisi ollut suurempaa lukumäärää tavaroissa. Tuiki tavallisia tavaroitahan ne olivat, kahvia, keksejä, teetä, makeisia jne, eli jotain pientä piristystä tuttavien ankeuteen, koska kaupoissa ei todellakaan ollut tavalliselle kansalaiselle paljoakaan ostettavaa. Monasti kuitenkin kävi niin, että tavaroita oli sotkettu keskenään ihan kiusalla tarkastuksissa.
Ei se muutenkaan mitään herkkua ollut taikka ihan tavallista elämää asua Neuvostoliitossa. Vapaaehtoisuus oli kaukana pioneerileireistä. Ulko-ovea ei niin vain avattu tuntemattomalle ja jos televisiosta sattui näkymään ulkomainen kanava, joka tosin yleensä oli suomalainen kanava, vaihdettiin kanavaa ennen oven avaamista. Ne onnelliset jotka sattuivat asumaan omassa talossa, joutuivat ajoittain poliisin kuulusteluihin ja tekemään selkoa elämästään. Syynä saattoi olla vaikkapa erikoiset kukkaistutukset pihalla. Lapsia saatettiin koulussa kuulustella, jos olisi saatu selville, keiden kotona kuunnellaan ulkomaisia radiolähetyksiä taikka katsellaan mahdollisesti ulkomaisia tv-lähetyksiä. Aina piti olla varuillaan!
Ulkomaisia radiolähetyksiä yritettiin tietysti kuunnella, mutta niitä häirittiin erityisillä lähettimillä mm. Neuvosto-Virossa oliTallinan lähellä Laitsessa tälläiset lähettimet, joilla Suomesta tulevia radiolähetyksiä häirittiin.
Neuvostokansalaisten liikkuminen maan sisälläkin oli rajoitettua, siihen tarvittiin erillinen passi ja yleensä heikoimmassa asemassa olivat kolhoosilaiset, joista monet eivät päässeet 30km kauemmaksi. Kaupunkien sisääntuloväylillä oli tarkastuspisteet.
Vaan asuihan siellä, ihminen on tottuvainen kaikkeen. Mielipiteidensä vuoksi saattoi joutua karkotetuksi hyvinkin kauas, siihen ei paljoa välillä tarvittu, varomaton suunsoittokin riitti. 101km oli karkotuksessa ihmeellinen luku, jotka ovat kokeneet tietävät kyllä.
Juu, mutta pointti on tässä nyt se että Neuvostoliiton tapauksessa noita ns. nurjia puolia yritetään kohtuuttomasti korostaa ja nostaa esille. Kyseessähän on silloin mustamaalaus.
Faktahan on se, että Neuvostoliitossa asui lähes 250 miljoonaa ihmistä. Näistä erittäin pieni murto-osa joutui leirille, eli vankilaan, tai muiden sortotoimien kohteeksi. Luonnollisesti on turha yrittää väittää, että kaikki olisi ollut syyttömiä sillä tokihan neukuissa rikollisia oli niinkuin jokaisessa normaalissa valtiossa on. Faktahan on se, että 2000-luvun Yhdysvalloissa istuu suhteessa enemmän ihmisiä vankiloissa kuin siinä kauhian pahassa Neuvostoliitossa kylmän sodan aikana.
Eri valtioilla nyt vaan on erilaiset käsityset siitä mitä saa tehdä ja mikä on kiellettyä; mm. Singaporessahan purukumin maahantuonti on tarkoin säädeltyä ja siitä rangaistaan jos teet väärin. Brittein saarilla ja Australiassa viattomien elintarvikkeiden, kuten omppujen ja muiden hedelmien, maahantuonti on kiellettyä ja siitä rangaistaan jos kiinni jäät vaikka kyseessä olisi puhdas vahinko. Monissa länsivaltioissa tulli on erittäin kiinnostunut mitä maahan tuodaan ja sakottaa ja antaa sanktioita oikein mielellään. Jostain syystä tämä katsotaan normaaliksi, mutta Neuvostoliiton kohdalla oikein hakemalla haetaan syitä mustamaalaukseen oikein suurennuslasin kanssa, että jos vaan mistä tahansa normaalista asiasta saadaan tehtyä härkänen millä voidaan todistella sen julmuutta.
Toistetaan nyt vielä: NL oli asuinpaikkana paljon mainettaan parempi. Ei kai sitä muuten ihmiset sen perään haikailisi ympäri itäblokkia; ei tietty kaikki mutta paljon löytyy niitä tavallisia ihmisiä joille se oli kiva paikka.
Kyllähän niitä haikailijoita on joka systeemille. Minä vain näin kaikkea niin läheltä, että en osaa pitää Neuvostoliitoa mitenkään hyvänä paikkana asua. Puolisoni oli Neuvostoliiton kansalainen.
Ei viettänyt tavallinen toveri mitään kummoista elämää Neuvostoliitossa. Aikaa kului mitä erilaisemmissa jonoissa ihan päivittäisiä tarpeita jonottaessa. Toki elämä oli jollain lailla turvattua, että työtä oli ja ellei ollut työtä, niin kyllä sitä järjestyi...
Auto oli monelle täysin tavoittamaton unelma, vuosien jonottaminen ja rahankin kerääminen sen ostamiseen oli monella täysi tekeminen. Palkat olivat todella vaatimattomia.
Vapaa matkustaminen oli käytännössä aika vaikeaa. Ulkomaille pääseminen oli todella hankalaa, yksistään passin saaminen oli vaikeaa. SEV-maihin oli jotenkin mahdolista matkustaa ja jotkut harvat olivat päässeet JOPA Kuubaan. Usein ulkomaan kokemukset olivat peräisin armeijan ajalta, kun neuvostoliittolaisia sotilaita oli komennuksilla mm. Itä-Saksassa. Urheilusuoritukset siivittivät myös ulkomaanmatkoille, mutta piti olla todella hyvä, että pääsi kilpailemaan Neuvostoliiton edustajana ulkomaille.
Mielipiteidensä vuoksi joutui todella herkästi vaikuksiin, vähempikin systeemin arvostelu saattoi tuoda melkoisia ongelmia. Olen erityisesti ihaillut neuvostoliittolaista kirjallisuutta, josta kehittyi varsin erikoinen tyylilaji, miten sanoa sanottavansa, ettei joudu niistä myöhemmin vaikeuksiin. Kannattaa tutustua ko. kirjallisuuteen.
Monet muistavat musiikin Neuvostoliitosta, se oli ihan omanlaisensa ja suosikeiksi nousivat Alla Bugatsova ja Juri Antonov, heidän tuotantoaan käännettiin suomeksi ja monien muidenkin neuvostoliittolaisten artistien.
Beatles kuitenkin kaatoi lopulta musiikillaan Neuvostoliiton!
"Beatles kuitenkin kaatoi lopulta musiikillaan Neuvostoliiton! "
En tiennytkään, että Ronald Reagan on soittanut Beatles´ssä.
"Faktahan on se, että Neuvostoliitossa asui lähes 250 miljoonaa ihmistä. Näistä erittäin pieni murto-osa joutui leirille, eli vankilaan, tai muiden sortotoimien kohteeksi. Luonnollisesti on turha yrittää väittää, että kaikki olisi ollut syyttömiä sillä tokihan neukuissa rikollisia oli niinkuin jokaisessa normaalissa valtiossa on. Faktahan on se, että 2000-luvun Yhdysvalloissa istuu suhteessa enemmän ihmisiä vankiloissa kuin siinä kauhian pahassa Neuvostoliitossa kylmän sodan aikana. "
Puhumme todellisuudessa 20 miljoonasta menehtyneestä POLIITTISESTA VANGISTA. Rikosvangeilla olot olivat helpommat!
Suomalaisia kommunistiemigrantteja jäi Stalinin vainojen uhreiksi Itä-Karjalassa n. 10.000 henkeä. Väittääkö tarkkispoika heitäkin rikollisiksi?
"Toistetaan nyt vielä: NL oli asuinpaikkana paljon mainettaan parempi."
Ilmeisesti ei ollut, koska monet tekivät mitä tahansa päästäkseen länteen. Suomalaisilla rakennusmiehillä kävi maassa kova flaksi:-D
"Leipä oli aina halpaa."
Leipää pidettiin propagandasyistä hinnaltaan todella halpana ja siitäseurasi omat epäkohtansa. Joissakin kolhooseissa esim. hevosia ruokittiin leivällä, kun se oli halvin 'rehu'.
Kyllä Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottumuuteensa.Yritys kaataa Gorba vallasta oli lopullinen niitti.Hyvä että kaikki tapahtui pääosin väkivallattomsati.Helmut Kohl oli ratkaisevassa osassa kaatumisen eri vaiheissa.
"Puhumme todellisuudessa 20 miljoonasta menehtyneestä POLIITTISESTA VANGISTA"
Täyttä p*askaa taas lipfertiltä, kuten asiaan kuuluu. Mutta huvitellaampa käppänän kustannuksella ja kysytään että missä, miten, keitä ja milloin nämä menehtyneet olivat? Samaa tuubaa tuo luku, kuten ne älyttömät väitteet 40-100 miljoonasta Stalinin uhrista.
Gulageilla oli vangittuna vuositasolla max. 1,5 miljoonaa vankia. Sisältää niin poliittiset kuin rikolliset. Järjestelmä purettiin 50-luvulla ja sen jälkeen vankimäärät pienenivät radikaalisti koska poliittinen terrori loppui. USA:n vankiloissa viruu tälläkin hetkellä yli 3 miljoonaa vankia, toki suurin osa omasta mielestään syyttömänä...
Kas kun et pyydä uhriluetteloa aakkosjärjestyksessä. Tuo lukema on yleisimmin mainittu. Suurempiakin kukuja (40 miljoonaa) on esiintynyt.
"KIOVA. Ukrainassa muisteltiin lauantaina Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin aloittamaa suurta nälänhätää, joka tappoi miljoonia ukrainalaisia.
Koko kansakunta pysähtyi hiljaiseen hetkeen muistamaan monien kansanmurhana pitämän nälänhädän uhreja.
Holodomoriksi kutsuttu aika on Ukrainan historian synkimpiä kausia. Vuosina 1932–33 Stalin pakotti ukrainalaiset talonpojat, neuvostokielellä "kulakit, luopumaan tiloistaan ja perustamaan kolhooseja. Viljansiemenet ja vilja yleensä takavarikoitiin ja sadot jäivät pieniksi.
Arviot nälkään kuolleiden määrästä vaihtelevat viidestä yhdeksään miljoonaan."
The figure comes from the book by Robert Conquest, The Great Terror: Stalin’s Purge of the Thirties (Macmillan 1968). In his appendix on casualty figures, he reviews a number of estimates of those that were killed under Stalin, and calculates that the number of executions 1936 to 1938 was probably about 1,000,000; that from 1936 to 1950 about 12,000,000 died in the camps; and 3,500,000 died in the 1930-1936 collectivization. Overall, he concludes:
Thus we get a figure of 20 million dead, which is almost certainly too low and might require an increase of 50 percent or so, as the debit balance of the Stalin regime for twenty-three years.
Accordingly, if famine victims are included, a minimum of around 10 million deaths—6 million from famine and 4 million from other causes—are attributable to the regime with a number of recent historians suggesting a likely total of around 20 million, citing much higher victim totals from executions, gulags, deportations and other causes. Adding 6–8 million famine victims to Erlikman's estimates above, for example, would yield a total of between 15 and 17 million victims. Researcher Robert Conquest, meanwhile, has revised his original estimate of up to 30 million victims down to 20 million. In his most recent edition of The Great Terror (2007), Conquest states that while exact numbers may never be known with complete certainty, the various terror campaigns launched by the Soviet government claimed no fewer than 15 million lives. Others maintain that their earlier higher victim total estimates are correct.
"1936 to 1950 about 12,000,000 died in the camps"
Ja siinähän tuleekin heti selvä pilkkuvirhe. Yleisimpien arvioiden mukaan gulageilla kuoli 1929-1953 n. 1,6 miljoonaa ihmistä. Neukkutilastot ajalta 1934-1953 mainitsevat n. 1,1 miljoonaa kuollutta.
Huvittavaa miten antibolsut takertuvat Conquestin sepitelmiin, kun se heidän ideologiseen sotaansa sattuu sopimaan. Herrastahan kertoo ihan tarpeeksi jo tämä kohta:
"Researcher Robert Conquest, meanwhile, has revised his original estimate of up to 30 million victims down to 20 million... Conquest states that while exact numbers may never be known with complete certainty, the various terror campaigns launched by the Soviet government claimed no fewer than 15 million lives."
Eli tutkija tosta vaan heittelee lukuja, liekö nopalla vai millä puppugeneraattorilla luotuja? Uusnatseilla ja revisionisteillahan on sama metodi: heitetään summassa joku kiva luku ja sitten muutellaan sitä, kun muut sanoo ettei se noin mennyt.
Jo pelkästään demografisesti nämä kymmenien miljoonien kuolleiden väitteet kestämättömiä, kun ajatellaan että niiden lisäksi saksalaisten käsissä kuoli 30-40 miljoonaa lisää. Olisi siinä ollut neuvostomaa tyhjänpuoleinen.
Neukkutalous alkoi sukeltaa syksyllä -86. Silloin sain mustassa pörssissä sadalla markalla 60 ruplaa. Joulun maissa samassa hotellissa kaveri vaihtoi jo 1:1. Tavaratalot olivat ihme paikkoja. Synkkäilmeistä henkilökuntaa enemmän kuin tuotteita. Jos osti jotain niin yksi paketoi, toinen antoi kuitin ja kolmas rahasti. Jos siis jotain ostettavaa löytyi, vaatteet olivat nimittäin surkeita. Sitä viinaa piisasi joka paikassa. Varkaita piti varoa ja vahtia ettei kukaan porukasta eksynyt jurrissa kaupungille maksullisten houkutusten perään.
-86 mustassa pörssissä 60 ruplaa. Jo -80 mustassa pörssissä sai sen verran.
Ja huijarisinksarit tarjosi 80 satasesta.
Mutta silloin oli pidettävä saadut ruplat omassa kädessä, muutoin hävisi "tarkistuslaskussa" rahanipun alta suurin osa sinksarin käteen.
Tyhjänpuoleinen se olikin ja vääristymä esim miesten ja naisten määrissä näkyy yhä tänä päivänäkin.
Asia on erikoisesti tarkkispojalle arka eikä hänellä ole mitään kättä pitempää, millä torjua esitettyjä lukuja. Niinpä hän ratkaisee asian keksimällä uudet ja paremmat luvut omassa päässään:-D
"vääristymä esim miesten ja naisten määrissä näkyy yhä tänä päivänäkin."
Mikä taas johtuu siitä että venäläinen mies elää n. 20v lyhyemmän elämän kuin nainen.
"vääristymä esim miesten ja naisten määrissä näkyy yhä tänä päivänäkin."
Mikä taas johtuu siitä että venäläinen mies elää n. 20v lyhyemmän elämän kuin nainen. Tästä syystähän kapitalistisen Venäjän asukasluku laskee koko ajan.
Sen sijaan sosialistisen Neuvostoliiton väkiluku taasen nousi jatkuvasti, jopa Stalinin sotien sävyttäminä vuosina. Tämä on toki äärimmäisen nolo juttu lipfertin tasoisille poliittisille historioitsijoille, joiden väitteet kymmenistä miljoonista murhatuista paljastuvat näin ikävästi valeiksi.
"Tämä on toki äärimmäisen nolo juttu lipfertin tasoisille poliittisille historioitsijoille, joiden väitteet kymmenistä miljoonista murhatuista paljastuvat näin ikävästi valeiksi. "
Ethän sinä tonttu ole mitään 'paljastanut'. Minä toin esiin lähteitä, jotka kaikki löytyvät netistä helposti haulla. Sinulla puolestaan todistelut ovat tasoa 'Yleisimpien arvioiden mukaan gulageilla kuoli...' eli EI MINKÄÄNLAISIA LÄHDEVIITTAUKSIA!
Pulmasi on se, että väitellä pitäisi, mutta tietomäärä on heikko!
Lisäksi: minä EN OLE mikään 'poliittinen historioitsija' vaan pelkkä eläkeukko.
JOS oikeasti haluat paljastaa jotakin 20 miljoonasta (yleisin arvio) poikkeavaa niin tuo jotakin lähdeviittauksien kanssa. Älä tarjoa mitään, joka alkaa lauseillam, kuten 'yleisimpien arvioiden' tai 'kaikkihan tietää'. Ne eivät todista muuta, kuin esittäjänsä heikkoa tietotasoa!
VENÄJÄN POLIITTISTEN UHRIEN MAINEENPALAUTUSKOMISSIO
on päätynyt 32 miljoonaan uhriin Neuvostoliiton ja toisen maailmansodan välillä.
oli vaatimus, se kuului oikeasti työhön!!!
Noissa kuolleitten luvuissa mennään 1 - 30 miljoonan välillä riippuen poliittisesta näkökannasta.Pelkästään Ukrainan kansanmurhassa kuoli yli tuon 1 miljoonan.Oikeita lukuja tuskin koskaan kukaan puolueeton tutkija pääsee katsomaan KGB.n arkistoista (tai vastaava nimike).Tietävätköhän itsekään todellisia lukuja.
Tuo on lähellä sitä, mikä on osana arvioinneissa kommunistien uhrien koko maailmaa käsittävässä arvioinnissa.Kiina oli suurin ja kambodsa suurin asukaslukuun nähden.Sellaisia paratiisinrakentajia ne olivat.Arvio oli maailmanlaajuisesti yhteensä 100 miljoonaa.
Hymyily tulkittiin yhteistyöksi länsimaalaisen kanssa.Opas huomautti asiasta ja teimme kauppoja totisina.Kyllä ne ilman valvojia hymyilivät normaalisti.
Leipä oli todella halpaa, että sillä kasvatettiin sikoja kaupungissakin, koska lihaa oli vaikeaa saada kaupoista. Sikojen pitäminen kaupungissa oli tosin kiellettyä, mutta sitä määräystä rikottiin yleisesti. Kaneja oli joillakin ruokaa varten kasvamassa. Kaninliha oli hyvää hapankaalin kanssa, tuli syötyä monet kerrat kavereiden luonna. Oli se niin erilainen maailma, joka on sen itse nähnyt, ei sitä voi unohtaa. Mahorkan tuoksu, talvella ne toppavaatteet, huonosti auratut tiet, vapaana olevat kulkukoirat ja niiden paskat. Kerrostalojen rappukäytävien haju ja siivottomuus. Jopa kokenut taksinkuljettaja joutui turvautumaan karttaan loputtoman samanlaisten kerrostalojen keskellä.
Neukkulassa jo pelkästään Rybinskin tekojärven ja patotyömaalla ahersi miljoona vankia. Ruokaa oli niin vähän, että vangit söivät kuolleiden tovereiden lihaa. Varsinainen paratiisi, jota olivat rakentamassa!
Yritin etsiä dokumenttia tuosta Rybinskin "riemuleiristä", en löytänyt, mutta mainion dokumentin löysin Reino Paasilinnan tekemänä http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kolhoosi_ita-siperiassa_29627.html#media=29630
Yksi huvittava juttu on jäännyt mieleen tuosta Neuvostoliiton matkailusta. Viisumit olivat ja niiden hakeminen oli luku sinänsä. Olimme isolla porukalla hakemassa viisumeita ja siihen tuli jotain "pukuherroja" ilmeisesti jostain kauppavaltuuskunnasta, joilla oli mukamas kiire, piti kiilata jonon ohitse, kiire tavaran tarkastukseen, niin sanoivat. Hieman huvitti, kun eräs meidän muiden jonottajien porukasta tokaisi, että tavaran tarkastukseen me kaikki ollaan menossa.
Onko? Minun tietääkseni kun Suomessa lähetit postipaketin paikasta A paikkaan B niin perille meni eikä kukaan kysynyt sisältöä!
Itse lähetin Viroon entiselle työkaverille Ladannkatkojan kärjet ja paketti palautettiin ”kiellettynä tavarana”.! Vein ne sitten kesällä taskussa itse perille.
Ruplia kyllä sai niin että taskut ei riittäneet mutta aika äkkiä huomasi ettei niillä mitään ostettavaa ollut. Ostettavat oli berjozkoissa joissa maksettiin länsirahalla. Ravintoloissa saattoi kyllä olla komeat ruokalistat ja useimpien rivien kohdalla "ei ollut tänään". Osa innokkaammista kotiseutumatkailijoista jemmaili ruplia purkissa ennen Suomen rajaa tien varsiin toivoen että seuraavalla reissulla menomatkalla löytyisivät.
Jos työpaikallasi on TODELLA NL:ssa asunut kaveri, saat varmasti häneltä tietoa. Maa oli tosiaan melko absurdi, ihmiset vain tottuivat siihen, jotka siellä asuivat ja me turistit kauhisteltiin sitä. Turistit vain näkivät monasti vain sen mitä heille näytettiin.
Itse kävin jossain vaiheessa varsin ahkerasti NL:ssa ja minulle tuli melkoisesti kavereitakin sieltä, lähinnä inkeriläisiä, karjalaisia ja virolaisia. Osa heistä muutti heti Suomeen, kun se oli mahdollista.
NL:n systeemiä on oikeastaan mahdoton kuvailla, niin hullua se meno oli siellä, kun joka asia oli jotenkin aivan jotain muuta. Jos lehtikioskilla on pitkä jono, se ei suinkaan merkinnyt, että lukemisen nälkä olisi ollut kova, vaan paperia ei ollut missään. Äänestäminen kokouksissa tapahtui varsin erikoisesti, jos kuka semmoisen pääsi näkemään, sillä oli suorastaan itsemurhaa alkaa äänestämään esitystä vastaan. Suuremmissa vaaleissa saavutettiin aivan uskomattomia äänestysprosentteja, osa selittyy sillä, että äänestyspaikoilla myytiin yleensä jotain sellaista, mitä normaalisti ei ollut helposti saatavilla, kuten makkaraa. Äänestysliput oli laadittu niin erikoisesti, että vaalisalaisuus oli niin ja näin, siis käytännössä. Luottaa et voinnut keneenkään, jopa omat lapset saattoivat puhua varomattomasti koulussa, josta koitui vaikeuksia. Maasta muutto taikka jo pelkkä matkustaminen ulkomaille oli tavalliselle NL:n kansalaiselle mahdotonta. Suomi palautti loikkarit, joten tänne harva loikkasi tai sitten pyrki nopeasti täältä Ruotsiin. Neuvosto-Virosta loikkasi Itämeren yliste Ruotsiin huonoilla veneillä paljon ihmisiä henkensä kaupalla. Lopulta yksityiset veneet sahattiin kahtia loikkausten estämiseksi. Aleks ja Jaan tulivat kuulusiksi kumiveneellään matkatessaan Suomeen http://www.youtube.com/watch?v=VbFyx_24t7c
Kannattaa lukea muutamia kirjoja mm. http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=687365 kirja on tosin vitsikirja, mutta yllättävän moni vitsi kimpoaa totuudesta.
Tuolla on jo aiemmin mainittu Taisto Huuskosen kirjoittamat; Laps Suomen, sekä Ennin tarina. Näistä kirjoitsa kun ottaa pois sen alun vankileirien ajan ja alkaa niiden jälkeen elämään sitä arkea Neuvostoliitossa, ensin karkotettuna ja myöhemmin Karjalassa ja siellä elämää, sekä muutto takaisin Suomeen. Saa hyvän käsityksen ja on huomioitava, että kirjoittaja halusi nimenomaan Neuvostoliittoon ja oli aatteen kannattaja. Huuskonen asui Nokialla myöhemmin, eikä tainnut suuremmin haikailla enään Neuvostoliittoon.
Kirjoja on reilusti myynnissä http://www.antikvaari.fi/haku.asp?Currentpage=1&nimi=laps suomen&aika=0&tekija=huuskonen&myyja=0&tryhma=0&kieli=kaikki&stype=full
http://www.antikvaari.fi/haku.asp?pikahaku=1&stype=full&haku=Taisto Huuskonen&Submit=Hae
Kummallisinta heidän kohdallaan oli että vielä 1949 sinne haikailtiin ja salaa raja ylitettiin.Kyllä Suomessa jo tuolloin tiedettiin mitä Suomalaisille siellä oli käynyt.Jopa kovat kommunistit oli ligvinoitu siten, ettei Terijoen "hallitukseen" riittänyt ministereitä.
Olisi tosiaan luullut tietoa olevan, mutta kyllä monet kommunistit oli niin sokeita ihan Neuvostoliiton hamaan loppuun saakka ja usko oli vankka neuvosto-propagandaan. Vaikka yleinen vitsi olikin, että mitä yhteistä on kommunistilla ja papilla. No molemmat puhuvat rajan tuonpuoleisesta, mutta kumpikaan ei itse sinne halua... Kummasti vaan monet kommunistit uskoivat kaiken syötetyn sadun. Meilläkin lähetettiin radiossa Näin naapurissa-ohjelmaa, joka oli aika hupaisaa kuunneltavaa.. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/nain_naapurissa_33268.html#media=33273
Neuvostoliiton romahdetua monelle sen omille kansalaisille, jotka olivat uskoneet systeemiin ja heille syötettyyn propaganraan, se oli melkoinen järkytys. Kuulin monen sanovan, että kuinka heille uskoteltiin, kuin NL:ssa on maailman parhaat autot ja kuinka kaikki on vain lännen propagandaa lännen paremmuudesta ja nyt osoittautuu, että meitä on petetty kaikki nämä vuodet. Monet sairastuivat masennukseen.
Kirjallisuudesta itse suosittelen Ivan Denisovitšin päivä. Kirja antaa realistisen kuvauksen tavallisesta arkipäivästä Neuvostoliiton vankileirillä, jos kiinnostaa se "toinen puoli" Neuvostoliittolaisesta elämästä. Kuuluisa teos, löytyy varmasti kirjastosta.
tuo kirja on parasta lukemista kunnon pakkaspäivänä, kun lämpömittari näyttää -30C lukemia, on hyvä käpertyä huopaan ja kuvitella itseään samaan onnettomaan tilanteeseen. Se kuonaharkkojen muuraaminen pakkasessa säväyttää!
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513154556
Aktiivimalli 3, miliisi kyselee kaupungilla, miksi asioit virastoaikaan kaupassa.
En ymmärtänyt politiikasta. Liian nuori.
Isäni kävi 60- luvun lopulla Tallinnassa.
Ratikassa hän otti tukea ylhäällä katonrajassa olevasta tangosta. Puheensorina ratikassa hiljeni, kun matkustajat tuijottivat isän ranteessa näkyviin tullutta Eterna Kon-Tiki kelloa.
Isä kuoli kymmenen vuotta sitten. Kello on nyt minulla, käy yhä edelleen tarkasti ja pysyy käynnissä mekaanisen automaattikoneistonssa ansiosta.,
Kummassa kädessä oli kello? Tallinnan ratikoissa ei kuulunut puheensorinaa 60-luvulla.
Ne olivat hevosvetoisia ja kavioiden kopse esti keskustelujen kuulumiset.
Kello näkyi, mutta oliko tukka hyvin. Voiphan olla, että rahvas vaikeni ratikassa, kun epäilivät KGB:n mieheksi.
Ei Neuvostoliitto kyennyt tuottamaan uutta ”ihmistä” eli ’homo sovieticusta’, joka olisi mieltänyt tuotantovälineet omikseen ja tehnyt ahkerasti aamusta iltaan töitä! Lintsaaminen oli yleistä ja päiväsaikaan usein jonotettiin eri kauppoihin tavaran perässä. Varastelu työpaikoilta oli myös yleistä. Keskinäinen apu auttoi selviytymisessä. Moni muisti ulkoa omansa lisäksi sukulaistensa vaate- ja kengän koot ja jos kauppaan tuli haluttua tavaraa niin ostettiin usein toiselle, jos ei itselle löytynyt. Näin vaihdettiin palveluksia ja se auttoi pulasta selviämisessä!
Neuvostoliitossa kaikki oli suurinta ja parasta!Tyyliin
"Neuvostovalhe on maailman suurin valhe"!
Itse en ole käyny,t mutta äitini oli ihmeissään kun palatessaan hotellihuoneeseensa huomasi että henkilökunta oli käymässä läpi hänen tavaroitaan. Eivät tosin olleet varkaissa vaan halusivat ostaa vaatetusta ja tavaroita.
Kraanavedestä sai ameeban jos sitä erehtyi juomaan.
Siitä varoiteltiin eikä pullovesi paljoa maksanut!