Olen alkanut ajatella ,että elämä on yliarvostettua. Onko tämä niin ihmeellistä , harvassa on onnen hetket ,loppujen lopuksi .Jos mitään tuon puoleista ei olekkaan niin kuin luulen. Etenkin yksinäisen ihmisen on aika turhaa odotella vanhuuuta ja sairauksia.Asian voi ratkaista aijemminkin.
uni kuoleman veli
tuumailia
38244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Voipi olla. Täydellinen tietoisuuden katoaminen maailmankaikkeudesta voisi olla parempi kuin elämä kärsimyksineen.
Ennen vanhat sanoivat kun kuulivat jonkun tehneen itsemurhan , että olipa kyllästynyt elämäänsä .Se on oikeastaan aika hyvin sanottu. Voihan sitä ajatella ,että tämä oli nyt tässä, ilman sen kummenpaa tramatiikkaa.
Olen vanha, mutten sairas eikä mulla ole mitään kiirettä minnekään! Elämä on mielenkiintoista. Paljon on vielä opittavaa ja koettavaa. Eläke ei ole kovin kummanen, mutta onneksi olen oppinut käyttämään tätä tietokonetta. :)))
Elämä varmasti on mielenkiintoista, jos on suunnilleen terve ja kärsimyksen määrä pysyy kohtuullisena. Kaikilla se vain ei näin ole.
Totta. Yleensä vielä ongelmat kasaantuvat tietyille ihmisille. Riittää että on pieni alkoholiongelma, josta kasvaa työttömyysongelmat, josta alkaa uhkapeliongelmat, velkaongelmat, masennusongelmat, huumeongelmat, ja kaikki tuntuu kasaantuvan aina heikolle moniongelmaisille yksilölle.
http://www.youtube.com/watch?v=mMRrCYPxD0I
Hyvä video katsoa vaikka en itsekään täydellisesti englantia ymmärrä.
Ansioidemme mukaan me saamme kaiken täällä elämänkoulu vanhassa. Pitää muistaa että aina kun pääsemme jonkun vaikeuden yli niin joku velka on maksettu joten
seuraava elämä on aina vähän helpompi ja antoisampi. Itsemurha on kuin vankilasta karkaisi poislukien eutanasia.
tekstiä ei voi muokata niinkuin elämää..
No mitenkäs tuohon "ansiomme mukaan" ajatukseen sopii mm. vammaisuus,syntyminen olosuhteisiin&perheeseen joita ei suinsurminkaan haluaisi edes viholliselleen, tai entä systeemiin sopeutuminen, kun vaatii kyynerpäätaktiikkaa, suornaisia valheita, ahneutta, itsekkyyttä, jatkuvaa luonnon kuluttamista,, jne jne?
Eihän se onnistu kaikilta.
Sellaiset jotka fokusoivat elämänsä muun kuin systeemimme(kapitalistinen helvetti)ominaisuuksien ja vaatimusten kautta; menestyksen, kilpailun, työn(orjuus), rahan jne avulla eivät voi hyvin ja ns. "pärjää",,hieman samiin kuin jotkut eivät halunneet olla mukana Hitlerin toimissa.
Kirjoitat itse niin kuin systeemimme ja maailma,elämä yleensä olisi kuin jokin ainutt onnelamme, huvipuistomme, ,jotakin sellaista mitä tulisi arvostaa maailman itsensä vuoksi välittämättä sen luonteesta?
Todellisuuden henkistynyt ihminen näkee paljolti vankilana, ja siksi hänen toimensa vastoin tunnettaan ei ole maailmaa tukeva, sehän olisi kuin helvetillisyyden tukemista, systeemin jatkumisen varmistamista.
Kuka nyt tekisi helvetistä kotinsa kun sitä ei pidä kotinaan, toimisi siis niin aivan kuin ei haluaisikaan sieltä pois?
Pitää myös muistaa että kodin rakentaminen täällä mukavaksi merkitsee sellaista henkilökohtaista toiminta ja mukana oloa, jossa aina alistetaan ja käytetään muita ihmisiä hyväksi(vrt. länsi-maat versus kehittyin maiden ryöstminen /rikkaat&köyhät).
"Ansiomme" mukaan tarkoittaa nimenomaan sitä, että syntyminen paskamaisiin olosuhteisiin on oma syymme. Jos siis uskomme siihen, että teimme pahaa edellisessä elämässämme, eli jos ajattelemme vaikka Hitleriä, niin hän syntyisi uudelleen kokemaan aika raskaan elämän.
Eikä koko ihmiskunnan pahuutta voi oikein projisoida vaan yhteen henkilöön. Kyse on ihmisyyteen liittyvästä vajavaisuudesta, joka saa ihmisen tekemään pahuutta. Ja jos ajattelemme asiaa hieman pidemmälle, niin pahuutta voidaan pitää jopa hyödyllisenä asiana. Emme ymmärtäisi hyvää, jos ei olisi pahaa. Sopiva määrä kärsimystä pitää ihmisen henkisesti valppaana ja muutenkin kehittää meitä näkemään asioita syvällisemmin. Ja yksi elämä on kuitenkin melko lyhyt aika, pelkkä silmänräpäys, miksi siis jäisimme kiinni sen aikana koettuun kärsimykseen?
Eihän kodin rakentaminen tähän maanpäälliseen elämään ole mitään "helvetillysyyden tukemista". Jokainen ihminen pyrkii ennen kaikkea hyvinvointiin. Teknologiamme ei ihan vielä riitä tekemään sitä kaikkein ekologisemmalla tavalla. Ihminen pyrkii siksi kokoajan keksimään uutta teknologiaa ja löytämään tietoa miten tehdä elämä mahdollisimman hyväksi täällä. 100 vuoden päästä kaikki saastuminen ja muut lieveilmiöt, jotka liittyvät teknologiaan ovat luultavasti poissa. Ihminen tuskin on turhaan tällä planeetalla. Kaikella on tarkoitus.
Käsittääkseni nuo ajatuksesi kumpuavat Raamatusta, kun haluat nähdä tämän maailman "helvetillisenä systeeminä" jonka varaan ei kannata mitään rakentaa. Tässä ajatuksessa on toki totuuttakin. Elämämme on lyhyt ja väliaikainen ja siihen on vaikeaa rakentaa juuri mitään pysyvää. Olen kuitenkin eri mieltä. Juuri tämä "järjestely" mahdollistaa korkeamman hyvän. Jos täällä pärjää, pärjää missä tahansa.
Mutta tähän maailmaan ei saisi kiintyä kuitenkaan liikaa. Tässä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Helppo elämä on siitä huono asia, että se kiinnyttää meitä liikaa tähän maailmaan. Mielummin siis sopivassa suhteessa kärsimystä, että voimme lähteä täällä "kaiken nähneenä"
Olemme "sieluhäkeissä" Joillakin tuo häkki on tosin rakennettu kullasta, mutta häkki mikä häkki.
Huomioni perustuu muutes niihin faktoihin joita maailmassamme näen, kuulen ja koen.
Karmakaan ei ole mikään jumalainen oikeustoimi- tai palkitsemis-metodi, ainoastaan totisinta totta oleva neutraali syy/seuraus-laki joka koskee ihan kaikkia ja kaikkea, niin uskovia, uskomattomia hyviä kuin pahojakin.
Esimerkkinä vaan, jos valheellinen ihminen(poliitikko, rikas, köyhä, uskova, ateisti,,kuka vain) on tarpeeksi hyvä niissä "töissään" niin hän ei jää niistä nalkkiin vaan hyötyy juuri sen vuoksi että karma on syy&seuraus-laki joka toimii,,tajuatteko peelot?
Se on ymmärrettävää että jokainen meistä on täällä pakotettu olemaan itsekäs ja narsisti ja valheellinen koska tämä rajattu tila- ja tilanteemme niin ohjaa ja vaatii, sellainen toiminta ja asenne on ehto selviämiselle.
Tuon faktan sijaan on kyllä sairasta väittää että sama meno on hyväksyttävä, eli jotenkin kestävää ja sellaista toiminta-mallia ja asennetta joka vietäisiin myös "taivaaseen".
Ette kai toopet oleta niin että "taivaassa" vallitsisi samameno--> "syö tai tule syödyksi" darwinismi?
Jos puhutaan olosuhteista niin niiden järjestäminen täällä hyvinvoinniksi vaatii muiden lajitovereiden alistamista ja jopa tuhoamista, eli kässäättekö toopet että siinä se henkisyys ja "rakkaus" on vaikea sovittaa tuohon realiin toimintana.
Se "kodinomaisuus" ei siksi ole se ensimmäinen asia tietoiselle joka on maailmassa, mutta ei osa tätä maailmaa, ei voi olla.
Jep, mutta ihminen on moraalinen eläin ja ainakin itse uskon siihen, että rehellisyys, uskollisuus, itsehillintä ja moni muukin ylevä asia kannattaa. Itsekkyys, ahneus, petollisuus, valheellisuus ja moni alhainen asia taas palauttaa meidät lähtöruutuun.
Ilmeisesti sinulle karma merkitsee Raamatullista "sitä niität, mitä kylvät" käsitystä, olenko oikeassa? Itse ajattelen siitä laajemmin, koska uskon olemassaolomme jatkumoon. Kun olemme nyt tässä, niin miten olemme tulleet tähän, jos emme ole olleet aiemmin yhtään missään?
Ja uskotko tosiaankin siihen, että ihminen saa tehdä mitä vain, eikä sillä ole merkitystä, jos ei jää siitä nalkkiin? Kuten aiemmin mainitsin, niin tällainen ihminen ei edisty, vaan joutuu takaisin lähtöruutuun.
Tuo, että olemme pakotettuja olemaan itsekkäitä ja narsisteja, koska tämä rajattu tilamme ajaa meidät siihen on usein ihan totta. Kolikolla on kuitenkin aina kaksi puolta ja ei mitään pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Evoluution kannalta itsekkyys voi olla yhteisölle jopa hyväksi. Kateus voi laittaa ihmisen ponnistelemaan saavuttaakseen saman jne.
Raamatunkin mukaan meillä ei ole oikeutta tuomita toista ihmistä. Niin teidät tuomitaan, kuin te tuomitsitte. Itse ainakin ajattelen asiasta, että jos olisin tuo toinen ihminen, saattaisin hänen asemassaan sortua ihan samaan. Meidän on kuljettava vuosi toisen mokkasiineissa, tunteeksemme tuon ihmisen, sanoo vanha viisaus.
Taivaassa ei tietenkään tarvita mitään epätäydellistä, koska siellä olemme kaikki täydellisiä, mitä ikinä se sitten onkaan. Kehitys kehittyy, vaikka usein tuskallisen hitaasti. Haluaisitko sinä elää yhä keskiajalla? Keskiaikakin tosin taitaa olla mainettaan parempaa aikaa. Se miten ihmiset kohtelevat toisiaan tekee maailmasta helvetin tai taivaan.
Kuten nähdään jutistasi taidat olla hieman Raamattuun uskova ite, ainakin soveltaen?
Karmasta vielä.
Karmahan on ainoastaan se syy&seuraus jatkumo, koska karma ei todistetusti ole mitään sellaista joissa oikeus sinänsä toteutuisi, vaikka siltä joskus ihmisen kohdalla voi näyttää.
Karma merkitsee sitä, että kun tekee asiansa hyvin (alan mukaisesti)niin pärjää olkoon ala sitten mikä hyvånsä edellytyksellä että kaikki siihen sopivat "palasetkin" ovat kohdallaan eli syy/seuraus suhteiltaan kunnossa.
Mitä tulee minun moralisointiniini, tai moraalittomuuteni, niin se ei sinänsä merkitse paljoakaan.
Tuomitsen toki nykyisen raha-systeemimme joka perustuu eri-arvoisuuteen, tulo-eroihin, joidenkin ahneuteen, luonnon raiskaamiseen, ihmisten turhamaisuuteen, yhteisten verorahojemme yksityistämiseen ja niiden hyväksikäyttöön jne jne,,mutta karmallisesti olenkin sen systeemin mielestä täysi luopio ja luuseri koska en osallistu arvostettuun; "yrittämiseen", yleiseen lainan ottoon, raatamiseen, saatika maan puolustamiseen.
Silti tunnen tekeväni oikein.
Karmallisesti se on johtanut siihen, että en omista maallisesti yhtään mitään, olen siis köyhyys-rajan ala-puolella ja siksi karmallisesti(syy&seuraus)yhteiskunnalisesti hyljeksitty koska yhteiskunta arvottaa kaiken rahassa ja omaisuudessa sekä kuniaassa jonka työ tuo.
Tuota työn "kunniallisuutta" korostavaa asennetta käyttävät orjuuttajat hyödyksi kunniattomasti.
Karmallinen syy&seuraus-suhde takaa siis senkin puolen(koska olen pitänyt kiinni periaatteistani joiden perustana on lähimmäisen rakkaus ja luonnon rakastaminen) että olen onnellinen kapitalistisen systeemin tarjoamaa "hyvää" ja hyljeksynnästä huolimatta.
Tajuutko taikauskoinen?
Tietenkin tiedän Raamatun jutut. Mielenkiintoinen teos, joka tosin ei ole kaikkien suosiossa. En lähtisi kuitenkaan aliarvioimaan muiden uskontojenkaan juttuja.
Eikä "karma" sanaa löydä Raamatusta, vaan se tulee Idästä, oiskos sanskriittia, joten sinäkin käytät taikauskosta sanaa.
Karma on nimenomaan sitä, että oikeus tapahtuu aina. Jos teemme pahaa, saamme kärsiä siitä ja jos teemme hyvää, saamme siitä iloa. Voisi siis sanoa, että on paha karma ja hyvä karma. Itse kuitenkin ajattelen, että kun teemme väärän teon, niin me opimme siitä sen, että sitä ei kannata tehdä. Yleensähän ihmiselämässä on juuri näin, että meidän on vain tehtävä huonojakin valintoja, oppiaksemme että se ei kannata. Harva on niin viisas, että oppii muiden virheistä, kyllä usein ne virheet joutuu tekemään ihan itse.
Nykysysteemi ei olekaan täydellinen. Tuskin kukaan on koskaan sellaista väittänytkään. Se on kuitenkin ehkä se parhain tähän hetkeen sopiva systeemi. Elämme rajallisten resurssien maailmassa missä hyvinvointia ei riitä kaikille 6 miljardille, vai onkos meitä jo 7 miljardia? Tietenkin jos tahtoa olisi, jo nytkin kaikki voitaisiin jakaa tasaisemmin, jolloin jokaisella ihmisellä olisi ruokaa, suojaa ja juomaakin ihan riittävästi. Suuryritykset kuitenkin kontrolloivat tätä maailmaa ja pitävät ahneudessaan nykyisen tilan voimassa. Ne määrittävät sen mitä me tarvitsemme ja mikä meille on tärkeää ja haluavat, että me kulutamme mahdollisimman paljon, että ne tuottaisivat suuria voittoja omistajilleen. Tottakai se on persiistä, mutta näin se vain nyt menee. Meidän on vaan odotettava, että teknologia saavuttaa sen pisteen, missä resurssit muuttuvat lähes rajattomiksi. Olemme pelkkää energiaa ja voimme tehdä sitä lähes tyhjästä, kunhan teknologiamme vaan vielä hieman tästä edistyy. Väitetään, että Nikola Tesla kehitti keinon hyödyntää energiaa suoraan ilmasta ja että hän tuhosi keksintönsä, koska uskoi ihmiskunnan käyttävän sitä sotimiseen.
Olen siis tavallaan teknologiauskovainen, mutta olen myös paljon muutakin. Ihminen ei välttämättä ole henkisesti korkeimpia olentoja maailmankaikkeudessa, eikä koskaan tule todennäköisesti nousemaankaan kovin korkealle tasolle. Sielumme jatkaa kuitenkin korkeammalle tasolle ja meitä korkeammat olennot olivat nekin joskus alempia olentoja. Näin sen uskoisin menevän. Tämän karkean materian tason olennot ovat itsekin vielä melko karkeita.
Minusta on vain hienoa, että "kapinoit" tätä systeemiä vastaan. Olemme vanhan ja uuden teknologian kynnyksellä ja ne ottavat mittaa toisistaan. Voittaja on tietenkin selvillä. Ainoa pysyvä asia on muutos. Minäkään en omista oikeastaan mitään. Eikä se juuri haittaa minua. En tietenkään ole kovinkaan vetoava vastakkaisen sukupuolen mielestä, joka haluaa mieheltä taloudellista turvaa ja vaurautta, Minulla on kuitenkin tarpeeksi, ennemmän kuin kuninkaalla joskus kauan sitten. Ruokaa, uutta teknologiaa,nykyaikainen, mukava asunto, nykyaikainen terveydenhuolto ja vaikka mitä! Eikä tarvitse pelätä muiden ihmisten juonitteluakaan. En ole enää ihan nuorikaan ja aikuiset lapsetkin. Olen siis aika samanlainen "luuseri" kuin sinäkin. Toki minulla on elämässäni omat haasteeni, mutta en nyt mene niihin. Mainittakoon kuitenkin se, että olen aika vakavasti sairas. Pahaa karmaa kai? ;)
Teet aivan oikein kun perustat elämäsi lähimmäisen rakkaudelle ja pidät kiinni periaatteistasi. Sen ylevämpää elämää emme voi enää elää!
Kirjoitat;"Karma on nimenomaan sitä, että oikeus tapahtuu aina.
Jos teemme pahaa, saamme kärsiä siitä ja jos teemme hyvää, saamme siitä iloa. Voisi siis sanoa, että on paha karma ja hyvä karma. (!!!)
Itse kuitenkin ajattelen, että kun teemme väärän teon, niin me opimme siitä sen, että sitä ei kannata tehdä. Yleensähän ihmiselämässä on juuri näin, että meidän on vain tehtävä huonojakin valintoja, oppiaksemme että se ei kannata. Harva on niin viisas, että oppii muiden virheistä, kyllä usein ne virheet joutuu tekemään ihan itse."
On kysyttävä tuosta, mikä realissa todistaa että juuri noin olisi kuten väität karman suhteen?
Jos ns. "hyvä" ja "paha" ihminen lyö paljaan kätensä voimalla betoniin heitä sattuu kumpaakin, ei siinä erotella hyvän tai pahan tekoja tuossa samassa teossa!
Sinulla on ainoastaan vain uskonnollinen käsitys oikeudenmukaisuuden toteutumisesta "siellä jossain karmallisesti määräten" jonkun "ihmeellisen ylimaallisen voiman avulla", tai ehkä vielä oudompi käsitys siitä että täällä msailmassa sairaina syntyvät, huono osaiset, nälkää näkevät lapset ovat itse sen paikkansa edellisten elämien perusteella ansainneet kostona kuin karmallisesti?
Realissa usein juuri sellaiset ns. hyvät ihmiset kärsivät ihan hyvää hyvyyttään ( ja muiden pahuudesta) maailmassamme joka perustuu pahuudesta tulevaan menestykseen.
Huono karma ohjaa muka syntymäpaikkaan ja luonteeseen(geenit kasvatus aikakausi=ihminen)mikä johtaa huonoon karmaa ja siitä hyvään karmaan vaikka teot ovt aivan ristiriidassa juuri sellaisen karmallisuuden vuoksi jota väität sen olevan?
Köyhät eivät onneksi voi olla kyykyttämässä muita köyhiä vaikka siihen pystyisivätkin ja siksi karmallisesesti he muodostuvat hyviksi ihmisiksi (joko tämän tai edellisten elämien karman vuoksi) jos eivät kärsimyksistään myös katkeroidu ja ala ajattelemaan kostavasti menestyjistä(jota käsitystesi mukainen karmallisuus, kuten kristillisyyskin niin ajateluna edustaa).
Karmallisuus siis mukaasi ohjaa tekemään pahaa oman hyvinvoinnin vuoksi(hankkimaan rahaa tavaraa) josta seuraavissa jälleensyntymissä olisi hyötyä kun nyt tässä elämssä voi olla ystävällinen ilman tuskaa jota köyhyys(joita muille toiminnallaan aiheuttaa)edustaa ja siten hyväkarmallisemmin rtoimien?
TÄ?!
Eikö juuri alistajien(rikkaiden) olisi oltava näkäisiä vuorostaan niiden sijaan jotka osoittavat yhteisen hyvän ja lähimmäisen ja luonnon rakkauden tekoja ja siksi kärsivät?
Realissahan rikkaiden kohdalla on niin(joiden rikkaus perustuu muista hyötymiseen) että he elävät onnellisina omatunnoitta ja jopa ylistettyinä yhteiskunnissa kaikesta aiheuttamástaan pahasta huolimatta.
Onneksi asiat eivät ole ihan yksinkertaisia. Itse uskon siihen, että asioiden oikein tekeminen kannattaa aina. Kun ihminen tekee pahaa saadakseen siitä jonkin nopean hyödyn, se varmasti kannattaa sen hetken, mutta loppupeleissä tämä ihminen kuitenkin häviää. Itse ainakin jaksan uskoa maailman oikeudenmukaisuuteen. En voi lähteä arvioimaan kenenkään karmaa tai edellisiä elämiä. Siihen minulla ei ole riittävästi tietoa, eikä ymmärrystäkään. Tietyt asiat ovat täällä mysteerejä ja niin sen pitääkin olla.
Ja itse ainakin ajattelen, kuten aiemminkin taisin mainita, että tämä elämmämme on vain lyhyt ja lähes huomaamaton väläys maailmankaikkeuden tasolla, niin on täysin turhaa jäädä kiinni tähän katoavaan hetkeen ja pohtia sitä liikaa miten kamala tai ihana se olikaan?
Kun teemme väärän, taitamattoman, pahan teon, miksi sitä vain haluammekin kutsua, rikomme maailmankaikkeuden harmonian ja se pyrkii palamaan ennalleen siten, että tuon harmonian rikkojan on se palautettava. Se on kuin taakka jota kannamme mukanaan ja vaikka emme sitä kykene silmilämme näkemään, me tunnemme sen läsnäolon elämässä raskaana tunteena. Ja me tulemme sovittamaan tuon taakkamme, koska teemme valintamme tuon taakan vaikutuksesta. Emme voi paeta karmaamme. Eikä se kaikki ole kuitenkaan pelkkää raskasta sovitusta, vaan voimme sovittaa myös tekemällä hyvää, ei pelkästään kärsimällä.
Itsekin olen tehnyt elämässäni keskivertoa enemmän auttamistyötä. En ole kuitenkaan ollut missään vapaaehtoistyössä, vaan tavallaan ajautunut siihen tilanteeseen, jossa minulla on ollut mahdollisuus auttaa ihmisiä. Koen sen olevan karmani sovitusta. En usko saavani siitä mitään sen kummempaa hyötyä. Olen vain tehnyt työni. Ehkä jotain pientä hyvitystä saatan kuitenkin siitä joskus tulevaisuudessa saada.
Näkisin kyllä, että alistajat tulevat kohtaamaan tekonsa ja syntymään olosuhteisiin, joissa heidän on vuorostaan taisteltava alistajia vastaan. Karma ei voi olla mikään pelkkä rangaistua, vaan enemmänkin opetus, joka vain tuntuu rangaistukselta. Edellisen elämän diktaattori voi hyvinkin olla seuraavan elämän vapaustaistelija. En yhtään ihmettele jos näin olisi.
En tietenkään tiedä, onko jälleensyntyminen totta. Elämä täällä maan päällä menisi todennäköisesti sekaisin, jos jokin käsitys julistettaisiin 100% todeksi ja kaikki muut valheeksi. Tämä maailma näyttää selvästi tarvitsevan monia totuuksia. Olemme ilmeisesti niin eri kehitysvaiheissa suhteessa toisiimme, että emme millään voi vaatia, että kaikki uskoisivat vain yhteen totuuteen. Vauvakaan ei voi syödä vielä aikuisille tarkoitettua ruokaa. Näin olen sen ymmärtänyt selitettävän. Ehkä juuri tästä syystä ihmiskunta ei voi koskaan tietää todellista totuutta itsestään. Aina tulee olemaan toistensa kanssa kilpailevia näkemyksiä. No, ehkä joskus 1000 vuoden päästä voidaan sanoa jotain lopullista siitä miksi olemme täällä? Johonkinhan tämä kehitys lopulta meidät johtaa.
Ehkä et ihan kaikkea kirjoittamaani ymmärrä ihan niin kuin olen sen tarkoittanut? En ole näitä juttuja itse keksinyt, ainoastaan jäsennellyt niitä hieman omaan tyylini. Olen sitä mieltä, että omien aivojen käyttö on aina sallittua, jopa suositeltavaa. Totuus on löydettävissä ja kolkuttavalle avataan. Jotkut uskovat löytävänsä sen Raamatusta, joku Koraanista, joku taas buddhalaisuudesta. Jotkut taas, kuten minä, uskovat löytävänsä sen vähän kaikkialta.
Tietysti on parempi tehdä ihmisten kesken kulttuurisesti sovitusti niitä ns. "hyviä töitä"(kuin "pahoja") , mutta niitäkin duuneja toden totta voi miettiä hyvin eri perustein ja motiivein(tuleeko niitä tehtyä pelosta, pakkiosta,eli onko epäitsekkyyttä edes olemassa,,onko sitä?) ja "kulmista", mutta sen pohtimisen sijaan on järjetöntä sekoittaa kristiuskoa tai saman suuntaista karmauskoa niiden järjettömyksin mm. yli-maallisen tarkoituksista suhteemme realiin.
Karmallisuushan on sinunlaisille ilmeisesti kuin kristiuskon korvike?
Karmallisuus versiosi lienee palkkioineen ja rangaistuksineen samanlaista kuin kristiuskossa jossa niitä samoja ideoita markkeeraa Jumala siunauksineen ja kirouksineen?
Jumalan vastikkeena karmauuskovat luottavat "johonkin ylimaalliseen ratkaisijaan ja rankaisiaan&energiaan" jonka keino toteuttaa tarkoitustaan (itsensä) ihmisen suhteen on karmallisuus jolla niistä pahoista ja hyvistä teoista rangaistaan ja palkitaan?
On liian rankaa revetä tässä selittämään juurta jaksaen kyseisen uskomuksen karmasta, tai kiristioopin järjettömyyttä, perustella niiden epä-oikeudenmukaisuutta, mahdottomuutta, mutta voit uskoa että pystyn siihen ja niitä sisältävät kummatkin, ne eivät ole aukottomia samojen ongelmien suhteen.
Olen toki kanssasi samaa mieltä siitä että se paras keino oppia olisi se että syntyisi aina vuorollaan jälleen tähän helve-tilliseen maailmaan kärsijän ja kurmoottajan osaan, mutta pidemmän päälle sekin idea olisi turhaa, sillä eikö jumallisuudelle vaatimus ole viisaus, eli se kerta oppia pitäisi riittää, tai miten jumallista sellainen voi edes alunperin olla kun ei "siellä jossain edes viihdytä" vaan tullaan tänne alas maailmaan rihumaan, rienaamaan, nauttimaan ja kärsimään kuin villipedot?
Luonnollisen selityksen mukaan karmallisuus on nimenomaan ainoastaan syy&seuras-laki, joka toden totta on ainut totuus maailmassamme.
Karmallisuus aonoastaan syy&seuraussuheina on neutraali tunteellisuuden tuoman oikeudenmukaisuuden tai epäoikeudenmukaisuuden havainnon suhteen,sillä kaikki mitä tapahtuu syy&seurauksen alaisena on kaikki, eli siinä ei ole suunniteltua ohjausta--> jos se ei kuulu suunnitelmaan syy&seurauksena niin että suunnitellaan jokin ohjaavaksi niin että kaikki matkalla tukee tuota tavoitetta.
Luonnonkin tarkoitus on pysyä hengissä niin että se monistaa bio-elämää, käytännmössä se lisääntyy, ja samaan pakettiin kuuluu tiukasti tärkeänä elämän osana myös kuolema elämän synnyn "lannoittajana".
Syy&seuraus suhteet ovat siinä faktoja, jossa sinun tulkinnallinen karmallisuutesi ei näy koska syy&seuraus ei huomioi kuoleman tuomaa ihmisen tunnetta jossa kuoleman tuomat menetykset, laantuva muisto ja rakkaus voivat musertaa jopa ihmisen.
Syy&seuraus on syy myös siihen että se laittaa toisaalta myös useimmat uskomaan johonkin täysin todistamattomaan ja rehellisesti sanottuna järjettömäänkin(käytännössä) toivoon ihmismäisestä jälleennäkemisestä ja ikuisesta elämästäkin, mutta itsessään karmallisuus(syy&seuraus)ei sitä aivan kuin itse halua!
Minulle karma on vähän sama juttu kun sanoisi lapselle joka sotkee huoneensa "se siivoaa, joka myös sotkee!"
Syyt ja seuraukset näen hieman toisin. Emmehän me koskaan voi tarkalleen tietää mihin tekomme johtaa. Paha tekokin voi johtaa hyvään. Eräs brittisotilas meinasi ampua Hitlerin Ensimmäisessä Maailmansodassa ja jos olisi tiennyt mihin se olisi johtanut, hän myös olisi ampunut Hitlerin. Emme tietenkään voi tietää mitä olisi tullut tilalle? Ehkä joku vieläkin pahempi hirviö.
Tärkeintä on tietenkin se missä hengessä tekomme teemme. Joku tekee hyvää, siksi että häntä ihailtaisiin, tai muuten hän ei tekisi hyvää.
En sanoisi, että sekoitan asioita vaan, että yhdistän asioita eri uskonnoista ja näkemyksistä. Omin sen mikä tuntuu oikealta ja hylkään sen mikä tuntuu väärältä. Siinä joutuu käyttämään aivojaan ja se on aika raskastakin välillä. Helpompaa olisi ottaa kaikki valmiilta pöydältä, niin kuin jotkut ottavatkin. Eikä kaikkia kiinnosta pohtia ihmiselämää syvällisemmin. Minkäs sille sitten mahtaa?
Kyse on ehkä vain jonkin energian tasapainosta. Ajatus Jumalasta tai "Karman herroista" kuulostaa vähän hassulta,. Aivan yksinkertainen ajatus voisi olla karman kohdalla sellainenkin, että väärä teko synnyttää ympärillemme negatiivisen energiakentän, joka täytyy jotenkin kumota. Ei sen tarvitse olla mitään mystistä.
Se, että pystyisit kumoamaan karman ja jälleensyntymisen mahdollisuuden olisi mielenkiintoista kuulla. Ne ovat mielestäni järkevin selitys sille miksi olemme täällä ja miksi elämämme on sellaista kuin se on. Ainahan sitä voi sanoa, että kaikki on pelkkää kuvitelmaa, ei ole mitään elämää kuoleman jälkeen, olemme pelkkiä luonnon luomia "kertakäyttöolentoja" tai koneita, jotka kuvittelevat olevansa enemmän kuin mitä ovat.
Sekin on mahdollista. Olemme kuitenkin enemmän kuin pelkkiä koneita. Meillä on tunteet ja kyky ymmärtää hyvää ja pahaa, mikä on nimenomaan merkki henkisyydestä. Luonossa ei esiinny ymmärtääkseni hyvää, ei pahaa.
Omat kokemuksenikin vielä todistavat sen puolesta, että on olemassa meille näkymätön henkimaailma. On aika erikoista, jos persoonaton luonto pystyisi luomaan näitä kaikkia asioita mieleemme vain huijataakseen meidät käyttöönsä.
Elämä voi meidät musertaa jos kiinnymme siihen liikaa. Ja jos ihminen uskoo, että elämä on yksi ja ainutkertainen ja siinä kaikki, niin se musertaa ihmisen ehkä vieläkin helpommin. Pitää vaan toivoa, että elämässä kaikki menee hyvin. Rakkaudet kestää ja elämä hymyilee loppuun asti. Mutta ei se usein niin vaan mene. Kärsimystä saattaa tulla paljonkin ja siihen on vain keksittävä joku suhtautumistapa jotta sen jaksaa kestää. Enkä minäkään nyt mikään ekspertti ole kestämään kärsimystä, vaikka uskonkon siihen, että tulen näkemään tämän elämäni vain yhtenä helmenä elämien helminauhassa. Helmenä, joka teki minusta hieman viisaamman. Voin toki olla täysin väärässäkin ja sille ei kai voi sitten jälkeenpäin muuta kuin varmaan vain nauraa! :)
Syy&seuraus-laki(karma) ei ole ennustus-automaatti.
Toki väittää voi,, ja yrittää ns.”ennustamista” syy&seurausten avulla-->historian tuntemukseen ja ihmisen tuntemuksen kautta--> koska asiathan toistuu niin historia kuin ihmisten itsensä osalta, mutta vaikka syy&seurauksen(karman) voi liittää avuksi arvioihin yksinkertaisimpien asioiden ennustettavuudesta(esim. siitä että luultavasti se sattuu kun lyö sen paljaan nyrkkinsä täpöllä betoniseinään), niin tiivistettynä täytyy todeta että karmallisuutta(syy&seuraus-lakia) ei ole viisasta mystifoida. Karmassa on kyse syy&seurauksista joita todistettavasti esiintyy faktallisesti aivan kaikessa.
Miksi liittää sekoittamaan tuohon syy&seurauksien jatkumoon ja faktallisuuteen ristiriitaisia, sekoittavia ”hahmoja/voimia/energioita” jotka kaikilla mittareilla mitattuna poiketen realistamme eivät ole sopusoinnussa mm. niihin/siihen liitettyjen rakkaus ja oikeudenmukaisuus väitteiden kanssa?!
Motiivit olisi outoja sellaiseen, ja se on kaukana rehellisyydestä, siis samoin kuin uskonnoissa.
Henkisyydestä--> ihminen joka on henkinen ei pysry olemaan onnellinen maailmasta, mutta maailmassa--> omassa sellaisessaan.
On katsottava totuutta silmiin ja itseään peilistä,,muuten ei opi mitään näiden eroista, ja vaarana on se että tuudittuu maailmassa omaksuttuihin tunteellisiin valheisiin!
Oma-maailmamme harvoin kohtaa muiden luomaa, siis meille ulkoista maailmaa vaikka ulkoinen meihin vaikuttaa. Miksi pitäisi, se ei ole omaamme, ennemmin kuin ulkoista on viisasta luottaa rakkauteen sisällään.
Itsenäisesti maailma tai ehkä kukaan ei sitä maailmaa allekirjoita, mutta miksi revetä ja ruveta kiistelemään omastaan?
Miksi pyrkiä upottamaan muiden,,tai sitä omaa maailmaaa muiden mieliin?
Tarvitsetteko maailmannne rakentamiseen aina muita?
Kysymys on tärkeä koska yksi syvimmistä henkisistä oivalluksista=; Rakkaus(=”Jumala”) ei tarvitse muita, ketään/jne/ todistamaan ”Itselleen” mistään yhtään mitään juuri siksi se (koska) on Itse-olevainen(syntymätön,kuolematon).
Vastakohtana(=”Saatana”) tuolle esiintyy itsenään aivan poikkeuksellinen tilanne ja tila jossa määrittääkseen minuutensa poikkeuksellisesti vaadittaankin jatkuvasti muiden huomiota, aina ”sitä toista, muuta”/ jne/.
Miksi, siksi että ei olla selvästikään ominaisuudeltaan,,tai itsenään Itseolevaisia("Jumalaa"), koska joudutaan(orja) määrittämään(”oletpa sinä kaunis, viisas, tarpeellinen” jne)minäänsä muista!
Huomaatko eron?
Ero alku-SYINÄ näkyy seurauksista toisessa.
Mietipä varsinkin sitä kumpaa maailmamme edustaa todisteiden valossa noista vaihto-ehdoista?
ps. väitin pystyväni todistamaan kristiuskon väitteet epä-tosiksi ja mahdottomiksi niin niiden opien sisäisesti että realin edessä-->kummnakin, koska kritiuskon ”veli”--> on mystifoitu karma-oppi väitteideen-->ne ovat perus-ideoiltaan lähes identtiset.
Niinpä!
Oikeastaan olisi mielenkiintoista luoda kokeellinen maailma, jossa jokainen olento olisi samanlainen. Jokaisella olisi samat geenit ja jokainen olisi ulkoisesti täysin identtinen. Nythän voimme tutkin identtisiä kaksosia, jotka ovat kasvaneet erillään ja saamme aika yllättävän tuloksen. Nämä kaksoset ovat yleensä hyvin samanlaisia mieltymyksiään myöten, vaikka ovat kasvaneet täysin toisistaan erillään. Tämä todistaisi sen puolesta, että elämämme on ennaltaohjelmoitu geeneihimme. Joku äly selvästi kontrolloi olemassaoloamme.
Itämaissa on mielestäni se hieno juttu, että siellä esiintyy edelleenkin henkistä mestariutta. On guruja, on senseitä ja vaikka mitä mestareita. Henkinen ja fyysinen kulkevat siellä käsi kädessä. Länsimaissa olemme materiaalisempia ja väheksymme idän käsityksiä henkisyyden ja materian yhdistämisestä. Täällä on toki omat faninsa niillekin jutuille, mutta ne ovat marginaalisia. Toki näihinkin asioihin liittyy lieveilmiöitä ja henkilökultteja. Idässäkin on tapahtunut länsimaalaistumista, joka on murentanut sen ikivanhoja tapoja ja käsityksiä.
Euroopassakin oli aikoinaan mystikkoja ja pyhimyksiä, jotka olivat pidemmällä henkisyydessä. Olemme teknologiakiihkossamme menettäneet yhteyden itseemme, sekä luontoon ja se on yksi syy siihen miksi asiat ovat niin kuin ovat.
Ja aina tarvitaan ihmisiä, jotka ovat materiaalisempia ja ihmisiä, jotka ovat henkisempiä. Pappeja ja kirvesmiehiä.
Hippiliike oli massojen yritys tehdä itsestään henkisempi. Nykyäänkin on joukko ihmisiä, jotka ovat hippiliikkeen jatkajia. Näitä ns. New Age-ihmisiä. En oikein itse usko massojen voimaan, vaan siihen, että henkisyys on enemmänkin yksilön omilla hartioilla. Tarvitsemme kuitenkin henkisiäkin esikuvia ja opettajia. Henkinen mestari pyrkii olemaan sopusoinnussa itsensä ja maailman kanssa. Hän ymmärtää syvällisesti ihmisen osan ja arvostaa viisautta yli kaiken. Valitettavasti tämä perinne on lähes kadonnut länsimaissa. Ennen oli kylän viisaita ja muita syvästi viisaita ihmisiä joita kunnioitettiin. Koska muuten kuulit viimeksi ketään kutsuttavan viisaaksi? Ennen meillä oli viisaita päättäjiä, kuten vaikkapa Paasikivi. Sanoisitko pääministeriämme viisaaksi? Tai presidenttiämme?
Aikamme ei tietenkään suosi viisautta, koska sen hankkiminen kestää kauan ja vaatii kokemuksia. Vanhuutta ja viisautta ei turhaan yhdistetä toisiinsa. Aika on tietenkin rankkaa niille, jotka haluavat tulla viisaaksi. Toisaalta rankka aika taas auttaa nimenomaan tulemaan viisaaksi. Mahdollisuus on parempi kuin helppona aikana. Moni tosin luovuttaa, mutta ne jotka jatkavat pääsevät pitkälle.
Itselläni on se käsitys, että yksi niistä harvoista asioista, jotka voimme saada täältä mukaamme on nimenomaan se elämänviisaus, jonka täällä itsellemme keräsimme. Jos minulle tarjottaisiin kaikki maailman rikkaudet tai korkea viisaus, niin minun ei tarvitsisi hetkeäkään miettiä kumman valitsisin. Emme tee millään mitään, ellemme osaa käyttää sitä viisaasti.
Kristinuskon käsitykset ovat oma lukunsa. Niissä on ristiriitaisuuksia ja ne ovat vuosisatojen kuluessa varmasti korruptoituneet alkuperäisistä käsityksistä. Mysteerit eivät tietenkään voi olla liian helppoja, vaan niitä ymmärtääkseen on tehtävä suuria ponnisteluita. Uskonnot ovat kuitenkin aika pitkälti massoja varten. Viisaus ja henkisyys taas on yleismaailmallista ja kaikkialla samanlaista. Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia.
Ihminen tarvitsee yleensä toisen ihmisen rinnalleen. Olemme todellakin riippuvaisia toisistamme. Tarvitsemme ihailua ja kehuja ollaksemme onnellisia. Näin siis yleensä. Vanhemmiten tämä kuvia onneksi hieman muuttuu ja helpottuu. Emme enää ole niin kauniita, fiksuja tai tarpeellisiakaan. Ihmisyys on rankkaa, mutta niin sen selvästi pitääkin olla. Meidän on helpompi kuolla "kaiken nähneinä ja kokeneina" Ja kehitys vaatii välillä sitä painetta. Timanttikaan ei muodostu ilman kovaa painetta. Aikamme toki ihailee nuoruutta yli kaiken, mikä lisää haastetta entisestään. En oikein jaksa uskoa kuitenkaan siihen, että tämä nykymeininki jatkuu enää kovinkaan pitkään. Ehkä teknologia mahdollistaa jonain päivänä senkin, että voimme muuttaa ulkonäkomme vaikka kuinka kauniiksi tai älymme ylivertaiseksi. Emme enää ole tämän kehomme vankeja, vaan voimme muokata kehoamme miten haluamme. Kukaan ei enää ola toista kauniimpi tai älykkäämpi. On aika jännää nähdä mihin se johtaisi?
Sanotaan että ihminen vetää perässään jopa seitsemän elämän karmaa. Eli kaikki elämänolosuhteemme on perintöä edellisien elämiemme tekemisistä. Jos tietäisit mitä kaikkea olemme itse kukin joskus tehneet niin kauhistuisit.
Vammainen on vain yksinkertaisesti päättänyt ottaa hieman isomman velan kerralla maksettavaksi. Mitään sattumaa ei ole ja karma on ehdottoman oikeudenmukainen syyn ja seurauksen laki, luonnonlaki jonka alaisia olemme kaikki. Elämä on koulu ja karma opettajamme.
Vammaisen elämä täällä Suomessa hakkaa ihan varmasti 10-0 elämän jossain Afrikassa AIDS-orpona. Vammaiset on usein vielä kilttejä, lapsen asteella olevia ihmisiä, jotka eivät kykene tekemään pahaa kenellekään.
Vähän hankala on kyllä vammaisen maksaa karmaansa, muuten kuin vain olemalla vammainen. Vammaisena eläminen ei opeta oikestaan yhtään mitään. Elämä on kuin sumussa kulkemista ja kokoajan ymmärrys lapsen asteella. Kuin hukkaan heitetty elämä, jossa ei ole normaalia ihmiselämään liittyvä elinkaarta.
Mutta kun olen katsellut vammaisia, kuten ohjelmasarjaa "Erilaiset frendit", niin varsin onnellisilta ihmisiltä vaikuttavat. Köyhissä maissa heitä tosin kohdellaan kuin koiria.
Vammaisia on kylläkin hyvin paljon erilaisia... liikuntavammaisia, aistivammaisia, onnettomuuksissa loukkaantuneita, synnynnäisesti vammaisia... eivätkä ne kaikki kyllä iloisia ole. Useimmat kärsivät vammansa takia. Kipua, toiminnan haittaa, toimeentulon vaikeutta, sosiaalisten suhteiden vaikeutta.
Totta, mieleeni tuli ensiksi kehitysvammaiset, jotka syntyvät sellaisiksi, koska tekivät huonoja valintoja edellisessä elämässään. Nuo muut vammaisuuden lajithan ovat sattumia ja on hyvin vaikeaa sanoa mikä niiden yhteys on heidän karmaansa. Jotkut uskovat tosin, että mikään ei ole sattumaa. Itse olen aika lailla samalla linjalla. Olemme ilmeisesti "ennaltaohjelmoituja" elämään elämämme. Joskus tuntuu oma elämäkin siltä kuin katselisi elokuvaa omien silmien läpi. En kuitenkaan lähtis syyttämään ketään siitä, että hän kärsii nyt koska oli niin huono ihminen edellisessä elämässään. Se on julmaa fatalismia, jota tosin Intiassa yhä harrastetaan. Ja kaikki me olemme ns. yhtä syntisiä. Kellään ei ole oikeutta tuomita toista. Kehitys vaatii sen, että olemme jossain elämässämme niitä Darth Vadereitakin ja muistetaan miten hänellekin kävi elokuvan lopussa. Star Wars on aika symbolinen juttu, niin kuin kaikki muutkin elokuvat ja kirjat, joissa käsitellään hyvän ja pahan ikuista taistelua.
Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Joh 17:3.
kyllä on jos tuntee Jeesuksen vaphtajanaan,ei muutoin sitä ole.
Eipä luulisi olevan vaikea,tunnustautua jeesusn omaksi,ihmis pelko on monella esteenä mitä naapurit sanovat oh entä sitten.
tuumailia vastaus
Ikuinen elämä voi olla itse asiassa ominaisuutemmekin, mutta jos ns. ajatukset luovat olemassaolomuotomme, niin toki tuokin väite ja ajatus jota kannatat jeesuksenne tykönä, se voi johtaa siihen että voitte elää aina jeesuksenne helmoissa?
Toisaalta on niin että sellainen joka ei usko perustellen jeesus tarinoita, hänelle on jokin muu visio jossa elää, tai jos ei ole,,voi olla niinkin että sillon joutuu aina sen vahvimman aatoksen luoman maailman piiriin sen oman tahtomaailmansa puuttuessa?
Ei voi olla ominaisuudessa,ainoa mikä on meihin laitettu,kaipuu jumalan yhteyteen,jonka kadotimme lankeemuksen yhteydessä.
Usko ei perustu tarinoihin,vaan todelliseen elämään,Joka on Jeesuksen sovitustyön teko.
Mukana on tultava aivan samanlainen kaipuu ikuiseen olomuotoon ja ominaisuuten kuin itsellään tuolla "kaipauksen lähteelläsi" on.
Jos yksi Luoja on tosiaankin tehnyt kaiken tämän, niin miksi pitäisi sovittaa yhtään mitään?
Miksi väittämänne turhaakin turhempi kärsimyksemme ja sovitus-näytelmä kun Luojassa olevat kaikki toimet voisi hoitaa Luoja itse ilman kaikkea tätä tuskaa?
Kuka Luojan toimista edes huomauttaisi, tai niitä arvostelisi jos on se yksi Luoja ja Luojan teot kuten väitätte olevan?
>Jos yksi Luoja on tosiaankin tehnyt kaiken tämän, niin miksi pitäisi sovittaa yhtään mitään> Koska ihminen joutui lankeemuksen seurauksen,paholainsen hallintavallan alle,se vuoksi tuli sovitus jona seurauksen myös kuolema, koska synninpalkka on kuolema,Jeesus halusi lunastaa luomansa ihmisen pois tältä kuolemalta,kuolakseen itse ihmisen puolesta.
Näin ollen hän voitti kuoleman omalla kuolemallaan.
Mekin jota uskomme Jeesukse olemme hänessä voittaneet sen kuoleman hengelisen kuolema. Ruumiimme tosin palajaa jälleen maaksi.
jaakoppi www vastaus
Yksi Luoja on vastuussa luomisestaan, eikä luotu voinut valita ominaisuuksiaan, ei niitäkään jotka aiheuttavat lankeemuksen.
Raamattuhan valehtelee väittäessään että syntiä ei ollut ennen lankeemusta, koska jostainhan se lankeemus täytyi tulla lankeamisen syineen, siis myös ensin tuohon Luojan lapseen ja luomukseen satanaan?
Rautalangasta vieännettynä, jos on vain väitteenne mukainen yksi kaiken Luoja ihan kaiken perustana, niin sellainen Luoja tällöin myös pelastaa itseään itsellään syistä joiden takana Luojan täytyy itse myös olla!!
>Raamattuhan valehtelee väittäessään että syntiä ei ollut ennen lankeemusta.<
Ei kä valhettele,synti tili lankeemuksen seurauksena,ihminen ei uskonut älä syö siitä puusta,söi kuitenkin samalla lankesi tottelematto muuteen.
Adamin lankeemusksen seurausena tuli synti maailmaan,kun yksi ihiminen aiheuttisen, tuli kaikkien osaksi. Synnin seurausta.
järjetön ideanne
En minä voi sille mitään että olet sokea totuudelle, mutta vielä kerran; TE OPETATTE JA USKOTTE RAAMATUN käännöksen kertomukseen jossa Adam ennen syntiinlankeemustaan oli luontu ihmiseksi ja hän eli paratiisissa ilman kärsimystä ja kuolemaa.
Tuohon tilanteeseen Luoja oli tyytyväinen ja määritteli ihmisen ja tilanteen; "katso K A I K K I oli sangen hyvää"
Kuitenkin tulevien tapahtumien varjossa,,Luoja kykeni etukäteen kuitenkin omaaman kaikkivaltiaana ja tietävä kyvyn kuvitella muunkinlaisen kuin vain hyvän vailla kärsimystä olevan ihmisen!
Miten niin, koska se pahuus ja sen surauksena kärsimys, kuolema, kivulias synnytäminen jne. nehän tulivat lankeemuksen jälkeen, mutta niiden täyti olla luojassa itsessään jo olemassa!
Lankeemushan johtui Luojan omasta pojasta, jonka Luoja "armossaan" salli langeta, mutta mistä tuo poika Sa-atana imi sen lankeemukseen johtaneen pahuutensa?
Ei ainakaan itsestään!!
Raamattu sanoo että; "kaikki oli hyvää" eli oli luotu ilman pahuutta, ja asia selvenee jo pelkästään sillä että väitätte ettei Luojassa ole pahuutta, Jumalanne = ainoastaan rakkaus!
Mitä tulee "jeeukseen" ja vaatimuksiinne uskosta sun muusta, niin Jumalannehan rikkoo ihmisen vapaata tahtoa vastaan puuttuessaan hänen elämäänsä esim. rankaisun muodossa tai palkkion muodossa-->valinnat eivät ole sen vuoksi vaikutuksista vapaita!!!
Jumala ei rankaise ihmitä, ihmistä kiusaa hän oma itsekyydensä,hän on valinnut pimeydentien jota kulkee.
Kaikki oli hyvin niin kauvankun ihminen kuunteli paholaisen ääntä,halusi tulla tietämään hyvä ja pahan.niin myös kävi,ja valitsi pahan koska rikkoi sannaa älä syö siitä puusta.
Seurauset tulivat sen mukaiseti,on turhaa syyttä jumlaa että hän kiussa ei kiusaa.
Ei tässä Jumala olekaan tuomiolla, vaan kristillinen Raamatusta tulkittu jumal-idea/nne!
Kristittyjä hallitsee lähinnä tunteellisuutenne ilman järkevyyttä ja loogisuutta, siksi olette sokeasti uskoneet hapatuksenne suuremmin ajattelematta.
Sinäkin "vastasit" minun aukottamaan todistukseeni oppinnen mahdottomuudesta ainoastaan toistamalla aivan saman tarun jonka juuri osoitin olevan epälooginen että epä-oikeuden mukainen.
Miksi Luoja syyttäisi omista teoistaan tehtyjä, jotka tehnyt eivät ole voineet Luojan alku-valintoihin ja syihin edes vaikuttaa?
Tssi toki voisi, mutta tällöin Luoja ite ei olisi se miksi Raamatussa itseään väittää, eli oikeudenmukainen ja rakkaudellinen.
Myöskään järkevien perustelujeni pohjalta katsoen ei ole tarpeen tehdä minkäänmoisia järjestelyjä (kuten jeesus-uhria) ns. "tehtyjen" pelastamiseksi.
Miksi ei, no koska "tapissa" (kausaalisesti taakkepäin mentäessä) tämä ja väitteenne mukainen näytelmä olisi aivan turhaa, koska kaiken syy ja seuraus ja siksi ratkaisu ja ratkaisia on Jumala ite,,koko geissihän on Jumalansa itsensä!
Itsekin puhutte vakavasti uskoen siitä kuinka;"Vain Jumala voi","Jos Jumala ei vedä ihmistä niin ei onnistu" (jne)--> eli täytyy taas loogisesti kysyä; mikä edes jäisi ihmisen osaksi kun se palastavan uskonkin antaa Jumala itse itseensä!
Kristittyjä hallitsee lähinnä tunteellisuutenne,tunteellisuudella ei ole merkitystä pelastuksen kannalta,usko ei liity tunteten varaan,se on sanan poijalle ankuroitu.
vastaa otta se armo jonka Jeesus tarjaa,omilla ansiolla ei ole mitään merkitystä.
Uskokaan ei ole lähtöisin ihmisestä kuten mainitsit,kaikki pelkää armoa mitä ihminen osakseen saa.
ajattele lisää vastaus
Juuri tuon vuoksi se ajatus ihmisen vastuusta on järjetön!
Miksi pelastustyössä pitäi olla osa ihmisen työlle,kun sanassa on mainittu armata jumala on teidät pelastunut ei ansionmukaa ettei kukaan kerskaisi,synti ei voi olla pelastuksen työn tekijänä missään muodossa.
niin niin vastaus
Ei se olekaan se "syntinen" gluu siinä mitä juuri kirjoitit edellä(eli se että Sanassa sanotaan että olisimme kaikki jo pelastettuja Jumalan armosta),, vaan se että kristityt vastoin Raamattua väittävät että vaaditaan kuitenkin ihmiseltä tekoja, uskoa, katumusta, vaatimuksina kuin Jumalan armo ei riittäisi,,siis juuri vastoin Raamatusta lainaamaasi ajatusta.
Raamatua väittävä että vaaditaan kuinetenkin ihmisen tekoja,ei väitä se jumalan teko ihminen tunnustaa syntinsä. Ei ihmisen.
Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin -- muutenhan armo ei olisi armo. Room 11:6
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.Ef 2:8
>Sanassa sanotaan että olisimme kaikki jo pelastettuja Jumalan armosta)