Kun liittyy katoliseen kirkkoon, tulee valita oma suojeluspyhimys ja tuo
valinta tulee ilmoittaa sitten kirkkoonoton yhteydessä piispalle.
Ihan mielenkiinnosta kyselen, minkä suojeluspyhimyksen olette itsellenne
valinneet?
Millä perusteella olette valintanne tehneet?
valinta tulee ilmoittaa sitten kirkkoonoton yhteydessä piispalle.
Ihan mielenkiinnosta kyselen, minkä suojeluspyhimyksen olette itsellenne
valinneet?
Millä perusteella olette valintanne tehneet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse sain jo kasteessa erään pyhimyksen nimen, enkä nähnyt tarpeelliseksi vaihtaa sitä liittyessäni kirkon täyteen yhteyteen.
Tapa ottaa kristitty nimi juontuu kirkon alkuajoilta, jolloin pakananimi vaihdettiin kristittyyn. Onhan kyse uudesta syntymästä.
Katolilaisten vanhempien tulee antaa lapsilleen kristitty nimi, mielellään jonkun pyhimyksen.
Kirkon täyteen yhteyteen liittyessä voi ottaa jonkun kristityn tai pyhimyksen nimen, mutta se ei käsittääkseni ole pakko eikä virallinen nimen vaidos. Piispalle siitä mainitaan, että hän voi sen vahvistuksen sakramentissa julistaa. Korjatkaa jos olen väärässä.
OK, tässä meni nyt vastauksessani puurot ja vellit sekaisin.
Ensinnäkin, liittyessään kirkkoon, siis kasteessa, ottaa/saa kristityn nimen.
Toiseksi, vahvistuksen yhteydessä (kirkon täyteen yhteyteen oton yhteydessä) otetaan toinen nimi, joka on jonkun pyhimyksen nimi. Tarkoitus on ottaa esimerkkiä ja elää elämänsä tuon pyhimyksen tavoin. Nimihän ei ole pelkästään mikään koriste vaan sanoo henkilöstä jotain. Valittu pyhimys on myös kaikista pyhimyksistä henkilön pääesirukoilija.
Minulle ei pappi tuosta asiasta kirkon täyteen yhteyteen oton yhteydesä puhunut mitään. Siitä ehkä tuo ensimmäinen hieman sekainen vastaus. Sorry.
Olen jälkeen päin valinnut saman nimen kuin kasteessa, koska se on pyhimyksen nimi ja haluan elää hänen esimerkkinsä mukaan.
Erikseen on suojelusenkeli, jota ei valita vaan sen antaa Jumala itse. Sitä ei myöskään pidä nimetä, vaan kun sitä rukoillaan, kutsutaan sitä pelkästään suojelusenkeliksi.
Sorry vielä ensimmäinen hieman sekava vastaus.
On hyvä todellakin miettiä asia valmiiksi. Henkilökohtaisesti valitsin sellaisen pyhimyksen, jonka maallinen vaikuttaminen keskittyi arvoihin, jotka ovat tärkeitä minullekin.
Mietin asiaa pitkään, luin pyhimyskalentereita ja sitten tein päätökseni. Olen ollut siihen tyytyväinen näiden monien kuluneiden vuosien jälkeenkin. Kannattaa käyttää aikaa, jos asia ei ole ihan heti kristallin kirkas.
Samalla tulee tutustuttua moniin todella hienoihin pyhimyksiin ja elämäkertoihin.
Tein samoin. Luin, valitsin pyhimyksen, joka elämällään eli todeksi asioita, jotka tuntuivat sillä hetkellä itselleni tärkeiltä.
No omalla kohdalla se tuli esille ensimmäisen kerran kun pappi asiaa kysi. Tosin sitä ei tarvinnut miettiä kuin sekunti. Pappi tosin nikotteli ja selitti, etä eikö tuo tai tuo olisi parempi, mutta sanoin etä jos saan itse valita niin se on tuo. Pappikin sitten hyväksyi sen, kun selitin miksi valitsin sen. Valitse sydämellä.