Työelämä estää hyvän vanhemmuuden
Rusovarpaisen vauvan synty on tapahtuma, jonka pitäisi ilahduttaa vanhempien ja suvun lisäksi myös yhteiskuntaa. Pienokainenhan merkitsee jatkuvuutta, tulevaa työvoimaa ja veronmaksajaa.
Työelämässä vanhemmuus kuitenkin yhä hiertää. Jo pelkkä vanhemmuuden pelko johtaa lainrikkomuksiin.
Synnytysikäiset naiset tuntevat törmäävänsä syrjintään jo rekrytoinnissa, vaikka tasa-arvolaissa ja työsopimuslaissa on tästäkin asiasta selkeät rätingit, totesi tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov eilen Työelämän syrjintää käsittelevässä seminaarissa.
Työnantajat pelkäävät raskautta rekrytoinnin jälkeenkin: naiset jäävät kakkoseksi nimityksissä, koulutuksessa ja urakehityksessä. Paluu lapsenhoidosta voi olla tyrmäys. Työ on kadonnut vakinaistetulle sijaiselle tai jakaantunut työkavereille.
Monet työnantajat eivät edes ymmärrä syyllistyvänsä syrjintärikkomuksiin.
Suomessa perhevapaiden kirjo on laaja ja yhä useampi nuori isä on kiinnostunut hoitamaan omaa lastaan isyysvapaalla, vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla. Toisin kuin äidille, isälle työantaja voi pamauttaa päin näköä jyrkän kiellon. Miesvaltaisten työyhteisöjen äijäkulttuuri voi sekin rapauttaa isän oikeuksia.
Tasa-arvoviranomaisilla on jo kokemusta isistä, jotka peräävät omia oikeuksiaan ja ilmoittavat kokemastaan syrjinnästä.
Isien on omasta mielestään myös äitejä vaikeampaa jäädä hoitamaan sairasta lasta; ei siksi, että isän työ olisi tärkeämpää kuin äidin, vaan työpaikan asenteiden vuoksi.
Vanhemmuus on vastatuulessa työmarkkinoilla siksikin, että vanhemmuuden kustannukset yhä pääsääntöisesti kaatuvat äidin työnantajalle. Ongelma on iso, mutta onneksi ei kokonaan vailla ratkaisua.
Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen sairausvakuutuslain muutoksen, jossa perhevapaiden vuosilomakustannusten korvauksia työnantajille korotetaan puolitoistakertaiseksi nykyisestä.
Hyvä uutinen vanhemmille on myös se, että vuoden 2005 alusta eläke karttuu myös 12 ensimmäisen perhevapaakuukauden aikana.
Pätkätyötä tekevistä naisista jopa joka neljäs lykkää lasten tekoa.
Työelämä voi myös kokonaan estää vanhemmuuden. Synnytysikäisistä pätkätyötä tekevistä naisista jopa joka neljäs lykkää lasten tekoa. Lykkääminen lisää lapsettomuuden riskiä ja ainakin pienentää lopullista perhekokoa.
Pätkätöitä ei voi, eikä työvoimapoliittisista syistä edes kannata kieltää, mutta pätkätöiden tekijöiden asemaa voi parantaa. Pätkätöiden ketjuttaminen on jo kielletty.
Vireillä on pätkätyöläisten loma- ja äitiyslomaoikeuksien ja -korvausten parantaminen. Samoin vireillä on ketjuraskauksissa päivärahakorvausten uudistus niin, että seuraavissa raskauksissa päivärahakorvaukset ovat samat kuin ensimmäisen lapsen aikana.
Töissä käyvät vanhemmat tuntevat joutuvansa tekemään liian paljon kompromissejä työn eduksi, mutta perhe-elämän haitaksi.
Nyt lapsentekoa värittää sukupuolileima: lapset ovat naisten työnantajien asia. Vanhemmuuden pitäisi olla sekä sukupuoli- että kustannusneutraalia. Lisäksi perhevapaiden maksaminen sairausvakuutuksesta antaa raskaudesta ja lastenhoidosta kuvan sairautena.
Suurin korjattava asia ovat asenteet. Hoitovastuun nykyistä tasaisempi jakautuminen molemmille vanhemmille edistää vanhemmuutta ja parantaa vanhemmuuden laatua.
Tehokkain tapa tasata työnantajien vanhemmuudesta johtuvaa kustannustaakkaa on se, että isät ja äidit hoitavat yhtä lailla omia lapsiaan ilman syyllisyyttä ja ilman pelkoa urakehityksen vaarantumisesta.
Rusovarpaisen vauvan synty on tapahtuma, jonka pitäisi ilahduttaa vanhempien ja suvun lisäksi myös yhteiskuntaa. Pienokainenhan merkitsee jatkuvuutta, tulevaa työvoimaa ja veronmaksajaa.
Työelämässä vanhemmuus kuitenkin yhä hiertää. Jo pelkkä vanhemmuuden pelko johtaa lainrikkomuksiin.
Synnytysikäiset naiset tuntevat törmäävänsä syrjintään jo rekrytoinnissa, vaikka tasa-arvolaissa ja työsopimuslaissa on tästäkin asiasta selkeät rätingit, totesi tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov eilen Työelämän syrjintää käsittelevässä seminaarissa.
Työnantajat pelkäävät raskautta rekrytoinnin jälkeenkin: naiset jäävät kakkoseksi nimityksissä, koulutuksessa ja urakehityksessä. Paluu lapsenhoidosta voi olla tyrmäys. Työ on kadonnut vakinaistetulle sijaiselle tai jakaantunut työkavereille.
Monet työnantajat eivät edes ymmärrä syyllistyvänsä syrjintärikkomuksiin.
Suomessa perhevapaiden kirjo on laaja ja yhä useampi nuori isä on kiinnostunut hoitamaan omaa lastaan isyysvapaalla, vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla. Toisin kuin äidille, isälle työantaja voi pamauttaa päin näköä jyrkän kiellon. Miesvaltaisten työyhteisöjen äijäkulttuuri voi sekin rapauttaa isän oikeuksia.
Tasa-arvoviranomaisilla on jo kokemusta isistä, jotka peräävät omia oikeuksiaan ja ilmoittavat kokemastaan syrjinnästä.
Isien on omasta mielestään myös äitejä vaikeampaa jäädä hoitamaan sairasta lasta; ei siksi, että isän työ olisi tärkeämpää kuin äidin, vaan työpaikan asenteiden vuoksi.
Vanhemmuus on vastatuulessa työmarkkinoilla siksikin, että vanhemmuuden kustannukset yhä pääsääntöisesti kaatuvat äidin työnantajalle. Ongelma on iso, mutta onneksi ei kokonaan vailla ratkaisua.
Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen sairausvakuutuslain muutoksen, jossa perhevapaiden vuosilomakustannusten korvauksia työnantajille korotetaan puolitoistakertaiseksi nykyisestä.
Hyvä uutinen vanhemmille on myös se, että vuoden 2005 alusta eläke karttuu myös 12 ensimmäisen perhevapaakuukauden aikana.
Pätkätyötä tekevistä naisista jopa joka neljäs lykkää lasten tekoa.
Työelämä voi myös kokonaan estää vanhemmuuden. Synnytysikäisistä pätkätyötä tekevistä naisista jopa joka neljäs lykkää lasten tekoa. Lykkääminen lisää lapsettomuuden riskiä ja ainakin pienentää lopullista perhekokoa.
Pätkätöitä ei voi, eikä työvoimapoliittisista syistä edes kannata kieltää, mutta pätkätöiden tekijöiden asemaa voi parantaa. Pätkätöiden ketjuttaminen on jo kielletty.
Vireillä on pätkätyöläisten loma- ja äitiyslomaoikeuksien ja -korvausten parantaminen. Samoin vireillä on ketjuraskauksissa päivärahakorvausten uudistus niin, että seuraavissa raskauksissa päivärahakorvaukset ovat samat kuin ensimmäisen lapsen aikana.
Töissä käyvät vanhemmat tuntevat joutuvansa tekemään liian paljon kompromissejä työn eduksi, mutta perhe-elämän haitaksi.
Nyt lapsentekoa värittää sukupuolileima: lapset ovat naisten työnantajien asia. Vanhemmuuden pitäisi olla sekä sukupuoli- että kustannusneutraalia. Lisäksi perhevapaiden maksaminen sairausvakuutuksesta antaa raskaudesta ja lastenhoidosta kuvan sairautena.
Suurin korjattava asia ovat asenteet. Hoitovastuun nykyistä tasaisempi jakautuminen molemmille vanhemmille edistää vanhemmuutta ja parantaa vanhemmuuden laatua.
Tehokkain tapa tasata työnantajien vanhemmuudesta johtuvaa kustannustaakkaa on se, että isät ja äidit hoitavat yhtä lailla omia lapsiaan ilman syyllisyyttä ja ilman pelkoa urakehityksen vaarantumisesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
taho Suomessa ei kiellä lasta synnyttämästä. Samoin mikään taho ei pakota samaan hommaan.
Joten sitä kansakunnan tulevaisuutta uhkaavat aivan eri tekijät kuin lapsiperheiden syrjintä.
Tuo vaikuttaa vähän turhan musta-valkoiselta ajattelumallilta sovellettavaksi ihan oikeaan elämään. On totta, että kukaan ei pakota töissä käymään sen paremmin kun lapsiakaan tekemään, mutta erilaiset taloudelliset/sosiaaliset tarpeet kyllä pakottavat.
Näissä aikaisemmissa keskusteluissa on syntynyt vastakkanasettelu ns. urasuuntautuneiden ja kotiäitien/isien välille. Toisin sanoen on pyritty esittämään työssäkäyvät vanhemmat niin, että heille tärkeintä elämässä on nousujohteinen ura ja hyvä palkka. Valtaosa näistä työssäkäyvistä vanhemmista kuitenkin kitkuttaa melko pienellä palkalla vähemmän hohdokkaissa töissä. Kyse ei siis ole mistään urasuuntautuneisuudesta vaan käytännön tarpeista hankkia rahaa niiden lasten kasvatukseen.
olisko tässä nyt kyseessä se toisen armoille joutuminen ja itsesuojeluvaiston puuttuminen/oman parhaansa ymmärtäminen/toisen asemaan asettuminen (empatia), vai mikä?
Mutta jos jättää lapset hankkimatta ei tarvitse hankkia rahaa niiden hoitoonkaan. Eikö? Vaan voi suuntautua enemmän hohdokkaisiin töihin vaikkapa kiintiöiden avulla.
"Mutta jos jättää lapset hankkimatta ei tarvitse hankkia rahaa niiden hoitoonkaan. Eikö? Vaan voi suuntautua enemmän hohdokkaisiin töihin vaikkapa kiintiöiden avulla."
No mitä jos ei halua mennä töihin vaan hankkia lapsia ja olla niiden kanssa kotona, mutta jostainhan niille on ruokaa saatava, niin mistä sitä rahaa silloin saa?
voi käydä ennen ja jälkeen. Etukäteen rahaa säästöön että pärjää muutaman vuoden ja tietysti äijä töihin.
Juhuu, en nyt tiedä mitä siivojille tai muille suht lyhyellä koulutuksella työhön pääseville töistä maksetaan, mutta uskoisin, että siitä ei hirveästi vuokran ym pakollisten menojen jälkeen jää säästöön vaikka kuinka karsisi menoja.
Jos taas valitsee alan, johon tarvitaan pidempi koulutus, on opintolainan ottaminen lähes välttämätöntä. Näin ollen kaikki ylimääräinen siitä palkasta menee kyllä lainan lyhennyksiin. On täysin epärealistista kuvitella, että etenkään juuri aloittaneena työläisenä olisi mahdollista saada säästöön muutaman työvuoden aikana niin paljon rahaa, että sillä tulisi toimeen edes yhtä vuotta.
Ja vaikka puoliso kuinka pasikisi töitä, ei tuon yhden ihmisen palkalla tule toimeen vaikka kuinka kituuttaisi.. ellei puoliso sitten ole todella hyväpalkkaisessa hommassa.
Eli mistä ihmeestä sitä rahaa säästetään?
työstä sitä säästyy. Ainakin meillä. Jos ei säästy ei kannata tehdä hankintoja. Sillä velkaakaan ei ole varaa maksaa jos ei ole maksuvaraa...
Jotenkin vaan tuntuu että nykyaikana on opittu siihen, jostain syystä, ettei mistään tarvitse luopua ja kaiken saa heti. Kurjimmallakin maanmatosella on oikeus tehdä lapsia yhteiskunnan kustannuksella.
Omaa vastuuta pakoillaan runsain mitoin.
"
Monet työnantajat eivät edes ymmärrä syyllistyvänsä syrjintärikkomuksiin.
"
Kyllä ymmärtävät. Kyse onkin siitä, että mikään taho ei voi määrätä ketä yritykset ottavat töihin.
Jos jokin taho rupeaa yksityisiä määräilemään, niin käypi pian niinkin, että loputkin työpaikat katoaa.
Pannaan kioski kokonaan kiinni, josko sitten on parempi...
Ja Super-Tiina tuntuu olevan ainakin Taloussanomien verkkolehden lukija.
Terveisiä vain sinne toimitukselle Irmeli Salolle, jonka kirjoitus on tännekin ansiokkaasti kopioitu:
http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=620792
ps. Kannattaa lukea autoedusta se kirjoitus.