Tuossa mennä viikolla, kun oli kinttu niin saakelin kipeä, kiinnitin erityistä huomiota vammaisten, tai sanoisinko nimenomaan liikuntarajoitteisten etuoikeuksiin.
Se lähti siitä että oli pakko käydä eräässä isossa marketissa ja autopaikat oven oli lähes täynnä, mitä nyt sinä oli useita invaparkkeja vapaana. Itse sitten klenkkasin sieltä kauempaa ostamassa sen peruselintarvikesatsini, taisi siihen mennä sellainen vartti joista kymmenen kassajonossa.
Ulos tullessani invapaikkoja oli edelleen tyhjänä. Klenkkasin hammasta purren sinne pihan perälle, autolleni. V-tutti tietysti, mutta vaiva oli kumminkin ohimenevää laatua , toisin kuin monella muulla. Silti olisin mielelläni pysäköinyt lähemmäs. Ja varmaan moni muukin, sen ymmärrän.
No tästäpä tuli sitten mieleen se kun erääseen taloyhtiöön tehtiin liuska ja moottoritoimisesti avautuva alaovi asukkaiden laskuun, talossa kun asui yksi pyörätuoli-ihminen.
Järkkäriaikoinani olin eri tilaisuuksissa tekemässä jos jonkinlaista järjestelyä siinä että myös invoille olisi esteetön kulku sinne minne terveilläkin, ja satapäisessä yleisössä oli yksi tai kaksi pyörätuolilla liikkuvaa. He eivät edes huomaa, miten paljon paljon enemmän he saavat lipun hinnalle vastinetta, ihan omat väylät ja systeemit rakennetaan heitä varten. Maksu jyvitetään kaikkien kävijöiden lipun hintaan. Omat vessatkin heillä on.
No eihän kukaan halua olla liikuntarajoitteinen ja moni heistä on sitä ihan ilman omaa syytään, mutta siitä huolimatta tuntuu välillä että heitä huomioidaan ihan liiottelun kanssa. Onhan se surkeaa kulkea samoja väyliä terveiden kanssa jos paikkoihin sattuu ja on pykäliä pyörätuolin edessä, mutta olisikos se liikaa vaadittu että he vain hyväksyisivät sen etteivät pääse joka paikkaan kuten 100% liikuntakykyiset.
100% liikuntakykyisissä on paljon mieleltään horjuvia, yksinäisiä, tyhmiä, heikkoja ja ties mitä, mutta ei heillekään ole mitään erityisapuja varattu vaikka he saattaisivat tarvita niitä paljon enemmän kun liikuntarajoitteiset. Mutta heitä varten ei eritysijärjestelyjä tehdä.
Se lähti siitä että oli pakko käydä eräässä isossa marketissa ja autopaikat oven oli lähes täynnä, mitä nyt sinä oli useita invaparkkeja vapaana. Itse sitten klenkkasin sieltä kauempaa ostamassa sen peruselintarvikesatsini, taisi siihen mennä sellainen vartti joista kymmenen kassajonossa.
Ulos tullessani invapaikkoja oli edelleen tyhjänä. Klenkkasin hammasta purren sinne pihan perälle, autolleni. V-tutti tietysti, mutta vaiva oli kumminkin ohimenevää laatua , toisin kuin monella muulla. Silti olisin mielelläni pysäköinyt lähemmäs. Ja varmaan moni muukin, sen ymmärrän.
No tästäpä tuli sitten mieleen se kun erääseen taloyhtiöön tehtiin liuska ja moottoritoimisesti avautuva alaovi asukkaiden laskuun, talossa kun asui yksi pyörätuoli-ihminen.
Järkkäriaikoinani olin eri tilaisuuksissa tekemässä jos jonkinlaista järjestelyä siinä että myös invoille olisi esteetön kulku sinne minne terveilläkin, ja satapäisessä yleisössä oli yksi tai kaksi pyörätuolilla liikkuvaa. He eivät edes huomaa, miten paljon paljon enemmän he saavat lipun hinnalle vastinetta, ihan omat väylät ja systeemit rakennetaan heitä varten. Maksu jyvitetään kaikkien kävijöiden lipun hintaan. Omat vessatkin heillä on.
No eihän kukaan halua olla liikuntarajoitteinen ja moni heistä on sitä ihan ilman omaa syytään, mutta siitä huolimatta tuntuu välillä että heitä huomioidaan ihan liiottelun kanssa. Onhan se surkeaa kulkea samoja väyliä terveiden kanssa jos paikkoihin sattuu ja on pykäliä pyörätuolin edessä, mutta olisikos se liikaa vaadittu että he vain hyväksyisivät sen etteivät pääse joka paikkaan kuten 100% liikuntakykyiset.
100% liikuntakykyisissä on paljon mieleltään horjuvia, yksinäisiä, tyhmiä, heikkoja ja ties mitä, mutta ei heillekään ole mitään erityisapuja varattu vaikka he saattaisivat tarvita niitä paljon enemmän kun liikuntarajoitteiset. Mutta heitä varten ei eritysijärjestelyjä tehdä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.