JEESUS JULISTAA EVANKELIUMIA
Mark. 1:14-15
--
1:14 Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia
1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
---
1.
Kirkasta, oi Kristus meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.
(Virsi 301:1)
>>>>>>
Tehkää parannus
"...tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" (j.15).
Kun Jumala pysähdyttää meidät, joudumme näkemään oman tilamme.
Huomaamme rikkonneemme Jumalan käskyt.
Jumala odottaa, että käännymme Hänen puoleensa ja tunnustamme Hänelle syntimme.
Saamme pyytää syntejämme anteeksi ja anoa voimaa luopua niistä.
Tätä merkitsee parannuksen tekeminen.
Syntejä ei voi luokitella pieniin ja suuriin. Syntiä on se, mikä erottaa minut Jumalasta ja lähimmäisistä. Synnissä on aina epäuskoa, mikä johtaa kapinaan Jumalaa kohtaan.
”Synti turmelee ihmisen sielua ja ruumista. ihmisen järki sokaistuu ja hänen tahtonsa suuntautuu pahaan. Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat hänen voimansa.
Synti erottaa hänet ihmisistä ja tuo hänelle kärsimystä. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee ihmisen synnin orjaksi; hänen omatuntonsa paatuu.
Synti synnyttää myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa. Siten se levittää turmelusta ja onnettomuutta yhteiselämään” (Katekismus).
Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen (Ef. 2:3).
Jos ihminen jää Jumalan vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.
Tänäänkin Jeesus kutsuu meitä syntisiä yhteyteensä. Hän tahtoo pelastaa jokaisen, joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne.
Jeesus osoitti käsittämättömän rakkautensa meitä kohtaan uhraamalla itsensä meidän puollestamme:
”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).
Jeesus vapaaehtoisesti vuodatti verensä meidän edestämme. Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet ja sovitti näin Jumalan vihan.
Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan.
Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.
Mark. 1:14-15
--
1:14 Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia
1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
---
1.
Kirkasta, oi Kristus meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.
(Virsi 301:1)
>>>>>>
Tehkää parannus
"...tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" (j.15).
Kun Jumala pysähdyttää meidät, joudumme näkemään oman tilamme.
Huomaamme rikkonneemme Jumalan käskyt.
Jumala odottaa, että käännymme Hänen puoleensa ja tunnustamme Hänelle syntimme.
Saamme pyytää syntejämme anteeksi ja anoa voimaa luopua niistä.
Tätä merkitsee parannuksen tekeminen.
Syntejä ei voi luokitella pieniin ja suuriin. Syntiä on se, mikä erottaa minut Jumalasta ja lähimmäisistä. Synnissä on aina epäuskoa, mikä johtaa kapinaan Jumalaa kohtaan.
”Synti turmelee ihmisen sielua ja ruumista. ihmisen järki sokaistuu ja hänen tahtonsa suuntautuu pahaan. Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat hänen voimansa.
Synti erottaa hänet ihmisistä ja tuo hänelle kärsimystä. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee ihmisen synnin orjaksi; hänen omatuntonsa paatuu.
Synti synnyttää myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa. Siten se levittää turmelusta ja onnettomuutta yhteiselämään” (Katekismus).
Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen (Ef. 2:3).
Jos ihminen jää Jumalan vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.
Tänäänkin Jeesus kutsuu meitä syntisiä yhteyteensä. Hän tahtoo pelastaa jokaisen, joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne.
Jeesus osoitti käsittämättömän rakkautensa meitä kohtaan uhraamalla itsensä meidän puollestamme:
”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).
Jeesus vapaaehtoisesti vuodatti verensä meidän edestämme. Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet ja sovitti näin Jumalan vihan.
Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan.
Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
* Jeesus julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia, ei ristin ja veren evankeliumia. Jeesus tuli ensikädessä juutalaislle, ja Hän olisi tahtonut perustaa jo silloin tuhatvuotisen valtakunnan, ja vielä Pyhän Hengen vuodatusekn jälkeenkin, Pietari antoi mahdollisuuden Israelille, jatkokosi siihen, kun Jeesus rstasti Aasillaan Jerusalemiin. Mutta he eivät tahtoneet. Ja vasta ristin kuoleman kautta ja kun Israel hylkäsi Jeesusken, avautui mahdollisuus myös pakanoille, Jumalan kääntyessä pakain puoleen kusuakseen heistä seurakunnan Jumalalle ja Pojalleen Jeesukselle. !
Joh.10:16
Matt 15:24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".
FOINIKIALAISNAISEN USKO
Mark. 7:24-30
(Rinnakkaisteksti; Matt.15:21-28)
Jeesus lähtee luvatun maan rajojen ulkopuolelle pakanoitten keskuuteen (24). Vaikka Jeesuksen työ rajoittui vain Israeliin, niin saattoi Jeesuksen apu tulla pakanallekin.
Kanaanilainen vaimo on ”esikoislyhde” pakanakunnan laajalta vainiolta, samoin kuin sadanpäämies (Mark.8:5-13).
Jeesuksen aikomus käydä vaimon ohi (27) panee vaimon uskon todella koetukselle. Mutta vaimo on sinnikäs aikomuksessaan.
Kaikiksi ajoiksi on vaimon uskosta tullut esimerkki; usko, joka huolimatta omasta mahdottomuudesta ja ulkonaisista esteistä turvaa Jeesukseen, saa avun. Vaimon tytär vapautuu riivaajasta (29,30).
Jeesus parantaessaan pakankansoihin kuuluvan kanaanilaisen vaimon tyttären (Matt. 15:21-28) toteaa:
"Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö" (j.24).
Tätä taustaa vasten ymmärrämme Jeesuksen pidättyväisyyden.
Mark. 7:27,28
” Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
Mutta hän (oli kreikkalainen vaimo) vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja".
Kaanaanilaisen vaimon sinnikäs turvautuminen vain Jeesukseen ja Hänen apuunsa tuotti tulosta, ihana rohkaisu rukoukseen. Samoin virsikirjan virret, ovat suoraa rukousta Jumalalle! Kiitos näistä neuvoista.!
Anteeksi, mutta... (haluaisitko mohikaani vaihtaa söpön kuvasi vihaisen koiran kuvaan, ettei tekisi mieleni silittää sinua)
Vähän outo tuo Mohikaanin selitys, en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitat. Aivan kuin olisi järjellä tehtyjä päätelmiä tapahtumista, ja pomppisi sanat sinne tänne.
Sitä minäkin ihmettelen............monta eri asiaa peräkkäin kirjoitusvirheineen. Olen huolissani!.
Kannattasi huomata, että Raamatulla lyöminen ei paljon innosta. Olen itse uskossa, mutta toimin toisin. Vastaan kysyjälle ja sivuan näitä.
Pyhä Henki ohjaa, jos kuuntelemme. Kaikille ei sovi "toitottaa" uskon perusasioita.
Me emme voi ketään pelastaa, vain rukoilla. Uskoon tulo on Jumalan teko.
Jumala valmistelee ihmisen kyselemään tai jollakin tavalla ohjaa toimia Herraa lähemmäs. Silloin on aika toimia.
Herkkyyttä oikean ajan löytämiseen ja asian esittämiseen.