Tasa-arvo hoitotyössä?

Riippuu, miten tasa-arvo määritellään! Olet kyllä vallinnut laajan aiheen. Miten meinaat sen toteuttaa?

Työskentelen hoivakodissa.
- pomo määrää miten kutakin hoidetaan. Saunapäivä kerran viikossa , joku saa suihkun joka päivä ja joku toinen 3 kertaa viikossa. Syynä raha (?) jos maksaa enemmän saa enemmän hoitoa.
- vanhuksen hoitomyönteisyys. Jos hakkaa nyrkeillä , kiljuu, potkii ja haukkuu niin eipä siinä hoitotoimenpiteessä olla kuin juuri se tarvittava aika. Työturvallisuuskin kärsii.
- hoitajilla niin paljon muitakin töitä ( esim siivous ) joten se jutustelu ja yhteinen aika on kortilla. Tässä on kyllä on paljon eroja hoivakodeissa. Useissa se päivän pääaihe on telkkarin katselu koska ei ole muuta juttuseuraa tai virikkeitä. Uloskaan ei pääse koska hoitajilla ei ole aikaa eikä vapaaehtoisia käy. Edes opiskelijat eivät ehdi viemään vanhuksia ulos.

Ei. Nyky- Suomessa vanhusten saama hyvä hoiva on täysin kiinni siitä, että onko hoidettavilla vanhuksilla omaisia. En ymmärrä, että jos missään edes kehdataan valittaa siitä, että jos kuntien tai yrityksinä valtion palkkalaisten pitää vaikka 2 x 15 minuuttia päivässä viettää vanhusten kanssa päivästään palkkaa kunnalta kansskäymisestä vanhuksen kanssa nauttien, kun monet esimerkiksi omaishoitajat eli omaiset tekevät omaishoitotyötä läheisilleen palkatta 24 h vuorokaudessa 356 päivää vuodessa ja valittamatta. Ollen aina puhelimen päässä ja hoitajen kaikki hoidettavan vanhuksen käytännön asiat. Monet omaiset nyky- Suomessa hoitavat käytännössä kaiken vanhustenhoitoon kuuluvan, paitsi lääkejakelun; omaiset hoitavat ne asiat, jollei ole laitoksissa asuvista kyse.

Suomen vanhuksista suurin osa on sitä syystä työelämässä ollessaan maksaneet tunnollisesti ja paljon veroja ja tulonsiirtoja muille veroista, että saisivat valtiolta hyvän hoivan vanhuudessaan, mikäli heille iäkkääänä tulisi tilanne, että eivät enää pystyisi itse pärjäämään arjessaan. Hoitajilla ei olisi palkanmaksajia ilman hoidettaviaan.

Toivottavasti tuo ei ole mikään "koulutyö". En halua päästä osaksi kenenkään referaattia kirjoittamalla mielipiteen tällaiselle nimettömälle Suomi24-keskustelupalstalle.

Niin. Minkä tyyppistä mielipidettä kaipaat? Jos kaipaat mielipidettä aiheestasi tieteellisestä näkökulmasta, en ole oikea sanomaan. Jos kaipaat analyyttista näkökulmaa, en jaksa jauhaa p*skaa, koska olen sitä mieltä, että Suomen vanhustenhoito on huonolla tolalla ja voin sanoa näin rankasti ainoastaan nimettömänä. En arvostelisi hoitohenkilökuntaa koska he toimivat niillä resurreseilla mitä heillä on, mutta eivät he hoida vanhuksia, vaan omaiset hoitavat: ainakin minun ja kaikkien tuntemieni kokemusten mukaan; poislukien laitoksissa asuvat.

Siinä mielessä Suomen vanhustenhoito on verraten oikeudenmukaisella tolalla mielestäni yhä vielä, että esimerkiksi köyhiä elämänsä viime metreillä olevia vanhuksia ei heitetä mihinkään riviin tunkkaisiin nurkkiin, mutta väärin on valtion säälittävä yritys rahastaa veronmaksajaväestöön kuuluneilla vanhuksilla hoitolaitosten ja palveluiden yksityistämisinnon myötä, eikä sekään ole moraalisesti oikein, että jos yksi keskituloinen vanhus hoivakodissa on Suomessa käytännössä kymmenen lähihoiturin palkanmaksaja. Lääkärienkin vaikutusvalta on Suomessa joskus sairaalloisen suuri. Sattuu olemaan näkemystä ja kuultua, että useissa tapauksissa kerran vuodessa muistisairaita iäkkäitä tapaavat lääkärit kirjoittelee "pärjää hyvin kotona"- lappuja vanhuksista säästösyistä ja edes tuntematta ihmisiä, vaikka omaiset ja hoitohenkilökunta olisivat sitä mieltä, että kotona asuminen ei enää vanhalle käy kyseeseen - tiedän paljon tapauksia.

Olisin mielelläni omaishoitaja jos läheiset hoivaa vaatisivat ja jos olisi tilanne ja jos olisi taloudellinen mahdollisuus olla omaishoitaja, mutta mietintöä sellaisessa tilanteessa vaatisi, että voisiko käyttää parhaat työvuodet ja perheenperustamisiän - käytännössä elämän- siihen, että jos pitäisi elää vaikkapa aggressiivisen muistisairaan kanssa samassa asunnossa, missä ei olisi mitään omaa elämää, missä palkka valtiolta olisi kuukausittain noin 400 euroa ( enemmän saisi työttömänäkin kuukausittain) ja muistisairaathan ovat kuin vauvoja, eli tunniksikaan ei voisi jättää yksin - siinä olisi ehkä 60-vuotias, kun pesti loppuisi.

Suututtaa vanhusten puolesta. V*tuttaa, kun ajattelee kuinka ne on 14-vuotiaasta asti käyneet töissä ja sitten valtio inisee taantumassa, että nyt tarvitaan päiväkotiin gluteenitonta ruokavaliota tai vuorotteluvapaita nelikymppisille väsyneille, niin että kikka kolmosena niiden ilojen maksamiseen on verottaa ja kiusata vanhukset melkein kuoliaksi.

Olen sitä mieltä, että esimerkiksi nykyisten pikkulasten vanhemmat voi itse tienata lapsilleen sen elintason, mitä niille nyt yhteiskunnalta vaativat. Verokertymä on taantuva, joten enemmän ne teki duunia edelliset sukupolvet, eikä se voi olla pelkästä globalisaatiosta johtuva asia. Ja mä itse olen kermapersesukupolveen kuuluva, silti pystyn kolmikymppisenä sanomaan, että en käsitä, miksi vanhusten hoivasta säästetään.