Ellette anna anteeksi...ei teillekään anneta anteeksi...
Moni katkeroitunut kantaa sydämessään kirousta tai ainakin on asettanut esteen uskoon tulemiselle.
Monilla on viha rakkauden ja anteeksiannon sijasta ja hän saattaa kantaa sitä kuolemaansa asti.
Sen vuosi on välttämätöntä kertoa ihmisille myös Jumalan rakkaudesta ja varoitettava heitä niinkuin minuakin ettemme olisi kovakorvaisia silloin kun Jumala henkensä kautta vaatii sydämessämme antamaan lähimmäiselle anteeksi ja unohtamaan meihin kohdistetun vihan ja vääryyden, ollen se vaikka kuinkakin suuri.
Suurempi on Kristuksen rakkaus ja on turvallista levätä Jeesuksen ansioon turvaten niin silloin rakkauden lähde sulostuttaa meidät ja uudistaa meidät Jeesuksen veren voimasta.
Moni katkeroitunut kantaa sydämessään kirousta tai ainakin on asettanut esteen uskoon tulemiselle.
Monilla on viha rakkauden ja anteeksiannon sijasta ja hän saattaa kantaa sitä kuolemaansa asti.
Sen vuosi on välttämätöntä kertoa ihmisille myös Jumalan rakkaudesta ja varoitettava heitä niinkuin minuakin ettemme olisi kovakorvaisia silloin kun Jumala henkensä kautta vaatii sydämessämme antamaan lähimmäiselle anteeksi ja unohtamaan meihin kohdistetun vihan ja vääryyden, ollen se vaikka kuinkakin suuri.
Suurempi on Kristuksen rakkaus ja on turvallista levätä Jeesuksen ansioon turvaten niin silloin rakkauden lähde sulostuttaa meidät ja uudistaa meidät Jeesuksen veren voimasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No, jokos sitten olet käynyt sopimassa kirkossasi ja rukousryhmässäsi vihasi?
Siitähän sinun piti lähteä liikkeelle. Muutoin sanasi on tyhjänpuhumista, päivästä toiseen.
Mitä sopimisesta, enhän kuulu homokirkkoon.
Ryhmä on hajonnut vain minä supereenokki olen elossa ja pari muuta "hippiä" muijansa komennon alla vaikeroiden.
Eli sinun kristillisyyteesi ei kuulu Vapahtajankaltaisuus. Et kulje ihmisten rinnalla, heidän ongelmissaan ja vaikeuksissaan.
Jeesus oli toistamaata, mutta Henkihän oli toinen.
Kiitos, Eenokki. Tämähän oli mukavaa luettavaa!
On joskus vaikea antaa anteeksi. Itse olen antanut anteeksi, mutta päättänyt olla luottamatta enää ihmiseen, joka luottamukseni perinpohjaisesti petti. En usko sen muuten välittyvän suhtautumisessani häneen, mutta en enää pyydä häntä varsinaisesti kantamaan vastuuta mistään.
Vähän kuin velkakortit, kuitataan maksetuiksi, mutta ei heitetä menemään. Niitä ei vaan koskaan kaiveta aseiksi esiin.
Mitteepä mieltä? Onko toimintamallini epäkristillinen?
En ole havainnut sinussa toiminnan epäkristillisyyttä.
Minä kyllä sisäisesti olen syyllistynyt sellaiseen syntiin siksi turvaudun syntien anteeksiantamukseen jossa näen mitä olen ja mitä Jeesus on rakastavassa armossaan.
Minä en ole mitään vain ihminen joka kaipaa joka päivä Jeesuksen rakkautta.
Eenokki. Uskoasi katsellen, löydän hegen kaltaista liian paljon tuolta.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014012717978109_ul.shtml
Ei armoa, ei rakkautta, vaan usko on kuin sinä uskot.
Valitettavasti totuus on tuotava esiin, pelastuksesi tähden, lain tehtävä on osoittaa synti, että Herra tulisi suuremmaksi.
Minua on niin paljon pilkatti mutta mitään syytä ei olla osoiteuut vain valheellisuus ja kateus saa perkheleen omat vastaan rakkauttani,