Kriittisyyttä opetettava koulussa

Itsenäinen vapaa ajattelu ja kriittisyys ovat niin tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä että niitä pitäisi opettaa jo koulussa. Minusta ne sopisivat hyvin opetettavaksi elämänkatsomustiedon ja uskontotuntien yhteyteen, onhan uskomusten ja uskontojen piirissä paljon esimerkkejä huuhaasta. Tärkein kriittisyyden laji on tietysti kriittisyys itseä, omia ideoita ja uskomuksia kohtaan. Se lisää uskottavuutta myös muihin kohdistuvalle arvostelulle. Esimerkiksi uskonliikkeet, joissa ei siedetä liikkeen oppien ja käytäntöjen kriittistä arvostelua ovat vaarallisia, koska se tekee ihmisistä vastuuttomia ropotteja jotka tottelevat vain auktoriteettiensa ohjeita.

Miksi monenkirjavat uskovaiset karsastavat kriittisyyttä, ajattelun- ja sananvapautta? Fundamentalistisissa liikkeissä eri tavalla uskovat ja ajattelevat leimataan jumalattomiksi ateisteiksi. Minusta tämä on valitettavaa ja se karsii itsenäisesti ajattelevat ihmiset ulos kirkoista ja seurakunnista. Toki jokaisella seurakunnalla on omat dogminsa joihin kehoitetaan uskomaan, mutta sen ei pitäisi sulkea pois asioiden kyseenalaistamista. Kaikkiin ”taivaallisiin ilmoituksiin” ja Jumalan tahdon tulkintoihin on suhtauduttava kriittisesti, koska niissä ihmisten omat salaiset tiedostamattomat toiveet, halut, aggressiot ja pelot tulevat vaarallisen lähelle ja Jumalaa käytetään usein pirullisella tavalla omien tarkoitusperien oikeuttamiseen ja toteuttamiseen.

Raamatun Jobin kirja on selkeä kriittisyyden puolestapuhuja. Siellä Job arvostelee kovin sanoin Jumalaakin. Hesekielin kirjassa Jumala arvostelee omia lakejaankin ja Jeesus yhtyy ajatukseen lainaamalla ajatusta ”laupeutta minä tahdon, en uhreja”, vaikka uhrikäytäntö oli Jumalan itsensä asettama. Jeesuksen huuto ristillä oli kritiikkiä kaikessa karmeudessaan: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!”, ja myös apostoli Paavali suosittelee koettelemaan kaikkea (1. Tess. 5:21), ja tähän kaikkeen kuuluvat tietysti myös hänen omat tekstinsä. Epäilijöille olisi annettava sijaa myös kirkossa, ylistihän Jeesuskin epäilijää vilpittömäksi (Joh. 1:47) ja myös silminnäkijä Johannes Kastaja epäili vankilassaan Jeesuksen messiaanisuutta ja monet muut. On myös muistettava että Israel ei kansana koskaan ottanut vastaan Jeesusta.

Olen kohdannut myös sellaista ajattelua että uskontojen ja uskovien arvostelu on aina propagandaa, mustamaalausta, mollaamista ja parjaamista. Arvostelijat leimataan ateisteiksi, katkeriksi, psyykkisesti sairaiksi yms., ja heihin kohdistetaan aivan ansaitsematonta syrjintää ja vihaa. Ateismin ja ateistien arvostelu sen sijaan taas on heidän mielestään aivan oikein. Miksi uskovina itseään pitävät ovat niin allergisia kritiikille? Eikö allergisuus kritiikille kerro vain siitä että kyseinen usko onkin vain itse tehtyä tekopyhyyttä? Uutisista voi lukea lähes päivittäin, miten uskontojen varjolla tehdään kyseenalaista politiikkaa tai poljetaan ihmisoikeuksia. Uskontojen nimissä tehdään terroritekoja, itsemurhaiskuja, sanoin kuvaamattomia julmuuksia ja henkistä väkivaltaa. Kristinusko ei ole tässä mielessä poikennut muista uskonnoista, ja näistäkö ei saisi puhua koska se loukkaa jonkun vakaumusta?

Kriittisyyttä pitäisi opettaa pienestä pitäen jo kouluissa erityisesti suhtautumisessa erilaisiin uskontoihin ja uskomuksiin laajasti ymmärrettynä. Uskontoa pitää opettaa uskontona eikä väittää uskonasioita tosiasioiksi mitä ne eivät ole. Kuuntelin erään saarnan. Siinä pappi aivan oikein kehoitti suhtautumaan epäilevästi uskontojen totuusväittämiin. Raamatun kanteen pitäisi olla kirjoitettuna sana ”VAROKAA”, samoin kaiken uskonnollisen toiminnan, kirjojen, kirjoitusten ja puheiden suhteen pitäisi olla kriittinen. Kriittisyys kuuluu ihmisyyteen. Jos uskonnot saavat olla kaiken arvostelun yläpuolella, se vapauttaa myös rikolliset seuraamuksilta ja kaikesta vastuusta. Se olisi isku demokratiaa vastaan sillä sananvapaus on demokratian ydin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapauden piiriin kuuluvat myös mielipiteet, jotka voivat loukata, järkyttää tai häiritä toisinajattelijoita.

Vapaus kritisoida kaikkia uskontoja kärkevästikin tarjoaa niille elintärkeän mahdollisuuden kehittyä ja uudistua. Historia tuntee myös lukuisia esimerkkejä siitä, miten politiikan ja uskonnon arvostelun kieltäminen mädättää vähitellen koko systeemin.