... and the Yom Kippur Liturgy
by Rabbi Moshe Chaim Sosevsky for Aloh Naaleh
Joku saattaa odottaa, että Jom Kippurin saarna käsittelisi teemoja anteeksiannosta, pahoista teoista ja ihmisen luonnostaan epävarmasta asemasta Jumalan edessä tänä kalliina sovituspäivänä. Kuitenkaan siitä emme nyt puhu.
Poikkeuksena Mussafin saarnasta (liturgiasta) - se on olennainen osa, joka pyörii päivän katumusuhrien ympärillä ja Ylimmäisen papin voimakkaan roolin ympärillä etsiessämme anteeksiantamusta hänen ja hänen kansansa syntien vuoksi - yleinen "Al Chait" kertomus löytää ensiksi tien saarnaan Amidahin jälkeen. Jopa tällaisena suurena päivänä, joka kulminoituu 10 päivän prosessiin anteeksi saamiseksi ja anteeksi antamiseksi sekä yksilön että kansakunnan suhteen, rukoustemme sisin keskittyy kaipaukseemme palata Siioniin ja Jerusalemiin. Eskatologinen näkymme on yksi osa kansallisesta anteeksiannosta ja täydellisestä Jumalan ja Hänen kansansa liitosta.
Niinpä näyttäisi loogiselta, että tänään, kun vuosikymmeniin olemme täysin vapaita valitaksemme paluun Siioniin, meidän tulisi tuntea epävarmuutta lausuessamme Jom Kippur-liturgiaa, jos me emme halukkaasti osallistu prosessiin maahamme paluuseen kehoittaessamme.
Hiljattain keskustelin tästä yksittäisten tuttavani kanssa, joka vastasi vitsaillen ja epävarmasti: "No, eikös siinä Al Chaitissa puhuta monista asioista, joita me emme itse asiassa edes tarkoita?"
Kyllä, mutta me emme puhukaan meidän yksilöllisistä vajavaisuuksistamme, vaan enemmänkin chazalissa muotoiltujen tämän Pyhän Päivän kaipausten ja rukousten olemuksesta. Emmekö me tarkoita myöskään näitä?
----------------------
Ennen muuttoaan Israeliin rabbi Moshe Chaim Sosevsky palveli Talmudin vanhempana opettajana Ohr Torah Instituutissa Riverdalessa, New Yorkissa ja perustajarabbina Shomrei Emunahin seurakunnassa Englewoodissa New Jerseyssä. Hän on nykyisin Rosh Yeshivahissa Yeshivat Ohr Yerushalimissa ja palveli päätoimittajana Jewish Thought-lehdessä.
by Rabbi Moshe Chaim Sosevsky for Aloh Naaleh
Joku saattaa odottaa, että Jom Kippurin saarna käsittelisi teemoja anteeksiannosta, pahoista teoista ja ihmisen luonnostaan epävarmasta asemasta Jumalan edessä tänä kalliina sovituspäivänä. Kuitenkaan siitä emme nyt puhu.
Poikkeuksena Mussafin saarnasta (liturgiasta) - se on olennainen osa, joka pyörii päivän katumusuhrien ympärillä ja Ylimmäisen papin voimakkaan roolin ympärillä etsiessämme anteeksiantamusta hänen ja hänen kansansa syntien vuoksi - yleinen "Al Chait" kertomus löytää ensiksi tien saarnaan Amidahin jälkeen. Jopa tällaisena suurena päivänä, joka kulminoituu 10 päivän prosessiin anteeksi saamiseksi ja anteeksi antamiseksi sekä yksilön että kansakunnan suhteen, rukoustemme sisin keskittyy kaipaukseemme palata Siioniin ja Jerusalemiin. Eskatologinen näkymme on yksi osa kansallisesta anteeksiannosta ja täydellisestä Jumalan ja Hänen kansansa liitosta.
Niinpä näyttäisi loogiselta, että tänään, kun vuosikymmeniin olemme täysin vapaita valitaksemme paluun Siioniin, meidän tulisi tuntea epävarmuutta lausuessamme Jom Kippur-liturgiaa, jos me emme halukkaasti osallistu prosessiin maahamme paluuseen kehoittaessamme.
Hiljattain keskustelin tästä yksittäisten tuttavani kanssa, joka vastasi vitsaillen ja epävarmasti: "No, eikös siinä Al Chaitissa puhuta monista asioista, joita me emme itse asiassa edes tarkoita?"
Kyllä, mutta me emme puhukaan meidän yksilöllisistä vajavaisuuksistamme, vaan enemmänkin chazalissa muotoiltujen tämän Pyhän Päivän kaipausten ja rukousten olemuksesta. Emmekö me tarkoita myöskään näitä?
----------------------
Ennen muuttoaan Israeliin rabbi Moshe Chaim Sosevsky palveli Talmudin vanhempana opettajana Ohr Torah Instituutissa Riverdalessa, New Yorkissa ja perustajarabbina Shomrei Emunahin seurakunnassa Englewoodissa New Jerseyssä. Hän on nykyisin Rosh Yeshivahissa Yeshivat Ohr Yerushalimissa ja palveli päätoimittajana Jewish Thought-lehdessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rehellisyyden nimissä on olemassa myös antisionistisia juutalaisrabbeja, jotka kiistävät Israelin valtion olemassaolon- oikeutuksen vedoten siihen, että vain messiaaalla on oikeus perustaa Israel uudelleen. He joko kiltäytyvät muuttamasta Israeliin tai vaativat Israelin tunnustamaan kuningas Hussein (Jordanian kuningas) päällikökseen (esim. Naturai Karta).