Kirkon ja valtion eroa koskevassa keskustelussa joillakin on tavoitteena poistaa rekisteröidyiltä uskonnollisilta yhteisöiltä vihkimisoikeuden avioliittoon. Toisaalta jotkut pelkäävät sen menettämistä.
Mormonien kohdalla ei ole syytä tässä asiassa pelkoon, koska meillä on sinetöintitoimitus, jolla avioliitto vahvistetaan kestämään kuolemankin jälkeen, suoritettiin toimitus lainvoiman saavana vihkimisenä tai aikaisemmin toimitetun siviilivihkimisen jälkeen. Sinetöintivaltuus on sama.
Mormonien kohdalla ei ole syytä tässä asiassa pelkoon, koska meillä on sinetöintitoimitus, jolla avioliitto vahvistetaan kestämään kuolemankin jälkeen, suoritettiin toimitus lainvoiman saavana vihkimisenä tai aikaisemmin toimitetun siviilivihkimisen jälkeen. Sinetöintivaltuus on sama.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ei ole olemassa mitään "iankaikkista avioliittoa".
Se on pelkästään yksi perusteeton Smithin oma keksintö ilman mitään todistetta.
Ajatuskin on kammottava: jotkut sitovat itsensä johonkin toiseen ikuisesti ja todella uskoen että on ikuisuus - kuinka kukaan voi vaatia keltään tuollaista? Se että maanpäälliset avioliitot on nyt taas ainakin länsimaissa alettu mieltää sopimuksiksi joihin pari menee vapaaehtoisesti ja voi sopimuksen purkaa jos haluaa, ei elinkautisrangaistukseksi josta ei pääse kerran siihen mentyään on oikea ja tasa-arvoa edistävä asia.
Onko mormoninaisilla muuten vapaus olla sitoutumatta tällaiseen avioliittoon ilman että uskonto asettaa heille sanktioita, ilman että olosuhteet tuonpuoleisessa ovatkin huonot ellei suostu sitoutumaan johonkin mieheen ? Uskontojen vallankäyttö on raadollista ja tällä tarkoitan kaikkia uskontoja.
Mittaat taas taivaallisia ja ikuisia asioita maallisella ja katoavalla olotilalla. Kun vapaudumme maallisesta, olemme kypsempiä elämään sovussa ja rakkaudessa, vaikka tällä hetkellä elämänkumpanin kanssa olisi vaikeaakin.
Stop tykkänään taas, Tapani!!!
Spekuleeraat taas täydellä höyryllä eteenpäin vaikkei Mormonin kirjan tarinoille tai Smithin väitetylle profeetallisuudelle ole AINUTTAKAAN TODISTETTA.
Aivan hullunhommaa taas, jälleen kerran!
Tapsa, kuvittelet siis muuttuvasi tuonpuoleisessa? Sinun ei siellä olekaan tarve vaihtaa naista kuin hammasharjaa heti kun alkaa harottaa, kuten täällä maan päällä?
En ota huomioon sitä, että et usko iankaikkisuuteen. Se on sinun asiasi. Sen sijaan vastaan muihin tekstisissäsi esittämiin kommentteihin.
Myös meillä avioliitto solmitaan vapaaehtoisesti, eli jokainen valitsee puolisonsa itse iankaikkisuudeksi. On kiistämätön tosiasia, että avioliitto ja perhe tuo suurimman onnen ja tyydytyksen ihmiselle. Sitä ei vain osata arvostaa silloin kun toinen on elossa pikkuvikoineen, mutta puolison kuoltua alkaa ikävöidä sitä, jonka kanssa eli.
Myös avioeron jälkeen saattaa tuntea ikävää entistä puolisoa kohtaan. Siinä onkin ristiriitaa kylliksi: Ei kestetty yhteistä elämää, mutta eron jälkeen ikävöidään ex-puolisoa.
Vaikka meillä on ihanteena iankaikkinen avioliitto, joka pysyisi myös maan päällä, niin siitä huolimatta myös ero on hyväksyttyä. Tosin kirkossa opetetaan avioerosta tietynlaista mittapuuta hyväksytylle syylle, mutta onko osapuolten eroon sitten hyväksytty syy vai onko kyseessä turha ero (olisi voitu välttää sopimalla ja joustamalla), on asiaosaisten vastuulla. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, onko nyt eroamisen paikka vai ei.
Olet ilmeisesti omaksunut huumorisi Pekka Puupää-filmeistä, koska esität avioliittoa "rangaistuksena". Rangaistus sen ei kuitenkaan tarvitse olla, jos puolison valinta on tehty oikein ja avioliitto solmittu oikeasta syystä.
Ikävöittekö te mormonit todellakin entisiä puolisoitanne? Niin Nensku kuin Tapsakin ovat antaneet ymmärtää, kuin exissä olisi pelkkiä vikoja.
Tiedät varmaan itsekin, että monille ei-mormoneille ero on yhtä surullinen tapahtuma kuin puolison kuolema. Tutkimusten mukaan monia myös kaduttaa eron ottaminen. En usko sen olevan sinulle tuntematon asia.
Eivät nuo mainitsemani ole osoittaneet mitään katumuksen merkkejä, pikemminkin ovat panetelleet exiään.
Ai sorry, kirjoititkin, että ei-mormoneille ero on surullinen. Mormoneille se on siis iloinen ja helpottava tapahtuma. Sellaisen käsityksen olen saanutkin.
Mitä sinulla on vaikeata ymmärtää? Ei tarvitse mennä kuin avioero-palstalle niin sieltä on havaittavissa sama asia. Tosin suhteet-osastossa on myös "vanha suola janottaa"-palsta, jossa puhutaan samoista asioista.
Se, mitä mormonit tuntevat erotilanteessa on tietenkin yksilöllistä, kuten muillakin.
Mietin tässä vain, että pitäisikö pyytää katolisuus-nimimerkki palsta luotsiksi. Poistaisi varmaan sinun kaltaisesi vinoilijan.
On kiistämätön tosiasia, että avioliitto ja perhe tuo suurimman onnen ja tyydytyksen ihmiselle " ei tuo kaikille kaikille ihmiset ovat erilaisia erilaisia ei nekin jotka perhettä haluavat ja ovat sellaisen perustaneet hyvin usein eroavat .
"Myös avioeron jälkeen saattaa tuntea ikävää entistä puolisoa kohtaan. Siinä onkin ristiriitaa kylliksi: Ei kestetty yhteistä elämää, mutta eron jälkeen ikävöidään ex-puolisoa " jos molemmat tuntevat että ero olikin virhe he voivat palat yhteen, harvat palaavat.
En esitä avioliittoa rangaistuksena, mutta kyllä ajatusta että ei voisi erota koskaan silloinkaan kun liitto ei enää toimisi.
".Rangaistus sen ei kuitenkaan tarvitse olla, jos puolison valinta on tehty oikein ja avioliitto solmittu oikeasta syystä." eiköhän valtaosa avioliitoista ole solmittu parin mielestä "oikeista" syistä ja puoliso valittu "oikein" , elämä vain muuttaa niin ihmisiä kuin olosuhteita joissa he elävät.
Naisten asemaa koskeviin kysymyksiin et sinä eikä tapani vastannut .
Ihminen mittaa kaiken maallisesti, mielikuvituskin on maallisten aivojen ja olosuhteiden tuote. Ohi tai yli sen emme pääse.
Naisen asemaan jätit vastaamatta.
Iankaikkinen avioliitto kirkossa ei tarkoita etteikö voisi - olosuhteiden niin vaatiessa - erota. Kyse on pikemminkin siitä, että jos aviopari ja perhe elää oikein niin että avioliitto onnistuu, niin sen on mahdollista olla yhdessä iankaikkisesti. Tässä opissa MAP-kirkko poikkeaa monista muista kirkoista, jotka selittävät - onnistuneenkin - avioliiton päätyvän kuolemassa. Eli onnellinen perhe-elämä kuuluu niiden mukaan maanpäälliseen elämään.
Mitä naisen asemaan tulee, niin nainen voi erota yhtä hyvin miehestään kuten mies vaimostaan. Siinä ei ole erotusta sukupuolen mukaan.
Exän pahoinpiteli minua! Minulla on lääkärintodistus asiasta. Taidat ihailla miehiä jotka pahoinpitelevät vaimojaan... varsinkin jos nuo vaimot ovat mormoneja. Kovin on valikoivaa muistisi sekä se mitä kulloinkin kirjoitat. Aivan kuten antisivustoillakin, mitä totuudesta on väliä, kunhan sattuu mormoniiin!
Niin :-) Tässäkin taas käy ilmi se miten kaukana MAP-kirkko on kristinuskosta ja Raamatun opetuksista.
Smith keksi iankaikkisen avioliiton mainostempuksi. Ennen Smithin ideaa kukaan ei ollut kuullutkaan moisesta.
Maallinen elämä avioliittoineen päättyy kuolemaan.
Suomalaisessa kulttuurissa uskottiin ennen iankaikkiseen avioliittoon. Minulla on myös luterilainen virsikirja, jossa yhdessä häävirressä pyydettään Jumalaa yhdistämään vihittävä pari ylösnousemuksessa.
Myös suomalaiset esi-isämme pakanuuden aikana uskoivat Tuonelassa elettävän samanlaista perhe-elämää kuin tässä maailmassa.
Kenenkään ei pidä sietää fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Mitä taas rehellisyyteen tulee, on sinulla siitä aiheesta vielä paljon opittavaa...
En sanonut, että on vaikea ymmärtää. Onko se vaikea ymmärtää?
Et siis kaipaa exääsi? Sitähän minä juuri kirjoitin! Miksi vihastut minulle? En minä hyväksy sen paremmin aikuisten kuin lasten fyysistä tai hengellistä alistamista.
Ensin kirjoitit vastauksessasi etteivät "nuo mainitsemani" ole katuneet, vaan "panetelleet exiään". (30.1.2014 8:11) Sitten vinoilit tyyliin "ei-mormoneille ero on surullinen. Mormoneille se on siis iloinen ja helpottava tapahtuma. Lopuksi kirjoitit että olet saanut "sellaisen käsityksen".(Niinkö 30.1.2014 08:13)
Joten oli perusteltua epäillä, että et ymmärtänyt jotakin. Koettaisit kuitenkin päättää, mikä linjasi on.
"Suomalaisessa kulttuurissa uskottiin ennen iankaikkiseen avioliittoon. " ei avioliittoja muinoin edes ollut. Ei kukaan vihkinyt, ei kukaan vahvistanut eroa. Ei kukaan määrännyt että tuota et saa ottaa tai jos otat, elätte sitten yhdessä loppuun asti.
Yhdessäolomuotoja on ollut monenlaisia ja kesti kauan ennen kuin uskonnot tai lakiin perustuvat järjestäytyneet yhteiskunnat alkoivat niitä säädellä ja niissäkin käsitys avioliitosta eli ja muuttui olosuhteiden mukaan. Kuka vihki ihmistytöt ja neanderthalmiehet tai savannilla ensimmäiset esi-isämme . Mitä luulet?
Raamattukin selitti että avioliitto päättyy kuolemaan.
Mikä naisen asema ikuisuudessa on, onko hänellä samat oikeudet kuin miehillä vai onko apuyhdistys toiminnassa? Uskonnoissa naissukupuoli on hyvin usein haitta ja lasikatto alhaalla. Onko siitä uskonnossanne haittaa kuolemankin jälkeen?
SINÄ kirjoitit ei-mormonien vaikeuksista avioeroissa. Ei minulla ollut mitään vaikeuksia ymmärtää asiaa.
Ilmeisesti pitäisi esittää jonkinlainen avioliiton historia eri kulttuureissa. Riittäköön tässä yhteydessä toteamus, että avioliiton luonne oli riippuvainen kansan vanhurskaudesta ja hengellisestä tasosta. Esimerkiksi naimakauppa ( morsiamen hinnasta käyty neuvottelu sulhasen ja morsiamen isän kesken) ei ole koskaan kuulunut evankeliumin mukaisen avioliiton yhteyteen. Se on ollut seuraus yleisestä luopumuksesta ja evankeliumin periaatteista poikkeamisesta.
Suomen kielessä "häät" on muinaista suomen kielen alkuperää. Muinoin häissä morsian saatettiin sulhasen kotiin itkuvirren säestyksellä, nykyisin morsian saatetaan vihkialttarille sulhasen viereen häämarssin säestyksellä. Joten perine on tässä suhteessa jatkunut tähän päivään saakka.
Sitten vielä vanhaan suomeen kuului sellaiset sanat kuin "naita" ja "naiminen".
Sulhanen (tai tämän vanhemmat) naitti morsiamen itselle, morsian naitettiin sulhaselle. Tämä tapahtui häissä edellä esitetyllä tavalla.
Suomessa oli myös naisenryöstö naittamistapana kunnes kristinusko ja erityisesti luterilaisuus lopetti sen ja kirkkovihkimisestä tuli ainoa naittamisen muoto. En tunne suomen kielen kaikkia kehitysvaiheita, mutta naimisiin meno juontunee "naittaa"-sanasta. Avioliitto keksittiin jossakin vaiheessa suomen kieleen.
Se, miten avioliiton muodot ja tavat vaihtelivat Adamin ajoista nykyhetkeen esitän jossain vaiheessa omassa ketjussa. Se ei kuulu tähän ketjuun.
Adamin ajoista? Ei vaan pitäsi kysyä, että missä ihmisen evoluution vaiheessa miehen ja naisen suhdetta alettiin jollain tavalla "rekisteröidä". Millaiset olivat esim. neanderthalilaisten suhdekuviot? Hekin ovat muutaman prosentin perimäosuudella esivanhempiamme, jo paljon ennen satusi Adamia...
"Riittäköön tässä yhteydessä toteamus, että avioliiton luonne oli riippuvainen kansan vanhurskaudesta ja hengellisestä tasosta. " millä perusteella ja mitalla esihistorialliset kansat olivat " hurskaita".Olivatko esim suomalaisten esi-isät hurskaampia kuin muut metsästäjäkeräilijät, tai ne jotka metsästivät ja kalastivat nykyisen Ranskan alueella "hengellisesti" tasokkaampia kuin vaikka Afrikkaan jääneet. Ei millään ihmislajin osalla ollut avioliittoa mutta naiset ja miehet totta kai makasivat keskenään ja muodostivat ainakin jonkin ajan kestäviä perhesuhteita.
" Esimerkiksi naimakauppa ( morsiamen hinnasta käyty neuvottelu sulhasen ja morsiamen isän kesken) ei ole koskaan kuulunut evankeliumin mukaisen avioliiton yhteyteen" On kuitenkin kuulunut naimatapoihin ainakin siitä asti kun historiallisella ajalla tuli vakiintunut ja yhteisölle ilmoitettu ja toisinaan sen hyväksymä parinmuodostus. Israelilainen/juutalainen avioliitto oli sellainen koko Raamatun kirjoituksen ajan, isälle maksettiin tyttärestä ja avioliiton ensimmäinen nimikin hepreaksi oli "kinjan", osto. Eli Raamatun henkilöt ostivat vaimonsa.
"Suomen kielessä "häät" on muinaista suomen kielen alkuperää. Muinoin häissä morsian saatettiin sulhasen kotiin itkuvirren säestyksellä, nykyisin morsian saatetaan vihkialttarille sulhasen viereen häämarssin säestyksellä. Joten perine on tässä suhteessa jatkunut tähän päivään saakka." Onko kuvaus esihistorialliselta ajalta, ei ole. Vanha suomen sana naiminen tarkoitti sitä mitä nykyään vieläkin, ei häitä. Kuka järjesti häät kun metsästäjäkeräilijät asuivat hajallaan, eivät yhteisöissä? Kylissä, kun niitä muodostui, varmaan ryypättiin ja muuta sellaista kun tyttö muutti miehen kanssa yhteen.
Aatami ei ole koskaan ollut, emmekä tiedä mitä kaikkia erilaisia tapoja on parinmuodostuksessa ollut lajimme lähes 200 000 vuotisen historian aikana. Avioliitto instituutiona on kuitenkin nuori, samoin käsitteet hurskaus ja hengellisyys.
ja miksi olisikaan
Eli naisia ei ole ollut tarvis heidän omaksi hyväkseen saattaa pluraaliavioliittoon, sellaisiin joissa ei kuulema ollut liiton fyysistä toteumistakaan?
kysymyksesi preesensissä.
Moikka Pampers-poju. Sinä esität kaiken persenssissä.
Niin, ja sitten vielä intoilet iankaikkisen avioliiton puolesta. Olisiko kivaa olla pahoinpidelty kokonaisen ikuisuuden verran?
sanat loppuvat...
Hyväksyn selityksesi ja ymmärrän sinua.
edes itseäsi.
Moikka Pampersu-poju.