Uskominen ei kahlitse ihmistä

Kyllä saa tunnistaa vihan tunteita ja viha pitää käsitellä; jos vihan torjuu alitajuntaan, se jää sinne ja voi olla syy masennuskeen tai purkautuu hallitsemmattomana.
Jos sinua joku loukkaa, saat kokea mielipahaa, jopa potkia kiviä, itekä ym. Kun asiaa järkeilee, pohti ja päättää lopulla antaa anteeksi, jos ei muuten niin Jumalan voiman avulla ja askel on keveä.

Vihan voi torjua käsittelemällä se, en sanonutkaan että tunteet pitää torpata. Mutta kun ne on käsitelty, on aika antaa anteeksi.

"Monet ajattelevat, että Jumalaan uskominen kahlitsee mutta enemmänkin se vapauttaa synnistä eli pahoista asioista"

Mutta mikäs toisaalta sen vapauttavampaa kuin se että ateisti tietää ettei syntiä ole.

"Uskonnottomat menevät omantunnon mukaan eivätkä välitä totuudesta joka Raamatusta löytyy."

Valtaosa kaikesta mitä Raamatusta löytyy on kyllä oikeasti jotain aivan muuta kuin totuutta. Tästä syystä uskonnottamat ovat yleensä lähempänä oikeaa totuutta. Niin monen uskonnottoman omatunto on paljon luotettavampi moraalisesti kuin Raamattu on.

"Mutta pitää muistaa, että omatunto ja oma järki eivät ole erehtymättömiä. "

Asia on kyllä huomioitu ja erehdystes mahdollisuus on hyvin tehokkaasti minimoitu. Mutta entäs uskova, huomioiko hän ettei Raamattu tai sen Jumala ole erehtymätön, puhumattakaan siitä että tämä olisi edes rehellinen.

"Silloin on parempi katsoa mitä Raamattu sanoo asiasta."

Itseasiassa on parempi ettei näin tehdä, totuudesta eksymiseen tämä vain johtaa.

"Esim. vihakin on syntiä vaikka vihaisi mistä syystä tahansa. "

Vihan tunne on erittäin tehokas voimavara jos sen vain osaa ohjata johonkin hyvään.

"Syntiä voi tehdä myös ajatuksin mutta tätähän monien nykyihmisten on vaikea käsittää."

Kyse ei ole ymmärtämättömyydestä vaan sen tiedostamisesta että ihmisen moraalin todellinen mittari on se että miten tämä käsittelee ajatuksiaan väärän tekemisestä, ei se että pystyykö ihminen pitämään kyseiset ajatukset poissa mielesään.

Ja luonnollisesti asia on niin että kyseisten ajatusten käsittely ja tämän kautta niiden hallinnan opettelu on paljon tehokkaampaa kuin samojen ajatusten tukahduttaminen joka vain vahvistaa näitä ihmisen alitajunnassa ja saattaa johtaa näiden ajatusten purkautumiseen jossain vaiheessa hyvinkin rajusti tekojen tasolla

Esim. vihakin on syntiä vaikka vihaisi mistä syystä tahansa."

Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois."

Eli siinä sinun Herrasi ja Jumalasi teki sitä syntiä eli vihasi tulenpalavasti.
Ja sen lisäksi vielä kidutti ja tappoikin.

Kristinusko mainostaa itsevihaa. Olet saastainen ihmisjäte, joka ansaitsee kuolemaa pahemman kohtalon. Pelastuskaan ei tätä ideaa poista, sillä pelastuu ainoastaan ansaitsemattomasta armosta, eikä sen tähden että se olisi oikeudenmukaista.

"Syntiä voi tehdä myös ajatuksin"

Tiedät varmaan että unet ovat ajatuksia, aivojen toimintaa. Jos näet siis unta vaikkapa siitä että tapat jonkun paskiaisen, niin se on syntiä??? On sinulla kauheat rajoitteet, ei voi muuta sanoa.

Uskominen ei kahlitse? Ehkä ei, mutta uskovat ja seurakunnat kahlitsevat: Usko, ajattele ja tee kuten sanomme tai emme suo sinulle pelastusta. Tällä palstalla näkee miten uskovat yrittävät hallita ihmisiä: Älä ole homo, älä ole ateisti, älä usko kolminaisuusoppiin, älä usko tieteeseen, älä usko tasa-arvoon, älä usko ihmisoikeuksiin, älä usko ihmisarvoon jne.

Kristinusko ei minusta ole tuomitseva niinkään vaan vapauttava tavallaan, se sanoo että kaikki ovat syntisiä ja niinhän me olemmekin. Ei meistä kukaan ole täydellinen ja synnitön. Ymmärrän hyvin tämän syntisyysasian.