Israelin maa oli vuoteen 1948 asti Brittimandaatin alla, ja maassa asui silloin monia eri kansoja. Oli monista eri arabimaista lähtöisin olevia arabeja, oli turkkilaisia, jotka olivat jääneet turkkilaisvallan ajoilta Israelin maahan, jota silloin kutsuttiin Palestiinaksi 400 vuoden ajan ennen brittien tuloa; oli brittejä, ranskalaisia ja eri kansojen keskeltä saapuneiden juutalaisten värikäs joukko. Oli kristittyjä, muslimeja, juutalaisia ja kaikkea siltä väliltä! Ei ollut olemassakaan mitään ”Palestiinan kansaksi”, ”palestiinalaisiksi”, kutsuttua, vaan jokainen, joka asui Israelin maassa, jota nimitettiin Palestiinaksi ( ensimmäisellä vuosisadalla tapahtuneesta Rooman valtakunnan tekemästä valtauksesta lähtien), oli Palestiinan kansalainen ja omisti Palestiinalaisen henkilöllisyystodistuksen. Se oli niin kristityillä kuin muslimeilla ja juutalaisilla niin kauan kuin he asuivat Palestiinassa. Palestiinalainen oli henkilö, joka asui maassa, jolle oli annettu uusi nimi Palestiina, kenen vallan alla se sitten kulloinkin oli. Yksikään Palestiinan arabikansalaisista ei silloin yrittänyt muodostaa itselleen ”kansallista identiteettiä”, koska he olivat lähtöisin eri kansanryhmistä. Heillä ei ollut yhteistä näkyä, pikemminkin he halusivat vain elää Israelin maassa sitä kulloinkin hallitsevan valloittajan alaisena. Ei ollut olemassa mitään kansanedustuslaitosta, ei keskitettyä hallintoa, ei kansallista identiteettiä, ei yhteisesti ajettavaa asiaa, ei kerrassaan mitään, mikä määrittelisi heidät Palestiinan kansaksi. Tuohon aikaan eläneillä juutalaisilla oli ”Palestiinan henkilöllisyystodistus”, samoin oli kristityillä ja muslimeilla!
Nimitys ”palestiinalaiset” tarkoittaa nykyään vain arabeja, jotka asuivat maassa ennen ihmeen kautta syntyneen Israelin valtion perustamista. Arabeja, jotka kieltäytyivät alistumasta Israelin hallinnon alaisuuteen, vaikka heille ei ollut mikään ongelma alistua sitä ennen Turkin ja Britannian hallinnon alaisuuteen. Muistakaa, että emme puhu ”kansasta”, vaan yksittäisistä hajallaan olevista arabikylistä Israelissa, jota silloin kutsuttiin Palestiinaksi. He kieltäytyivät hyväksymästä sitä tosiasiaa, että JHVH oli asettanut Israelin takaisin omaan maahansa.
Myöhemmin, kun Israel voitti vuoden 1967 Kuuden päivän sodan vastoin kaikkia odotuksia, Israel sai lisää maa-aluetta. Kaikki arabimaat kielsivät noilla alueilla olevia kansalaisia alistumasta Israelin hallinnon alle ja purkamasta pakolaisleirejä – jos ne olisi purettu, he olisivat voineet elää paremmissa oloissa. Näitä Jordanian kansalaisiakin kutsuttiin ”palestiinalaisiksi”, koska Jordan on Israelin rajojen sisällä. Iso-Britannia perusti Jordanian Israelin maahan, maahan, joka oli luvattu juutalaiselle kansalle, ja näin se rikkoi vuonna 1917 annetun Balfourin Julistuksen, jossa määrättiin perustettavaksi juutalaisille kotimaa KOKO Palestiinaan ( 70% tästä maasta annettiin Hashemite suvulle UUDEN MAAN , Jordanian, perustamiseksi. Tätä maata ei ollut koskaan ollut olemassa). Britit rikkoivat Israelille antamansa lupauksen ja menettivät Britti-imperiumin!
Toistan vielä: arabivaltiot kielsivät näitä sotapakolaisia ottamasta vastaan mitään apua Israelilta pitääkseen heidät köyhinä, jotta maailman mielipide olisi ”Palestiinalaisasialle” suosiollinen. Vertailun vuoksi sanottakoon, että ne arabit, joista on tullut Israelin kansalaisia, ovat kaikkein varakkaimpia Lähi-idässä, ja heidän elintasonsa Israelissa on PALJON parempi kuin missään arabivaltiossa.
Tämän päivän Palestiinan kansa, jotka ovat joukko eriheimoisia arabikyliä, joita yhdistää vain yksi asia, nimittäin Israelin tuhoaminen, on Hitlerin vauva.
Vuonna 1938 suurin muslimihamo ja auktoriteetti Haj Amin el Husseini, Jerusalemin Suurmufti, kävi Hitlerin luona ja pyysi tätä rakentamaan itselleen arabiarmeijan. El Husseinin päämääränä oli panna toimeen Hitlerin Lopullinen Ratkaisu (juutalaisten perin pohjin hävittäminen) Palestiinan maan alueella. Hitler suostui ilomielin, ja niin syntyi PLO (Palestiinan vapautusjärjestö). Hitlerin strategian avulla Haj Amin keskitti suurimman osan Palestiinassa asuvia arabeja yhden keskusjärjestön alle, jolla oli vain yksi tarkoitus: ”vapauttaa” eli puhdistaa Israelin maa kaikista juutalaisista ja vallata Palestiina muslimimaailmalle.
Tämän vuoksi herra Abu Mazen, joka istuu Israelin kanssa neuvottelupöydän ääressä saadakseen aikaan ”rauhan sopimuksen”, joka perustuu ”kahden valtion ratkaisuun”, on tähän päivään asti kieltäytynyt tunnustamasta Israelia juutalaiseksi valtioksi. Hän ei tunnusta Iasraelin oikeutta olla olemassa, koska se olisi vastoin palestiinalaishallinnon alkuperäistä ja ainoaa tehtävää, jonka sen perustaja Haj Amin El Husseini määräsi – Hitlerin Lopullista Ratkaisua.
Nimitys ”palestiinalaiset” tarkoittaa nykyään vain arabeja, jotka asuivat maassa ennen ihmeen kautta syntyneen Israelin valtion perustamista. Arabeja, jotka kieltäytyivät alistumasta Israelin hallinnon alaisuuteen, vaikka heille ei ollut mikään ongelma alistua sitä ennen Turkin ja Britannian hallinnon alaisuuteen. Muistakaa, että emme puhu ”kansasta”, vaan yksittäisistä hajallaan olevista arabikylistä Israelissa, jota silloin kutsuttiin Palestiinaksi. He kieltäytyivät hyväksymästä sitä tosiasiaa, että JHVH oli asettanut Israelin takaisin omaan maahansa.
Myöhemmin, kun Israel voitti vuoden 1967 Kuuden päivän sodan vastoin kaikkia odotuksia, Israel sai lisää maa-aluetta. Kaikki arabimaat kielsivät noilla alueilla olevia kansalaisia alistumasta Israelin hallinnon alle ja purkamasta pakolaisleirejä – jos ne olisi purettu, he olisivat voineet elää paremmissa oloissa. Näitä Jordanian kansalaisiakin kutsuttiin ”palestiinalaisiksi”, koska Jordan on Israelin rajojen sisällä. Iso-Britannia perusti Jordanian Israelin maahan, maahan, joka oli luvattu juutalaiselle kansalle, ja näin se rikkoi vuonna 1917 annetun Balfourin Julistuksen, jossa määrättiin perustettavaksi juutalaisille kotimaa KOKO Palestiinaan ( 70% tästä maasta annettiin Hashemite suvulle UUDEN MAAN , Jordanian, perustamiseksi. Tätä maata ei ollut koskaan ollut olemassa). Britit rikkoivat Israelille antamansa lupauksen ja menettivät Britti-imperiumin!
Toistan vielä: arabivaltiot kielsivät näitä sotapakolaisia ottamasta vastaan mitään apua Israelilta pitääkseen heidät köyhinä, jotta maailman mielipide olisi ”Palestiinalaisasialle” suosiollinen. Vertailun vuoksi sanottakoon, että ne arabit, joista on tullut Israelin kansalaisia, ovat kaikkein varakkaimpia Lähi-idässä, ja heidän elintasonsa Israelissa on PALJON parempi kuin missään arabivaltiossa.
Tämän päivän Palestiinan kansa, jotka ovat joukko eriheimoisia arabikyliä, joita yhdistää vain yksi asia, nimittäin Israelin tuhoaminen, on Hitlerin vauva.
Vuonna 1938 suurin muslimihamo ja auktoriteetti Haj Amin el Husseini, Jerusalemin Suurmufti, kävi Hitlerin luona ja pyysi tätä rakentamaan itselleen arabiarmeijan. El Husseinin päämääränä oli panna toimeen Hitlerin Lopullinen Ratkaisu (juutalaisten perin pohjin hävittäminen) Palestiinan maan alueella. Hitler suostui ilomielin, ja niin syntyi PLO (Palestiinan vapautusjärjestö). Hitlerin strategian avulla Haj Amin keskitti suurimman osan Palestiinassa asuvia arabeja yhden keskusjärjestön alle, jolla oli vain yksi tarkoitus: ”vapauttaa” eli puhdistaa Israelin maa kaikista juutalaisista ja vallata Palestiina muslimimaailmalle.
Tämän vuoksi herra Abu Mazen, joka istuu Israelin kanssa neuvottelupöydän ääressä saadakseen aikaan ”rauhan sopimuksen”, joka perustuu ”kahden valtion ratkaisuun”, on tähän päivään asti kieltäytynyt tunnustamasta Israelia juutalaiseksi valtioksi. Hän ei tunnusta Iasraelin oikeutta olla olemassa, koska se olisi vastoin palestiinalaishallinnon alkuperäistä ja ainoaa tehtävää, jonka sen perustaja Haj Amin El Husseini määräsi – Hitlerin Lopullista Ratkaisua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.