Sapatti
Hyvää tekevä Luoja lepäsi seitsemäntenä päivänä kuuden luomispäivän jälkeen ja asetti sapatin kaikille ihmisille luomisen muistomerkiksi.
Jumalan muuttumattoman lain neljäs käsky velvoittaa viettämään tätä seitsemännen päivän sapattia lepo- ja jumalanpalveluspäivänä sekä kristillisen palvelun päivänä Jeesuksen, sapatin Herran, opetuksen ja esimerkin mukaisesti.
Sapatti on päivä, jolloin iloitsemme yhteydestämme Jumalaan ja toisiimme.
Se on vertauskuva lunastuksestamme Kristuksessa, merkki pyhittämisestämme, tunnus uskollisuudestamme ja esimakua ikuisesta tulevaisuudestamme Jumalan valtakunnassa.
Sapatti on Jumalan iäti pysyvä merkki hänen ikuisesta liitostaan itsensä ja kansansa välillä.
Kun tätä pyhää aikaa vietetään iloiten illasta iltaan, auringonlaskusta auringonlaskuun, juhlitaan Jumalan luomis- ja lunastustekoja.
Tutki myös nämä raamatunpaikat:
(1. Moos. 2:1-3; 2. Moos. 20:8-11; Luuk. 4:16; Jes. 56:5-7; 58:13,14; Matt. 12:1-12; 2. Moos. 31:13-17; Hes. 20:12,20; 5. Moos. 5:12-15; Hepr. 4:1-11; 3. Moos. 23:32; Mark. 1:32.)
Hyvää tekevä Luoja lepäsi seitsemäntenä päivänä kuuden luomispäivän jälkeen ja asetti sapatin kaikille ihmisille luomisen muistomerkiksi.
Jumalan muuttumattoman lain neljäs käsky velvoittaa viettämään tätä seitsemännen päivän sapattia lepo- ja jumalanpalveluspäivänä sekä kristillisen palvelun päivänä Jeesuksen, sapatin Herran, opetuksen ja esimerkin mukaisesti.
Sapatti on päivä, jolloin iloitsemme yhteydestämme Jumalaan ja toisiimme.
Se on vertauskuva lunastuksestamme Kristuksessa, merkki pyhittämisestämme, tunnus uskollisuudestamme ja esimakua ikuisesta tulevaisuudestamme Jumalan valtakunnassa.
Sapatti on Jumalan iäti pysyvä merkki hänen ikuisesta liitostaan itsensä ja kansansa välillä.
Kun tätä pyhää aikaa vietetään iloiten illasta iltaan, auringonlaskusta auringonlaskuun, juhlitaan Jumalan luomis- ja lunastustekoja.
Tutki myös nämä raamatunpaikat:
(1. Moos. 2:1-3; 2. Moos. 20:8-11; Luuk. 4:16; Jes. 56:5-7; 58:13,14; Matt. 12:1-12; 2. Moos. 31:13-17; Hes. 20:12,20; 5. Moos. 5:12-15; Hepr. 4:1-11; 3. Moos. 23:32; Mark. 1:32.)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sapatti osoittaa jotain - jos sitä vertaa sunnuntaihin (auringon päivään) joka on toisenlaisen yhteiskunnan lepopäivä . On siis kysymys kahdenlaisesta yhteiskunnasta - ja niiden lepopäivästä. Sapatin asetti Jumala omalle yhteiskunnalleen jossa vallitsee Jumalan tahto - ja sunnuntain asetti joku toinen toisenlaiselle toisenlaisen yhteiskunnan lepopäiväksi ..
Kun katsoo asiaa tältä pohjalta ymmärtää, että miksi jotkut haluavat pitää sapattia kunniassa ..
alex
Paljon keskustelua sapatista - mutta tämä aloitus taisi olla niin vakuuttava, ettei kukaan sapatin vastsustaja oikein voi sapatin oikeutta lepopäivänä kieltääkään ja siksi ollaan hiljaa ... :)
alex
Kun taivaassa kerran ei ole kuuta eikä aurinkoa, niin ei ole myöskään lauantaita eikä muitakaan viikonpäiviä. Jos taivaassa nyt fiktiivisesti ajateltuna olisi meidän aurinkokuntamme kaltainen vuorokausirytmi, niin taivaan vuosi voisi olla vaikkapa 1000 päivää. Mitä planeettaa siis taivaassa kierretään ympäri?
Taivaassa ei ole yötä lainkaan, joten vuorokausikaan ei vaihdu, eikä aurinko laske. Aika käsitteenä taivaassa on myös varmasti aivan eri kuin mitä me ajalla käsitämme. Tuskin taivaassa tuijotetaan rannekelloihin ja miksi taivaassa ylipäätään tarvitsee levätä, kun ketään ei väsytä?
Aivan turhaa ja tyhjää on siis vouhotuksenne tivaallisesta lauantaista.
Sitäpaitsi sapatti sanana tarkoittaa lepäämistä, eikä sillä päivien kanssa ole mitään tekemistä. "6 päivää tee työtä ja 7. on levon päivä".
Tämä on kehoitus, joka sen vuoksi, että ihminen ei rasittaisi itseään liikaa.'
Kuusi peräkkäistä työpäivää kun on tarpeeksi ja lepo siksi hyvästä.
Palataan vielä tähän aikaan, sillä luomisessahan pantiin "merkiksi" nuo taivaankappaleet, paistamaan päivällä aurinko ja yöllä tähtöset.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk18.html
RAAMATULLINEN AJANLASKU JA KALENTERI
”Ja Jumala sanoi: ’Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja (hepr. UT: מועדים moadim = juhla-aikoja, juhlia, määräaikoja, aikoja, juhlauhreja) päiviä ja vuosia, ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle’. Ja tapahtui niin: Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitseman yötä, sekä tähdet. Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen pasitamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimestä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä” (1.Moos.1:14-19).
”Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja (hepr. moadim); aurinko tietää laskunsa” (Ps.104:19).
Maailmassa on useita ajanlasku- ja kalenterijärjestelmiä. Roomalaiset laskivat aikoinaan ajan Rooman perustamisesta 753 eKr. Kreikkalaiset käyttivät nelivuotisia olympiadeja, joista ensimmäinen alkoi 776 eKr. Syyrialaisilla oli käytössään seleukidinen ajanlasku, joka alkoi lokakuusta 312 eKr. Myös juutalaiset käyttivät seleukidista ajanlaskua makkabilaisaikana (1.Mak.1:10). Muhamettilaiset eli islamilaiset aloittavat ajanlaskunsa Muhammedin paosta Mekasta Medinaan 622 jKr. ja heidän vuotensa kulkee kuukalenterin mukaan (354-355 pv vuodessa). Monia muitakin ajanlaskujärjestelmiä on maailmassa, mm. Idän mailla on omat kalenterijärjestelmänsä.
Jumala on antanut Sanassaan myös kalenteri- ja ajanlaskujärjestelmän. Kun Herra loi taivaat ja maan, Hän jo siinä yhteydessä asetti auringon, kuun ja tähdet, osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Valitettavasti vain israelin kansa maailmassa on noudattanut Jumalan antamaa ajanlasku- ja kalenterijärjestelmää sellaisenaan, kuin Herra sen tarkoitti ihmiskunnalle. Juutalainen, Raamattuun perustuva kalenteri, alkaa Aadamin luomisesta ja sen mukaisesti eletään vuotta 5766 (syksystä 2005 alkaen). Juutalaisten tutkijoiden mukaan ajanlasku on mennyt sekaisin Baabelin vankeuden aikana ja siinä on virhettä n. 200 vuotta (rabbien mukaan).
Vaikka onkin kysymyksessä niin arkinen asia kuin kalenteri ja ajanlasku, on sillä kuitenkin tärkeä merkitys, koska Jumalan antama lepopäiväjärjestelmä ja juhla-aikajärjestelmä perustuu Jumalan antamaan ajanlaskujärjestelmään. Jos sitä muutetaan, putoaa raamatullinen pohja samalla pois myös lepopäiväjärjestelmältä ja juhla-aikajärjestelmältä, niin kuin onkin tapahtunut kautta koko maailman ja myös ns. kristillisen maailman keskuudessa. Jumala kuitenkin tulee asettamaan ennalleen myös kalenteri- ja ajanlaskujärjestelmän messiaanisessa rauhanvaltakunnassa. Tutustumme nyt raamatullisen ajanlaskun perusteisiin Jumalan Sanassa.
Raamatullinen vuorokausi eli päivä
”Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivä on sovituspäivä; pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri…Se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti” (3.Moos.23:27, 32).
Vuorokausi muodostuu siitä, kun maapallo pyörähtää kierroksen ns. kiertoakselinsa ympäri, jolloin syntyy päivän ja yön vaihtelu. Raamatun järjestelmän mukaan vuorokausi vaihtuu illalla, auringon laskiessa. Kun ns. luomiskertomusta tutkitaan, siellä toistuu ilmaisu: ”Tuli (oli) ehtoo (ilta) ja tuli (oli) aamu, ensimmäinen päivä, toinen päivä, kolmas päivä” jne. (1.Moos.1). Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa kaksikymmentäkolme, Jumala antaa juhla-aikamääräykset Israelin kansalle. Suuri sovituspäivä määrättiin pidettäväksi seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä, jo alkaen yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan. Nämä Raamatun paikat osoittavat sen, että Jumalan asetuksen mukaan raamatullinen vuorokausi eli päivä vaihtuu illalla, auringon laskiessa, eikä keskiyöllä, kuten roomalainen järjestelmä on sen muuttanut. Raamatullinen vuorokausi on siis illasta iltaan, auringon laskusta auringon laskuun, Jumalan säätämyksen mukaan.
Raamatullinen viikkojärjestys
”Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on herran sapatti, missä asuttekin” (3.Moos.23:3).
”Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena (hepr. UT: Mirjam Magdalasta) ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä menneäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa” (Mark.16:1-2).
Raamatullisen järjestyksen mukaan viikkoon kuuluu seitsemän päivää. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-illasta auringon laskiessa ja päättyy sunnuntai-iltana auringon laskiessa ja siitä eteenpäin jatkuvat viikon päivät: toinen päivä, kolmas päivä, neljäs päivä, viides päivä ja kuudes päivä. Perjantai-iltana, aurongon laskiessa, alkaa sapatti-ilta ja sapatti, lepopäivä, jatkuen aina lauantai-illan auringonlaskuun saakka. Viikon kuusi ensimmäistä päivää ovat työpäiviä ja seitsemäs päivä, sapatti, on lepopäivä, Jumalan säätämyksen mukaan, jota Israel ainoana kansana noudattaa. (Aivan pohjoisessa tulee ongelmia auringonlaskun kanssa keskikesällä ja keskitalvella, mutta siellähän voi halutessaan noudattaa Jerusalemin auringonlaskun aikoja). Suomessa vielä 70-luvun alussa sen verran kunnioitettiin Jumalan Sanaa, että kalenterissa oli sunnuntai viikon ensimmäinen päivä, mutta laittomuuden edistyessä on kalenteriaukeamat muutettu siten, että nykyään sunnuntai on viikon viimeinen eli seitsemäs päivä.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
RAAMATULLINEN LEPOPÄIVÄ
"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan" (Ap.t.18:1, 4).
Lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja asiasta on monenlaisia mielipiteitä. On niitä, jotka pakanakristillisyydenkin keskellä haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemesta. Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaista yleensä vietää. Jotkut taasen ajattelevat, että sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakanakristityille kuuluu sunnuntai. Jotta asia selvenisi, käymme tutkimaan asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituksen ja historian yhtäpitävän todistuksen valossa.
Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä
"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1.Moos.2:1-3).
"Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän (hepr. VT: יום השבת jom ha'shabat = sapatinpäivän) ja pyhitti sen" (2.Moos.20:11).
"Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: 'Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet'." (Ilm.14:6-7).
Kun Herra Jumala kuutena päivänä, joita tavallisesti kutsutaan luomispäiviksi (toisen tulkinnan mukaan niitä voisi kutsua myös "remonttipäiviksi"), teki taivaat ja maan, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstänsä ja pyhitti seitsemännen päivän eli sapatinpäivän. (Perjantai-illasta lauantai-iltaan. Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Sen mukaisesti juutalaiset ovat perinteisesti aloittaneet ja lopettaneet sapatin, kun kolme tähteä illan hämärtyessä näkyy taivaalla. Nykyaikana rabbit laskevat tarkoin minuutilleen sapatin alkamisen ja päättymisen ja se ilmoitetaan Israelin tiedotusvälineissä. Pohjoisessa on keskikesällä ja keskitalvella ongelma, mutta joka haluaa, voi noudattaa Jerusalemin aikaa). Hepreankielen sana shabat merkitsee: lakata työtä, levätä loppua. Samasta sanan juuresta tulee myös sana shvita, joka merkitsee: lakko. Jumala siis lakkasi luomistyöstään ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän, sapatin, lepopäiväksi kaikille ihmisille. Tuolloin ei vielä ollut yhtään juutalaista maan päällä, oli vain Aadam ja Eeva ja Jumala antoi heille ja heidän jälkeläisilleen sapatin lepopäiväksi (Mark.2:27).
Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskijassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittämiskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.
Sapatin merkitys
"Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti, silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää" (5.Moos.5:13-15).
"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin" (3.Moos.23:1-3).
"Ja hän (Jeshua) saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan" (Luuk.4:16).
"Ja sapatinpäivänä me (Paavali matkakummpaneineen Filippissä Makedoniassa) menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).
"Virsi, sapatinpäivälaulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen. Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista" (Ps.92:1-5).
Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, kuten jo luomiskertomuksen yhteydestä käy ilmi (1.Moos.2:1-3). Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai Uutta Testamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille (Mark.2:27). Israelilaisille sapatilla lepopäivänä on lisäksi se merkitys, että se muistuttaa heitä Jumalan väkevästä teosta, kun Hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei lepoa ollut (2.Moos.1).
Toiseksi, sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa. Sapatinpäivän jumalanpalvelukseen vanhan liiton päivinä kuului kaksi virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa polttouhrina Herralle, esikuvana Messiaasta, joka oli lopullinen Jumalan uhrikaritsa ristillä (4.Moos.28:9-10; Joh.1:29). Myös Jeshuan päivinä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä, mutta se ei ole totta. Sapatti on ollut jo vuosituhansien ajan myös ilopäivä, jolloin on kokoonnuttu iloiten Herran eteen Jumalaa palvelemaan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään (Jes.58:13-14).
Apostoli Paavalin matkakertomuksesta käy ilmi, että myöskin hänen päivinään, apostolisen alkuseurakunnan aikana ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutkimaan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta (Ap.t.17:1-4; 18:1-4). Sapatinpäivänä Filippin kaupungissa tuli ensimmäinen "eurooppalainen", purppuranmyyjä Lyydia, Tyatiiran kaupungista, uskoon ja hänet kastettiin.
Historiallisista lähteistä tiedämme, että alkuseurakunnan uskovat, varsinkin messiaaniset juutalaisuskovat, kokoontuivat yhdessä juutalaisten kanssa sapatinpäivinä synagoogiin kuulemaan Tooran ja muiden vanhan liiton kirjoitusten lukemista ja Sanan selitystä. Seurakunnan ja synagoogan tiet erkanivat lopullisesti vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan (132-135 jKr.), jolloin kuuluisa rabbi Akiva julisti Bar Kochban messiaaksi. Alkuseurakunnan uskovat eivät voineet tätä hyväksyä, koska he uskoivat, että Jeshua on Messias ja niin seurakunnan ja synagoogan tiet erosivat (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). Vasta viimeisinä vuosikymmeninä ne ovat alkaneet uudelleen lähentyä, kun pakanakristillisyys on alkanut etsiä kristinuskon juutalaisia juuria ja juutalaisten uskoontulon myötä, vallankin USA:ssa, on perustettu juutalaisuskovien messiaanisia synagoogia, jolloin seurakunta kokoontuu messiaanisissa synagoogissa sapatteina (ja muinakin päivinä).
Kumosiko Jeshua sapatin?
"Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut (hepr. UT: חלל chilel = häväistä pyhä, rikkoa sapatti, rikkoa sapatin pyhyyttä), vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi" (Joh.5:18).
"Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: 'Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?' Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?' Ja hän sanoi heille: 'Ihmisen Poika on sapatin Herra'." (Luuk.6:1-5).
Monet ajattelevat pakanakristillisessä maailmassa, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Tooraa, jonka käskyt, sapattikäsky mukaan lukien, ovat voimassa niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät (Mat.5:17-19). Jeshua itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivinä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita (Luuk.4:15-16; 6:6-11; 13:10-17).
Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alkutekstien valossa käännösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeshua ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Todellisuudessa Jeshua ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta Hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syytivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkuperäisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim. kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli muka kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn (2.Moos.34:21).
jatkuu II
tässä jatkuu II
Jumala ei alunperin antanut sapattikäskyä ihmistä orjuuttaakseen, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen. Kun esim. Jumala antoi israelilaisille määräyksen olla sytyttämättä tulta sapattina, sen tarkoitus oli antaa perheenemännillekin, joiden tehtäviin kuului ruuan valmistus tulella, mahdollisuus lepopäivään (2.Moos.35:1-3; 12:8; Jes.44:15). Nykyäänkin Israelissa perheenemännät valmistavat sapattiateriat valmiiksi viikolla tai viimeistään sapatin aattona, jotta he voivat myös levähtää sapatinpäivänä taloustöistään, joissa he ovat koko ajan kiinni.
Jeshua ei koskaan kumonnut sapattia eikä rikkonut sen pyhyyttä, mutta hänellä oli alituinen riita monien fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa (huom! ei kaikkien) sapatin vieton sisällöstä ja alkuperäisestä tarkoituksesta, koska Jeshua halusi palauttaa sapatinvietonkin merkityksen alkuperäiseen vapauteen ja lepoon eikä ihmistulkintojen orjuuteen. Hyvin usein Jeshualla oli riitaa esim. siitä, oliko luvallista parantaa sapattina ihmisiä ja Jeshuan mukaan se oli täysin Kirjoitusten mukaista, koska hengen pelastaminen sapattina oli luvallista ja sairaiden parantaminen kuului tämän tulkinnan piiriin.
Toinen tällainen riita koski tähkäpäiden katkomista ja hiertämistä sapatinpäivänä viljapellolla. Jeshuan aikaan oli useita koulukuntia rabbiineissa, jotka tulkitsivat kukin omalla tavallaan sapatin sisälltöä esim. tähkäpäiden hiertämisen suhteen. Juutalaisen teologin, professori Pinhas Lapiden, kirjan "Hän saarnasi heidän synagoogissaan" mukaan esim. rabbi Jehuda edusti samaa kantaa kuin Jeshuakin:
"Rabbi Jehuda on todennut: 'Hedelmien hienontaminen käsin syötäväksi on sallittua (sapattina), mutta työkalulla hienontaminen on kiellettyä’ (b Sabb 128a). On enemmän kuin todennäköistä, että Jeesus, joka viimeksi mainitun rabbi Jehudan tapaan oli galilealainen, edusti vapaamielistä kantaa pitäen jyvien hieromista ja syömistä nälän tyydyttämiseksi sapattina sallittuna...Tarkastellessamme nyt asiaa taaksepäin voimme todeta, että Talmudin käytännössä, joka tuolloin vielä vaihteli kirjallista muotoa hakiessaan, Jeesuksen tulkinta on päässyt voitolle. Näin se, mikä vielä hänen elinaikanaan oli kiistanalaista, on tähän mennessä jo kauan sitten muuttunut elämänohjeeksi erityisesti siksi, että Tooran tulkinnat ovat muistuttaneet usein Nasaretilaisen elämänohjeita" (lainaukset sivuilta 65 ja 66).
Juutalaisen professosri Lapiden kirja kokonaisuudessaan osoittaa, että Jeshua Nasaretilainen oli kokosydäminen juutalainen, eikä missään vaiheessa kumonnut Tooran käskyjä eikä rikkonut sapattikäskyäkään, vaikka hänellä olikin riitaa aikalaistensa kanssa sapativieton sisällön tulkinnasta. On kuitenkin huomattava se tosiseikka, että vain osa Jeshuan ajan uskonnollisista johtajista oli tulkinnoissaan eri mieltä Nasaratilaisen kanssa ja monet fariseukset, kirjanoppineet ja rabbit olivat Nasaretin rabbin, Jeshuan, kanssa samaa mieltä Tooran käskyjen tulkinnasta. Rabbi Jeshuan tulkinnat ovatkin tulleet monelta osin nykyjuutalaisuuteen vallitsevaksi käytännöksi Talmudin mukaan, kuten professori Lapide kirjassaan toteaa.
Kumosiko Paavali sapatin?
"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap.t.13:13-14).
"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..." (Ap.t.17:1-2).
"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan" (Ap.t.18:1, 4).
"Ja sapatinpäivänä me (Paavali seuralaisineen) menimme kaupungin portin ulkopuolelle (Filippissä Makedoniassa), joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).
"Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan" (Luuk.23:55-56).
Olemme jo aiemmin todenneet, että Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22). Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä.
Paavalin matkakertomus Apostolien teoissa osoittaa selvästi, että pakanain apostoli noudatti tapansa mukaan sapatinviettoa, mennen juutalaisen tavan mukaan sapatinpäivinä synagoogaan kuuntelemaan Tooran ja muiden kirjoitusten lukua ja myös itse osallistumaan synagogajumalanpalvelukseen. Tilaisuuden tullen hän astui esille sapattijumalanpalveluksissa ja selitti kirjoituksista sekä juutalaisille että kreikkalaisille (pakanasyntyisille) kuulijoilleen, että Jeshua oli Messias. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatinviettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseurakunnan uskovilla. (Sunnuntai tuli vasta myöhemmin lepopäiväksi kristikuntaan).
Onko päivällä väliä?
"Heikkouskoista hoivatkaa (hepr. UT: Ottakaa vastaan heikko uskossa), rupeamatta väittelemään mielipiteistä...Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..." (Room.14:1, 5-6).
Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti on se kaikkein tavallisin kohta, jonka perusteella vedotaan siihen, että ei ole niin väliä, minkä päivän pitää lepopäivänä. Jotkut jopa haluavat kumota ko. kohdan perusteella sapatin. Nyt kun tutkitaan em. tekstiä, on kuitenkin ensinnäkin huomattava se, että vaikka haluttaisiinkin teksti ymmärtää lepopäivää koskevaksi, ei Paavali siinä millään tavalla kumoa tai tee tyhjäksi sapattia. Asia voidaan tämän näkökannan mukaan ja hepreankielisen UT:en tekstin mukaan ymmärtää niin, että jos juuri uskoontulleilla on erilaisia mielipiteitä lepopäivästä, ne eivät saa vaikuttaa siihen, etteikö juuri uskoontullut voitaisi ottaa vastaan uskovien yhteyteen ilman mitään oppiriitoja tai väittelyjä, sillä ajan oloon Jumala osoittaa kullekin Sanansa kautta oikean asianlaidan, jos vain haluamme ottaa vastaan (Fil.3:15-16).
Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti voidaan kuitenkin ymmärtää myös toisella tavalla, sillä tarkkaan ottaen siinä ei ole mainittu sanaa lepopäivä tai sapatti. Meillä ei ole myöskään mitään oikeutta lisätä taikka vähentää mitään kirjoituksiin, sillä se tuo kadotustuomion yllemme (5.Moos.4:1-2; Ilm.22:18-19). Saman tuomion tuo myös Kirjoitusten kieroon vääntäminen, kuten Pietari erityisesti toteaa Paavalin kirjoituksista, jotka ovat monille vaikeita ymmärtää (2.Piet.3:15-16). Tämä huomioonottaen voimme vain todeta, että Paavali puhuu Roomalaiskirjeessään vain päivien valitsemisesta yleensä, mutta ei mainitsee sanaa sapatti tai lepopäivä.
Mitä tämä sitten saattaisi tarkoittaa? Juutalaisuudessa on moniakin päiviä, joita he pitävät muita päiviä parempina. Tarkastellessamme Karitsan häitä jo totesimme, että koska Jumala ns. luomiskertomuksen yhteydessä kolmantena päivänä sanoi kaksi kertaa: "se oli hyvä", ovat juutalaiset vuosituhansien ajan pitäneet viikon kolmatta päivää parempana kuin viikon muut päivät ja siksi normaalisti, jos mahdollista, juutalaiset häät pidetään viikon kolmantena päivänä, jotta avioliitto onnistuisi mahdollisimman hyvin (Joh.2:1-2). Toinen "hyvä päivä" on lag ba'omer, kolmaskymmenes kolmas päivä seitsemän viikon ns. omer-laskennassa, pääsiäisviikolla olevasta esikoislyhteen heilutuksen päivästä viikkojuhlaan eli helluntaihin, koska menneen historian aikana juuri sinä päivänä taukosi juutalaisia kohdannut vitsaus (3.Moos.23:15-16).
Monia muitakin perinteeseen kuuluvia päiviä on olemassa, mutta tämäntapaisia traditioita ajatellen sopii hyvin Paavalin sana, että yksi pitää yhden päivän parempana toista ja kukin saa olla omassa mielessään varma, sillä tämänkaltaisilla asioilla ja päivillä ei ole merkitystä uskonelämämme kannalta. Sapatin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, sillä se pysyy voimassa Jumalan järjestyksen mukaan, jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä, kaikille ihmisille ja työeläimille.
...." (Sapatti oli kuitenkin vuosisatojen ajan uuden liiton uskovien lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä ja vasta luopumus ja Rooman kirkon valta muuttivat sapatin sunnuntaiksi). ".....
Niin ei ihminen tee pyhiä päiviä viettämällä ehtoollista jonain päivänä.
Tottakai on hyvä laittaa talteen varoja jo viikon ensimmäisenä päivänä, että voi antaa sitten kun keräjä tulee.
Vai pidätkö aina sitä päivää pyhänä, kun annat varoja jollekin, vaikka hyvätekeväiäisyyteen napsutat varoja puhelemisellasi tiistaina, jotka olet sunnuntaina ne varannut. Kerotko kaikille, että siitä tuli pyhä päivä, kun sunnuntaina varasin varoja ja napsutinen ne tiistaina ja muistakaa se pitää pyhänä, lepopäivänä. Varjojen talteenlaitto päivä pyhä päivä? Onko raha tärkeässä roollissa lepopäivän suhteen? Ostetaanko rahalla lepopäivä?
Mielestäni ei ihminen voi tehdä Jumalan lakiin muutosta viettämällä ehtoollista jonain tiettynä päivänä, että se olisi sitten pyhä ja lepopäivä omien tekejen kautta?
Ehtoollista voi ja saa tarjota viikonpäivästä riippumatta, vaikka joka päivä. Mutta Jumala siunasi viikon seitsemännen päivän lepopäiväksi ja pyhitti sen.
Tämänvuoksi on Jumalan kunnioittamista pitää pyhänä SE päivä jonka Hän PYHITTI ja lepopäiväksi siunasi.
Sillä se on Herran, sinun Jumalasi Sapatti. Ei siis mitään sen vähempää! S a a t a n a tosin pyrkkii muutamaan ajat ja lain, koska se sen suunnitelmien mukaista. Haluatko sinä mieluummin palvoa saatanaa kuin Jumalaa?
Hyvinpä olette eksyksissä ja EKSYTETYT todellisesta " ELÄVÄSTÄ USKOSTA " mutta olenhan minä sen aina tiennyt.... :(
Uskonne pyörii sapatin ympärillä ja kaikki muu on teille vierasta...
Te olette vielä lain alla ettekä elävässä terveessä uskossa ja tekemisillänne halvennatte
raamatun arvovaltaa ja Kristuksen täytettyä työtä !
" Se on täytetty " !!!!!!
Mitenkäs olisi, jos tilaisit tuossa sunnuntaivihassasi ajan psykiatrille, kun kristittyjen sunnuntaijumalanpalvelusta saatananpalvontana pidät... Vai tässäkö paljastuivat adventismin todelliset kasvot, ettets häpeä!
Samaa mieltä.
Toisten kirkkokuntien uskovien lynkkaaminen on kyllä sapatin
varjolla aika "sikamaista" käytöstä. :O
nöfnöf et nyt ymmärrä.
Kuka sunnuntaita vihaa? Arkipäivät ovat ihan hyviä päiviä, että työt etenee vaikka kotona.
Tuosta se asenne taas paljastui: edes tätä, että toisten seurakuntien uskovien mollaamista pyydellään anteeksi tai ei hyväksytä, EDES TÀMÄ EI KÄY PÄINSÄ! Sehän on näköjään ihan kauheaa, että jonkinlaista häpeää omien seurakuntalaisten töppäilyistä tunnetaan. Pitääkö adventistin olla lojaali toista adventistia kohtaan, tekipä tämä miten väärin tahansa? "Me vastaan muut"?
Kylläpä sitä käydään kuumana.
Eikös saa sanoa arkipäiväksi sunnuntaita?
Jaa sekö sitä toisen mollaamista on?
En lähde adventisteja kyttäämään mitä tekevät, enkä myöskään muita ihmisiä kyttää.
Adventistille tietysti sanon, että väärää teet jos näen vääryyden omin silmin, mutta ei adventisteja täällä montaakaan asu ja muut ihmiset jätän rauhaan. Kyttäämään en lähde ketään! On parempaakin tekemistä.
TEKO PYHILLE".... LUKEKAA JA YMMÄRTÄKÄÄ...
Meidän uskomme perustuu Jeesuksen jo täytettyyn työhön
eikä
mihinkään "sapattikäskyyn" tms. !!!!!
Te olette pahoin eksyksissä jos uskotte että lain teoilla (esim."sapatilla")
olisi jotain tämän asian kanssa tekemistä....>
YMMÄRTÄKÄÄ JO TÄMÄ... GAL 3:1-14
" 3:1 Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!
3:2 Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?
3:3 Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?
3:4 Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain.
3:5 Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?
3:6 Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."
3:7 Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.
3:8 Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen.
3:9 Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi.
3:10 Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."
3:11 On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää".
3:12 Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän."
3:13 Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun."
3:14 Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen. " ( vrt.lukekaa myös jakeet 15-29 loppuun asti )
JA YMMÄRTÄKÄÄ MYÖS TÄMÄ 5Moos 21:22,23:
"Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun,
ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä PUUHUN RIPUSTETTU ON JUMALAN KIROAMA. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi."
SIIS YMMÄRTÄKÄÄ !
LAINALAINEN on ns. " alaikäinen " !!!!
"ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten" (Gal 3:23)
USKOVA on ns. "aikuinen" !!!
....Vapautettu Kristuksen kautta lainalaisuudesta,
joka piti ihmistä sen orjana"
Herätkää nyt jo hyvät ihmiset !!!
" laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä". (Gal 3:12)
vrt. http://keskustelu.suomi24.fi/node/12019874
Terkuin (*J*)
Uskova karttaa syntiä. Synti on se joka ihmistä orjuutta ja synti on lainrikkomus.
Jeesus on vapauttanut ihmisen synnin alaisuudesta täyttämällä lain, katuvan ihmisen puolesta ja turvautuu sovittajaan.
Room. 6:15-23 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Uskova ei enää ole laittomuuden palvelija.
Herran Jeesuksen palvelija pitää Vapahtajansa sapatin pyhänä ja siinä on Herran Jeesuksen siunaus ja pyhitys mukana. Ei tarvitse itse pyhitellä päiviä Jumalalle, vaan pitää Herransa sapatin lepopäivänä, jonka hän on ihmistä varten siunannut ja pyhittänyt.
Voiko laittomuuden ihminen olla kevollinen Jumalalle ilman parannusta?
..." Herran Jeesuksen palvelija pitää Vapahtajansa sapatin pyhänä ja siinä on Herran Jeesuksen siunaus ja pyhitys mukana."....
LUE JA YMMÄRRÄ VIELÄ TÄSTÄKIN !
Mihin Ellenin opetus alkujaan perustuu !
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12021739
Amen sopii tähän kirjoitukseen.
Voin alleviivata ajatukset ja todeta, että asia on juuri noin, kun aloittaja asiansa ilmaisee.
Itsellenikin sapatti on aivan erilaista aikaa, kuin tavallinen arki puuhailuineen. Se on lahja taivaasta, Jumalan luota.
Sapatti on Jumalan iäti pysyvä merkki hänen ikuisesta liitostaan itsensä ja kansansa välillä. Näin on.