Raamatussa Jeesus sanoo, että "ne pelastuvat, jotka uskovat minuun". Onko hebreassa/arameassa/kreikassa mitään väärinkäsityksen mahdollisuutta siinä, että Jeesus olisikin tarkoittanut seuraavaa: "ne pelastuvat, jotka uskovat minua" - tai yleisesti voidaanko tuo "uskovat minuun" tulkita siten, että tarkoitetaankin "uskoa siihen mitä Jeesus opetti"?
hebrea/aramea/kreikka
Exmoro
20762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
On hyvin, sanoisinko erittäin todennäköistä,
että Kristus nimenomaan kehottaa uskomaan Hänen tuomaan todistukseen ja Hänen antamiin opetuksiin
sekä ohjeistuksiin ja sanomaan, jotta "ihminen" löytäisi takaisin "kotiin", Luojamme, Isämme tykö.
Ja samalla Hänen opetuksiin sisältyy myös eheän
ihmiskuvan ja oikean tyylin elämälle "asenteen" antamisen omalla hienoilla esimerkeillään,
kuten sanonta; rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi ja rakasta itseäsi niinkuin vihollistasi,
tai sanonta; sen jonka te tahdotte ihmisille tehtävän se teille tullaan tekemän, hyvin meille vieläkin osoittaa, tuntumalla ajankohtaisilta
edelleenkin.
Ja kun Hän sanoo; olevansa tie, totuus, elämä,
ja myös valo joka tuli pimeään sekä majakka, ja lippu sekä viiri jota seuraamalla voi löytää sen oikean "polun" ovelle, joka on siinä talossa jossa on tilaa kaikille niille ihmisille, jotka ovat elämänsä oikealla tavalla täällä eläneet.
Siis.
Näin me voimme nyt nähdä, ettei hän kohdistanut päähuomiota itseensä vaan Häneen, Isään joka oli hänet ja Johanneksen lähettänyt ilmoittamaan edeltäkäsin siitä mitä tulee tapahtumaan aikojen lopussa.
Samaa asiaa voi lähestyä myös antamalla Kristukselle kutsukortin symboolin, merkityksen. Eli suuren Talon Isäntä lähettää kutsun palvelijansa tai poikansa välityksellä ja he jotka osaavat ottaa kutsusta vaarin, saavat syödä Isännän tahdon mukaan katetussa illallispöydässä sitä taivaallista mannaa, iankaikkista iloa ja riemua sekä saavat iankaikkisen levon ja rauhan itselleen pitkän piinavan vaelluksen päätteeksi.
Eli, kielitieteillä ja tieteilijöillä ei voi olla
enää paljon lisättävää tuohon perimmäisen tarkoituksen selville saamiseen hyvin tarkalla
tavalla, koska nämä vanhat kielet ovat hyvin ongelmallisia tässä asiassa, johtuen sanojen merkityksijen ja kielien muutoksista sekä näiden alkuperäisten vanhojen kielien asiantuntijoiden puuttumisella.
jo aramea jota valtaosa Palestiinan juutalaisista hänen aikanaan puhui- pyhiä heprealaisia tekstejä synagogissa lukiessakin tarvittiin kääntäjää.
Hepreaksi ainakin sanonta uskokaa minua/minuun on avoin väärintulkinnoille. Jeesuksen muista opetuksista ja toiminnasta on siis johtopäätökset vedettävä. Juutalaisuuden tunteminen on tässä ehdottoman välttämätöntä. Nykytutkimuskin lähtee jo tästä-lopultakin. Itse en usko että edes suuntasi puheitaan ei-juutalaisille-anteeksi vain...en liioin että hän halusi uskottavan itseensä vaan opetuksiinsa.
Jeesuksen äidinkieli oli jo aramea
sitä kääntäjää synagoogassa tarvittiin?
Jospa he aramean kieliset opiskelivat heprealaisia
tekstejä synagoogassa rabbien johdolla? Suurin osa kansasta taisi olla muita kieliä puhuvia kuin hepreaa.
heprealaiset tekstit arameaksi.
tekstit luettiin ja niitä myös opiskeltiin hepreaksi ja kääntäjä käänsi ne arameaksi jotta ne olisi ymmärretty.
tutustuisit heprean ja aramean sukulaissuhteisiin.
niihin tutustunut. Meturgeman oli synagoogissa kääntäjä joka käänsi Tooran hepreasta arameaksi jotta kansa, joka ei enää hepreaa osannut olisi luetun ymmärtänyt. Myöhemmin tulivat targumit - kirjanmuodossa olevat käännökset, koska meturgemanit panivat käännöksiin kukin omiaan.
Viro ja suomikin ovat läheisiä sukulaisia mutta en silti ymmärrä valtaosaa virolaisten puheesta.
Sama heprean ja aramean välillä, sukulaisia mutta eri kieliä.
jos kyseessä olisikin joka lukukerralla sama teksti?
>Viro ja suomikin ovat läheisiä sukulaisia mutta
>en silti ymmärrä valtaosaa virolaisten
>puheesta.
en ymmärtänyt mitä tarkoitit.
luettiin koko ajan (ja luetaan vieläkin) samaa tekstiä. Aramea ja heprea ovat sen verran läheisiä kieliä, että porukka oppi hepreaa ainakin sen osan. Kaiken lisäksi Juudeassa heprea oli vielä käyttökielenä osalla väestöä. Helleenijuutalaiset olivat sittentoinen juttu.
se että Toora luettiin läpi kolmessa vuodessa ,kunakin shabattina/juhlana oma kappale, uusinta tuli vasta kolmen vuoden kuluttua. Nykyään luetaan vuodessa.
Ehkä ne Juudean juutalaiset eivät kuitenkaan kovin hyvin hepreaa osanneet kun heilläkin toimi se meturgeman-systeemi.
asialla. Kun juutalaiset kyselivät Jeesukselta, että "kuka sinä olet?" Jeesus vastasi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille."
(Jh.8:25). Tämä perustuu siihen totuuteen, että Raamatun mukaan emme tunne Jeesustakaan lihan mukaan, vaan Jumalasta syntyneen Hengen mukaan.
Heprea/aramea/kreikka! Onko mitään etäkurssia, nettikurssia tai muuta kurssia, minkä kautta voisi näitä opiskella kotona. Halvalla ja helposti, vai vaadinko liikaa?
Nykykielen Raamatuillakin pärjää, mutta nämä kielet olisi hyvä osata, jos haluaa tutkia Raamattua tarkemmin.
Toinen juttu. Mitä kirjallisuutta kannattaisi lukea, että ymmärtäisi, mitä juutalainen ajattelutapa on tarkoittanut milläkin asialla?
Tuota...hmm...Onkohan tuolla juuri eroa siksi,
että juuri se mitä Jeesus opetti oli, että hän on:
- Messias
- Kristus
- syntien sovittaja
- Jumalan ainoa Poika
- elämän lähde
- se, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä
- elämän leipä
- elävä vesi
- ainut tie Isän luo
- Hyvä Paimen
- tie, totuus ja elämä
- Jumalasta lähtöisin
- tullut taivaasta
- ylösnousemus ja elämä...jne.
Hän sanoi: "Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää."
Jos uskot Jeesuksen opetuksia,
uskot samalla, että hän on syntisten Vapahtaja.
Hän, joka otti syntimme harteilleen
ja kärsi niiden rangaistuksen ristin puussa.
Kuoli, haudattiin ja nousi ylös.
Nyt jokainen, joka huutaa avukseen hänen nimeään,
pelastuu.
Vaikka Jeesukseen haluan uskoa, niin en ole oikein saanut selvyyttä tuosta Jeesukseen uskomisen autuaaksi-tekemisestä. Olen aina ollut sitä mieltä, että usko johta tekoihin ja ilman tekoja usko ei ole mitään. Uskonto saisi paljon enemmän hyvää ja konkreettista aikaiseksi, kun opetettaisiin: "tee niinkuin Jeesus opetti, niin pelastut", sen sijaan että sanotaan "usko Jeesuksen lunastustyöhön, niin pelastut". En tällä halua lunastustyön merkitystä mitenkään laskea, mutta teot kuuluvat uskomiseen kiinteästi, ei pelkkä uskominen pelasta.
on tosi hienoa yhyttää sinut RAAMATTU-palstalta!
Kun puhutaan siitä, miten ihminen pelastuu,
ainut tie on se, että ihminen näyrtyy ottamaan
vastaan sen lahjan, että Jeesus on kantanut
ihmisten syntien rangaistuksen ristillä.
Se on ainut puhtaus, joka kelpaa Jumalalle.
Meidän tekomme ovat Pyhän Jumalamme edessä
kuin "likainen vaate", kuten Raamattu sanoo.
Tuo usko Jeesukseen omana Vapahtajana, syntien
sovittajana, ei koskaan jätä eikä voi jättää
ihmistä rauhassa tekemään syntiä vanhaan malliin.
Se usko nimittäin tulee Jumalalta, ja siihen
kuuluu se, että Kristus tulee Pyhän Henkensä
kautta asumaan ihmisen sydämeen.
"Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa." Room. 8:9
Kun Pyhä Henki on päässyt ihmisen sydämeen
asumaan, Hän alkaa vaikuttaa ihmisessä: nuhtelee
synnistä, kehottaa taistelemaan syntiä vastaan,
taivuttelee ihmistä tekemään hyvää jne.
Tämän Pyhä Henki tekee Sanan kuulemisen kautta.
Kun Kristuksessa armahdettu syntinen kuulee
Jumalan sanaa joko itse lukien Raamattua tai
kuunnellen sen julistusta, tuo Sana ei koskaan
palaa tyhjänä. Se vaikuttaa sitä, että ihminen
saa "pistoa sydämeensä" synneistä, eikä halua
enää jatkaa synnin tekemistä, ja vaikuttaa
halua tehdä hyvää ja antaa siihen voimaa:
"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." Fil. 2:13
Ainut voimanlähde ihmisellä tehdä hyvää enemmän
kuin ennen, on evankeliumi. Vain Jumala voi
vaikuttaa sen, mikä ihmisen langenneelle
itsekkäälle luonnolle on mahdotonta.
Jumala alkaa vaikuttaa muutosta hyvään sen
ihmisen sydämessä, joka on ottanut vastaan
pelastuksen täydellisenä lahjana. Mutta se,
joka ylpeydessään edelleen haluaa ansaita
taivaspaikkansa itse, tulee kyllä ennemmin
tai myöhemmin sen seinän eteen, jossa hän
tajuaa: tästä ei tule mitään, vajoan vain
yhä syvemmälle ja syvemmälle. Syntivelkani
kasvaa vain joka päivä suuremmaksi, vaikka
yritän tehdä enemmän hyvää. Olemme omine
pyrkimyksinemme kuin upottavassa liejussa,
josta vain Jeesus voi nostaa tukevalle pohjalle.
Se perustus on Hänen kertakaikkinen ristintyönsä.
"Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus
Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea."
1. Kor. 3:11
Kaikki muut uskonnot, paitsi kristinusko,
itse asiassa julistavat juuri tuota: "tee hyvää,
niin pelastut". Se on ihmisen järjelle luonnollisin
ja ymmärrettävä tie pelastua. Se, että ihminen
pelastuu yksin huutamalla Jeesusta avukseen,
ja turvautumalla häneen, on järjelle täysi
hulluus. Kuitenkin tuo Jumalan saarnauttamassa
hulluudessa on suurempi viisaus kuin ihmisen
parhaassa järkeilyssä. Vain usko siihen antaa
voiman tehdä hyvää. Ja siitäkin hyvästä kunnia
kuuluu Jumalalle, joka on sen kaiken vaikuttanut.
Tässä on ainut ihmiselle mahdollinen tie:
"Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä,
pelastuu." Room. 10:13
Sellainen usko, joka ei saa aikaan ihmisessä
mitään muutosta hyvään, ei ole sitä pelastavaa,
Jumalalta lahjaksi saatavaa uskoa Kristukseen.
"usko ilman tekoja on kuollut" (Jaak. 2:26)
Ehdottamasi pelastussanoma: "tee niinkuin Jeesus
opetti, niin pelastut" on voimaton muuttamaan
ihmistä hyvään. Tällainen "evankeliumi" johtaisi
sinut sellaiselle tielle, jossa vallitsee jatkuva
vertailu toisiin ihmisiin, toisin ajoin ylpeys,
ja katsoisit toisia ihmisiä alaspäin, toisin
ajoin alemmuus ja huonommuuden tunne. Syvällä
sisimmässäsi olisi jatkuva epävarmuus pelastutko
vai etkö, ja aina kun kuulisit Jeesuksen sanoja,
jotka kertovat Jumalan tahdon mukaisesta
elämästä, ahdistuisit ja joutuisit lopulta
epätoivoon, et jaksaisi ja luopuisit muutamassa
vuodessa uskosta kokonaan. Omatuntosi todistaisi
sinut jokaisella Raamatun lehdellä saastaiseksi,
likaiseksi, motiivejasi myöten itsekkääksi.
Sellainen "evankeliumi" ei toisi sinulle mitään
iloa, vaan veisi sinut lopulta epätoivoon.
Raahaisit syntiesi kuormaa mukanasi, vaikka
Jeesus on sen kuorman jo poistanut.
"Voi niitä, jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan, jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita." Jes. 5:18
"Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena." Room. 8:3
"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." Room. 5:6
Kun uskot, että sinut on kertakaikkisesti tehty
pysyvästi puhtaaksi Jeesuksen ristintyössä, se
perustus kestää: "Sillä hän on yhdellä ainoalla
uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka
pyhitetään." (Hepr. 10:14) Jos sinut on jo tehty pysyvästi täydelliseksi, mitä voit pelastukseesi enää lisätä?
Sinun ei tarvitse olla epävarma siitä, pelastutko vai etkö, sillä Jumala vakuuttaa sanassaan, että Jeesus on tehnyt jokaisen ihmisen puhtaaksi ja taivaskelpoiseksi ristin puussa.
"Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta." Hepr. 2:9
Olet tahraton, Jumalan lapsi. Älä halveksi sitä Jumalan Sanaa, vaan usko se. Se on se evankeliumi, jota Jeesus käski saarnata
kaikille luoduille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Mark. 16:15-16
Sitten kun tiedät, missä on pelastuksesi varma perustus, sitten kyllä voidaan saarnata kehotuksen sanaa voimakkaastikin ja tulisestikin, niin kuin apostolit tykittävätkin. Meidän tulee "Käyttäytykää Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti" (Fil. 1:27) eikä häpäistä saamaamme suurta pelastuksen lahjaa tekemällä syntiä. "Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne." Gal. 5:13
Silloin tiedät, että kun epäonnistut ja lankeat, sinulla on sovitus synneistäsi. Ja silloin kun onnistut tekemään sitä hyvää mitä Jeesus opetti, kunnia ei kuulu sinulle, vaan Jumalalle, joka sinussa vaikuttaa uskon kautta.
Olet samalla viivalla muiden syntisten ihmisten kanssa, eikä uskosikaan ole sinun oman yrityksesi tulosta, vaan "Jumalan Pojan uskoa", silkkaa armoa, lahjaa ja laupeutta. Silloin ihminen on se, mikä on - itsessään kurja ja kadotettu syntinen - ja Jeesus saa olla se, joka on - syntisten Vapahtaja, ja ainut välimies ihmisen ja Jumalan välillä.
Pelkkä usko Kristuksen täytettyyn työhön pelastaa,
ja tuo usko saa aina aikaan tekoja.
.
...Hän pelastaa heikon ihmisen ilman tämän hyviä tekoja ja ansioita. Me olemme pelastetut uskon kautta Jumalan armosta. Kun vain uskomme Hänen hyvyyteensä ja laupeuteensa, niin ymmärrämme ja koemme Jumalan äärettömän hyvyyden ja rakkauden meitä kohtaan sellaisina kuin olemme.
Vasta sen seurauksena tahdomme tehdä hyviä tekoja vapaasta tahdostamme ja sellaiset rakkauden vaikutuksesta syntyneet teot ovat Jumalalle otollisia, vaikkei Hän niitä meille pelastukseksi luekaan.
Me itsekukin olemme noitten hyvien tekojen tekemisen suhteen kovin erilaisia. Monet meistä epäonnistuvat parhaista yrityksistään huolimatta. Toisille taas hyvien tekojen tekeminen onnistuu helposti.
Edellä olevan perusteella on lohduttavaa lukea jo VT:sta seuraavat jakeet: (Ps.32:1 ja Paavalin viittaus siihen Room.4:1-8 jakeissa 7-8)
"...Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksiannetut, jonka synti on peitetty !"
"1. Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
2. Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
4. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
5. mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
6. niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
7. "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8. Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Samassa yhteydessä Paavali opastaa myös pakanuudesta Jeesuksen puoleen kääntyneitä, että myös he ovat pelastuksesta osallisia, nimittäin uskonvanhurskauden kautta, jos uskomme Jumalan antamaan lupaukseen Aabrahamin tavoin. Luemme jakeet: (Room.4:20-25)
"20. mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21. ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
22. Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
23. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
24. vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun USKOMME HÄNEEN, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
25. joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää havaita valtava ero Jumalan armoteon ja ihmisen omien hyvien tekojen välillä !
- - -
Tämän alkuselityksen jälkeen tahdon painottaa, että UT:ssa mainittu muu tekstiyhteys Jeesuksen opetuksissa osoittaa kiistatta, että Hän kaikessa viittaa uskomaan nimenomaan siihen SANOMAAN, joka Hänellä oli Korkeimman Poikana ja uhrikaritsana meille tuotavanaan:
"Uskokaa, että Jumala rakastaa teitä ja on valmis armahtamaan teitä ja ottamaan teidät luokseen sulasta armosta ja laupeudesta juuri sellaisina heikkoina ja vajavaisina kuin olette. Siksi Hän lähetti ainutlaatuisella tavalla syntyneen Poikansa kärsimään, kuolemaan kaikkien meidän puolesta ja sen vakuudeksi Hän kuolleista herätti Poikansa !"
Siunausta Yeshuassa !
.