Empatian taidon sanotaan suojelevan mielenterveyttä. Empaattinen on tietyllä tavalla pehmeä ja kykenee katselemaan tilannetta toisenkin näkökulmasta. Empatian kyky on matkaa kohti ihmisten välistä yhteyttä. Se on kykyä hiljentyä myös kuuntelemiseen puhumisen sijasta.
Buddhalaisilla on rakastava ystävällisyys ja myötätunto, jotka tarkoittavat suurinpiirtein samaa kuin meidän rakkaus ja empatia. Kolmas hyödyllinen ominaisuus on myötäilo, iloa toisen puolesta, ja liittyy empatiaan.
Elokuva Pianisti kertoo tositarinaa Puolasta, siitä maasta missä olin asepalveluksessa saksalaisena edellisessä elämässä. Schindlerin lista ei ole herkille, Pianisti on kevennetty versio tuosta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pianisti_(elokuva)
Elokuvassa on loistavaa kuvausta, intensiivinen ote pitää loppuun saakka ja on todellakin relaistisen tuntuista. Voimme opiskella empatiaa tuon pätkän kautta.
Tuomio ei tullut minulle kuoleman jälkeen vaan nyt, muistaessani edellisen elämäni kokonaisuudessaan. Jumala ei tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Fiksu ottaa tuomion tosissaan mutta rakentavasti, opiskelee kunnioittamaan ihmiselämää ja sitä, että me olemme kaikki valepuvussa olevia omia itsejämme. "Minä kuin asun tuossa toisessa ihmisessä", on kautta aikain ollut ihmisyyteen vievää oivallusta. Kohdelkaamme itseämme hyvin. Elokuvankin kautta voimme samaistua eri rooleihin ja ymmärtää millaista elämä on.
Myötäiloa tunsin leffan loppukohtauksessa. Valokuvasta katsottuna kapteeni Hosenfeld näyttää tosi sympaattiselta ja tuntevalta ihmiseltä.
Elämään sisältyy myös onnellisia asioita, ja tuon leffan vastapainoksi sopii joku komedia, vaikkapa Monty Pythonin hullu maailma tai Holiday. Tavallinen arkielämä opettaa tietty parhaiten, koska otamme sen herkemmin todesta.
Buddhalaisilla on rakastava ystävällisyys ja myötätunto, jotka tarkoittavat suurinpiirtein samaa kuin meidän rakkaus ja empatia. Kolmas hyödyllinen ominaisuus on myötäilo, iloa toisen puolesta, ja liittyy empatiaan.
Elokuva Pianisti kertoo tositarinaa Puolasta, siitä maasta missä olin asepalveluksessa saksalaisena edellisessä elämässä. Schindlerin lista ei ole herkille, Pianisti on kevennetty versio tuosta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pianisti_(elokuva)
Elokuvassa on loistavaa kuvausta, intensiivinen ote pitää loppuun saakka ja on todellakin relaistisen tuntuista. Voimme opiskella empatiaa tuon pätkän kautta.
Tuomio ei tullut minulle kuoleman jälkeen vaan nyt, muistaessani edellisen elämäni kokonaisuudessaan. Jumala ei tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Fiksu ottaa tuomion tosissaan mutta rakentavasti, opiskelee kunnioittamaan ihmiselämää ja sitä, että me olemme kaikki valepuvussa olevia omia itsejämme. "Minä kuin asun tuossa toisessa ihmisessä", on kautta aikain ollut ihmisyyteen vievää oivallusta. Kohdelkaamme itseämme hyvin. Elokuvankin kautta voimme samaistua eri rooleihin ja ymmärtää millaista elämä on.
Myötäiloa tunsin leffan loppukohtauksessa. Valokuvasta katsottuna kapteeni Hosenfeld näyttää tosi sympaattiselta ja tuntevalta ihmiseltä.
Elämään sisältyy myös onnellisia asioita, ja tuon leffan vastapainoksi sopii joku komedia, vaikkapa Monty Pythonin hullu maailma tai Holiday. Tavallinen arkielämä opettaa tietty parhaiten, koska otamme sen herkemmin todesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.