Vanhus masentuu hellyyden puutteesta, juttuseuran puutteesta, kylmästä kohtelusta, tiuskimisesta, ainaisesta kiireestä, välinpitämättömyydestä, rakastavan kosketuksen puutteesta, kovakouraisesta kiinniottamisesta, märistä vaipoista, janosta, nälästä, kivusta...
Masennuksen seuraksena vanhus alkaa ehkä toivoa kuolemaa, niinhän nuorikin masentunut tekee.
Oikea lääke vanhuksen masennukseen on poistaa nuo ylläolevat puutteet hänen elämästään, ei aloittaa kylmäkiskoisesti vanhuksen saattohoitoa tai iskeä häneen tappava yliannos morfiinia.
EIhän muillekaan masentuneille noin tehdä.
Masennuksen seuraksena vanhus alkaa ehkä toivoa kuolemaa, niinhän nuorikin masentunut tekee.
Oikea lääke vanhuksen masennukseen on poistaa nuo ylläolevat puutteet hänen elämästään, ei aloittaa kylmäkiskoisesti vanhuksen saattohoitoa tai iskeä häneen tappava yliannos morfiinia.
EIhän muillekaan masentuneille noin tehdä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
aika monihan noista toteutuu sullakin: ainakin hellyyden puute, eikä ihme.....no ehkä joku sokea vois sut huolia...hah hah haa!!!!
ihminen, vai oletko ihminen ollenkaan?
eli ihminen, vaikea käsittää vai? sinä taas olet jossain minua niin paljon alempana, että oikeen ällöttää.
IRVIKUVA, JOS NYT HOITAJA OLETKAAN, EPÄILEN
Noinhan sitä usein näkee toisessa itsensä.
"Vanhusten ystävän ect." viesteihin, koska hänen erikoisalansa on henkinen murskaaminen, vähättely, siis julmuus sen eri ilmiasuissaan. Jos emme keskustelisi vain netin kautta..kyseinen henkilö kävisi todennäköisesti käsiksi..henkiseen väkivaltaan hän turvautuu, koska ei voi fyysisesti lyödä..ihan ehtaa psykopaatin ainesta siis..?? Siksi hän varmaan rakastaakin vanhustenhuoltoa..koska vain heidän seurassaan hän kokee itsensä tarpeelliseksi, rakastetuksi..jne. Siksi hän niin henkeen ja vereen puolustaa epäinhimillisyyttä, koska hän saa siitä ravintonsa..monessakin mielessä.
tuntee myös toisen.
Mitä vikaa on siinä että taistelee vanhuksien oikeuksien puolesta?
Ei sen pitäisi sentään mitenkään psykopaatin tunnusmerkkeihin soveltua.
Heikkojen puolesta pitääkin taistella.
Vanhusten (kuten yleensäkin) masennukseen on tuhansia syitä. Jonkun kohdalla voivat mainitsemasi syyt ollakin taustalla.
Masennusta aiheuttavat muun muassa kuitenkin myös itse sairaudet, muutokset aivoissa, oman kunnon ja terveyden heikkeneminen, aiemmin elämässä koetut ristiriidat, jne... jne... jne...
Jokaisen masennuksen taustalla syyt ovat yksilölliset. Kaikille ei päde sama resepti.
TIetenkin vanhus ja nuorikin masentuu sairauksista ja varsinkin hoitamattomista tulehduksista ja vanhuksen vaivojen vähättelystä..
Ei ole tarkoitus inttää kanssasi että syitä on vieläkin enemmän kuin mainitsin.
Tietenkin on.
Masennuksessa on vielä paljon tutkittavaa, mutta käsittääkseni nuoren ja vanhuksen masennuksen syyt ovat melko erilaisia.
Käsittääkseni vanhuksia masentavat ennen kaikea tarpeettomuuden ja riittämättömyyden tunteet. Se on ymmärrettävää, sillä laitoksessa viruva vanhus on todellakin taakka monin tavoin. Mieltä synkentävät lisäksi raihnaistumisen ja sairauksien mukanaan tuomat oireet. Ei siis ole ihmekään, jos vanhus tekee itsemurhan. Se on täysin hyväksyttävää ja jopa suotavaa, mikäli eutanasiaa ei suoda vaihtoehdoksi.
Vanhuksen tulisi jo ennen toimintakykynsä menetystä, tiedostaa, millaisia seurauksia ikääntymisellä on ja ymmärtää niistä koituvat seuraukset yhteiskunnalle. Hänen tulisi omatoimisesti taistella rappeutumistaan vastaan terveellisillä elämäntavoilla, liikunnalla jne. Tällöin hän kykenee yleensä siirtämään lopullista romahdustaan myöhemmäksi ja uskaltaa luopua elämästään, kun se on aiheellista.
Eutanasia on ainoastaan jotensakin hyväksyttävää jos potilas on jo terveenä ollessaan kirjoittanut hoitotestamenttiehtonsa.Sitten vielä sairaana hänen tulee vanhvistaa tiedot.
Ihmisen mieli kun voi muuttua.
Mutta sinun sanomasi on että vanhukset ovat taakka ja että sen tähden yhteiskunnan on vietävä heiltä henki.
Ja kyllä masennuksen syytkin voivat olla vanhuksella ja nuorella samanlaisetkin.
Ihminen se on vanhuskin kaikkine tunteineen ja tarpeineen.
Miten sinulla on pokkaa vaatia toista ihmistä henkilökohtaiseksi orjaksesi? Miten katsot olevasi toisia ihmisiä niin paljon ylempänä? Koska käytännössähän tuo sinun oppisi tarkoittaa sitä, että olet myös itse valmis vaatimaan orjaa itsellesi koko elinkaaresi ajaksi; myös siihen, etä voit harrastaa kullatussa kylpyammeessa lötskyttelyäsi, saada kokovartalohierontaa ja kaikkea muuta? Ostako myös itsellesi ihmisuhteita, rakkautta tai ystävyyttä vai katsotko, että toisilla on velvollisuus rakastaa ja tuntea hellyyttä itseäsi kohtaan ja/ tai että tähän hellyyden ja rakkauden antamiseen käydään koulua ja siihen valmistutaan kuin prostitoitujen korkeakoulussa? Onko se yhteiskunnan velvollisuus hoitaa rakkauden tai hellyydentarpeiden tyydyttäminen?
Koeta vastata ihan asiallisesti, koska jos et niin tee..se kertoo sinusta itsestäsi jotain, ei minusta!
Aivan.Minun mielestäni meillä on oltava sellainen yhteiskunta joka tekee mahdolliseksi hellyyden ja rakkauden jäseniään kohtaan, vaikkapa he olisivat vanhuksia tai sairaita.
Vapaaehtoistoiminnasta olisi todellakin paljon apua jos se huolittaisiin sairaaloitten pitkäaikaisosastoille.
Koska tällaista onn toteutettu muualla, niin miksei meilläkin?
Ja se toimii.
Onko mielestäsi orjan työtä hieroa vanhusta?
Minusta ei.
Tai kylvettää häntä.
Tai kävelyttää.
Antaminen on myös saamista.
vapaaehtoiset törttöilemään jo työllistämistuella olevien lisäksi, huh huh. Vielä jos ovat sinun tasoisiasi idiootteja niin on TODELLA hyvä etteivät mellasta osastoilla.
Eivät ole mitään automaatti-ottoja, rakkautta ei opeteta yhdessäkään koulussa, toisaalta ihmisiä voi hoitaa hyvin heitä rakastamattakaan ja eihän hoitajan velvollisuus tai tehtävä ole rakastaa, eikö se kuuluu läheisille, jos se nyt kuuluu lainkaan minkään velvollisuuden piiriinkään?
Toisaalta rakastaa ei voi kaikkea tai kaikkia, aina rakastava joutuu tekemään valintoja; mitä rakastaa enemmän, mihin uhraa aikaansa ja energiaansa. Toisaalta onko vähempiarvoista rakastaa lapsia kuin nuoria tai lapsia tai vanhuksia. Maailmassa, jossa talouselämän realiteetit ovat kaikkien ratkaisujen pohjana joutuu myös tinkimään..sekin on rakkautta. Jos minä joudun valitsemaan kenelle annan mahdollisuuden, niin olenko vähemmän rakastava jos suon sen mahdollisuuden elämänsä alkutaipaleela olevalle kuin elämän ehtoopuolta elävälle?
Samoin on rakkautta se, että kykenee antamaan uudelle elämälle tilaa itse joustaen ja pois lähtien, ei itsekkäästi omastaan kinni pitäen vaan kyeten luopumaan. Siksi en koskaan voi kuvitella riistäväni toisia ihmisiä itekkäistä syistä..vaikka en itse orjan asemassa olisikaan, alistan siihen toiset ja se on väärin, sitä en voi kenelekään tehdä, en edes vapaaehtoistyöntekijöille.
Rakastamisen pakosta en nähdäkseni puhunut sanaakaan, sanoin vain että meidän on luotava yhteiskunta, joka tekee MAHDOLLISEKSI rakastaa ja olla hellä toisille ihmisille.
Nythän meillä on raaka kilpailuyhteiskunta, jossa toiset potkitaan ulos ja toiset näännytetään työhön.
Ja kyllähän lapsikin oman orjansa tarvitsee, jos hoitajaa orjaksi kutsut.
Ei ole mielekästä elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa on valittava lapsen tai vanhusten oikeuksien välillä.
Sekä että on parempi.
On kait selvempää kun kaikki muumiot sievästi makaavat suut auki siellä vuoteissaan huumattuna ja odottelevat kuolemaa kiltisti.
Mutta minä puhunkin elämänlaadun lisäämisestä laitoksiin.
Olen tässä 2:n vuoden lähihoitajakoulutuksen aikana (jäljellä pian puoli vuotta) huomannut, kuinka mukavaa on kun pienelläkin keskustelutuokiolla antaa iloisen mielen joko omille isovanhemmille tai työssäoppimispaikoissa oleville vanhuksille. Hoitajien kylmäkiskoisuus ja välinpitämättömyys välillä ihan hirvittää. Vanhukselle luvataan tuoda jotain, mitä hän pyytää. Pian sitten saa opiskelija viedä tämän vanhukselle. Teen tämän mielelläni. Näissä hetkissä olen uppoutunut kyseisen henkilön kanssa mitä mielenkiintoisimpiin keskusteluihin.
Mikä siis vikana? Vaikka olisi kuinka kiire, en työssäni aio noudattaa kylmäkiskoisuuden linjaa, vaan käytän liikenevän ajan vanhusten kanssa keskustelemiseen ja virikkeiden antamiseen nyt ja tulevaisuudessa.