Oliko ns. Uuden maailman käännös yksin Russellin tekemä vai oliko asialla työryhmä?
Ja ennen kaikkea: Mikä oli kääntäjien perehtyneisyys Raamatun alkukieliin?
Pitävätkö jt:t tärkeänä, että kääntäjä tuntee alkukielet?
Ja ennen kaikkea: Mikä oli kääntäjien perehtyneisyys Raamatun alkukieliin?
Pitävätkö jt:t tärkeänä, että kääntäjä tuntee alkukielet?
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Oliko ns. Uuden maailman käännös yksin Russellin tekemä vai oliko asialla työryhmä?
Käännös tehtiin vasta Russelin kuoleman jälkeen.
>>Ja ennen kaikkea: Mikä oli kääntäjien perehtyneisyys Raamatun alkukieliin?
Tässä luettelo kääntäjistä, jota Vartiotorniseura salaili vielä minun nuoruudessani:
Fred Franz: Pääkääntäjä, opiskellut 2 tuntia raamatun- sekä 21 tuntia klassissen kreikan perusteita.
Nathan H. Knorr: Ei koulutusta raamatullisiin kieliin.
Milton G. Henschel: Ei koulutusta raamatullisiin kieliin.
Albert D. Schroeder: Ei koulutusta raamatullisiin kieliin.
Karl Klein: Ei koulutusta raamatullisiin kieliin.
George D. Gangas: Ei koulutusta raamatullisiin kieliin. Kreikkaa puhuva turkkilainen, jonka koine-kreikan tuntemus oli erittäin vähäistä.
>>Pitävätkö jt:t tärkeänä, että kääntäjä tuntee alkukielet?
Vastaus selvinnee tuon kääntäjäryhmän ansioista alkukielien suhteen.
Itse asiassa Vartiotorniseura ei ole vieläkään julkistanut Uuden maailman käännöksen kääntäjien nimiä. Se on kerrottu, että kyseessä oli työryhmä, joka koostui voidelluista Jehovan todistajista. Pitkään kieltäydyttiin ottamasta kantaa edes siihen, olivatko kääntäjät edes Jehovan todistajia - ilmeisesti tämä salailu kääntyi lopulta itseään vastaan, koska Jehovan todistajille on vaikea luottaa kääntäjiin, jotka eivät ole Jehovan todistajia. Virallisesti selitetään, että käännöskomitea esitti itse pyynnön pysyä tuntemattomana, ja että Vartiotorniseura noudattaa heidän toiveitaan.
Esittämäsi lista perustuu William Cetnarin ja Raymond Franzin, jotka molemmat työskentelivät käännöksen syntyaikaan New Yorkin Bethelissä, antamiin tietoihin. Se ei siis ole peräisin virallisesta lähteestä. Silti ei ole mitään syytä epäillä esitetyn listan luotettavuutta.
>>Se on kerrottu, että kyseessä oli työryhmä, joka koostui voidelluista Jehovan todistajista.
>>Virallisesti selitetään, että käännöskomitea esitti itse pyynnön pysyä tuntemattomana, ja että Vartiotorniseura noudattaa heidän toiveitaan.
Näin minä asian lapsuudestani muistan. Yleisesti kuuli silloin mainittavan, että kääntäjät eivät halunneet itselleen kunniaa, vaan kunnia kuului Jehovalle. Jotain ylempää apua siinä tarvittu kun Fred Franzin opintokortin netissä olevaa faksimilleä katsoo. Tosin kotiinpäinveto onnistuu paremmin kun ei tarvitse painia itsensä kanssa.
>>Esittämäsi lista perustuu William Cetnarin ja Raymond Franzin, jotka molemmat työskentelivät käännöksen syntyaikaan New Yorkin Bethelissä, antamiin tietoihin. Se ei siis ole peräisin virallisesta lähteestä.
Ajan oloon on useampikin entinen beeteliläinen vahvistanut tuon luettelon eri henkilöiden osallistumisen käännöstyöhön. Viimeksi luin George Gangaksen kanssa aikoinaan työskennelleeksi ilmoittautuneen henkilön kommentteja. Siinä sai Gangaksen kreikankielentaitokin arvostelua osakseen.
>> Silti ei ole mitään syytä epäillä esitetyn listan luotettavuutta.
Luettelo on käsittääkseni ollut samansisäiltöinen julkitulostaan lähtien. Jos jollain lukuisista entisistä beeteliläisistä olisi luetteloa vastaan jotain huomautettavaa, niin en uskoisi henkilön pysyvän vaiti asiasta.
Vartiotorniseuran suhteen on useissa asioissa tyydyttävä parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Seuran niukkasanaisuus kritiikin edessä, asioiden kiistäminen ja vääristely kun ovat tulleet lähinnä tavaramerkiksi.
Tulipa mieleeni, että Russellilla oli kyllä työtovereita, jotka osasivat Raamatun alkukieliä. Mieleeni tulee Paul S. L. Johnson, joka oli syntyperäinen juutalainen. Sittemmin hän kääntyi luterilaiseksi ja opiskeli papiksi. Toimittuaan luterilaisena pappina hän kääntyi raamatuntutkijaksi. Johnson osasi siis hepreaa osittain jo kotiperuina, ja kreikkaa hän oli opiskellut yliopistossa.
Russelin työtovereista monet olivat "päätä pitempiä". Johnson oli aivan omaa luokkaansa ja hänen ansiokseen on mainittu esimerkiksi Russelin nollavuosivirheestä huomauttaminen jo vuonna 1913 (joka sitten lopulta korjattiin melko vähin äänin 1943.)
Russell lähetti Johnsonin Lontooseen, mutta se retki oli katastrofi. Kapinaksikin nimetty Lontoon IBSA:n tapahtumasarja oli alkusoittoa sille, että Johnson 1918 lähti Vartiotorniseurasta ja perusti liikkeen nimeltä The Laymen's Home Missionary Movement.
Se mitä olen noista Lontoon IBSA:n tapahtumista lukenut antaa Johnsonista melko omapäisen kuvan. Tuntuu olleen sääntö, eikä mikään poikkeus. Vartiotorniseuran johtotasolla tuo on ollut yhteinen nimittäjä kautta aikojen.
Vartiotorniseuran suhtautuminen koko muuhun maailmaan on kovin röyhkeä ja vähättelevä. Hyvä esimerkki on saliväite, että jt-lapsetkin osaavat Raamatun paremmin kuin kirkkokuntien papit. Ja että kirkkokuntien papit tietävät jehovantodistajien olevan oikeassa, mutta eivät voi myöntää sitä. Muissa kirkkokunnissa pappien koulutus on aivan omaa luokkaansa myös raamatunkielien suhteen. Tuli mieleen puolivuosisataisen jehovantodistajuuden vuonna 1994 päättäneen beeteliläisen Frank J Tothin "eroraportin" yksi osa:
"Incidentally, though we have often thought of Fred Franz as some sort of amazing Bible and language scholar, in the door-to-door work I have met rural church pastors and Sunday school teachers who know far more Bible Hebrew and Greek than he did."
"Omapäinen" lienee Johnsonin kohdalla lähinnä "brilliant understatement". Hän on itsekin myöntänyt jälkikäteen, että hänellä oli aivan liian suuret luulot itsestään, ja että hän oli täysin yliarvioinut oman roolinsa maailmahistoriassa. Johnson piti itseään Russellin seuraajana, uskollisena ja ymmärtäväisenä orjana, jolla muinaisen Elisan tavoin olisi kaksinkertainen osa Elian eli Russellin hengestä. Lisäksi hän näki Raamatussa itseensä kohdistuneita ennustuksia milloin missäkin.
Johnsonin kilpaveikko Rutherford sanoi avoimesti, että Johnson oli mielisairas, ja samaa sanoivat eräät muutkin. Vaikka Rutherfordin mielipide lieneekin sangen subjektiivista laatua, niin Johnsonin kirjoitukset eivät välttämättä puhu hänen täysjärkisyytensä puolesta.
>>Johnson piti itseään Russellin seuraajana, uskollisena ja ymmärtäväisenä orjana, jolla muinaisen Elisan tavoin olisi kaksinkertainen osa Elian eli Russellin hengestä.
Johnson tuntui pitkään olleen Russelin luottohenkilö. Ja ihmeellisintä oli, jos oikein muistan, niin jossain vaiheessa vielä Rutherfordkin puolusti Johnsonia johtokuntaa vastaan, ellei peräti korvannut joitakin johtokunnan jäseniä tämän asian takia.
Olisko tässä kyse siitä usein viitatusta olemattomasta rajasta nerouden ja hulluuden välillä? Johnsonin ohella koko Vartiotorniseuran johtokaarti on ollut käytännössä hyvinkin lähellä samaa sarjaa. Ehkä pahimmin, noista tunnetuista, järkkyi Fred Franzin mielenterveys.
-Russell ei osannut, ei ainakaan mainittavasti
-UM:ssä oli työryhmä. Työryhmä käytti hyväkseen erään vanhan JT:n jo paljon aikaisempaa VT:n julkaisematonta työpöytäkäännöstä
-Joidenkuiden on täytynyt olla perehtyneitä, koska tulos on näinkin hyvä
http://www.watchtower.org/bible/index.htm
-UT:in Rivienvälinen valtakunnankäännös (KIT) on niin hyvä, että sitä käyttävät ei-JT:tkin
-Pitävät tärkeänä
Uuden maailman käännöksen kreikkalaisten kirjoitusten rivienvälinen käännös eli Interlineaari (KIT) ei sentään ole alansa klassikkoja - enpä rivienvälisistä käännöksistä oikein "klassikkoja" muistakaan. Niissä kun kääntäjän rooli on väistämättä aika pieni. Rivienvälinen käännöshän on käännös, jossa on alkuteksti (KIT:n tapauksessa Westcottin-Hortin Uuden testamentin editio) ja sen alla kunkin sanan suora, sananmukainen käännös. Kullekin sanalle on siis annettu oma käännös, yrittämättäkään luoda sujuvaa lausetta. Lisäksi monet interlineaarit lisäävät valmiin, sujuvatekstisen käännöksen (kuten esim. KIT) sekä mahdollisesti kieliopillisia, sisällöllisiä yms. selityksiä.
Rivienväliset käännökset ovat oiva apu tekstiä analysoidessa, samoin Raamatun alkukieliä opetellessa. Tähän tarkoitukseen sopii KIT:kin.
KIT:n ongelma on se, että se perustuu nykyään vanhentuneena pidettyyn alkutekstiin eli Westcottin-Hortin editioon. Lisäksi kääntäjät ovat käyttäneet tätä editiota sellaisenaan, mikä osoittaa heidän tekstikriittisten kykyjensä olleen sangen rajallista laatua.
Monet Jehovan todistajien vastustajat käyttävät KIT:iä osoittamaan, että useat UM:n käännösratkaisut ovat Jehovan todistajien omienkin julkaisujen perusteella virheellisiä. Esimerkkinä mainittakoon Hepr 12:23, jossa Uuden maailman käännös puhuu "hengellisestä elämästä" (engl. "the spiritual lives"), vaikka KIT osoittaa selvästi kreikankielisen alkutekstin käyttävän sanaa 'pneumasi' eli "henkien" (KIT: to spirits).
Mikään sujuva käännösteksti ei voi olla kirjaimellinen, ja mikään kirjaimellinen käännös ei voi olla sujuva.
Johonkin on raja vedettävä. Sitä varten KIT:issä on sekä kirjaimellinen rivienvälinen käännös kreikan tekstin alla että reunassa oleva nykyenglanninkielinen selkoteksti. Jos käännöksen tarkoitus on olla ymmärrettävä, alkukielen ilmauksia on selitettävä jotenkin nykykielellä.
Juurin näin KIT tekee. Tavallinen UM yrittää ottaa alkutekstistä kaiken irti ja joutuu siksi selittelemään, mitä alkukieli yrittää sanoa nykykieleksi muutettuna. Jos se ei jotakuta tyydytä, KIT:ssä kirjaimellinen teksti on vieressä heitä varten.
Eikä käännöstä ole pystytty tekemään osaamatta koine-kreikkaa.
Siteeraja original
On todellakin aikamoinen ihme,että ammattitaidoton ryhmä aikaansaa kohtuulaatuisen käännöksen.
Mutta Uuden maailman käännös on kuitenkin hyvin virheellinen.
Se ei ikinä tule nousemaan kohtuutasoa ylemmäksi.
Kysymys kuuluukin-voimmeko luottaa Sanaan,joka on "MELKEIN oikein"...