Tarkoittaako että tällöin pääsee lopullisesti pois elämänpyörästä vai siirtyykö suoraan seuraavaan elämään vai mitä???
Itsari syntymäpäivänä?
voi elämä
30261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Voit olla pelkkä "bottikin"?
Bio-ihminen voi olla kuin jonkinlainen ihmeellinen "anturi" elämän suuressa kollektiivi-tietoisuudessa?
Henkilökohtaista kuolemanjälkeistä elämää, tai elämän jälkeistä kuolemaa,,onko sitä?
Onko ihminen vain yksi "kuvajainen" kuin "anturin heijasteita"?
Kollektiivin heijastuneet "tulokset" vain pautuvat joskus "antiriin" bio-ihmiseen?
ps. Itsemurha ei ole pöllömpi vaihtoehto koska sehän ratkaisee yksittäisen ihmisen kohdalla kaikki maalliset ongelmat kerralla. Itsemurhan sanotaan olevan ihmisen ainut ja merkittävin itsenäisyyden osoitus, toki se on raukkisteko jos on rakkaita olemassa, tai jos sen tekee arveluttavista motiiveista(pelko, välttely jne).
Kerran tännen synnytään. Tuollainen jälleensyntymisoppi karmanlakineen on syvää sielunvihollisen eksytystä. Ota Jeesus Kristus vastaan pelastajana, koska hän on ainut välimies ihmisen ja Jumalan välillä.
On olemassa vain iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä taivaassa ja iankaikkinen ero Jumalasta kadotuksessa.
Älä ede mieti itsemurhaa.
Vihaan sanaa sielunvihollinen, idioottimainen. Ja kaikki jotka aina väittävät, että näin asia on saavat pään kiehumaan.
itsemurhan tehnyt jää (erään teorian mukaan) tekopaikalleen maan piiriin kummittelemaan niin kauaksi aikaa kun hänen oikea luonnollinen lähtönsä olisi ollut. Jokatapauksessa hän joutuu kohtaamaan samat ongelmat joiden takia teki itsemurhan, seuraavassa elämässään. Hänen on siis päästävä vaikeuksiensa yli. Sinänsä erittäin itsekäs teko ja kuin karkaisi vankilasta,
Kohtaameko siis ne ongelmat jota emme ole itse välttämättä edes luoneet(työttömyys, vammaisuus, sairaus, masennus, avioero, romahdus, vanhuus, kahu, nälkä jne jne) mutta joiden vuoksi tappoimme itsemme?
Kuka ihmeellinen se "jokin" meidät laittaa kohtaamaan kaikki ongelmia nyt ja tulevaisuudessa ikään kuin elämä olisi kilpailua, taistelua, selviömistä ja ahdistavaa sontaa,,kuka sellainen sadisti voi olla,minä itsekö,,älkää viitsikö, minä en tätä ja tälläistä ole tilannut,,sattumaa tää on.
Kuka laittaa auringon paistamaan?
Fysiikan lait. Meitä koskevat samanlaiset lait, jotka tekevät elämästämme sellaisen kuin se on. Jotenkin näin.
Ainahan saa uskoa sattumaan. Siihen on kuitenkin varmaan helpompi uskoa kuin siihen, että elämämme on ennalta määrättyä. Ei tarvitse syyttää itseään jos elämä tuntuu kurjalta.
se ihmeellinen on KARMA. Sattumaa ei ole, kaikella on tarkoituksensa.
Karma on vaikuttava tekijä mutta ei päätekijä. Päätekijä on valinta. Elämä on kuin juna, jonka vessoissa joko nussitaan tai paskotaan riippuen karmasta.
Karma antaa raamit elämälle. Henkisen tien kulkijalle ei ole olemassa mitään, mitä ei voisi muuttaa. Karma on fatalistista vain niille, jotka menevät eläimellisten oikkujen mukaan.
Muille karma toimii kuin taulun kehyksenä, jonka sisältämää taideteosta voit muuttaa elämäsi aikana.
Kuka ihmeellinen se "jokin" meidät laittaa kokemaan kaiken juuri sellaisena kuin sinä sen tuossa kuvailet
kilpailua? talviolympialaiset, kuka ihmeellinen sanoo milloin kilpailu on kielteistä?
taistelua? nykyisin nuoret tytötkin hakeutuvat taistelukoulutukseen.
selviytyminen? moni hakeutuu paikoihin joista "täytyy" selviytyä?
ahdistavaa sontaa? kuka sinussa sanoo mikä on ahdistavaa, onko monta kaveria jotka ahdistuvat samasta aiheesta
Kuka on tilannut ajatukset mieleesi ja kuka pakottaa tai vaati ajattelemaan juuri noin? Oletko tosiaan sattumalta jotakin mieltä? Miten jouduit siihen tilaan tai ajatukseen että kirjoitat tänne. Ohjaako sitäkin sattuma. Yht-äkkiä vain huomasit että osuipas tiekkariini tuollainen teksti
Erään teorian mukaan jos kuolee nuorena niin näyttää myös nuorelta toisella puolen ja jos taas vanhana niin... Toisella puolen neitsyen odottavat pimppa kylmänä.
Nuorikin voi kyl vanhentua ja vanha nuortua. Toisella puolella ollaan sen näköisiä kuin tykätään olla. Mä ainakin tykkään olla noin 25 ween näköinen, välillä joku ukonrahjuksen näkönen.
Elämä maistuu elämälle kunhan muistaa ajoittain nussasta riittävän nuoria naisia.
En suosittele. Perusteluna se, että kokemukseni mukaan (useita elämiä) itsarin tehnyt joutuu alttiiksi alimpien henkitasojen vaikutukselle. Olen myös havainnut itse, että seuraava elämä ei ainakaan helpotu, jos tekee itsarin. Seuraavassa elämässä noita vaikutuksia saadaan kokea.
Eutanasia äärimmäisen kivuliaassa tilanteessa on toinen asia, koska silloin henkilöä voidaan armosta suojella. Henkitasot ovat tietoisia henkilön motiiveista.
Itse näkisin, että joissain tapauksissa itsemurha on jopa oikeutettu. Japanin historiasta löytyy seppuku, joka myös väärärällä harakiri nimellä tunnetaan.
Tää on muuten "maailman toiseksi paras" samurai-lehva. Paras on tietenkin se 7...
http://www.youtube.com/watch?v=FTY9pkSJ-os
Jokainen itsemurha on yksittäistapaus ja seuraava elämä voi olla toki parempikin tai ainakin olemme hieman vahvempia kohtaamaan vastaavat raskaat kokemukset, joista emme edellisessä elämäsämme päässeet yli. Mikään elämä ei mene täysin hukkaan. Jotkin "oppituntimme" siirtyvät tietenkin seuraavaan elämään ja siitäkin syystä kannattaa yrittää sinnitellä vaikka elämä tuntuisikin liian raskaalta. Ja aina pitää muistaa rakkaitaankin ja sitä miten suuren surun se heihin tuottaa.
Eutanasia on mielestäni hyväksyttävää.
Ja harvemmin kukaan tappaa itseään koska ei ole parempaakaan tekemistä. No, vahinkojakin sattuu...
Mun elämäni suurimpia yllätyksiä oli se, että tunnistin tovereitani tässä elämässä. Kouluttajani kapteeniluutnantin eutanasiaa avustin ampumalla Lugerilla otsaan. Kapteeniluutnantille tuli kiivaampi luonne tässä elämässä. Mulle ei tuosta tapahtumasta tullut sanktioita, koska se tulkittiin eutanasian kaltaiseksi kuoleman varmistamiseksi, kun kaveri mokoma oli ensin vetänyt liipaisimesta. Sille ei käynyt huonosti kuitenkaan, ei edes Führerille. Ateistikin joutui tunnustamaan, että henkimaailma on totta ja siellähän me eleltiin.
Uskoisin että möhläysten seurauksia saamme kokea suurelta osin erilaisina tunnealueen oireiluina, kunnes ne on selvitetty. Minulle entisen elämän kamaluuksien tajuaminen avasi tien niistä vapautumiseen, joten voimme käyttää mahdollista muistia hyötytarkoitukseen.
Jokaisessa elämässä opitaan ja suurin asia mitä edellisessä elämässä oli, että me pojat saatiin seikkailla yhdessä. Se oli silloin hirveän jännää. Siitä tuli karmista jälkilämpöä, niinkuin nuo karmistit sanoo. Paljon positiivista oli elämässä, vaikka kaikki kaverini rajunpuoleisella tavalla lähtivätkin. Ainakin osattiin elää jo silloin!
Samuraileffat koettavat tuoda tuosta jotain kunniakasta esille.
Tuodaan nykyaikaan...
Procol Harum (Merisairaat kasvot), merenkävijöille!
https://www.youtube.com/watch?v=St6jyEFe5WM
Tässä on oikeata asennetta, vaikka sanat ovat kalvakat, kuin jäähyväiset.
Jäähyväiseni merelle tällä erää, kunnianosoitus merisotilaille kautta maailman - kaikkien kansojen soltuille.
Hienoa Bachia vähän popimmin sovitettuna. Tällaisen musiikin mukana oli mukava kasvaa kersana silloin joskus 70-luvulla "Those were the days"
Säälksi melkein käy nykynuoria jotka joutuu kasvamaan ylikaupallisen shaissen, Lady Kakan ja roskarapin säestyksellä. Ehkä ne siitä kuitenkin selviää tasapainoisiksi aikuisiksi. Toivotaan ainakin, kun olen itsekin jo isoisäiässä. Lapseni taitaavat kuitenkin lykätä lastensaantia vielä useilla vuosilla ja ei mulla ole mitään hinkuakaan vielä miksikään papaksi.
Olen muutenkin niin ikinuoren näköinen, ettei kukaan uskoisi että olisin isoisä. Ei ne usko nytkään sitä, että olen isä kahdelle parikymppiselle nuorelle aikuiselle. Suvussamme on kokin erityinen geeni, koska en ole ainoa ikinuoren näköinen.
Syvemmän, edellisten elämien yhteyksien tunnistaminen on vamasti aika sykähdyttävä kokemus. Luulisin, että meillä kaikilla on niitä paljonkin, emme vain tunnista niitä. Kun joidenkin kanssa vaan synkkaa kuin olis tunnettu aina.
Sitten kuitenkin on aina niitä yksinäisiä, joilla ei koskaan ole ollut juuri ketään ja se välillä vähän pistää miettimään.
http://www.youtube.com/watch?v=-LOgMWbDGPA
Välillä kyllä mietityttää saavatko nämä Mengelet ja muut "ihmishirviöt" täällä vielä jatkaa ihmisinä uudelleenkin? Se pahuus joka joissain meissä asuu tuntuu suorastaan ylimaalliselta eli saatanalliselta.
https://www.google.fi/search?q=hitler posing&biw=1706&bih=863&tbm=isch&imgil=rnn8Vvg7Hw-0GM:;https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRUehg12e-SyixXPZWcdTb6NjTeM3JHiPJb7-Znj0xXpKRqkUg2WQ;467;639;W9ROYZr3rDEicM;http%3A%2F%2Fwww.vintag.es%2F2013%2F05%2Fadolf-hitler-posing-to-recording-of-his.html&source=iu&usg=___-QCOrW3fYjsU5u2CYlDytTU0VE=&sa=X&ei=auF8U5mZN8LNygPlmoGgDw&ved=0CC0Q9QEwAA#facrc=_&imgrc=rnn8Vvg7Hw-0GM:;W9ROYZr3rDEicM;http://1.bp.blogspot.com/-Y29V_zJBudg/UYyxA2EvK2I/AAAAAAAABbA/WRMl3uwx4XU/s640/Adolf Hitler Posing to a Recording of His Own Speeches, 1925 (3).jpeg;http://www.vintag.es/2013/05/adolf-hitler-posing-to-recording-of-his.html;467;639
Jotain "paholaismaistahan" noissa, julkisuuteen vain jokin aika sitten putkahtaneissa Aatun kuvissa on. En kuitenkaan näkisi Aatua kaikkein pahimpana "petona" jonka natsismi synnytti. Pahimpia petoja olivat sadistiset rikolliset, jotka olivat usein kuolemanpartioissa mukana. Mielenkiintoisaa sinänsä, että näitä sadisteja usein komensi yliopiston käynyt oppinut henkilö.
Koittakoon uusi aika ihmiskunnalle ja pahat muistot kadotkoon!
Tai jotain...
:)
Onnittelut perheestä. Siitä huvittavaa, että melkein kaikkea muuta on eletty tarpeeksi, muttei perhe-elämää. Viime elämässä melkein sain sen aikaiseksi. No, mutta ei kaikkea kerralla. Seikkailevana luonteena seikkailut ei jää tähän, vaan jatkan tavalla tai toisella. Alpeilla käyty jo muutamaan otteeseen. Ulkonäköni ei hirveästi ole muuttunut tuosta kuvasta, ikää tullut lisää. Ikähän on vain numeroita. Kasvispainotteinen ruokavalio ja jooga/meditaatio pitää kasvot kunnossa ja kropan laihana.
Mulla on sellanen voimakas muistikuva "tämän elämäni suunnittelussa", että halusin nimenomaan sen perheen minäkin. Ehkä mullakin jäi se väliin edellisessä elämässäni. En ihmettelisi koska se vaan oli jotenkin jo ihan nuorena tärkeenä asiana mielessäni. Isäksi 22-vuotiaana.
Perheen takia en ole välittänyt urasta, en rahasta, en oikeastaan mistään statuksesta. Ne ovat pelkkää tyhjää lasten ja perheen rinnalla. Nyt asun tosin yksin, koska vaimoni hylkäsi minut koska halusi maistaa viiniä ja villiä elämää. No, se tosin oli odotettavissa koska muistin jo ennen lasteni syntymää "tämän elämäni suunnitelmasta" sen, että en voi koskaan luottaa oikein kehenkään naiseen.
Suunnittelenkin tässä nyt tulevaa elämääni. Tää on jo nähty!
Tai ehkä painun jonnekin sinne Alpeille minäkin meditoimaan ja syömään kasviksia. Tämä Suomi on toivottoman sisäänpäin kääntynyt yhteiskunta muutenkin. Ei täällä ole tilaa todellisille persoonille!
Sielu voidaan tarvittaessa osittaa ja järjestellä uudelleen, jos nähdään että on menty liian pitkälle. Sitä voidaan korjata. En tiedä, on tässä tapauksessa tarvetta korjaukseen, riippuu siitä mitä sielu on valmis tekemään hyvitykseksi seuraavissa elämissä.
Mutta tässä on oikea sotilas: Erich-setä.
http://www.christian-schmidt.com/images/raeder grossadmiral e raeder mein leben.jpg
Mikä järkevyys, loogisuus ja tilannetaju, ottaen huomioon missä olosuhteissa toimi. Ei antautunut koskaan sumean tunteen vietäväksi, niinkuin monet muut natsipellet. Kaikista asioista voidaan nosta jotain edistynyttä esille, juuri mikään meidän ihmisten maailmassa ei ole täysin mustaa tai täysin valkoista.
Koska olemme niin harmaita tai valkoharmaita keskimäärin, meidän ei tarvitse edes vielä valita puolta. Tuo vaihe tulee ihmisille vasta tulevaisuudessa. Mutta ken pystyy olemaan täysin Gandalf Valkoinen ja Itse Pyhimys, tehköön niin.
Saksalaisissa sotilassuvuissa on aina osattu hoitaa hommat. Käsittääkseni natsismi oli aluksi lähinnä hyödyllinen näille suvuille, mutta kääntyi pian kuitenkin heitä vastaan. Ensimmäisen Maailmansodan jälkeenhän nämä suvut kokivat tappion itselleen ja Saksan sotilasmahdille nöyryyttävänä. Sotilaan tehtävä on tietenkin sotia ja sotahan on silloin parasta "harjoitusta"
Buddhalaisuudessa on muistaakseni käsitys siitä, että sielut jakaantuvat kuten solut. On siis täysin mahdollista, että maailmassa olisi monia ihmisiä, jotka kaikki väittävät olleensa Jeesus tai Ceaser. Sielujen toiminnan mekanismit saattavat olla hyvin monimutkaisia ja monipuolisia. Ehkä nekin ovat jonkinlaisia koneita kuten kehotkin.
Ihminen tietää kuitenkin vielä aika vähän kaikkeudesta ja sen toiminnasta vaikka saattaa kuvitella tietävänsä siitä jo aika paljonkin. Millainen maailmamme lieneekään 1000 vuoden päästä? Nauraako tulevaisuuden ihminen tämän päivän ihmisten tietämättömyydelle? Miltähän se tuntuu kun 1000 vuoden päästä katsoo vaikka jonkin tämän päivän elokuvan? Tuntuuko se vähän samalta kuin katsoisi nyt jotain Antiikin Kreikan patsasta?
Jostain syystä en ole koskaan tuota Tarua Sormusten Herrasta lukenut, vaikka fantasiaa ja scifiä tuli silloin penskana paljon luettuakin. Siinä elokuvassa mua jotenkin ihmetytti se kun tää ilkeä velho syöksi Gandalfin sinne tuliseen pätsiin ja Gandalf sieltä sitten palasi entistäkin sotaisampana. Olisin halunnut hänen palaavan valaistuneena. No, sehän on lasten ja nuorten satu, eikä siihen sovi liika syvällisyys. Kyllä niitä leffoja katteli. Itse diggailen sellasia mystisiä juttuja joissa on outoja ja syvällisiä juttuja. Sellaisia ei ole kuitenkaan vielä edes tehty. Olen jossain määrin päässyt kurkistamaan tulevaisuuden juttuja ja siellä on tietenkin paljon kehittyneempiä tarinoita. Kaikkein parhaimmat tarinathan ovat tosijuttuja. Kun vielä menneet elämät, eri ulottuvuudet, muinaiset sivilisaatiot ja muutkin kummat tapahtumat maailmankaikkeudessa tulevat nähtäväksemme sellaisina kuin ne kokivat ne jotka olivat paikanpäällä silloin, alamme olla sellaisissa sfääreissä, että sitä ei joka ihmismieli välttämättä kestä. Niiden katsominen saattaa olla erittäin rankka juttu. :)
On lähes käsittämätön tuo tietoisuus missä olemme juuri ennen syntymää ja joka tavallisesti saa meidät unohtamaan kaiken. Muistan äärimmäisen valohohteen johon sulauduin, menetin hetkellisesti kaiken mitä persoonastani oli jäljellä ja sitten oltiinkin tässä maailmassa. Se on niin autuaallinen hetki, että sen valossa voi sanoa, ettei tämä maailma ole paljon mitään. Mystikot tahtovatkin pidentää tuota itsemme kokemisen tilaa ihan eläessään täällä meidän keskellämme. Siinä voi olla vain hetken verran, kunnes se vakiintuu.
Tuossa tilassa tajuamme asioita universumin kokonaisuuden näkökannalta katsottuna, näin voisin sen muotoilla.
Gandalfin vertauskuvallinen kokemus kertoo taistelusta egon kanssa ja voitosta, mutta loppu on actionia ehkäpä sen vuoksi kun halutaan miellyttää yleisöä. Valaistunuthan voi olla jopa tylsä. Dramaattisuus vetoaa yleisöön.
Mystiikan kaipuu voi tulla juuri tuosta eletystä elämästämme. Hitlerjugendin luottojäseninä saimme alustavaa okkultista koulutusta. Muistan mm. hengitysharjoitukset, joita käytetään nykypäivän joogassa. Marienburg-linnassa harrastettiin salaperäisiä rituaaleja "voiman" tai "energian" nostattamiseksi.
Yksi löytynyt kokemus, jota pidän varteenotettavana
(tarina Schauffenbergista mikä liikkuu netissä ei sisällä riittävästi inside-tietoa ko. henkilöstä jotta sitä voisi pitää uskottavana, eikä henkilö muistuta riittävästi Schauffenbergia).
Kaveri kertoo lisää, lopussa viittaus salaisiin seremonioihin:
http://www.oocities.org/waffenss_1944/
Enpä enää ihmettele, miksi entisillä saksalaisilla sotilailla voi olla kunnioitusta mystiikkaa kohtaan.
Valotan vielä tuota, miksi teihtiin hengitysharjoituksia. Meistä tuli kuolemaa pelkäämättömiä, olimme kevyessä transsinkaltaisessa tilassa harjoitusten ansiosta. Kundaliinijuttuja ja toimi monella.
Mutta..osa menetti kontrollin, heistä tuli fanaattisia pellejä. Kaikille ei sovi hengitysharjoitukset.
Tuo kundaliini muuten selittää miksi aatu käyttäytyi välillä tökerösti. Hän menetti tietoisuutensa, jolloin tuloksena oli hillittömiä raivonpuuskia.
No, ainakin on nähty, että taitamattomissa käsissä tuhatvuotisen valtakunnan rakentamisen yrittäminen ja seremoniallisen magiikan harjoittaminen enemmänkin rappeuttaa kuin ylevöittää.
Mullakin saattaa olla joitain niitä "pieniksi valaistumisiksi" kutsuttuja kokemuksia, niillä oli joku sanskriitinkielinen nimikin jota en nyt muista. Satori tai jokin. No, niissä on ollut sellainen ylimaallinen hyvänolontunne. Kaikki on ollut kirkasta, rauhallista ja puhdasta. Aivan kuin näkisi kaiken jälleen pienen lapsen silmin.
Mystiikka on ihan mielenkiintoinen aihe. Itse suosin toimintaa höpinän sijaan, vaikka saatan joskus höpistä ihmiset ihan pyörryksiin asti. Enkä koe massojakaan oikein kotoisaksi. Sellainen "yksinäinen susi" kun olen. Luotan myös "'Rakkauden voimaan" eli "rakastamalla kaikkea niin kovasti kuin vain ikinä kykenee", pystyy saavuttamaan tiloja joita ei muuten voi koskaan saavuttaa. Se voi olla tosin myös samalla "tie hulluuteen". Jossain joku joskus tosin sanoi, että on tultava ensin hulluksi, että voi tulla viisaaksi. Hulluus onkin usein väärinymmärretty juttu. Oikeasti kyse on älystä ja herkyydestä aistia asioita joita ihmiset eivät yleensä pysty aistimaan. Materialistisen maailmankuvan omaavat, tylsämieliset lääkärit leimaavat sitten ihmisen parantumattomasti harhaiseksi ja pumppaavat täyteen hermomyrkkyä. Onneksi lääkäreistäkin löytyy jo niitä, jotka ovat alkaneet epäillä myös muiden todellisuuksien olemassaoloa. Tapailin kerran erästä naislääkäriä, psykiatria joka kertoi kokeneensa saattohoidossa ollessaan yliluonnollisia asioita. Yliopistoissahan opetetaan ns. kovaa lääketiedettä, joka sulkee kaiken yliluonnollisen pois. Mikä sitten on tänään yliluonnollista, saattaa huomenna olla täysin luonnollista.
Kaikki joukkohenkisyys tarttee kaikenlaista hengennostatusta ja seremoniota. Mua ainakin lähinnä naurattaa vaikka vapaamuurareiden touhuilut. Sotiminen on tietenkin niin ekstriimiä, että se hengennostatuskin on sitten sen mukaista. Pelko onkin aika mielenkiintoinen, varsinkin sotaan liittyvänä asiana, ja samanlaista pelkoa ei voi rauhan aikana oikein kokea. Itselläni on joitain hieman erikoisia kokemuksia pelosta. Erittäin voimakas pelko saattaa tehdä erikoisia asioita. Ehkä hassuin näistä kokemuksistani oli sellainen jossa tunsin kuin pääni olisi ollut yhtä suurta teräskypärää. Myös kova räjähdys tai muu ääni ihan vieressä ei säikäytänyt tuossa tilassa minua vähääkään. Olo oli kuin jollain supersotilaalla. En tiedä sitten onko tätä kokemusta esiintynyt muillakin. En ole sellaisesta ainakaan kuullut.
Mutta kyllä se paras elämä on ihan yksinkertaista arkea vaan.
"Ennen valaistumista teimme töitä, söimme ja lepäsimme. Valaistumisen jälkeen teimme töitä, söimme ja lepäsimme."
Ja kaikki tietenkin rakkaidemme seurassa!
"Ehkä hassuin näistä kokemuksistani oli sellainen jossa tunsin kuin pääni olisi ollut yhtä suurta teräskypärää. Myös kova räjähdys tai muu ääni ihan vieressä ei säikäytänyt tuossa tilassa minua vähääkään. "
Tuo on transsin eräs "oire", pelkokin voi ajaa transsiin. Ei räjähdykset ja tärinät hätkäytä. Olen harjoitellut pääsemään eroon siitä "me ollaan parempia" -hengestä. Se tuntuu istuvan kuin syöpä, helppoa olisi ajatella olevansa nietzcheläinen übermensch ja muut ei ole yhtään mitään.
Kun mikään ei tunnu miltään ja hammastakin saa porata kunnolla ennenkuin kipukynnys ylittyy.
Onnistuneeseen tavalliseen perhe-elämään ja rakkauteen tämä päätyy! Kaikenlaisia naamiaisia sitä onkin saanut elää jo tarpeeksi. Historia on näitä täynnä.
Vähän erilainen transsitila siinä mielessä, että sitä oli ihan normaalissa päivätajunnassa ja pysty toimittelemaan asioita ihan normaalisti. Ei mikään siis uskonnollinen hurmostila tai shamaanin rummuttelu, eikä mikään huumeidenkaan aiheuttama tila.
Uskoisin saavuttavani tuon tilan uudelleen tosipaikan tullen. Olen tavallaan alitajuntaisesti jo lapsesta saakka kehittänyt jotain tällaisia kykyjä. Luulisen, että kaikki me teemme niin, mutta suurin osa lopettaa sen koska ympäröivä todellisuus ei tue sen kaltaista oppimista. Itse olen lapsesta saakka ammentanut tietoutta itämaisista jutuista ja mm. myös intiaanien jutuista. Olen ahminut kaiken erikoisen tiedon siitä, että ihmisellä olisi kaikenlaisia erikoisia kykyjä. Ajatustenlukua, telepatiaa, asioiden ennaltanäköä sun muuta. Näitä taitoja pitää kuitenkin ehkä alkaa kehittää jo lapsuudessa. Ehkä se alkukantainen menetelmä on se paras, kuten intiaaneilla ja muilla alkuperäiskansoilla eli menemällä luontoon ja tarkkailemaan ympäristöään.
Voipi olla, että vain kaikkein kokeneimmat sielut pystyvät "kouluttamaan itse itsensä". Tai sitten he ovat sieluja, jotka ovat jo käyneet tämän koulutuksen läpi ja palaavat vielä kerran muita auttaakseen. Missään nimessä emme voi sortua siihen ajatukseen, että joku sielu olisi joteinkin toista parempi. Korkeammissa maailmoissa ei varmasti koskaan ajatella niin. Me tarvitsemme kaikki toisiamme, kukaan ei ole niin mitätön, etteikö voisi opastaa ja neuvoa toista. Viisastakin pitää opstaa, että hän tulisi vieläkin viisaammaksi. Kaiken tän takia "me ollaan parempia!" ajatus on täysin lapsellinen ja sopii ehkä vaan lähinnä urheilun maailmaan.
Kansa kaipaa pizzaa ja lätkää!
"Vähän erilainen transsitila siinä mielessä, että sitä oli ihan normaalissa päivätajunnassa ja pysty toimittelemaan asioita ihan normaalisti. Ei mikään siis uskonnollinen hurmostila tai shamaanin rummuttelu, eikä mikään huumeidenkaan aiheuttama tila.
"
Normi SS-meininkiä. Transsissa päivätajunnassa, valmis kuolemaan ja räjähdykset on hyttysen ininää korvissa. Kivun sulkeminen pois onnistuu myös, kun sitä kehittää. Fakiirin kykyjä, ja siihen liittyy tunteiden hallinta. Tunteet ei enää heilahtele sillä lailla kuin ennen. Pystyy toimimaan järkiperäisesti.
Opin hengitysharjoitukset pikkulapsena entisen elämäni kaikuna. Ei lestadiolaista pikkupoikaa kukaan opeta "maagisiin" hengitysharjoituksiin. Ne ne vasta hyödyllisiä esim. nukahtamisessa on - syvähengitys riittää unen saamiseen.
Me ollaan parempia - ajatusta on muuten maailma täynnä. Erottelu perustuu pitkälti siihen. Rodut, kansallisuudet, ihonvärit, eri uskonnolliset kuppikunnat jne.
Kun paremmuushenki vähenee, vähenee sotienkin mahdollisuus. Ihan yleismaailmallinen vitsaus. Kilpailua on kapitalismissa ja kommunismissa, epätasa-arvo kärjistyy fasismissa, P-Koreassa näkyy olevan uudenlainen natsi-Saksan leirimentaliteetin tuleminen. Sinnekö ne on piiloutuneet, nuo pahimmat jälleensyntyvät fasistit? Mene ja tiedä.
Toisaalta, onko maailma valmis tasa-arvoon? Ehdotonta tasa-arvoa ei kai liene edes korkeammissa maailmoissa, viisaammilla on valta määrätä esim. syntymäpaikka. Tämän kyllä hyväksyn, en pystynyt kaikkea itse määräämään. Sellainen tasa-arvo kyllä on, ettei olla ylpeitä joistain tiedoista ja taidoista. Viimeinen koitos on muuten nöyryyden koe, että luovunkos ylpeydestä? Se voi piiloutua mm. opettamisen halun taakse, tai haluna olla hiljaa. Hiljaiset ovatkin kokemukseni mukaan ylpeitä, ja äänekkäät nöyriä. Äänekkäät eivät nimittäin ajattele useinkaan mitä heistä ajatellaan, se on nöyryyttä. Voi se olla toisinkinpäin, kuten äänekkäällä Hitlerillä, joka oli ylpeä. Hiljainen tuppisuus ajattelee, etten uskalla sanoa mitään, koska mitähän nuo muut ajattelee minusta? Tällaisesta pitäisi päästä eroon, ja varsinkin Suomessa tätä hiljaista verhottua ylpeyttä kyllä on.
Luulis kyllä että jenkit varsinkin olis olleet kiinnostuneita saksalaisten menetelmistä. Okkultismi on tietenkin "salainen oppi" mitä ei kaikille halukkaille jaeta. Näistä jutuista ei tietenkään syystä yleisesti puhuta. Jenkkiarmeijan PSI-joukoista on puhuttu jo kauan. Sotilaita valmisteltiin Namissa siihen, että he siirtyvät kuollessaan henkimaailmaan niin nopsaan, että eivät edes heti huomaa olevansa kuolleita. Yrittävät puhua kaverille ja ihmettelevät sitä kun kaverit ei kuule heitä.
Mulla on ollu aina vähän ongelmia kaikkien normaalien ruumiin toimintojen kanssa. Lapsena ei huvittanut syödä juuri mitään ja en oikein osaa hengittääkään. Jotenkin kaikki ruumiin normallit toiminnot tuntuvat vierailta. Ehkä olinkin alien ennen tänne syntymääni, joka ei hengittänyt, syönyt eikä edes sontinut!!!
Tai sitten se johtuu vaan jostain pahasta traumasta edellisessä elämässäni. Kova kuolemaan johtanut kidutus saattaisi ehkä aiheuttaa sellaisen trauman; Vesikidutus,läjes syömäkelvoton ruoka ja surkea hygienia. Ei ihme, että seuraavassa elämässä kaikki niihin viittaava varsinkin lapsuudessa aiheuttaisi outoa niihin liittyvää vastenmielisyyttä. Ruoka ei maistu, vesi tuottaa pelkoa ja ahdistusta ja tarpeidenkin tekeminen on jotenkin inhottavaa
No, kaikkea saa toki funtsata ja kuvitella mielessään.
Ehkä pahimmat, entiset fasistiheput ovat nyt jossain "tämän elämän helvetin esikartanoissa". Nää nykyajan P-Korean porukat on jotain ihan uutta sakkia. En usko, että saman virheen saa toistaa heti uudelleen. Jotain pitää ottaa opiksikin.
Maailmassa on tiettyjä merkkejä nähtävissä vaikka en itse halua mihinkään Harmageddoniin uskoakaan. Ehkä talouden taakse piiloutuva epätasa-arvo kuitenkin se kaikkein salakavalin fasismin muoto. Kun ihminen orjuutetaan sisäisesti markkinatalouden alttarille. Keksitysleirit ovatkin nyt sisällämme, eivät enää ulkopuolella.
Ihmiskunta tuhoaa nyt itsensä lisäksi koko planeettaa. Maailmansodissa se tuho keskittyi kuitenkin enemmän ihmiskunnan sisälle.
Ylpeys on siinä mielessä hieman kimurantti juttu, että se usein sekoitetaan ylpeilyyn. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ylpeydessä ei ole mitään vikaa, kunhan se ei sorru ylpeilyyn. Itse käytän kuitenkin mielummin sanaa "omanarvontunto", joka kuvaa mielestäni paljon paremmin tätä piirrettämme. Nöyryys ja nöyristely on myös eri asia. Mielestäni nykyihminen ei enää ymmärrä näitä asioita yhtä hyvin kuin menneet sukupolvet. Oikeasti nöyrä ihminen kuvitellaan usein ylpeäksi ja toisinpäin. Emme enää ymmärrä viisautta joka näihin asioihin kätkeytyy.
Äänekäs ihminen voi olla ylpeä, nöyrä tai sitten vain hölmö. Riippuu vähän tilanteesta ja jutuistakin. Itse olen välillä hyvinkin äänekäs, mutta haluan vain viihdyttää sillä muita. Vitsailla ja kertoilla tarinoita.
En oikeastaan välitä yhtään siitä pitävätkö ihmiset sinua ylpeänä tai nöyränä. Nykyihmiset eivät kunnioita ja ymmärrä enää kovinkaan hyvin vanhoja, mutta ikuisia arvoja ja viisauksia. Miksi välittää heidän vaillinaisista mielipiteistään, jotka hädin tuskin pohjaavat edes mihinkään faktoihin. Ihmiset uskovat mielummin pahantahtoisiin juoruihin kuin totuuteen. Aikamme on muutenkin täynnä pikkusieluista pilkkaamista ja juoruilua. Ei tarvitse kuin avata teevee tai lehti.
Parempi yhden viisaan arvostus kuin miljoonan moukan fanitus.
Sanotaan, että viisas usein vaikenee, mutta niin vaikenee pelokaskin.