Imagen tammikuun 2014 numerossa provosointeihin tottunut Ruben lataa täysilaidallisen perussuomalaisia, suomalaisuutta ja ns. suomalaisuuden symboleja kohtaan. Lopputulema on, ettei suomalaisuuteen liity mitään sellaisia myönteisiä mielikuvia, josta pitää kiinni. Mm. sotahistoriallisen menneisyyden muistaminen on miehen omin sanoin "rituaalinomaista kuviokelluntaa sotien verivirroissa."
Rubenin loppulause: "Suomalaisuus hajoaa valtavan karvaisen persun alta. Annetaan hänen unelmoida, sillä hän kaipaa lohtua."
Näin siis Ruben tammikuussa 2014 Imagessa. Kannattaa lukea muukin artikkeli, kuvastaa kirjoittajansa sielunmaisemaa. Onhan mies ammatikseen kyllä taitava sanailija ja provosoija, harmi vain että mies keskittyy ennen kaikkea toisille tärkeiden arvojen solvaamiseen, pahoittaen monia mieliä. Sananvapaus on tietysti Ruubenilla kuten muillakin, ja itse koen suomalaisuuteen sisältyvän myös tietyn suorapuheisuuden ja vapauden ajatustensa ilmaisuun. En kuitenkaan voi sanoa, että arvostaisin Ruubenia enää ihmisenä ja ajattelijana kakkapökälettä enempää. En vaikka pökäleellä olisi kipa päässä.
Suomalaisuus voi merkitä myös myönteisiä asioita. Yhtenäiskulttuuri tai hajanaiskulttuuri, kuinka vain, kansamme kulttuurin ja suomalaisuuden kohtalo ei ole onneksi Ruubenin ja hänen hengenheimolaistensa käsissä.
Jos joku haluaa, voin kopioida tähän Ruubenin hengentuotteen kokonaisuudessaan, onhan se avartavaa lukea, kuinka R.S. osaa provosoimisen taidon.
Rubenin loppulause: "Suomalaisuus hajoaa valtavan karvaisen persun alta. Annetaan hänen unelmoida, sillä hän kaipaa lohtua."
Näin siis Ruben tammikuussa 2014 Imagessa. Kannattaa lukea muukin artikkeli, kuvastaa kirjoittajansa sielunmaisemaa. Onhan mies ammatikseen kyllä taitava sanailija ja provosoija, harmi vain että mies keskittyy ennen kaikkea toisille tärkeiden arvojen solvaamiseen, pahoittaen monia mieliä. Sananvapaus on tietysti Ruubenilla kuten muillakin, ja itse koen suomalaisuuteen sisältyvän myös tietyn suorapuheisuuden ja vapauden ajatustensa ilmaisuun. En kuitenkaan voi sanoa, että arvostaisin Ruubenia enää ihmisenä ja ajattelijana kakkapökälettä enempää. En vaikka pökäleellä olisi kipa päässä.
Suomalaisuus voi merkitä myös myönteisiä asioita. Yhtenäiskulttuuri tai hajanaiskulttuuri, kuinka vain, kansamme kulttuurin ja suomalaisuuden kohtalo ei ole onneksi Ruubenin ja hänen hengenheimolaistensa käsissä.
Jos joku haluaa, voin kopioida tähän Ruubenin hengentuotteen kokonaisuudessaan, onhan se avartavaa lukea, kuinka R.S. osaa provosoimisen taidon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Stiller ei ole kummoinenkaan provokaattori, vaan lähinnä väsynyt vanha äijä jota kohtaan on vaikea tuntea muuta kuin välinpitämättömyyttä, tai sääliä jos sattuu olemaan keskivertoa empaattisempi ihminen.
Suomalaisuuden symbolien "loukkaaminen" oli radikaalia viimeksi 1960-luvulla, ja persuillekin on vinoiltu aina siitä lähtien kun Tony Halmeen mukanaan tuoma julkisuus nosti puolueen laajempaan tietoisuuteen yli vuosikymmen sitten. Rubenin ei siis olisi yhtään väsyneempi ja vähemmän provosoiva tyyppi enää vuonna 2014 vaikka kertoisi vitsiä pikku-Kallesta joka meni kauppaan ja osti kurkkua ja maksaa, jääden kaupasta palatessaan auton alle.
Tämän toimittaja Stillerin kirjoituksen voi nähdä myös hyökkäykseksi sitä vastaan, kuinka nk. suomalaisuuden pontevimmat puolustajat käsittävät todellisuudessa Suomen sekä historiallisesti, henkisesti että kulttuurisesti hyvin pinnallisella ja yksiviivaisella tavalla. Perussuomalaiset identiteettipolitiikkansa ja pyhien asioidensa kanssa eivät ole ratkaisu, vaan osa ongelmaa. Perussuomalainen historiannäkemys on samanlainen tyhmistymisen aiheuttama rappioilmiö kuin Stillerin globalismikin.
Jos haluaa päästä sisälle suomalaisuuden muotoutumisen rikkaaseen historiaan ja suomalaisen "kansallismielen" (erotuksena kansallismielisyydestä, huom!) varsinaisiin juuriin, kannattaa lukea prof. Matti Klingen teoksia Suomen ja Euroopan 1800-luvun aatehistoriasta. Sekä Stiller että perussuomalaiset alkavat sen jälkeen tuntua hyvin kaukaisilta, ja myös naurettavilta, alkeellisilta. Puhumattakaan jonkun Jussi Halla-ahon pakinahorinoista!
....ns. älyköt suorastaan kilpailevat siitä, kuka osaa näsäviisaimmin solvata omaa kulttuuria ja etniteettiä. Tämä on erittäin yleistä koko itsetuhoisessa lännessä. Ruben Stillerkin kirjoittaa suomalaisuudesta, että....hetkinen...., mutta eihän Rubenin ensisijainen identiteetti ole suomalaisuus tai edes valkoinen eurooppalaisuus vaan juutalaisuus.
No mutta eihän se haittaa, Ruben voisi varmaan pilkata, paljastaa ja nälviä juutalaisuutta. Hetkinen taas....mutta eihän niin tee käytännössä kukaan juutalainen, enkä ole Rubeninkaan kuullut koskaan tehneen niin! Toki he ovat opettaneet eurooppalaiset inhoamaan itseään, mutta he eivät itse noudata samaa oppia omaan identiteettiinsä. Niinpä niin, eihän kierot källittäjät maista omia myrkkyjään, vaan tarjoavat niitä vain muille.... Etnistä nollasummapelia.
"omaa kulttuuria"
Mitähän se oma kulttuuri oikein on? Kaikki ns. kulttuuri on joidenkin aiempien keskimääräisten asenteiden, arvojen, kokemusten ja toimitatapojen perustalle rakentuva hetkellinen ja jatkuvasti muuttuva synteesi, jossa kilpailevat sekä yhdistyvät erilaiset vaikutteet, jotka tulevat eri suunnilta ja etäisyyksiltä sekä ajallisessa että maantieteellisessä syvyydessä. Ei ole edes tietyssä hetkessä mitään kaikille yhteistä yhtä kulttuuria, vain erilaisia kokemuksia siitä.
Kulttuurisia piirteitä ja elementtejä on kyllä olemassa, toiset piirteet elävät kauemmin kuin toiset, ja monet piirteet kokevat muutoksia, sulautuen toisiin. Suomalaisesta kulttuurista voidaan kyllä puhua, tosin monille eri henkilöille suomalaisuus tarkoittaa hivenen eri asioita. Yhtenäiskulttuuria ei enää ole, eikä tarvitse välttämättä ollakaan. Monet identifioituvat mieluummin muiden kulttuuriryhmien alle, esim. hämäläisiksi, tamperelaisiksi, perussuomalaisiksi, ateisteiksi, lestadiolaisiksi, hesalaisiksi jne. Kansallisuus on siis vain yksi ihmistä ja hänen identiteettiään määrittävistä tekijöistä. Yhdessä vaiheessa kansallinen yhtenäisyys nähtiin toki tärkeimmäksi identiteetti- ja samastumistekijäksi, mutta enää ei ole näin. Kansallisuus ei ole silti menettänyt kokonaan merkitystään, vielä suurella osalla suomalaisista on ns. yhteisiä kertomuksia, jotka luovat yhtenäisyydentunnetta. Tässä ei ole sinänsä hyvää tai pahaa, näin vain on.
Lähinnä huvittaa Ruben Stillerin tapa ampua alas kaikki suomalaisuuteen liitetyt mielikuvat joko merkityksettöminä tai täysin arvottomina. Ruben Stillerin peräänkuuluttama itsenäisyys ja yksilöllisyys ovat myös pahimmillaan johtaneet yhteiskunnan arvojen rapautumiseen, eli siihen, että toisista ei huolehdita tai välitetä, vaa oma napa on aina lähinnä. Samaten yksilöllisyyden ylikorostaminen menee pahimmillaan narsismin ja liiallisen itsetehostuksen puolelle. Tähän sortuu myös Ruben itse, hän on jo vuosia kirjoituksissaan ja puheissaan esiintynyt, kuin hänen hallussaan olisi viimeinen viisaus ja "totuus" maailman ja myös Suomen asioista.
Niin, Stiller on julkisesti myöntänyt olevansa sionisti. Se kertonee kaiken olennaisen hänen motiiveistaan.