Onko jumalia olemassa? Teisti (tässä tapauksessa teisti = jumaluskoinen) vastaa, että kyllä ja ateisti vastaa, että todisteiden puuttuessa jumalien olemassaoloon ei ole syytä uskoa. Itse vastaan, että sillä ei ole mitään väliä. Jumalien olemassaolo tai ei-olemassaolo ei itsessään aseta mitään toimimisvelvoitteita ihmisille. Siksi mielestäni onkin ongelmallista, että kovaäänisimmät ateistit (Richard Dawkins jne.) ja teistit väittelevät usein nimenomaan siitä, onko jumalia olemassa, pureutumatta oikeisiin ongelmiin. Ensimmäinen ongelma tässä kysymyksenasettelussa on tietysti se, että tämä väittely ei voi johtaa mihinkään, ellei teisti tuo esiin kumoamatonta todistusta jumalien olemassaolosta. Negatiivista väitettähän ei tunnetusti voi osoittaa todeksi.
Jumalien olemassaolosta keskustelu on turhaa, koska kuten aiemmin totesin, tämän filosofisen kysymyksen ei pitäisi vaikuttaa ihmisten toimintaan. Siten argumentoinnin pitäisi keskittyä uskontoihin ja niiden oppeihin, koska niitä vastaan voidaan esittää loogisia argumentteja. Perinteinen esimerkki on monista uskonnoista löytyvät luomiskertomukset, jotka ovat usein ristiriidassa mordernin tieteen kanssa. Kun tällaisia loogisia ristiriitoja löydetään useita, voidaan asettaa kyseenalaiseksi myös muut saman lähteen tarjoamat opit ja käytäntömallit. Tällöin myös sellaiset vanhahtavat käytänteet, kuten avioliiton purkamisen kieltäminen, alkoholin käytön kieltäminen ja seksuaali- ja etnisten vähemmistöjen syrjintä, voidaan häivyttää yhteiskunnasta.
Yksi syy, miksi keskustelua pitäisi kääntää jumalien olemassaolosta uskonnon totuudellisuuteen on se, että ihmisten mielten muuttaminen on sitä vaikeampaa, mitä suurempi eroavaisuus alkuperäisen ja tavoitellun näkemyksen välillä on. Persoonalliseen jumalaan uskovan on paljon helpompi siirtyä tarkemmin määrittelemättömän jumalan uskomiseen kuin suoraan gnostiseksi ateistiksi, joka on muutenkin hyvin kyseenalainen näkökulma, koska kuten todettu, negatiivista väitettä ei voi todistaa oikeaksi.
Viimeinen pointtini on se, että lopulta ehkä kaikki uskonnoista keskusteleminen on turhaa. Uskonnot eivät (ainakaan pääsääntöisesti) perustu rationaaliseen ajatteluun, vaan enemmänkin tunteisiin (tässä ei välttämättä ole mitään pahaa). Siksi onkin hyvin epäloogista yrittää kumota uskontojen vaikutusta rationaalisilla argumenteilla. Suomi on hyvä esimerkki siitä, mitä hyvinvointi (kyllä, Suomi on yhä hyvinvointivaltio vrt. muu maailma), teknologia ja viihdepainotteisuus tekee uskonnolle. Alunperin hyvin uskonnollinen yhteiskunta, jonka uskonnollista historiaa kuvaa lainsäädäntömme ja kirkkoon kuuluvien prosentuaalinen määrä, on maallistunut viimeisen sadan vuoden aikana suunnattomasti. Käytännössä missään yhteiskunnallisessa keskustelussa ei enää kuule argumentteja, jotka perustuvat ainoastaan tietyn uskontokunnan dogmiin, vaan keskustelu on oikeasti suurelta osin rationaalista, vaikkakin uusi tapa liioitella poliittista korrektiutta, on alkanut viedä kehitystä kohti toista ääripäätä (molemmat ääripäät mielestäni yhtä epätoivottavia). Tämän maallistumisen kun saisi vietyä Lähi-Itäänkin, niin kriisi olisi ohi parissa vuosikymmenessä. Sitä odotellessa.
Jumalien olemassaolosta keskustelu on turhaa, koska kuten aiemmin totesin, tämän filosofisen kysymyksen ei pitäisi vaikuttaa ihmisten toimintaan. Siten argumentoinnin pitäisi keskittyä uskontoihin ja niiden oppeihin, koska niitä vastaan voidaan esittää loogisia argumentteja. Perinteinen esimerkki on monista uskonnoista löytyvät luomiskertomukset, jotka ovat usein ristiriidassa mordernin tieteen kanssa. Kun tällaisia loogisia ristiriitoja löydetään useita, voidaan asettaa kyseenalaiseksi myös muut saman lähteen tarjoamat opit ja käytäntömallit. Tällöin myös sellaiset vanhahtavat käytänteet, kuten avioliiton purkamisen kieltäminen, alkoholin käytön kieltäminen ja seksuaali- ja etnisten vähemmistöjen syrjintä, voidaan häivyttää yhteiskunnasta.
Yksi syy, miksi keskustelua pitäisi kääntää jumalien olemassaolosta uskonnon totuudellisuuteen on se, että ihmisten mielten muuttaminen on sitä vaikeampaa, mitä suurempi eroavaisuus alkuperäisen ja tavoitellun näkemyksen välillä on. Persoonalliseen jumalaan uskovan on paljon helpompi siirtyä tarkemmin määrittelemättömän jumalan uskomiseen kuin suoraan gnostiseksi ateistiksi, joka on muutenkin hyvin kyseenalainen näkökulma, koska kuten todettu, negatiivista väitettä ei voi todistaa oikeaksi.
Viimeinen pointtini on se, että lopulta ehkä kaikki uskonnoista keskusteleminen on turhaa. Uskonnot eivät (ainakaan pääsääntöisesti) perustu rationaaliseen ajatteluun, vaan enemmänkin tunteisiin (tässä ei välttämättä ole mitään pahaa). Siksi onkin hyvin epäloogista yrittää kumota uskontojen vaikutusta rationaalisilla argumenteilla. Suomi on hyvä esimerkki siitä, mitä hyvinvointi (kyllä, Suomi on yhä hyvinvointivaltio vrt. muu maailma), teknologia ja viihdepainotteisuus tekee uskonnolle. Alunperin hyvin uskonnollinen yhteiskunta, jonka uskonnollista historiaa kuvaa lainsäädäntömme ja kirkkoon kuuluvien prosentuaalinen määrä, on maallistunut viimeisen sadan vuoden aikana suunnattomasti. Käytännössä missään yhteiskunnallisessa keskustelussa ei enää kuule argumentteja, jotka perustuvat ainoastaan tietyn uskontokunnan dogmiin, vaan keskustelu on oikeasti suurelta osin rationaalista, vaikkakin uusi tapa liioitella poliittista korrektiutta, on alkanut viedä kehitystä kohti toista ääripäätä (molemmat ääripäät mielestäni yhtä epätoivottavia). Tämän maallistumisen kun saisi vietyä Lähi-Itäänkin, niin kriisi olisi ohi parissa vuosikymmenessä. Sitä odotellessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulipa muuten otsikoitua huonosti. Johtuneet siitä, että muotoilin otsikon ennen viimeisen kappaleen kirjoittamasti. Jos siis kommenttisi koskee otsikon harhaanjohtavuutta, niin olen siitä tietoinen.
Ok. Ihmettelinkin vähän että ne eivät täysin täsmännyt.
"Jumalien olemassaolosta keskustelu on turhaa, koska kuten aiemmin totesin, tämän filosofisen kysymyksen ei pitäisi vaikuttaa ihmisten toimintaan."
Valtava määrä ihmisiä kuitenkin toimii sen mukaan mitä he luulevat näiden jumalien tahtovan.
Eikö silloin olisi akuutimpaa argumentoida siitä, miksi heidän toimintansa perustuu irrationaliseen lähteeseen sen sijaan, että yritetään alusta asti kumota koko jumalan olemassaolo. Kumpikaan tapa ei tietenkään ole väärä, mutta jumalan olemassaolosta väitteleminen huomattavasti vaikeampaa.
Faith 1
Yhteiskunnat saavat arvonsa paljolti siitä uskonnosta, joka on vallassa. Tämäkin yhteiskunta on arvoiltaan luterilainen eli hyvienkin ominaisuuksien lisäksi tärkeää on esimerkiksi rankaiseminen, epätasa-arvo ja erillaisuuden kammo.
Kun siis piispa Jari Jolkkonen ylpeänä kehuu, että koko väestömme arvomaailma on pohjimmiltaan luterilaista, niin on pakko myöntää että Jari on oikeassa, niin vastenmielistä kuin se onkin.