Huh, huh kun elämä on niin ihmellistä. Ei ole kauaakaan, kun multa tunteet yhtä tyyppiä kohtaan loppuivat. Ihan totaalisesti ja kerralla. Ja sitä kesti. Mutta sitte se alkoi olla aktiivinen, ikään kuin tietäisi, etten enää ole siihen ihastunut. Ja voi voi minua. Tahallaanko se sen teki? Ei olisi saanut. Minä jälleen rapsahdin. Minä raukka repsahdin. Sääli minua. Ihan itketti avoimesti, kun tuli mieleen tuokin, kurja osa... Mutt mua lohdutti se, että mähän olen tällainen, koska multa pystyy tunteet lähtemään vekeen, niin voihan ne taas lähteä. Mä en halua tykätä siitä tyypistä, mutta mä haluan toki tykätä... jostain muusta. Mulle sopivammasta. Kumpa mä jo sellaisen löytäisin, sellaisen, johon rakkaus on sallittua.
Rakas päiväkirja
miettijä
0349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.