Minkälainen on kristitty?

Kukaan ei ole näköjään halunnut vastata kysymykseesi, joten minä yritän. Tässä ensin tiivis määritelmä: ”Kristitty on ihminen, joka uskoo, että Jeesus Kristus sovitti hänen syntinsä ristinkuolemallaan ja lunasti hänet samalla omakseen ja iankaikkiseen elämään. Hän on saanut Pyhän Hengen puolustajakseen, lohduttajakseen ja johdattajakseen; hän on uudestisyntynyt ja tahtoo vaeltaa Jeesuksen seurassa; Raamatun Sanaan uskoen hän ojentautuu elämässään Sanan mukaan.

Jeesus kertoo vuorisaarnassaan, millainen ihminen on autuas eli Jumalalle kelpaava. Jeesuksen kuvailemia määreitä ovat:
Hengessään köyhä – kristitty on kaikessa hengellisyydessä täysin riippuvainen Jumalasta
Murheellinen – syntielämä murehduttaa kristittyä ja hän tekee niistä parannusta.
Kärsivällinen – kristitty odottaa Jumalan auttavan ja lohduttavan häntä
Tuntee nälkää ja janoa - kristitty kaipaa elämän leipää ja Pyhän Hengen vettä.
Armahtaa toisia – paljot synnit anteeksi saaneena kristitty antaa anteeksi lähimmäisilleen
Puhdassydäminen – kristitty iloitsee armosta ja siitä, että Jeesuksen veri on hänet puhdistanut
Rauhantekijä – kristitty todistaa Jeesuksesta, joka on luvannut antaa meillä Hänen rauhansa
Vainottu – kristitty kokee vastustusta ja pilkallista, vähättelevää puhetta itsestään. Vainon keskellä hän voi iloita, sillä se on Jeesuksen antama merkki siitä, että hänet on erotettu maailmasta vaeltamaan uudessa elämässä kohti Taivaan kotia

Joo, varmaankin tuollaista, etenkin kun Jeesus itse omiaan saarnassaan määrittelee. Hyvin helposti menemme evankeliumin vapauttavasta sanomasta lain puolelle ja alamme vaatia kristityltä kaikenlaisia tekoja ja ominaisuuksia.

Ehkä tämä riittää: kristitty on ihminen, joka uskoo, että Jeesus on antanut kaikki hänen syntinsä anteeksi.

Mitä muita ominaisuuksia kristityssä on, se on pyhitystä. Jos laitamme ehdottomina monia moraalisia ja hengellisiä ominaisuuksia, tuloksena on se, että moni kristitty ahdistuu näkiessään, ettei hän ole sen mittapuun mukainen. Riittää, että uskomme Jeesuksen veren puhdistavaan voimaan, kristitty on armahdettu syntinen.

Yllätys, yllätys. Asiallista keskustelua löytyy. Kiitos siitä.

Sana ”kristitty” esiintyy Uudessa testamentissa kolme kertaa

Apt. 11
26. Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.

Apt. 26
28. Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi".

1 Piet. 4
15. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;
16. mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.

Ehkäpä kaikessa lyhykäisyydessään voisi sanoa, että kristitty = Jeesuksen seuraaja ja opetuslapsi.

Joten hän suhtautuu muihin uskovaisiin, kuten Jeesuskin suhtautui; ymmärtäen, rakastaen, armahtaen, lohduttaen, rohkaisten, muita palvellen jne....

Annan määritelmän, joka varmaan tuntuu kovalta, mutta kuitenkin: kristitty on ihminen, joka puhuu totta ja elää aina totuudessa. Jeesus oli juuri sellainen ja Hänen armonsa ja rakkautensa muuttaa meitä Hänen kaltaisekseen: 2. Kor. ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.”

Jeesuksen rakkaus oli aina rakkautta totuudessa. Se ei ollut sitä inhimillistä, kaiken sulattavaa ja suvaitsevaa rakkautta, jota maailma (ja nykyajan kristillisyys?) tavoittelee. Uskonnolliset (fariseukset) ihmiset eivät kokeneet Jeesusta lempeäksi ja lohduttavaksi, päinvastoin. Jeesus ei voinut tarjota koviin sydämiin synnit anteeksiantavaa rakkautta, sillä routakuoren oli ensin murruttava. Jeesus ei tinkinyt totuudesta, vaan oli valmis kohtaamaan uskonnollisten vihan ja sen lopullisen huipentuman: tulla naulituksi ristin häpeäpuuhun. Tuntuiko uskonnollisista Jeesuksen sanat lempeiltä: Joh.8 ”Te olette isästä P-ke-leestä ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.”

Paljon muitakin vähemmän lempeiltä kuulostavia sanoja Jeesus sanoi, koska Hän oli tie, totuus ja elämä. Vihaista Herodesta Jeesus jopa nimitteli Luuk.12: ” Samalla hetkellä tuli hänen luoksensa muutamia fariseuksia, ja he sanoivat hänelle: "Lähde ja mene täältä pois, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut. Niin hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän'.”

Me haluaisimme, että Jeesus olisi sanonut, että me olemme maan sokeri, sillä me haluamme puhua kauniisti ja rakkaudellisesti saadaksemme ihmisten suosiota ja tykkäämistä. Uskova on kuitenkin maan suola, joka joskus kirvelee, mutta toisaalta säilyttää ruuan pilaantumattomana. Suolaisuus tuottaa ylistystä Jumalalle, sokerisuus ihmiselle.

Näin Jeesus puhui: "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa….Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Meillä ei ole lupaa heitellä totuuksiamme miten vain, vaan aina rakkauden kanssa. Kol. ”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” Suolamme ei ole raakaa merisuolaa, vaan lempeää pan-suolaa. Tässäpä sitä uskovan ominaisuutta: hän puhuu aina totta.

Kristitty on samanmielinen Jumalan kanssa ja kysyy Jumalan tahdon toteutumista elämässään. Sillä perusteella Jumalan valtakunta tulee aikaan, Kristuskasvoiseksi elämäksi.

Hei - ketju on päässyt näinkin pitkälle ja säilyttänyt asiallisuutensa - jatkakaa samaan malliin! Kaiken lisäksi jokainen kirjoitus on ollut hyvä, antanut sopivasti pohdittavaa ja valottanut kristityn olemusta Raamatun pohjalta. Jeesus ei todellakaan tainnut puhua niin kuin me itse asiassa haluaisimme - olisihan se metkaa, jos Jeesus todellakin olisi sanonut, että "te olette maan sokeri" :)

Se, että kristitty on ihminen, joka puhuu aina totta, on kyllä kovaa lakia. Pakko on kuitenkin myöntää, jos me haluamme tulla Jeesuksen kaltaiseksi ja olla nimimerkki "keskiviikon" sanoin samanmielisiä Jumalan kanssa,niin me puhumme totta. En siihen aina pysty, jos vähänkin rehelisesti sisintäni Jumalan edessä tutkin. Olenko sitten lainkaan kristitty?

Kiitos nimimerkille "Risti riittää" siitä, että hän tarjosi vastapainoksi vapauttavan evankeliumin ja armon.