Oli niin hyvä kirjoitus keskustelun pohjaksi, että laitanpa tänne.
Kuri kuulostaa monen nykyihmisen korvaan lähes kirosanalta. ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”. Tämä sananlasku on kuin kuminaa kumpujen yöstä. Nykyisin monet sekoittavat myös maineen ja kunnian. Hyvinkin kyseenalaisilla tempauksilla voi saada mainetta, mutta kunniasta se on kaukana.
Aikamme käsitys ihmisen hyvyydestä, viattomuudesta, sydämen luontaisesta puhtaudesta tai kyvystä valita oikea väärän sijasta nousee jostakin muusta opista kuin kristinuskon ihmiskuvasta. Jeesus opetti, että ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet. Jeremia profetoi, että ihmisen sydän on ylitse kaiken petollinen ja pahanilkinen.
Monella on omakohtaisia muistoja sotilaskurista, koulukurista ja myös viime vuosituhannen lopun viimeisellä vuosikymmenellä kirkon säädöksistä poistetusta kirkkokurista. Vielä 1990-luvun alkupuolella esimerkiksi silloinen Haukiputaan kirkkoherra Timo Holma pyrki kirkolliskokouksessa saamaan kirkkokurin säädöstasolle nykyiseen kirkkolakiin. Vanhastaan se perustui tunnustuksen pohjalle, niin kuin sanan kirkolle sopiikin. Kirkkokurilla säädettiin ennen muuta kirkon työntekijöiden pysymistä Raamatun sanassa ja luterilaisessa opissa sekä opetuksessa että elämässä.
Kirkkokuri siis poistettiin. Toiko se onnen? Sen voi jokainen itse päätellä. Onko onnea ja autuutta se, että seinät ovat leveällä ja katto korkealla? Vai onko tilanne sittenkään kuvatun kaltainen? Lieneekö kirkko käynytkin ahtaammaksi, kun sitä johdetaan nyt kirkkojärjestys edellä eikä kristillinen uskonoppi edellä? Ainakin sanan edessä omantuntonsa kanssa kamppailevat ovat joutuneet niin kokemaan. Mutta järjestys käskeekin vaientaa omantunnon. Onnistuuko se? Hyvä Jumalamme meitä siitä varjelkoon, varjelkoon koko kirkkoamme.
Tämän viikon Sanansaattajassa takasivulla haastateltu Matias Salmi on perehtynyt Lutherin maalliseen ja hengelliseen regimenttioppiin. Parilla lauseella hän onnistuu tiivistämään, missä luterilaiselta linjalta on ajauduttu heikoille jäille, kun nyt mennään järjestys edellä ja kirkon virat ovat vain kunnallisiin virkoihin verrattavia. Tapa on avannut hänen mukaansa kirkon etu- ja takaoven erilaisille ongelmille.
Myöskään koulumaailma Suomessa ei vaikuta onnelliselta ja onnistuneelta oppimisympäristöltä. Neljännen käskyn mukainen esivallan kunnioitus, jonka piiriin opettajatkin kuuluvat, on osittain kyseenalaistettu. Levottomuus, koulukiusaamiset ja monenlainen muu pahoinvointi näyttävät lisääntyvän. Vahvat jyräävät, heikkoja poljetaan. Keinoja puuttumiseen on vaikea löytää, jos oppilaiden omat vanhemmatkaan eivät kunnioita lastensa kasvattajia ja opettajia, jotka hoitavat esivallan tehtävää.
Kuri kuulostaa monen nykyihmisen korvaan lähes kirosanalta. ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”. Tämä sananlasku on kuin kuminaa kumpujen yöstä. Nykyisin monet sekoittavat myös maineen ja kunnian. Hyvinkin kyseenalaisilla tempauksilla voi saada mainetta, mutta kunniasta se on kaukana.
Aikamme käsitys ihmisen hyvyydestä, viattomuudesta, sydämen luontaisesta puhtaudesta tai kyvystä valita oikea väärän sijasta nousee jostakin muusta opista kuin kristinuskon ihmiskuvasta. Jeesus opetti, että ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet. Jeremia profetoi, että ihmisen sydän on ylitse kaiken petollinen ja pahanilkinen.
Monella on omakohtaisia muistoja sotilaskurista, koulukurista ja myös viime vuosituhannen lopun viimeisellä vuosikymmenellä kirkon säädöksistä poistetusta kirkkokurista. Vielä 1990-luvun alkupuolella esimerkiksi silloinen Haukiputaan kirkkoherra Timo Holma pyrki kirkolliskokouksessa saamaan kirkkokurin säädöstasolle nykyiseen kirkkolakiin. Vanhastaan se perustui tunnustuksen pohjalle, niin kuin sanan kirkolle sopiikin. Kirkkokurilla säädettiin ennen muuta kirkon työntekijöiden pysymistä Raamatun sanassa ja luterilaisessa opissa sekä opetuksessa että elämässä.
Kirkkokuri siis poistettiin. Toiko se onnen? Sen voi jokainen itse päätellä. Onko onnea ja autuutta se, että seinät ovat leveällä ja katto korkealla? Vai onko tilanne sittenkään kuvatun kaltainen? Lieneekö kirkko käynytkin ahtaammaksi, kun sitä johdetaan nyt kirkkojärjestys edellä eikä kristillinen uskonoppi edellä? Ainakin sanan edessä omantuntonsa kanssa kamppailevat ovat joutuneet niin kokemaan. Mutta järjestys käskeekin vaientaa omantunnon. Onnistuuko se? Hyvä Jumalamme meitä siitä varjelkoon, varjelkoon koko kirkkoamme.
Tämän viikon Sanansaattajassa takasivulla haastateltu Matias Salmi on perehtynyt Lutherin maalliseen ja hengelliseen regimenttioppiin. Parilla lauseella hän onnistuu tiivistämään, missä luterilaiselta linjalta on ajauduttu heikoille jäille, kun nyt mennään järjestys edellä ja kirkon virat ovat vain kunnallisiin virkoihin verrattavia. Tapa on avannut hänen mukaansa kirkon etu- ja takaoven erilaisille ongelmille.
Myöskään koulumaailma Suomessa ei vaikuta onnelliselta ja onnistuneelta oppimisympäristöltä. Neljännen käskyn mukainen esivallan kunnioitus, jonka piiriin opettajatkin kuuluvat, on osittain kyseenalaistettu. Levottomuus, koulukiusaamiset ja monenlainen muu pahoinvointi näyttävät lisääntyvän. Vahvat jyräävät, heikkoja poljetaan. Keinoja puuttumiseen on vaikea löytää, jos oppilaiden omat vanhemmatkaan eivät kunnioita lastensa kasvattajia ja opettajia, jotka hoitavat esivallan tehtävää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitä tapahtuu/tapahtui kun kuri poistetaan/poistettiin. Ei mitään hyvää.
Onko kokemuksia?
Ennen, kun esivaltaa peljättiin ja kuri oli kunniassa, osattiin ottaa henkikin lähimmäiseltä useammin ;-)
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/2510/2329
"1300-luvulta 1500-luvun puoliväliin saakka Euroopassa riistettiin henki keskimäärin 35 ihmiseltä 100 000 asukasta kohti vuodessa. Joissakin kaupungeissa luku oli moninkertainen. Tätä seurasi roima ja tasainen pudotus, joka parissasadassa vuodessa laski luvun viiteen ja 1900-luvun puolivälin jälkeen alle yhden. Tämän jälkeen murhien ja tappojen suhteellinen määrä alkoi taas kasvaa."
"Vuonna 1970 alkaneella jaksolla eurooppalaisen henkirikoksen historian trendit ovat muutenkin keikahtaneet päälaelleen. Henkirikosten väkilukuun suhteutettu määrä nousi tilastollisesti merkitsevästi muutamassa vuosikymmenessä kaikissa tarkastellussa 17 maassa. Keskiaikaan verrattuna ajanjakso on veretön, mutta henkirikosten rakenteen muutos on tärkeä. Kun 1960 luvulla hengestään pääsi keskimäärin 0,7 ihmistä kutakin 100 000 asukasta kohden, 2000-luvun alkuvuosina luku oli 1,2."
Nyt ei ufo- luotsia nukuta kun yölläkin horisee puuta heinää. Netistä löytää joka lähtöön höpöjä jos ei itsellä ole todellisuudentajua.
Nuo on sitaatteja kirjareferaatista. Itse kirja perustuu tieteelliseen tutkimukseen.
Onko "kuri" tosiaan ainoa asia, joka on muuttunut noista ajoista? Kaikki muu oli ja on edelleen samalla tavallako?
Jos henkirikoksia tehdään nyt eri tahtiin kuin silloin joskus, on varmasti niin moni muukin asia muuttunut, että enpä ottaisi noita vuosilukuja edes vertailuun!
Vai niin. Vai oli niitä murhia enemmän? Vai niin. Ei ensimmäistäkään viikkoa nykyisin mene, ettei lehdistö kerro murhista, tapoista tai käräjistä niiden käsittelystä.
Jos nyt täyttyy lehdistön etusivut rikoksista, niin ennen ei muuta sitten sivustolle mahtunutkaan. Vai niin. Järki hoi, äly älä jätä.
Vai kouluissakin tehtiin murhia, tuntemattomia ihmisiä surmattiin. Vai niin.
Keskiajalla oli 35 kertainen riski tulla murhatuksi nykyiseen verrattuna.
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/2510/2329
Ajattele posotiivisesti. Nykyään murha on sentään uutinen. Keskiajalla ei edes ollut lehtiäkään jossa niitä uutisia tavattomasta määrästä murhia olisi kerrottu.
Kyllähän se on tiedetty että fundiksia ottaa päähän kun eivät saa enää pieksää lapsiaan laillisesti.
Ei ole mistään sellaisesta kysymys. Ihan vaan rajojen asettamisesta lapsena, jolloin myös aikuisena ymmärtävät hyvän ja pahan erot, mitä moraali ja etiikka tarkoittavat.
Nyky- ihmisillä ei hajuakaan ko.asioista.
MINÄ,MINÄ.
Aloitus herättelee. Pullamössö-sukupolvi saa varmaan traumoja jo aloituksen lukemisesta. Elävät kuin sika vatukossa nykyisin.
. Olen ollut hereillä tämän asian suhteen. Pyhä Henki kuuluu uskovan elämään. Minussa vaikuttaa aivot, jotka ovat hereillä ja terästäytyneessä vireystilassa. Itse en ymmärrä paljoakaan siitä mitänäen saati kauan niitä muista.
Jeesukseen katse.Ollaanhengellisiin lähteisiin katseilla ja korvakuuloin yhteydessä. Jatketaan Jeesuksen luo lähelle pääsemistä. Uskallan luvata että se kannattaa koska se onnistuu. Aika aikansa kutakin. Onhan matka tuntunut pitkältä ja yksinäiseltä toisinaan mutta läpi yksinäisyyden tuskankin hän on ollut uupuneen kanssa.
Suurimpia oivlaluksiani tänä vuonna: Joka hetki sydän Jeesukselle annettuna....jos haluaa tietää millainne on katalysaattorin vaikutus. Ainakin itselläni meni nyt näin ja vuosien kokemus elämästä: jospa sitä illalla lukisi Raamatua.
Jumalan pyhyyden ymmärtäminen, mikä yhteys sillä on Jumalan pelkoon? Se on hyvä itselleen selvittää.Auttaa tuntemaan Jumalaa paremmin kun ymmärtää tuon yhteyden,itselläni meni niin. Ymmärrämme työläästi mitä tarkoittaa Pyhä. Miten Pyhistä Pyhintä tulee kohdella, kuinka lähestyä Häntä? Ymmärrätkö jäädä tät kysymystä miettimään hetkeksi? Lähestytkö sinä Pyhää Pyhän edellyttämällä kunnioituksella? Meillä on paljon opittavaa vielä. Mutta ilolla opimme lisää,eikö totta.
Arvot, asenteet, elämänkatsomus, maailmannäkemys, kasvatus ja ties mitkä asiat meissä vaikuttaakin kun pohdimme asennettamme sanaan - kuri.
Joillekin tuo jopa vaikeita elämänkokemuksia menneisyydestä. Kuri- sana tässä vaiheessa voisi tarkoittaa pikemminkin sääntöjä ja rajoja.
Perheessä ennenkaikkea OIKEAA OHJAUSTA ja päävastuullisena perheenisä!
Jos sellainen sattuu olemaan, sillä paljon perheitä ilman miestä.
Pelolla hallitseminen kuuluu tyranniaan.
Miten sen nyt ottaa. Paljon liikennöidyn ajotien vieressä asuneena pelottelimme lapsia, että tielle ei saa mennä, sillä muuten polliisi sakottaa. Onnettomat ymmärtäneet sanoista - sakottaa ja - polliisi - yhtään mitään, mutta ajoradalle eivät menneet silti.
Että kyllä sitä 'tyranniaakin' tarvitaan. Vaaran paikkoja on lapsille paljon tarjolla.
...