Vaatien katoliselta katoliselta kirkolta selkeästi tehokkaampia toimia pedofiilipappien poistamisesta keskuudestaan, joten eikös olisi oikeutettua, että: myös Suomen evankelis-luterilaista lahkokirkkoa velvoitettaisiin poistamaan keskuudestaan, vuosikymmestä toiseen kirkossa muhinut pedofiiliongelma, ja sitä mahdollistaneen "salarippien" ja synninpäästövelvoitteiden seurauksena ilmenevä jatkuva suojattomien lasten hyväksikäyttä tämän uskonnolllisen eriseuran piiristä.
YK VETOSI katoliseen kirkkoon
Pedofiileille Stop !
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä saisivat vedota Suomen luterilaiseen kirkkoonkin, jossa arkkipiispa kehottaa suojelemaan pedofiileja.
Suomen lä'hes kaikki pedofiilitapaukset ovat tapahtuneet luterilaisessa kirkossa ja sen lestadiolaisryhmässä.
Päivän uutinenko? Pistä linkkiä!
Kyseessä on vuosikymmenstä toiseen jatkuvasti esiintulevasta ongelmasta, jota kirkon johto ei ole kyennyt ratkaisemaan, riippumatta siitä kuka on sen johtopalleilla istunut. Poliisi on luonnehtinut julkisuudessa ilmitulleita tapauksia vain "jäävuoren huipuksi". Kirkon eriseuran piirissä on käytetty näissäkin tapauksissa synninpäästöä ja Raamatulle vierasta salarippiä, eli rippisalaisuutta ja sitä seuraavaa armahdusta: "Jeesuksen nimessä ja veressä" näitä iljettäviä synninharjoittajia suojelevina keinoina, ja niipä rikosten uhri on joutunut usein vielä painostuksen kohteeksi jos ei ole pystynyt antamaan anteeksi hyväksikäyttäjälleen sen jälkeen kun sairas uskonyhteisö on luterilaisten lahko-oppien nojallla antanut synninpäästön rikoksentekijälle.
Kirkon johtoa toki on asian tiimoilta kahviteltu, ja asiassa on esitelty yhteisiä pahoitteluja, mutta mihinkään todellisiin toimiin eivät nämä kirkon johdon ja sen eriseuran neuvottelut ole johtaneet. Tämä johtuu siitä ettei luterilainenkaan kirkko erota lasten hyväksikäyttäjiäkään keskuudestaan, vaan he saavat jatkaa kirkon armolla ruunattuina jäseninä kirkossa ja voivat siis tämän armahdus ja salarippi järjestelmän puitteissa istua vaikkapa kirkonpenkkejä kuluttamassa uhrinsa vieressä joka usein on jopa painostettu antamaan yhteisöllisyyden nimissä anteeksi hyväksikäyttäjälleen tämän toiminan, jonka loppumisestakaan ei välttämättä ole siis "lihan ollessa loputtoman heikkoa" mitään takaita. Ongelman ykdin on siinä ettei siis katolinen- eikä luterilainenkaan kirkko erota keskuudestaan edes lapsia suojellen heitä hyväksikäyttäviä pedofiileja, koska kirkon epäterveet salarippi- ja armahdusopit ovat kirkolle oppeina, dogmeine tärkeämiä vallan välineitä, kuin lastensuojelu sekä yleinen rikoslaki.
Luterilaisen uskonlahkon pappien asema erityisene lainsäädäntöön kirjattuine oikeuksineen- ja velvollisuuksineen rippi salaisuuden säilyttämiseen, ja siihen liittyen syntien anteeksi antamisen velvoitteeseen on tämän asian keskeisintä sisältöä, - näitä iljettäviä rikoksiakin suojelevana ja mahdollistavana järjestelmänä, - josta lestadiolaisena tunnettu luterliaisen kirkon eriseura on tehnyt omat opilliset käytännön sovellutuksensa, joihin arkkopiispallakaan ei ole kuulemma mitään tehokkaita keinoja puuttua. Tämän laajaa kannatusta nauttaivan kirkon eriseuran itsenäinen valta siis ylittään aisassa muka kirkon johdon toimivaltuudet, ja siksi asiassa on tyydytty vain "toivoaan persasta", vuosikymmenestä toiseen - saamatta asiassa mitään todellisia tuloksia, eli tämä sairas meno vaan jatkuu, periaateella: lahko lahkosta lahkompi, - sairas, sairaampi ja jopa kuollut.