Sitä joka on tämän lahkon omaksumana kytketty Suomenkin lainsäädäntöön, kansalaisten tasavertaisuutta loukkaavalla tavalla?
Miten luterilaiset perustelevat rippisalaisuutta
Ossokko sanua
105258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 105
Vanhimmat
Shyy..ollaan hiljaa eikä puhuta mittään.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Rippi
KYSYMYS KUULUIN MIHIN RIPPISALAISUUS PERUSTUU; EIKÄ KUTEN "rippi" sinä vastasit linkittämällä sivuston, joka kertoo mitä rippi on luterilaisen uskonnon käsityksen mukaan - eli et tainut käsittää kysymystä - joten toivotaa että joku fiksumpi vastaa, tai sinä josko nyt ymmärrät mitä kysyin.
Kannattaa opetella lukemaan. Linkin tekstissä 2 ensimmäistä lausetta kertoo, mistä rippi on peräisin ja loput lauseet kertovat, mitä rippi sisältää ja vielä seuraukset rippisalaisuuden rikkomuksesta.
Siis: "Rippi on kirkon pyhä toimitus, jonka Kristus on asettanut ja jossa saadaan syntien anteeksiantamus. Ripissä ihminen tunnustaa syntinsä ja saa synninpäästön."
Minä en ole löytänyt Raamatustani sellaista kohtaa, jossa Jeesus olisi asettanut salaisen ripin, kuten kyseisessä kappaleessa esitetään, joten onkohan meillä erilaiset tietolähtee tai peräti Raamatua nimimerkki "rippi" sinun kanssasi?
Missäsäs Jeesus asetti erityispapistoja maalliseen lainsäädäntöön heidät myös sitoen, vastaanottamaan salarippejä pakanalliseen tapaan - kerrohan se ?
Ei tämä ainakaan mistään Raamatunlehdiltä ole repäistyä:
>> Ripin otta vastaan pappi tai luterilaisessa kirkossa jokin muu kirkon työtekijä tai kirkon maallikko. Ripin vastaanottajia sitoo rippisalaisuus, toisin sanoen ripin piirissä ilmaistuja asiota ei saa paljastaa kenellekään. Rippisalaisuuden rikkomisesta on säädetty papille ankarat rangaistukset. Rippisalaisuus on toiminnalle välttämätöntä.
Rippi ja salarippi rituaalia ei ole Jumala ja Jeesus asetanut vaan rikollisiaan suojelevat herrat epäjumalineen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10835053#comment-57305312
"teuta
8.8.2012 00:24
Kyllä minä ja paavi sen tiedämme , pitäisikö kysyä Jumalalta vielä ."
tässä katekismuslainen pilkkaa Jumalaa asettamalla itsensä ja Paavin Jumalan "herraksi":
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10835053#comment-57305312
"teuta
8.8.2012 00:24
Kyllä minä ja paavi sen tiedämme , pitäisikö kysyä Jumalalta vielä ."
Jeesusta pilkkaavan "katekismuslaisen" vale:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9944923
"teuta
21.6.2011 18:31
KIITOS VAAN TARJOUKSESTA , MUTTA SULTAHAN JO LOPPUI
KOKONAAN TUO PAHNA TUSKA ., KUN TULI KESÄ JA KÄRPÄSET,
AIVAN OIKEIN OLET KOPIONUT JP :N ASIAN .Mat. 5:43-48
SE ON JOKAINEN PEFOFIILI SAA SYNTINSÄ ANTEEKSI , JOS
HÄN KATUU TEKOAAN JA TAHTOO TEHDÄ PARANNUKSEN .
JA ANOO ANTEEKSI /TEKEE RIPIN."
tosi uskovaisen vale:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9955763
"Jeesus on tie
1.7.2011 20:09
Jokainen bedofiili toiaan saa syntinsä anteeksi, jos hän antaa Jeesuksen sovintoveren virran puhdistaa sydämensä, hallelujaa kiitos Jeesus!
Jos parannusta ei tule, niin sinun raukan käy huonosti.
Keneltä, kysyi yksi mäntti?!!!
Jumalalta!"
leuhkii rippi ja salarippi rituaaleilla suojelluista rikollisten määristä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9817522#comment-57826957
"teuta
22.4.2011 22:35
Ok !se on sillälailla että Es/Lestois on 2tiedossa joista toinen on sen verran vanha että on jo kerinnyt tuomionsa kärsinyt .
sitten salassa n.7-13,
VL:n on n.100 joista 30 käsitellään , salassa n.100-400.
En tiedä mitä varten pitäisi vielä muuta tietää. "
Suomen Laki:
11 § (24.7.1998/563)
Rikoksentekijän suojeleminen
Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittava rikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske rikokseen osallista eikä 10 §:n 2 momentissa mainitussa suhteessa rikoksentekijään olevaa henkilöä, eikä rikosta, josta ei säädetä ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.
Histotialliselta taustaltaan väkivaltaisen luterilaisen tappajalahkon papeille on annettu erikoinen vapaus hallita rikoksentekijöiden sieluja salaripillä ja siihen liitettävällä synninpäästöllä, eli tämän lahkon papit ovat velvoitettuja ja oikeutettuja SALAISEMAAN RIKOKSIA, JA OMPA TÄMÄ RIKOSTENSALAUS JÄRJESTELMÄ VASTOIN KAIKKIEN MUIDEN IHMISTEN OIKEUSTAJUA, - MÄÄRITELTY LAISSA MYÖS RANGAISTAVAKSI ELI RIPIN SUORITTAJAA EIKÄ SEN SISÄLTÖÄ SAA PALJASTAA EDES VIRANOMAISILLE.
VAIN KESKIAKAISTA PERUA OLEVALLA LAHKOLLA VOI OLLA TÄLLAISIA OIKEUKSIA - KAIKKIEN MUIDEN OIKEUSTAJUA JA KANSALAISTEN TASA-ARVOISTA KOHTELUA LOUKKAAVANA JÄÄNTEENSÄ KESKIAJALTA SAKSALAISEN HERRAKIRKON VALLANPIDOSTA MAASSAMME.
Tälllaiset lahkojen suojeluun mitoitetut erityislait, ovat eriomaisia suojamekanismeja esim. PEDOFILIEN suojelemiSEKSI ja jatkettuna rikollisuutena sen muhimiSEKSI asiassa hampaatoman kirkon ja sen eriseurojen parissa - vuosikymmenestä toiseen jatkuvana tuloksettomana selittelynä ja asian pahoitteluna.
Hei,
Rippi on kirkon pyhä toimitus, jonka Jeesus on asettanut ja jossa saadaan syntien anteeksiantamus. Ripissä ihminen tunnustaa syntinsä ja saa synninpäästön. Tämä voi tapahtua kahden kesken sielunhoitajan kanssa (yksityinen rippi) ) tai yhteisessä jumalanpalveluksessa (yhteinen rippi). Messussa yhteinen rippi merkitsee myös valmistautumista syntien anteeksiantamuksen ateriaan, ehtoolliseen.
Aikaisemmin oli käytössä julkirippi, jossa pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnusti koko seurakunnan edessä rikkomuksensa ja sai synninpäästön. Tämä ripin muoto lakkasi Suomen luterilaisessa kirkossa 1800-luvulla.
Ripin ottaa vastaan pappi tai luterilaisessa kirkossa myös muu kirkon työntekijä tai maallikko. Ripin vastaanottajia sitoo rippisalaisuus, toisin sanoen ripissä ilmaistuja asioita ei saa paljastaa kenellekään. Rippisalaisuuden rikkomisesta on säädetty papeille ankarat rangaistukset. Rippisalaisuus on ripin toimittamiselle välttämätöntä.
Jeesuksen sanat Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeissa ilmaisevat, että kirkolle on annettu niin kutsuttu avainten valta, minkä vuoksi kirkko voi joko antaa syntejä anteeksi tai sitoa ne: ”Jeesus sanoi Pietarille: 'Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.'”(Matt. 16:19) ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: `Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.’” (Joh. 20:22–23)
t. Maarit-pappi
>> Jeesuksen sanat Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeissa ilmaisevat, että kirkolle on annettu niin kutsuttu avainten valta
Hei Balttis,
Tiedät vallan hyvin, että Luterilainen kirkko on syntynyt uskonpuhdistuksen kautta 1500-luvulla ja Uusi Testamentti kirjoitettu kahdella ensimmäisellä vuosisadalla.
Rippi on muotoutunut kirkon historiassa sellaiseksi, joka se nyt on. Kuten jo kirjoituksestani käy esille. Vielä 1800-luvulla väärintehnyt joutui tunnustamaan syntinsä kaiken kirkkokansan edessä. Nykyään ripittäydytään joko yksityisripissä tai yleisemmin yhteisessä ripissä messun yhteydessä.
t. Maarit-pappi
Eli yhteenvetona voidaan siis yhdessä todeta että: sinä annoit varsin väärän ja petollisen, sekä valheellisen vaikutelman Maaritti, kun väitit kirjoituksessasi JEESUKSEN ASETTANEEN SALARIPIN, JA TEIDÄT PAPIT SITÄ ERITYISLAINSÄÄDÄNTÖÖN KYTKETTYNÄ HARJOITTAMAAN - VAI MITÄ?
TOTUUHAN ON ETTEI TÄLLAISTA VOIDA SALARIPPIÄ VOIDA LAINKAAN RAAMATULLA PERUSTELLE, EIKÄ MYÖSKÄÄN SIELTÄ SELLAISTA OSOITTAA; JOTEN KAIKKI TUO ON PERÄISIN JOSTAKIN MUUSTA KUIN JUMALASTA JA HÄNEN SANANSA ASETTAMANA - VAI MITÄ ?
Tämä salarippihän on siirtynyt pakanuudesta suoraan katolisuuteen ja sieltä katoliseksi papiksi vuonna 1507 vihityn augustinolaismukki Lutherin kautta meille tänä peräpohjolaankin, - jossa vieläkin vaalitaan tällaisia pakanallisia ja vaarallisiakin uskonnollisia riittejä - kuin tuo tuhoisa rikollisten suojelu- ja armahdusjärjestelmä eli kirkon- ja sen pappien rippisalaisuus.
Jeesus ei ole koskaan mitään salarippejä, tai niitä vastaanottavia papistojakaan virkoihinsa asettanut, vaan lähinnä kaiketi kalanpäähattuiset jumalankuvatukset ovat näitä valapattoja rengeikseen asettaneet yleisissä maailmankirkoissaan - vai mitä?
Hei Balttis,
Pidät rippiä petollisena. Mielestäni rippi on puhdistavaa ja sielunhoidollista.
Miten syntien tunnustaminen voi olla pakanallista ja vaarallista? Kehotetaanhan Raamatussa tunnustamaan syntinsä?
t. Maarit-pappi
Vastaa minulle ensin siihen missä kohden Raamattua Jeesus asetti salaisen ripin, eli "rippisalaisuuden", sekä erityisen papiston vastaanottamaan sen, sekä myös antamaan tämän myös tämän salaripin yhteydessä anteeksi ihmisten syntejä ja rikoksiakin --> maallisen erityislaansäädännön suojaamana, - sellaisin ehdoin että: niitä rikollisen ilmaisu on kiellettyä, ja rikosten sisällön paljastaminen on pappeja sitovassa erityilaissa kiellettyä, tämän yhden uskonlahkon pappien velvollisuutena vaijeta että erityisoikeutena siihen - eli oikeutana salalilla syntejä ja rikoksia, jotka voivat olla vieläpä jatkettujakin rikoksia, kuten usein on esim. lasten hyväksikäytön yhteydessä yleisesti todettu?
Liite edelliseen: Olet oikessa Maarit, Raamatussa kehoitetaan synninharjoittajia ja niihin langenneita tosiaankin TUNNUSTAMAAN SYNTINSÄ, JA SEN SEURAUKSENA JUMALAN LUPAA PUHDISTAA IHMISEN KAIKESTA VÄÄRYYDESTÄ: 1 Joh.1:9 - MUTTA EI MISSÄÄN SALAILEMAAN NIITÄ, - vieläpä erityispapistoille maalliseen lainsäädäntöön kytkettyinä oikeuksina ja velvollisuuksina.
Baalin papit hallitsivat sieluja "rippisalaisuuksien avulla", ja heillä oli sallaista SALAISTA TIETOA IHMISTEN SYNNEISTÄ, JOIDEN AVULLA HE KYKENIVÄT TEKEMÄÄN NÄISTÄ IHMISISTÄ ORJIAAN JA TOTEUTTAAN MYÖS YHTEISKUNNALISTA VALLANKÄYTTÖÄ OMAKSI EDUKSEEN ERITYISPAPISTONA. SAMASTA VALLANKÄYTÖSTÄ ON pohjimmiltaan KYSE KATOLISEN- JA LUTERILAISEN PAPISTONKIN OMAKSUMAN RIPPISALAISUUDEN YHTEYDESSÄ. Eristyilakien suojaamien erityisten pappien valta nousee KAIKEN MAALLISENKIN LAINSÄÄDÄNNÖN YLÄPUOLELLE - vielä 2000-luvun jälkikatolisessa Suomessakin - usko tai älä.
Olisi mukava tietää millaisia vaikutusia esim. katolisen kirkon piirissä on sillä, että italialaiset mafisot ja papapit omaavat yhteisiä salaisuuksia - ja nämä vieläpä synninpäästön pyhittäminä - rikoksina.
Älä vaan väitä Maarit tämän jälkeen minulle, että anekauppa olisi päättynyt Lutheriin.
Onnaako se vastaaminen välillä näinkin päin vai otitko jo ritolat Maarit.
Nyt mie romahan.
Tuota, olet siis sitä mieltä, ettei syntejään saa kertoa kenellekään?
Oletko sitä mieltä, että synnit tulee tunnustaa julkisesti? Miten arvelet lisääntyykö syntien tunnustaminen tuntuvasta näin menetellen? Saisiko synnit paremmin anteeksi?
Vai sitä, että ne laitetaan iltasanomien lööppeihin, jotta jokainen voi käydä rienaamassa ja tuomitsemassa kukin omalta osaltaan syntinsä tunnustaneita? Kuten esim. sinä, joka kaivat vuosisatoja vanhoja syntejä aina vain uudestaan ja uudestaan tuomittaviksi vailla anteeksi antoa?
Pitäisikö siis poistaa salassapitovelvollisuus myös uskovilta lääkäreiltä, lakimiehiltä jne. sillä he vasta "syntejä" pimittävätkin.
Ottavako lääkärit ja lakimiehet vastaan ihmisiltä synnintunnutuksia, kuten luterilaisen lahkon lahkopapit erityisen "salaripin" salailuvelvoitteen sitomina - kerro muori se. Miksi rinnastat nämä ryhmät aivan perusteettomasti toisiinsa?
Taitavat ne ottaa jopa enemmän kuin luterilaiset papit. Samoin kuin sosiaalityöntekijät tai vaikkapa psykiatrit tai poliisi.
Salassapidolla voidaan suojata myös viattomia paremmin, samoin voidaan myös estää vielä suurempaa pahaa tapahtumasta – kuten vaikka julkista lynkkausta.
Et vastannut siihen, että miten muuten pitäisi syntien tunnustamiseen suhtautua? Jos niistä tehdään julkista tietoa.
Valkeudessa vaetaminen, ja pyhien seurakuntayhteydessä eläminen edellyttää lankeemuksen yhteydessä syntien tunnustamista Jumalalle, ja myös tarvittaessa toinen toisilleen, varsinkin silloin kun on mahdollista, että tämä vaikkapa turmeluksen sisääntuova synti vahingottaa Jumalan pyhien seurakutia sisältä päin, - tai on vaaraksi niiden puhaana pysymiselle eli seurakuntien kyvylle vaeltaa keskinäisessäkin valkeudessa: 1 Joh.7-9.
Tämä ei ole oikeastaan mitää sellaista mitä julkistetaan syntisen maailman keskellä vaan nimeomaan pyhien yhteydessä, missä myös vaikkapa seurakunnalle vaarallisen "haisevan vuodon" - eli symbolisesti synnin ympäristöä vahingoittava ja turmeleva vaikutus tulee torjua tarvittaessa asioden julkisellakin käsittelullä, ja se voi johtaa jopa sellaisen SEURAKUNTAKURIN ei siis suinkaan tuomiovallan käyttään että: "Paha poistetaan pyhien yhteydestä" eli synninharjoittaja erotetaan Jumalan seurakunnasta, kuten Paavali käski terveitä seurakuntia tekemään keskuudessaan tarvittaessa: 1 Kor.5-luku.
Tämä menettelu ratkaisisi myös noudatettuna kirkkojen vaikean pedofiiliongelman ja estäisi sitä muhimasta "salailuripin" ja loputtomien synninpäästäjen kirteestä: "Jeesuksen nimessä ja veressä, ja Jeesuken nimessä ja veressä", - kääntäen armoa mahdollisuudeksi harjoittaa mitä suurinta ja iljettävintä irstautta eli lapsiin sekaantumistä - mikä on tämähetken vale-apostolisen satu-suksession omaavien maailmankirkkojen yksi keskeisimistä ja iljettävimmistä ratkaisemattomista ongelmista - saata-nan salailuilmapiirissä joka vallitseen näissä asiossa pirunkirkkojen piirissä.
”…edellyttää lankeemuksen yhteydessä syntien tunnustamista Jumalalle…”
Eli syntien tunnustamisen pitäisi olla vieläkin salaisempaa? Ettei niistä saa kertoa kenellekään edes ennen kun pyytää niitä Jumalalta anteeksi. Siitä mielestäni ripissä on kyse. Ensin puhutaan jonkun kanssa, sitten seuraa anteeksipyyntö Jumalalta.
”… ei ole oikeastaan mitää sellaista mitä julkistetaan syntisen maailman keskellä…”
Eli asia salataan ”syntiseltä” maailmalta ja sitä käsitellään vain omassa keskuudessaan? Eikö tämä ole juuri se paha, ettei syyllinen kenties koskaan tule ottamaan teostaan vastuuta myös julkisen vallan edessä? Ymmärtääkseni juuri tällaisista ongelmista on ollut kyse, kun mm. lapsiin sekaantumista on puolusteltu eikä sitä ole tuotu maallisen lain eteen.
”…tulee torjua tarvittaessa asioden julkisellakin käsittelullä…”
Näinhän on nyt menetelty. Vielä on paljon sellaista, mikä voisi tulla julki.
”…synninharjoittaja erotetaan…”
Erotetaan mistä? Laitetaanko porttikielto kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin? Vai tuleeko sukulaisten ja ystävien kääntää selkänsä? Entä kun ”synninharjoittajat” haluavatkin takaisin, vieläkö heillä on mahdollisuus vai onko maine jo loattu niin perusteellisesti ihmisten toimesta, että paluu on mahdoton?
Et taida uskoa lainkaan Jumalaan, kun kirjoitat tälläista logiikkaa kommettina syntien tunnusamiselle: siis siitä, joka tehdään aina yksin tai yhdessä julkisesti Jumalan kasvojen edessä, vaikkapa rukouksessa suoraan Jumalalle Hänen kasvojensa valkeuteen ne tuoden, ja niistä luopuen, - kuten Jeesus opetti ihan esnimmäisissä opetuksissaan tekemää: Joh. 3:17-21; eli tulemaan tekoineen julki ja valkeuteen näin totuuden tehden. Tämä voi myös tarkkoittaa siis julkistakin syntien tunnustamista Jumalan seurakunnissa, ja siis synnistä luopumista - kuten edellä kirjoitinkin - sekä jopa niiden hyvittämistä, - synnintekemisen kohteeksi joutuneelle ihmiselle.
Tämä ei siis ole mitään syntien salailua vaan niiden valkeuteen tuomista, vähän samaan tapaan vaikkapa kuin se tuhlaajapoika, mentyään itseensä, tunnusti tehneensä irstaastikin eläessään syntiä isäänsä sydämen rakkautta vastaan ja Jumalaa ja taivasta vastaan - matkallaan maailmaan ja sen iloihin - ja sieltä Isän kotiin palatessaan. Näin Isä sai poikansa jonka luuli jo kuolleen synteihinsä ja rikoksiinsa elävänä takaisin, ja sitä kannatti juhlistaa jopa ilojuhlalla karkeloiden ilosta, - samoin kuin on tietysti ilo enkeleillä tiavaaassan niistä suuri jotka elämparannusta tarvitsevat, - luopuen sokeudesta ja synnistä, joka helposti kietoo petollisuudessaan myös sokaisevasti jopa uskovia, jos he eivät valvo: Hebr.12:1,2.
Minusta ihmisen on hyvä kertoa ja tunnustaa syntinsä niille lähimmäisille, joita vastaan hän on rikkonut tai jotka ovat viakkapa häntä nuhdelleet kurittomasta vaelluksesta, sekä luopuo synnin harjoittamisesta siis jatkossa - niin että asia tulee ilmeiseksi kaikille, joita sen vaitutukset koskevat, eli parannuksenteon on hyvä tulla elämänmuutoksena ilmeiseksi kaille, syntien synniksi tunnustamisen ja niistä luopumisen, - ja jopa niiden vahinkojen korvaamisen muodossa. Joidenkin synnit ovat ilmeisiä, ja toisten salaisia ja mollempien harjoittamisesta tulee luopua, - eikä asettaa möyskään niiden kautta lankeemusta esimerkillään veljille tai sisarille.
Kun puhutaa vaikkapa pedofilian tai murhien kaltaisista RIKOKSISTA myös maallista lainsäädöntöä vastaan, mitään salailuoikeutta ei KENELLEKÄÄN TULISI SUODA NÄISSÄKÄÄN TAPAUKSSISSA JA OTEN ESIMERKIN:
Tiedän murhaajia jotka eivät laske kustannuksia KUN TUNNUSTAVAT OMIA SYNTEJÄÄN ja mainittakoon nyt esimekkinä "Klinuvainaa" tai vaikkapa tämä "Late" - sillä he olivat valmiita - tosin pitkän kakun saaneina, tunnustamaan syntinsä ja rikoksensa myös niin että: niistä voisi tulla lisää sitä kakkua, - eli he tekivät selväksi tilejään toivottavasti laskelmoimata myös yhteiskunnan kanssa, - mutta nimeomaan vain omista synneistään niitä tunnustaen ja omat rikkoksensa myös oikeusdelliseen edesvastuuseen saattaen. Näin ei toimita suinkaan välttämättä luterilaisen salaripin yhteydessä, joka ei edellytä tilintekoa kuten edellä osoitin, vaan armahdettu saattaa jäädä esimerkiksi uhrinsa viereen ilman oikeudellisia seuramuksia kuluttamaan kirkonpenkkejä, - sillä ei edes pedofiileja eroteta kirkosta lasten suojelemiseksi - kuten loputtomantuntuiset tapauksen julkisuudessakin osoittavat jatkuen vuosikymmenstä toiseen - ilman muutosta parempaan "salarippien ja synninpäästäjen", sekä pakanallisen rippisalaisuuden lainsäädöntöönkytkemisen seurauksena - kuten varmaan olet itsekin selityksistä riippumatta havainnut.
Korinttolaiskirje osoittaa että: Jumalan seurakuntien SEURAKUNTAKURI JA JOPA ERTTOMINEN SEURAKUNNISTA on se Kristuksen terveen opin mukainen menettelytapa, jota tosin maailman taloksi astettuneet synnistenpyhien maailmankirkot eivät kykene noudatamaan sekauskonnollisina yhteisöinä, joten ne eivät TODISTETTAVASTI PYSTY SUOJELEMAAN EDES LAPSIA KESKUUDESSAAN JOUTUMASTA JOPA LAHKOPAPIIEN TAI SAARNAMIESTEN HYVÄKSIKÄYTTÄMÄKSI, ELI: PIRUNKIRKOISSA PAHAT PAIMENET TODELLAKIN PANE-VAT NIITÄ PIENIMPIÄ KARTSOJAKIN, - joutumatta siltikään välttamättä ulos näistä yhteisöistä, tai jääden lain kouran ulottumattomiin - rikoslakiin kytketyn lahko-opin eli luterilaisen rippisalaisuuden suojelemina.
Silloin kun puhutaan SUOMEN RIKOSLAKIIN KYTKETYSTÄ ERISTYISESTÄ LUTERILAISTEN PAPPIEN RIPPISALAISUUDESTA: on kyseessä vanhoille pakanakultielle ja niiden papistoille suodusta erityisestä VALLANKÄYTÖN MUODOSTA, JOKA SIIRTYI MYÖS: pakanuudesta katoliseen valtiokirkollisuuteen ja sitä kautta lopuksi Suomenkin lakiin integroidusta pakanuuden muodosta, joka loukkaa eristyslakina kansalaisten tasavertaista kohtelua lain edessä, sekä tekee yhden myöhäiskeskiakaisen uskonlahkon papeista erityisiä rippipappeja, - tavalla joka mahdollistaa, sekä suorastaan velvoittaa heitä suojaamaan MUUN LAINSÄÄDÄNNÖN VASTAISETI RIKOLLISIA, JOISTA PAHIPINA JOPA LASTEN HYVÄKSIKKÄYTTÄJIÄ.
Tällaista ei voida perustella mitenkään kristinuskon mukaiseksi oikeudeksi, tai sellaiseksi Raamatulla myöskään osoittaa.
Koko "rippisalaisuus" olisi mitä pikimmin poistettava siksi myös keskiaikaisena jääteenä nopeasti suomalaisesta lainsäädännöstä - papillisine erityisoikeuksineen.
Jaa, minusta tuo sinun mallisi ei poikkea mm. luterilaisesta mallista. Eli kun meillä on luotettu ihminen, jonka kanssa ensin pohtia syntejään, sen jälkeen seuraa anteeksi pyytäminen Jumalalta. Osa näistä ehkä jää sinun ja Jumalan välisiksi. Osa taas menee ja ottaa vastuun tekemisistään.
”Minusta ihmisen on hyvä kertoa ja tunnustaa syntinsä niille lähimmäisille, joita vastaan hän on rikkonut…”
Erittäin hyvä ajatus. Juuri näin meidän pitäisi osata toimia, antaa mahdollisuus hyvittää ne rikkomukset jotka ovat mm. meitä vastaan tehty. Vaikka sitten istua kirkon penkissä hänen viereensä – eikö vain?
No, sinua kiusaa tuo alaikäisten seksuaalinen hyväksikäyttö, joka toisaalta on kultukureellinen kysymys. Se on väärin. Me ajamme noihin tekoihin jos seksuaaliset rajoitteet ovat liiallisia. Kun ei enää saa olla luonnollisessa suhteessa seksuaalisesti, silloin syntyy näitä ilmiöitä. Samoin pedofilian taustalla on vakavia traumoja, ja on paljon harvinaisempaa kuin edellinen. Väitän että kaikkien niiden yhteisöjen nuoret ovat vaaravyöhykkeessä, joissa on luonnoton seksuaalikuri.
Rippisalaisuus ei voi suojella enää mm. alaikäisiin sekaantujia. Vaikka salassapito velvoittaa, näin toimivat kaikki ne, joiden työhän se kuuluu. Vain sellaiset yksityiset ryhmät, joissa salassa pidetään muutenkin paljon asioita, voivat rikkoa tuota lakia. Niitä ryhmiä, jotka katsovat ettei maallinen valta heitä koske, voi olla monia. Mitä ankarammat säännöt, mitä ehdottomampaa tottelemista vaaditaan, sitä varmemmin näitä on.
Kerrohan mommonmuori miten pappi kiertää rippisalaisuuden ja ilmaiseet esim. pedofilian harjoittamaisen sekä ilmaisee sen harjoittajan niin että: viranomaiset voivat puuttua asiaan, - rikkomatta siis rikoslaissa säädettyä rippisalaisuutta.
Puolustelet siis pedofiileja ja tahdot ymmärtää ja etsiä oikeutusta heille silleen psykologisoiden traumapohjalta vai mitä? No miten olisi jos sinulle tunnustettaisiin henkirikos jota ei poliisi ole kyennyt sevittämään. Saisivatko näiden syntien harjoittaja jäädä vaarantamaan sen seurakunnan turvallisuuden jossa sinä istut?
Salassapitovelvollisuus tarkoittaa sitä, että sinuun voi luottaa. Se tarkoittaa myös sitä, että heikoin saa suojaa. Salassapitovelvollisuus on laissa säädetty tarkkaan mm. viranomaisille. Papin salassapitovelvollisuuden voi rikkoa, kun tietoon tulee raskas rikos, mutta tieto on saatettava esiin niin, että poliisi voi aloittaa tutkinnan. Silloin ei välttämättä tarvitse sanoa nimiä jne. Voi vaikka kertoa että on saanut tietoonsa ”siellä ja siellä” tapahtuneesta mahdollisesta rikoksesta ”sitä ja sitä”.
Jos joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmiannettavan rikoksen olevan hankkeissa, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on kerrottava hyvissä ajoin ja varovasti asiasta viranomaisille, kuitenkin niin, ettei asianomainen suoraan tai välillisesti tule siitä ilmi.
Kirkkolain säännös viittaa rikoslain 15 luvun 10 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä. Pykälässä tulee esille lukuisa joukko rikoksia, joita ilmiantovelvollisuus koskee. Lastensuojelun näkökulmasta olennaisimmat ovat raiskaus, törkeä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, murha, tappo, surma, törkeä pahoinpitely, ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa, panttivangin ottaminen. Jotta rikoslain 15 luvun 10 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus voi tulla sovellettavaksi, on otettava huomioon seuraavat näkökohdat:
- rikos on vielä estettävissä
- kyse on luettelossa mainitusta rikoksesta
- kehotettava ensisijaisesti ripittäytynyttä kertomaan
- toissijaisesti toimittava itse kertomalla viranomaiselle
- ripittäytynyttä henkilöä ei saa tällöinkään paljastaa
- papilla ei ole juridista oikeutta tai velvollisuutta ilmiantaa jo tapahtuneita rikoksia
http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/A3A3C04D47BD74C0C225772800360128/$file/Rippisalaisuus ja vaitiolovelvollisuus.pdf
En puolustele vaan erotan heidät lasten ja nuorten hyväksikäyttäjistä, joita on huomattavasti enemmän. He kaipaavat hoitoa, harvoin he täysin eheytyvät. Heitä ei siis auta se, että heidät hylätään.
Minulle on kerttu henkirikoksesta, ja monesta muustakin. Koska olen ollut yksityishenkilönä useimmiten, hetket ovat olleet aika raskaita. Onneksi tekijä on mennyt ja itse tunnustanut asian. Siihen kai meidän tulee kannustaa ja tukea näitä heikkoja?
Olen aivan eri mieltä tuosta turvallisuudesta. Kun tietää ja ymmärtää millaiset syyt eri rikoksiin johtaa, tietää myös sen, että muilla ei ole vaaraa. Eri asia on jos henkilö on selkeästi esim. psykoosissa joko ilman huumeita tai niiden ansiosta. Silloin on velvollisuus ilmoittaa heistä viranomaisille ja suojata itsensä.
Lasten ja nuorten hyväksikäyttäjät sekaantuvat yleensä omiin tai läheistensä nuoriin. Toki joukossa on mm. opettajia, valmentajia jne. Harvoin nämä tapahtuvat julkisella paikalla, kirkon penkissä, jalkakäytävillä, kaupoissa jne. Joten parempi on katsoa, ettei nuori joudu kahden kesken henkilön kanssa, jossa ei ole valvontaa.
Jos tällainen henkilö on katunut ja osoittaa, ettei enää koe tarvetta moiseen käytökseen, toki hän saa osallistua seurakunnan elämään. Siihen tarvitaan kuitenkin aikaa. Ehkä kuitenkin varon, ettei nuoret joudu hänen kanssaan kahden kesken ja kiusaus käy näin ehkä liian suureksi?
Yhteenvetona esityksestäsi jää se ettei erilaisista arivoistasi päätellen, ketään "lihassaan heikkoa" ja vajavaista pedofiilia- tai vaikkapa luonnehäiriöstä murhaajaakaan tulisi erottaa seurakunnista, eikä ilmiantaa poliisille, vaikka heidän tekonsa olisivat mapissa selvittämättömät rikokset, - eli nämäkin heikot ihmiset saisivat jäädä huolenpitosi ja holhouksesi äidilliseen piiriin - siinä seurakunnassa jossa sinä kirkonpenkkejä kulutat, - ja vain sairaiksi luokiteltavat psykoottisen sairaat ihmiset tulisi ilmoittaa viranomaisille, eli nämä eivät enää kuulu sen terveen seurakuntanäkemyksen piiriin jota esilletuot vai kuinka; mutta milloin vastaa varsinaiseen kysymykseeni siitä miten uskot pappien rikkomatta rippisalaisuutta kykenevän ilmaisemaan rikoksia ja niiden tekijöitä poliisille, - rikkomatta erityistä rikoslaissa määriteltyä rippisalaisuutta - siis sitä rikkomatta.
Voisitko kertoa sen?
Kerroit että lastenkaan hyväksikäyttäjiä ei tule hyljätä, eli siispä heitä pitää sinun mukaasi lihansa heikkoudentähden ymmärtää ja tukea - vai kuinka? Eikös juuri näin olekin kirkon sisäisissä eriseuroissa tehtykin ja eiväkös nämä ongelmat ole sellaisen toiminnan seurauksena vain jatkuneet ja jatkuneen vuosikymmenestä toiseen kirkon ja kirkkojen "ymmärtäväisistä ja hoidollisista" toimista huolimatta - vai kuinka?
Ne myöskään ymmärrä sitä kun kerrot, että sinulle tunnustetut henkirikoset ovat johtaneet myös kannustuksesi seurauksena tekijän saaman tuen seurauksena ilmoittautumiseen viranomaisille; mutta miten tehdään esim. silloin kun henkirikoksen tunnustaja ei olekaan mikään heikko surkimus vaan vaikkapa raaka paloittelumurhaaja, joka vain tahtoo keventää tuntoaa syytämällä syyllisyytensä papin tai ripin vastaanottjan kannettavksi salaisuudeksi - ja hastattaa piut paut muulle, eli ei todellakaan ole lainkaan motivoitunut kantamaan teostaan mitään maallisen lainsäädönnön mukaisia seuraamuksia.
Ajattelepa edellämainitun lisäksi, vaikkapa tämän käytännön mukaisesti niitä mafisoja ja palkkamurhaajia, jotka ovat katoliseen kirkon ja papin antaman synninpäästön jälkeen taas "työkykyisiä" ilmen kalvavia tunnonvaivoja ja uusivat ammatissaan rikoksiaan. Tai kikkojen sisäisiä salattuja pedofiilirinkejä, joita papistot jopa suojelevat - itsekin niihin osallisina - eli mitäs niistä ja salaripistä sanot?
Mitä tekisit jo agressivinen ja vaarallinen palottelumurhaaja tunnustaisi sinulle tehneensä vaikkapa paloittelumurhan jota poliisi ei ole kyennyt selvittämään? Tiedät kaiketi, että Suomen nykyinenkin rikoshistoria sisältää tällaisia raakoja tapauksia - vai kuinka on?
Otan käytännön esimerkin mainitsemastasi rippisalaisuuden tiimoilta, jonka mukaan pappi ei saa suoraan eikä välillisestikään ilmaista vaikkapa poliisillekaan raa-an paloittelumurhan tekijään, tai henkilö joka lasten hyväksikäyttöön syyllistyttyään on suorittanut myös estääkseen hyväksikäytön ilmitulon paloittelumurhan. Mites papin suu tällaisessa tilanteessa pannaa suppuu, - vaiko rrullalle - varsinkin kun teon suorittja ei ole jäänyt kiinni rikoksistaan. Mten hän voi ilmaista rippisalaisuutta rikkomatta sekä rikokset että ne suortattaneen henkikön rikkomatta lakia rippisalaisuudesta? Miten hänen tulisi toimia siinä tapauksessa että: raaka ja muitakin rikoksiaan peittelevä murhaaja keventää mieltään ripissä papille, - saadakseen papilta häntä velvoittavan synninpäästön, tunnustuksensa vapauttavvana kruununa? Mitä pappi voi tehdä - kun tekijä tietää tarkasti sen mihin pappi on rippisalaisuuden ja synninpäästön puitteissa luterilaisena pappina opillisesti sidotto? Onhan tällainen murhaaja myös mahdollinen uhka salaripin vastaanottajallekin - joten uskotko että: pappi ainoana henkilönä voi lähteä "vasikoimaan murhaajaa" ja lasten hyväksikäyttäjää poliisille?
Mitä sinä mummonmuori talallisena maallikkona ja murhaajienkin rippejä vastaanottaneena kehottaisit pappia/ ripin vastaanottajaa tekemään, vai pitäisikö asia vain jättää rippisalaisuuden hautaamana herranhaltuun luterialisen rippikäsityksen perustalta - vaijeten asiasta kokonaan?
Kerrohan kokeneena mitä sinä tekisit tai ohjeistaisit pappeja tekemään - tällaisesssa tapauksessa.
Luithan taas omalla tavallasi. Eli jos henkilö katuu ja muuttaa käytöstään, sitä ei missään nimessä pidä koskaan kuitenkaan hyväksyä eikä antaa anteeksi? Nythän puhut täysin sitä vastaan, mitä aiemmin ilmaisit!
Niin, sinulla on ennakkokäsitys siitä, millaisia rikolliset ovat. Ikävä kyllä se on vain sinun päässäsi. Olet ehkä liikaa katsonut amerikkalaisia rikossarjoja? Noin 95 % on juuri noita ”heikkoja surkimuksia”, mikäli nyt haluat antaa glooriaa ja kunnioitustasi noille erityisen julmille tekijöille.
Hyvin todennäköisesti nämä henkilöt eivät ole uskovia eivätkä edes uskonnollisia, joten tuskin he kenellekään papille tai toiselle uskovalle tekojaan menevät ripittämään. Ehkä vasta sitten kun ovat vankilassa, kuten esimeikkisi ”Late” on tehnyt. Toisaalta sinä et antaisi hänelle mahdollisuutta parannuksen tekoon, mikäli omaa logiikkaasi seuraat. Hänhän on nyt ”huolenpidon ja holhouksen äidillisessä piirissä”!
Mutta jos noin teoriassa kävisi, laki sanoo aika selkeästi kuinka toimia. Omatunto sanoo, että ensin tekijän on itse mentävä tunnustamaan. Jotta tunnustaminen onnistuu – sillä se ei todellakaan ole mitään helppoa – voi tekijän rinnalla seistä ja antaa tukeaan niin, että hän todella tekee tunnustuksen. Miksi se on mielestäsi väärin?
Katolisen kirkon ripit ovat heidän ongelmansa, enkä tiedä millaiset ohjeet heille on annettu. Suomessa ongelma on ne ryhmät, joilla on aivan omat säännöt näiden rippien kanssa. Näitä varmasti on muitakin kuin luterilaiseen kirkkoon kuuluvat yhdistykset. Väitän että juuri ne ryhmät ovat alttiimpia, joilla on luonnottomat säännöt seksuaalisuuden suhteen.
”Suomen ruotsinkielisen metodistikirkon tietoon on tullut uusia lapsiin kohdistuneita hyväksikäyttötapauksia.”
http://www.hs.fi/kotimaa/a1367200463277
Edelleenkin sanon, että ” …ketään "lihassaan heikkoa" ja vajavaista pedofiilia- tai vaikkapa luonnehäiriöstä murhaajaakaan tulisi erottaa seurakunnista, eikä ilmiantaa poliisille, vaikka heidän tekonsa olisivat mapissa selvittämättömät rikokset…” tulee heidän kanssaan toimia juuri niin, että he
1) tunnustavat tekonsa,
2)he menevät itse sen tekemään viranomaisille ja
3) kun he katuvat tekojaan, haluavat tehdä parannuksen, siinä heitä tuetaan eikä hyljätä. Ihan kuten esim. helluntaiseurakunta on tehnyt ”Laten” tapauksessa. Ellei näin toimita, silloin tehdään itse väärin.
Miten minä uskon pappien voivan tehdä ilmiannon. No, tuollahan edellä annoin esimerkin. Aivan samoin tekevät muutkin, joilla on salassapitovelvollisuus. Ellei tätä velvoitetta olisi, tuskin kukaan uskaltaisi ilmaista yhtään mitään, eli eläisimme totalitaarisessa valtiossa.
Et edelleenkään vastannut siihen itse rippisalaisuutta ja sen piirissä suoritettua RIKOKSIEN ilmoitusvelvoitetta, joka on ristiriidassa muun lainsäädännön kanssa eli siihen käytännölliseen kysymykseen miten pappi tai ripin vastaanottanut henkilö ilmaisee ripin RIKOLLISEN SISÄLLÖN TAI OSOITTAA vaikkapa pedofiliaa salaisevana paloittelumurhan POLIISILLE. Erityinen laki rippisalaisuudestahan estää luterilaista pappia ilmaisemasta tässäkään tapauksessa, joten jos esim. edellämainitussa tilanteessa ripittäytyneelle pedofiiliaan syyllistyneelle murhaajalle riittää omasta mielestää se, että hän on papilta saatuaan synninpäästön selvittänyt välinsä papilta saamansa synninpäästön kautta jumalansa kanssa, - eikä välitä mitään maallisista laeista tai viranomaisista, miten ihmeessä vaikkapa kyseisen henkilön henkilöllisyys ja teot voidaan muka ILMAISTA POLIISILLE HÄNEN HENKILÖLLISYYTTÄÄN JA RIPIN SISÄLTÖÄ PALJASTAMATTA ELI RIKKOMATTA ERITYISTÄ RIPPISALAISUUTTA ?
Osaatko keskittää vastauksesi tämän kysymykseen vastaamiseen mummonmuori, jaarittelematta omia näkemyksiäsi?
Tuohon ei liene mitään valmista kaavaa. Joten eiköhän jokaisessa tapauksessa täydy miettiä, kuinka se tehdään. Voit antaa nimettömänä vihjeen poliisille, että tällaista on mahdollisesti tapahtunut siellä ja siellä paikkakunnalla ja että se ja se henkilö saattaa tietää asiasta enemmän.
Pedofilia tapauksessa voi soittaa lastensuojeluun ja ilmaista huolensa lapsesta. Nuorten seksuaalisessa hyväksikäytössä voi olla hyvä ottaa vaikka yhteyttä nuoreen ja lähteä hänen kanssaan tekemään rikosilmoitusta. Tilanne on kuitenkin nuorelle hyvin traumaattinen, joten asiassa on osattava toimia korrektisti.
Itse muuten tuolla jossain kerroit, että jos rikollinen rukoilee yksin ja pyytää syntejään anteeksi, ei hänen tarvitse sitä kertoa muille. Enkä ymmärrä, miksei papin kanssa voi sopia tavasta, miten synnintunnustuksen jälkeen toimitaan? Tuo tapa mitä tarjoat, taitaa olla käytössä vain jossain pienissä ryhmissä. Varsinkin niissä, jotka katsovat että Raamattu on tärkeämpi kuin maalliset lait. Tunnetusti luterilainen kirkko ei mielestäni näin ajattele.
Kuinka muuten itse toimisit?
Minkä käytännön esimerkin? Mielestäni se oli aika mielikuvituksellinen.
Kyllä pappi voi ”vasikoida” jos rikolliset termit ovat sinulle miellyttävimpiä. Ihan vaikka nimettömänä. Mielestäni papin tehtävä on puhua rikolliselle niin kauan, että rikollinen itse lähtee liikkeelle. Muistaen että raskaista rikoksia tekevät eivät tule minkäänlaisen uskovan lähellekään. Korkeintaan vasta sitten kun ovat jo vankilassa.
Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt kirjoitus ei jossittele vaan se sanoo:
Sanan.28:13,14; >> Joka rikkomuksensa SALAA, SE EI MENESTY (J:lan edessä vaeltaen niin tehdessään); mutta 1) joka NE TUNNUSTAA 2) JA HYLKÄÄ, 3) SAA ARMON.
Onnellinen se ihminen, joka on aina aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paadutaa, se onnettomuuteen lankeaa.
Uudenliiton kristittyjen tulee vaeltaa valkeudessa, niinkuin HÄN eli Jumala on valkeudessa, ja panna pois kaikki pimeyden teot: ja se tehdään sekä tunnustamalla syntiinlankeamisen jälkeen lankeaminen, että: luopumalla tunnustetun synnin harjoittamisesta - kuten moninaisista lihan ja ajatusten, "jäsenten lain" ja "maailman himojen" sokeasta ja turmiollisesta seuraamisesta - mukaanlukien maailmallinen vallanhimo, joka on kaikkien maailmankirkkojen ja niitä tukevien tahojen ominaisin synti - joukkomurhaamiseen perustuvan vallanpidon oheistuotteena - tämämaaliman uskontosfasitisisssa herrakirkoissa toimittaessa: Ef.5-1-21.
Lisäksi mummonmuori varsinaiseen kysymykseen et sinä eivätkä papitkaan ole vastanneet, eli millä Raamatunkohdilla on perusteltavissa sellainen erityinen salarippi, eli rippisalaisuus, joka on suotu nimeomaan rikoslakiin kirjattuna koskemaan luterilaisia lahkopappeja - muusta lainsäädönnöstä poikkeavana, ja jopa niiden vastaisena lakina.
Lyhyesti pari ajatusta.
Rippisalaisuus ei ole papinkaan näkökulmasta välttämättä automaattisesti yksinkertainen ja helppo asia. Balttis, näitä pohditaan paljon ja etsitään tapaa, jolla heikoimpien suoja ja oikeusturva toteutuisi.
Olen ollut pappina toistakymmentä vuotta ja sinä aikana vastaanottanut ripin kolme kertaa. Tätä mahdollisuutta käytetään siis hyvin vähän. Ei tämä niin mene, että joku rikollinen ravaisi papin luona jatkuvasti ripittäytymässä ja sitten taas jatkaisi rikollisia puuhiaan. Ripin vastaanottajana minulla on myös velvollisuus tukea ihmistä ottamaan vastuu teoistaan niin Jumalan, lähimmäisten kuin lain edessä. Emme me papit vain huiskaise sitä anteeksiantoa ja sano että heippa, koitahan pärjäillä.
Uskon siihen, että kun joku tulee ripittäytymään, Jumalan Pyhä Henki on vaikuttanut hänessä jo sellaisen synnintunnon, että ihminen haluaakin tulla valoon paitsi Jumalan, myös tämän yhteiskunnan edessä. Rippi voi olla jollekin ainoa tie aloitaa se valoon tuleminen. Kun voi ensin turvallisesti yhdelle luotettavalle kertoa, mitä on tehnyt, saa rohkeuden hoitaa asian kuntoon. Lopulta rippisalaisuus vois siis koitua myös uhrin hyväksi.
Aija-pappi
Itse rippisalaisuuden tai kuten minä asian ilmaisen salaripin ongelmia ei voida siis erityisten salausoikeus- ja velvollisuuksien puitteissa ratkaista, ja nämä ovat siis todellisia ongelmatilanteita varsinkin ympäristölle vaarallisten henkilöiden tekemien rikosten kohdalla. Kerroit ettei sinun luonasi Aija ravata alvariinsa syntejä tunnustamassa, vaan olet vastaanottanut synnintunnustuksia vain komekertaa papinvirassasi vasta kolmasti, joka on todellakin vähän sillä esim. katolisuudessa tämä pipittäytymin katsotaan velvoitteeksi jota ei tulisi laiminlyödä, joten pappien valta suhteessa synninharjoittajien sieluista on perinteisesti kytketty tiukemmin uskonnolliseen vallankäyttöön kuin perinteisessä luterilaisuudessa, jossa synnintunnustukset jäävät pikemminkin yleisiksi liturgiseksi rynmähokemisiksi - ja osaksi messujen rituaalijeja.
Jos ja kun, ripittäytyvä henkilö on luterilaisuuden uskonoppeja ja pappien velvoitteita tunteva rikollinen, vaikkapa mainitsemani pedofiilimurhaaja ja hän tuntee papin uskontunnustuksiin sidotut velvoitteet hyvin, sekä lain koskien rippisalaisuutta, - hän voi huoletta uskoutua pappeille - saadakseen välittömästi helpotusta tunnontuskiinsa siirtämällä rikostensa aiheuttaman ahdistuksen papille jakaen rikostensa sisällön papin kanssa salaripissä, tietäen myös sen että: pappi on velvollinen antamaan tekojaan pelästyneelle syntiselle synninpäästön ikäänkuin Jumalan edessä. Kun kyseessä on aito murhaaja ja sosiopaatti, joka halveksii viranomaisia ja vihaa yhteiskuntaa vaikka onkin siis luterilainen kristitty, hän saa siis välinsä kuntoon jumalansa kanssa helposti papin välittämän synninpäästön kautta, jonka hän tietää papin olevan velvollinen hänelle tunnontuskiinsa antamaan. Näin hän pääseet eroon syyllisyydestaan, ja siirtää rikoksensa salailunkin velvoitteen itseltään hyväksyttävästi papille, - tai salaripin vastaanottaneelle henkilölle, - vai mitä? Näin hän kykenee jakamaan rikoksensa ahdistavana salaisuutena papin kanssa, laillisesti sen salaten - vai kuinka?
Myöskin on huomattava että: papit elävät yleensä varsin suljetuissa sosiaalisissa viitenkehyksissä, eli suomeksi sanottuna he harvoin elävät todellisesti sosiaaliryhmissä joissa päide- mielenterveys ja sosiaaliset ongelmat, sekä rikollisuuskin on yleistä - vai mitä? Tämä voi myös osaltaan selittää sitä ripittäytyjien vähäistä lukumäärää minkä mainitsit, sillä on avan eri asia olla luterilainen vaikkapa Itä-Helsingissä, ja sen lähiössä, joissa monet ongelmat tuppaavat kasaantumaan - kuin jossain pappilassa maaseudun rauhassa, - tai joillain pikkupaikkakunnilla - vai mitä?
Yhteenvetona totetan että: sekä mainitsemani mahodollinen pedofiilimurhaaja voi mainiosti jatkaa elämäänsä - ottamatta rikosoikeudellista vastuuta, johon pappi- tai salaripin vastaanottanut henkilö ei voi häntä pakottaa, vaan korkeintaan toivoa parasta - ja jos tämä mielensä keventäminen riittää murhaajasosiopaatille jumalansa edessä - ei papillakaan ole keinoja tai valtuuksia ilmaista rikoksen tekijää ja sen sisältöä viranomaisille, eli kyseinen esimerkkitapauskin jää rippisalaisuuden piiriin, sekä mahdollisesti jatkossakin myös selvittämättömien rikosten sisältämään mappin poliisin arkistoissa, - vai mitä luulet? Tämä johtaa siis välillisesti murhaajan suojeluun, ja tavallaan jatkettuun rikostensuojeluun rippisalaisuuden johdosta ja sen välityksellä - vaikka henkirikokset eivät rikoksina vanhene koskaan - vai mitä Aija?
LIITE EDELLISEEN: Lisäksi on syytä huomioda tällaisen vakavan salaripin välityksellä tapahtuvan rikoksensuojelun yhteydessä sekin että: ripin vastaanottanut: - sen sisällön tietävä henkilö sidotaan tilanteessa mahdolliseen hengenvaaraan, kun kyseesssä ovat vaaralliset rikoksentekijän tekemä "itsensä vasikoiti ripissä", kuten kansankielinen ilmaisu kuuluu. Vaarallinen ripittäytyjä voi näet lopultakin voi kuitenkin alkaa myös epäillä ripin vastaanottajan kykyä säilyttää rippisalisuutta, ja voi sen seurauksena olla uhka myös henkilölle jolle "uskontopäissään" vasikoi itsensä - vai mitä? Tämäkin puoli asiasta tulisi huomioda, ja henkilön jolla on paljon salttavaa on myös yleensä aika vähän sitä "hävittävää", joten ei koskaan voi tietää sitäkään onko ripin vastaanottaja jatkossa myös tuleva uhri. Miltäs tällaisten ongelmien käsittely asiantiimoilta sinusta kuulostaa Aija?
Todellista rikollisuutta tuntevie ihmisten keskuudessa tiedostetaan hyvin että: mitä vähemmän tiedät todelisesti toisten asiosta, sen parempi juttu sinulle, ja todella rikkollisia tuntevat eivät halua siksi kuullakaan tai tietää mitä vakavissa rikoksissa on tehty tai tehdään, - sillä todellinen tietäminen voi osoittautua jopa varsin epäterveelliseksi niissä piireissä. Meiti sitäkin suhteessa rippiin. Vasikointi on vakava rikos rikollisten keskuudessa, ja jumallistetun ripin vasikointi on vielä kovanpi ja jopa tuomion ansaitseva rikos - joten meiti sitäkin tässä yhteydessä rippisalaisuutta arivoitaessa Aija.
Asiasta toiseen: Erityisen kiinnostunut olisin kuulemaan niitä yhteisiä salaisuuksia joita mahdollisesti katolisilla rippi-isillä on yhdessä mafisojen kanssa, - mutta tuskin näitäkään kirkon tiedonaarteita annetaan koskaan yleiseen jakeluun.
Aijankin päivävän taitaa papinkiireet täyttää kun ei edes yhtä kertaa kommenttiensa jälkeen vastausta jäänyt odottelemaan, - eli mitenkäs se menikään: "Martta, Martta moninaisista sinä huolehdit jne...
Loppupäätelmä edellisistä: Poliisin mapissa siis riittää madolisesti rippisalaisuudenkin piiriin kuuluvia henkirikoksia, eli jos kartoittaa aihetta selvittämättömät henkirkokset voi siellä olla mukana myös "rippisalaisuuden" piiriin kuuluvia asiota - vai mitä?
Näinhän se tietysti mahdollisesti on - tai sitten ei.
Rajatilapersoonallisuuden omaavien epäiltyjen rikolisten eli luterilaisten vauvakastetttujen "kirkkouskovien" piirissä, kaikki voi muuttua lopultakin varsin absurdiksi, ja koska rikoksiin mahdollisesti syyllistyneiden henkilöiden persoonallisuudetkin saattavat olla kuin muotoaan alati muuttavia rajattomia "ameeboja", joiden limaisista persoonista ei saa millään ilveellä kiinni eli niistä otetta lainkaan, - faktojen ja fiktioden sekoittuessa toisiinsa kuin pahoissa unissa.
Pelkkä "synnintunnustus" ei siis ole myöskään poliisille riittävä todiste siitä että henkirikoksenkaan yhteydessä suoritettu tunnustus olisi ns. riittävä peruste henkilön saattamiseen teoistaan rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaan sen lisäksi tarvitaan näyttöa. Varsin yleistä onkin sellainen samaistuminen rikoksiiin, että ihmiset saattavat tunnustaa minuutensa rajaamishäiriöden seurauksena rikoksia joita eivät ole suorittaneetkaan, vaan tuntevat vain niistä syyllisyyttä, ilman että heillä olisi todellista osuutta niihin. Esimerkkeinä tällaisista "psykootistasoisista" persoonallisuuden rajaamishäiriöistä voin kertoa vaikkapa tapauksen jossa, äitini kuollessa syöpään, siskonmieheni tuli luokseni tunnustamaan "tappaneensa äitini" - ja tämä varmaan siitä syystä että hän tunsi vihaa äitiäni kohtaan, ja hänen persoonallisuutensa oli tuossa hetkessä taantunut alle kolmevuotiaan lapsen kaoottiselle tasolle. Tai sama henkilö tuli luokseni kertoen aiheuttaneensa auto-onnettomuuden jonhon oli joutunut henkilö jonka kanssa hän oli riidellyt. Tai että hän tunnusti minulle tuskanhikisenä murhanneensa ihmisen - jonka kanssa oli riidellyt, eli jos muuta näyttöä ei ole kuin pelkkä synnintunnustus, ei myöskään
siitä seuraa suinkaan automaattiseti rikosoikeudelista vastuuta, - ja tämäkin on huomiotava vaikeiden asioden ja tilanteiden yhteydessä - , jopa syntejä tunnustettaessa. Mutta se on mielestäni selvää ettei Raamattu tunne mitää erityistä "rippisalaisuutta", eikä tällaista voida myöskään Jumalan sanaan perustuvana ja jopa rikoslakiiin kytkettynä asiana mitenkään kestävästi puolustaa.
Miten sinä tukisit ripin vastaanottajana kyseisissä tilanteissa ripittäytynyttä henkilöä - ja mihin suuntaan Aija?
Eräänlaista kuntouttavaa tukea voisi olla myös se että: kirjoittaisi vaikkapa näytelmän, jossa taivaassa olevana henkirikoksen uhri antaisi anteeksi tämän synnin sen suorittajalle.
Vielä 1 kysymys,
Kuvaat hyvin haastavaa tilannetta, jonkalaiseen en ole koskaan törmännyt. Mitä siis tekisin, jos minulle tunnustettaisiin olematon rikos. Tai pohdinta kai lähtee siitä, että mistä osaisin päätellä että kyseessä ei ole oikeasti tapahtunut rikos vaan toisen ihmisen mielen järkkymisestä johtuva tunnustus.
Jossain määrin luotan ammattitaitooni siinä että huomaan eron. Mutta sen varassa en tokikaan voi kokonaan olla. Kyllä siinä hetkessä mieli rukoilisi varsin vilkkaasti apua Jumalalta että osaisin toimia oikein. Uskon että erilaisia kysymyksiä tekemällä pääsisin kiinni siitä, onko kyse todesta vai harhasta. Kun varmistuisin että kyse on sairaan mielen harhoista, pyrkisin kaikin tavoin auttamaan tätä ihmistä jotta hän saisi oikeanlaista apua. Eihän tällainen asia varmastikaan kerralla tule mitenkään "selväksi", tarjoaisin mahdollisuutta tulla uudelleen keskustelemaan kanssani asioista.
Niin, ja mihin suuntaan. Toki siihen suuntaan että ihminen voisi terveesti nähdä mikä on totta ja mikä ei. Ja että hän voisi luottaa Jumalan anteeksiantoon niissä asioissa, jotka ovat todellisia. Vaikka ne tunnustetut rikokset hänelle itselleen ovatkin täysin tosia. Joskus ihmisen mieli voi olla sairas, mutta hänen hengellisyytensä on hyvin tervettä, joskus päinvastoin. Eipä nää ikinä helppoja asioita ole.
Aija-pappi
Miks tää elämän ja kuolemankin läheinen aihe ei näytä kiinnostavan tai synnyttävän edes keskustelua aiheesta rippisalaisuus, tai toisin sanoen salarippi.
Pohditaa paljon, - näitäkö - vai yleensä miten "rippisalisuus" ja yleinen rikoslaki saataisiin näyttämään yhteensopivilta Aija.
Jos rippi ei rauhoita täysin omaatuntoa, sen rauhoittamiseen voi käyttää VERTA eli jos käy vaikka päivittäin ehtoolllisella tai ainakin niin usein kuin mahdollista, voi veren syöminen ehtoollisella rauhoittaa muuten "poltinraudalla" merkatun ihmisenkin sydämen, ja annetun tästä annetun aitoluterilaisen todistuksen mukaan syyllisyydentuontoisen ihmisen "riivatjat kavahtavat vain verta, - joka tulee nauttia pienen linnunpojan lailla, suu ammollaan sitä papin käsistä vastaanottaen kirkkojen alttareilla, älyllisyys ämpäissä ja hedelmättömänä tuossa hetkessä, - eli kun juo syntejä sovittavaa verta altteille, - pahat riivaajatkin kavahtavat tätä, vaikka eivät mitään muuta pelkäisikään" - kuuluu tämä aitoluterilainen ehtoolisopin sovellutus.
Minkä ihmeen syystä Balttis hengenheimolaisineen hyökkää rippiä vastaan?
Millainen tämä maailma olisi ilman mahdollisuutta ja kehotusta parannuksentekoon?
Kuka uskaltaa ripittäytyä, jos rippisalöaisuutta ei ole, vaan kaikki hölötetään saman tien julkisuuteen?
BAlttis vain ei ymmärrä, että aivan se sama malli mitä hän tarjoaa, toimii myös kirkossa. Hänelle on täysin tuntematon käsite sellainen kuin luottamus. Hänen on mahdotonta ymmärtää tilanettoa, jossa joku haluaa oikeasti tunnustaa syntistä. Ei se niin helppoa ole. Varsinkin jos tietää että joutuisi muiden rääpittäväksi tuota pikaa. Eli luottamus rikottaisiin ja asiasta huudeltaisiin ympäri kyliä.
Toinen asia mikä tuntuu vaikealta, on tajuta että kaikki tuo vie aikaa. Se on yksinomaan papin osaamisesta kiinni, että raskaan rikoksen tehnyt jaksaa lähteä liikkeelle. Aivan varmaan joku, joka on ensin saanut kulkea tuon prosessin rauhassa, voi sen lopulta ihan muillekin tunnustaa.
Mutta ehkä ei saisi olla ketään, jolle saisi luottamuksessa tunnustaa ne kipeimmät ja haavoittavimmat syntinsä? Pitää vain koettaa salata ne muilta mutta yksin Jumalan kanssa ne sopia. Tosin Raamattu ei kehota tällaiseen.
Kelpaisiko mummonmuori sinulle tällaiseksi tuskalliSEKSI ja kipeäksi haavoittavaksi synniksi vaikkapa "suomen oloissakin harvinaisen raaka paloittelumurha" ?
Joo ei murhia eikä pedofiiliaakaan- tai insestiin syyllistymistä kannata tunnustaa julki edes seurakunnissa, muutenhan nämä rikokset saatavat leimata niiden suorittajat koko loppu elämäkseen vahingollisesti ja estää heitä elämästä vapaina ja armahdettuina syntisinä pyhinä, jotka ovat syntisiä kuten kaikki luterilaiset papitkin julistavat olevansa kuolemaansa asti. Balttis pitäisi pannata.
Miksi nuo synnit pitäisi sanoa seurakunnan edessä? Antaako seurakunta noin paremmin anteeksi eikä enää muistele menneitä?
Pitäisikö siis vaikkapa paloittelumurhaajan päästä salaripissä suoritetussa synninpäästössä, - seurakuntaansa armahdettuna syntisenä pyhänä toimimaan - tämänjälkeen ilman että kukaan saa tietää mitään tästä hänen virheestään, ja sen mahdollisesti synnyttämästä kielteisestä ympäristövaikutuksesta - muoriseni?
Haluaisitko sinä olla samassa seurakunnassa toimijana tai vaikkapa samassa raamattupiirissä syntejään salassa katuneen - ja armahdetun syntisenpyhän paloittelumurhaajan kanssa?
Tämä kysymys ei ole vain teoreettinen, vaan mahdollisesti aivan todellista ja elävää elämää syntisten pyhien yhteydessä - luterilaisessa kirkossa.
Keskustelun aihe oli muomonmuori toinen mihin vastasit edellä, eli kertauksen vuoksi: kyse oli siis luterilaisesta salaripistä, eli rippisalaisuudesta, joka on kytketty vaitiolo velvollisuuksineen myös rikoslakiimme, muun säädännön- ja kaikkia muita kansalaisia koskevan lainsäädännön vastaisena erityislakina, koskien luterilaisia erityispappeja ja heidän oikeuteensa rippisalaisuuteen, - lakina joka asettaa demokraattisen maan kansalaiset eriarvoiseen asemaan ja loukkapa vielä siinä ohessa todellista uskontojen tasa-arvoisuuttakin LAIN EDESSÄ - ELI AITOA USKONNONVAPAUTTA.
PS. jos haluat ryhtyä rikollisten ja lainrikkojien laillistetuksi suojelijaksi, se on ammatinvalinta kysymys, - eli ryhdy luterilaiseksi papiksi.
En tiedä miksi hoet koko ajan tuota ” salaripissä suoritetussa synninpäästössä”? Itse puollat tuollaista:
”…pyhien seurakuntayhteydessä eläminen edellyttää lankeemuksen yhteydessä syntien tunnustamista Jumalalle, ja myös tarvittaessa toinen toisilleen…”
”Tämä ei ole oikeastaan mitää sellaista mitä julkistetaan syntisen maailman keskellä vaan nimeomaan pyhien yhteydessä…”
Olen ymmärtänyt niin että luterilainen kirkko noudattaa maallisia lakeja. Vain ne pienet ryhmittymät, jotka ajattelevat noin kuten olet kirjoittanut, eivät niin tee. He todellakin voivat antaa rikollisen elää keskuudessaan. Joten kuvaamasi ripit ovat todellakin salarippejä.
Suomessa rikoksien selvittämisprosentti on suuri, joten tuskin esim. paloittelusurmaaja voi paeta kovinkaan kauaa. Salassapito koskee tavalla tai toisella myös tavallisia ihmisiä mm. työpaikoilla. Samoin on paljon ammatteja, joissa on tiukat salassapitosäännökset, kuten vaikka sosiaalityöntekijät. Papeilla on tämän lisäksi hengellinen ulottuvuus, ja mielestäni pappi ei toimi Jumalana.
Et taida luottaa siihen, että joku katuu tosissaan? Haluat kontrolloida jotenkin, että tuo katumus on juuri sellainen kuin haluat? Katuminen ja anteeksi pyytäminen on suoritettava tietyn kaavan mukaan ja julkisesti niin, että päästään kontrolloimaan onko se kyllin aito? Et luota pappiin, että hän osaisi arvioida tätä asiaa. En tiedä kehen luottaisit, ehkä vain omaan itseesi? Et luota viranomaisiin, että he kykenisivät selvittämään rikoksen ja saattamaan edesvastuuseen tekijät?
Et luota edes Jumalaan siinä, että Hän kyllä ohjaa niin ettei rikokset jää salaan. Eivät jää salaisuudeksi edes sen yhteisön sisälle vaan myös muu maailma ne näkee.
Viekö rikollisten ja rikosten salailuoikeuden poisto mielestäsi papeilta uskottavuuden muori?
Kaikkia luterilaisille papeille suoriitettuja rippejä koskee rikoslakiimme kytketty erityislakki "rippisalaisuudesta" - joten ei tämä ole mikään pieni kysymys.
Lisäksi mainitsemittu "suomenoloissa erityisen raaka murha" ei ole suinkaan "selvinnyt" kuten hurskastellen vailla tietoa toivoen esitit, eikä mm. Jussi Helasvuon murhaajaa ole tietääkseni vieläkään saatu kiinni, ja tätä murhaa kuvataan kiertävissä huhuissa palottelumurhaksi. Mistes sinä voit ennustaa tämän murhan selviävän ennenkuin murhaaja ehtii kuolla? Tietysti tässäkään murhassa ei pelkkä tunnus yksin riitä jos näyttö puuttuua, ja sen tietävät myös hyvin poliisit - , joten heidänkin on turha siksi pyydellä epäillyltä vain pelkää tunnustusta ilman asiaa liittyviä tarkentavia tietoja.
Oikaen käsityksen syntien tunnustamisesta voi muodostaa lukemalla Raamattu ja sieltä ei mitään uudenliiton voimaanastumisen jälkeen voida mitään erityispapistojen, kuten katolisten ja luterilaisten papistojen harjoittamia salarippejä löydy, - varsinkaan sellaisia joista olisi syntien tunnustamisen osalta tehty pappien asemaan suojelevia salarippejä, - täyspakanalliseen tapaan.
Lisäksi rippisalaisuus on synninpäästöineen osoittautunut myös luterilaisen kirkon eriseuran lestadiolaisuuden piirissä erityisen vahingolliseksi harhaopin muodoksi jonka avulla on mahdollistettu, ja mahdollistetaan nähtävästi jatkossakin lasten hyväksikäyttäjien suojelua.
Et vastaa myöskään vyörytyksissäsi vieläkään siihen mitä kysyin, eli miten pappi tai ripin vastaanottoja voi muka ilmaista ripin sisällön, ja sen suorittajan poliisille, rikkomatta rikoslakia, ja samalla lakia rippisalaisuudesta, eli kerrohan se - jos pystyt muoriseni.
Kirkon johto on myös antamissaan lausunnoissa kertonut vaatineensa lestadiolaista eriseuraa toimillaan puuttumaan kyseiseen ongelmaan liikkeen piirissä, mutta samaan hengenvetoon todennut ettei kirkon johdolla ole keinoja tai valtaa asian hoitamiseen pois päiväjärjestyksestä - tavalla joka tekisi lopun näistä ilmiöstä tämän lahkokirkon eriseuran piirissä - jolla on oma hallintonsa, sekä omat johtoelimensä.
Poliisi on antanut kyseisestä murhasta julkisuuteen vain tiedon siitä ettei kyseessä ollut mikään (Iltasanomien kautta) "rituaalimurha" - ja tämä nähtävästi siksi ettei asiaa kytkettäisi siihen epämääräiseen kulttipaikkaan, josta kysenen henkirikoksen uhrin tiedetään poistuneen murhaa edeltävänä ajankohtana vielä hengissä.
"(Iltasanomien kutta): Virheelllinen teoria, joka torjuttiin oli sellainen pelkkä arvailu että olisiko kyseessä voinut olla mahdollisesti rituaalimurha "Lemminkäisen temppelin" avaamiseksi, koska siellä järjestetyissä festivaaleissa oli myös kuulemme asteekki intiaanejakin mukana ja meno oli muutenkin hurjaan ja sekopäistä, ja olipa jopa Ior Bockin yrittänyt pilvipäissään erääntä kesäyönä saada auki luolan taikasanoillaa, jotta siellä oleva viikinkiaarre olisi voitu ottaa käyttöö, ja se olisi siten romahduttanut jopa kullan arvon - lyödön suuruuden vuoksi, horjuttaen länsimaista rahataluoutta. Mutta "agraga dabra" tai mikälieneen ei toimunutkaan tämä pirun eli pukin ruumiillistuman kautta - ja luola on vieläkin avaamatta. Tämän teorian esittäjää varoitettiin hengenmenettämisen vaaralla.
”…jolla on oma hallintonsa, sekä omat johtoelimensä.”
Aivan, kuten kaikilla yhdistyksillä on. Ulkopuoliset eivät voi juuri mitään tehdä, mitä mikin yhdistys uskonasioissaan haluaa noudattaa. Joillekin kun se Raamattu on tärkeämpi kuin suomen laki.
Siksi olisi tärkeää että jokainen yhdistys ja uskonnollinen yhdyskunta on mahdollisimman läpinäkyvä, eikä sisäänpäin kääntynyt ja muulta ”maailmalta” suljettu.
Hyvä esimerkki tuollaisesta suljetusta yhteisöstä.
Poliisi on kuvannut tiedotteissaan tilannetta kirkon eriseuran piirissä ilmitulleiden lasten hyväksikäyttötapausten osalta vain "jäävuoren huipuksi", ja yristyksiä "hoitaa näitä asiota" vain liikkeen omaan piiriin jäävinä "hoidollisina tapauksina" - itse rikostutkintaa vaikeuttavina tekijöinä, joista yksi on liikkeen keskuudessaan harjoittan ripin ja synninpäästön käyttö.
Kerro minulle mummonmuori miksi törkeiden rikosten kuten: murhaajia tai lasten hyväksikäyttäjiä pitäsi lailla rippisalaisuudesta suojella?
Siksikö että he muka auliimmin tunnustaisivat rikoksensa tunnontuskissaan?
Siksikö ettei vain heidänkin julkinen statuksena kärsisi ja elämänsä menisi pilalle ripin seurauksena - vaan että he voisivat sen jälkeen jatkaa vaellustaan huojentuneina ja synninpäästönkin ripin yhteydessä saaneina? Jotta heidät myös jatkossa hyväksyttäisiin "armahdettuina syntisinä", syntisten pyhien joukkoon, - vai kuinka?
Miltä sinusta tuntuisi jos salaripissä murhan tunnustanut "epäilty" eläiisi vapaana lähipiirissäsi - mummonmuori ?
Miten suhtautuisit niihin traumoihin, jotka murha on hänelle mahdollisesti aiheuttanut?
Ottaisitko sielunhoidollisen otteen asiaan, vai olisitko vain tasa-arvoinen uskonsisar hänelle?
Mitä tekisit jos et voisi olla varma onko sinulle salaripissä murhan tunnustanut niin sairas, ettei hänen tunnustuksestaan voi varmuudela tietää, onko hän todellakin tehnyt tunnustamansa selvittämätttömän henkirikoksen vai ei? Olisitko hänelle sen jälkeenkin ymmätäväinen uskonsisar ja läheinen lähimmäinen, vaikka et voisi olla varman milloin hän saa mahdollisesti sairaaseen päähånsä teloa sinutkin, tai jonkun muun hengiltä?
Miten suhtautuisit siihen että: "epäilty" kävisi niin usein kuin mahdollista, uskonnollisena ihmisenä syömässä verta kirkoissa ehtoollisella, sillä hän kokeen hänen riivaajiensakin siitä vaikenevan? Miten suhtautuisit siihen että "epäilty" kirjoittaisi näytelmän itselleen terapiana, jossa: murhan uhri taivaassa, antaa anteeksi murhaajalleen joka elää vielä maan päällä, - etkä voisi olla varma, että tämä kaoottinen lähimmäisesi on todella suorittanut murhan, vaikka sellaisen sinulle tunnustikin? Miten sinä tällaiseen "rippisalaisuuteen" elämässäsi suhtautuisit? Mitä tekisit ja miten hänet päiivittäin kohtaisit vaikkapa samassa kirkonpenkissa istuvana? Miettisitkö vain sitä että murhasiko hän todella Jussi Helasvuon tai kuvitteleeko hän vain sen tehneensä, koska hän oli riidellyt ennen murhaa jostakin yhteisistä projekteista tai sitten jotsakin lasten hyväksikäyttöön liittyvästtä asiasta Helasvuon kanssa? Mitä tekisit jos kaikki tämä jäisi sinun elämässäsi "ilmaan roikkumaan" - ja selvittämättä? Miten suhtautuisit siihen että: "epäilty" olisi ollut kanssasi samoihin aikoihin kuin tämä henkirikos tehtiin, ja hikoili tuskanhikeä sinut tavatessasi - kertoen jälkeenpäin sen johtuneen vian "pirirefloista" - , jotka hän oli saanut muka langetesaan sitäkin vetämään?
Miten suhtautuisit siihen että "epäily" syöttäsi sinulle runsaasti erilaisia teoriota murhan tiimoilta - syyllistäen lopulta myös entistä ystäväänsä tekoon syyllisenä, - joka olisi tehnyt teon eikä sittenkään hän, ja vieläpä peitelläkseen lasten hyväksikäyttötapausta, - ja taas pian peruneen asian todeten: "Ettei hänen Jani sittenkään sitä tehnyt".
Mitä tekisit sille sisäiselle epävarmuudelle, joka mahdollisesti kalvaa vielä sinuakin aisaakoskevan epämääräisen salaripin sisältämän tunnustuksen jäkeenkin, kun et voi tietää onko lähipiirissäsi sittenkin arveluttava murhaaja vapaana vai onko hän sittenkin vain psykoottistasoisessa tilassa, tunnustanut sellaista mitä ei ole tehnytkään. Annahan ohjeita muori nyt tällaiseen rippisalaisuuteen, elävästä elämästä kertovana todellisensa "kirkkouskovaisen" tunnustuksen tiimoilta.
Miten suhtautuisit kuvatunkaltaiseen tilanteeseen mummonmuoro, - kun saisit vielä tietää ripittäytyneen lähimpien ihmisten pitävät häntä myös väkivaltaisena ja täysin arvaamattomana henkilönä, - joka tuli uskoon hippiliikkeen haarauman Jeesusliikkeen aikoihin, syötyään yli 200 kpl. LSD:ta ja kertoi kohdanneensa Jeesuksensa meskaliinimatkalla? Joka uskoi jonkinaikaa myös murhatun satusedän Ior Bokin eli "Itte Pirun" "saagaan", ja oli murhatun kanssa "festivaaleilla" Sipoossa ennen murhan tapahtumista, poistuen sieltä nähtävästi seurueessa jossa myös murhaattu oli, - nähty viimeistä kertaa elossa? Miten suhtautuisit häneen kun hän pitää Raamattuakin väärennöksenä, ja on omakunut "aidon kristinuskon", ja löytänyt sen mm. Kabbalan kautta - muodossa, joka on rakenteensa puolesta määriteltävissä lähinnä teologisesti "satanismiksi". Miten suhtautuisit tällaiseen ahkeraan Jeesuksen verenjuojaan, ja "kirkkouskovaan" veirelläsi kirkonpenkkejä kuluttamassa. Osoittaisitko empatiaa vai sympatiaa hänelle elämässäsi?
Aika hurja on tuo mielikuvituksesi :D
Niin, ketkähän niitä kirkon penkkejä tai muita seurakunnan tuoleja kuluttavat?
Pitäisikö kaikissa kirkoissa sekä muissa uskonnollisissa tilaisuuksia alkaa kysellä sisäänpyrkijöiltä ”jäsenkirjaa” sekä rikosrekisteriotetta?
Ihan ovat tosi juttuja ja elävästä elämästä, - josko kuitenkin menevät sinun viitekehyksissäsi yli hilseesi - siellä Joensuussa, joten .. vai missä se olikaan eli se siitä.
No, mitä tiedät ”viitekehyksestäni”? Minusta puolestaan tuntuu, ettet taida tuntea montaakaan vankia tai vastaavaa. Kuinka moni tällainen rikollinen menee mieluummin johon vapaan suuntien tilaisuuteen, jossa heille annetaan VIP kortti taivaaseen ohi viimeisen tuomion.
Muista myös se että "näissä piireissä vasikat tapetaan"; jos eivät osaa pitää "rippisalaisuuksia", ja sekin tehdään näissä piireissä varoittaen jo edeltä tiettäväksi.
Miten suhtautuisit rikospoliiseihin jotka kävivät luonasi, koska olit ollut "epäillyn" kanssa liikkeellä mahdollisesti murhan tapahtuma-aikaan ja anntoit luotettavan alibin hänelle, - vaikka epäilty kertoisikiin sinulle kahdetaan poliisien ottaneen hänet myöhemmin kiinni, ja sanoneen: "Tunnusta pois, kyllä me tiedämme sinun sen tehneen". Kaikki jää siis salarippia myöten näin "ilmaan tyhjänpäälle roikkumaan", joten älä sinä muori esitä niitä tyhjiä teoriota henkirikosten todennäköisesti selviämisestä - puollustuksena salaripin käytölle - ehdotan.
Pyydän sinua samaistumaan tähän käytännölliseen tilanteeseen, jotta ymmärtäisit mistä on myös mahdollisesti kyse salaripissä, jolla rikollinen hakee itselleen välittömästi, - kastakseen itseään - tunnustamalla synninpäästöä, jotta saa korjattua hajoittavia omantunnonvaivojaan ripinkin avulla voidakseen paremmin salailla tekoaan.
Oletkohan lukenut aivan liikaa dekkareita?
Tiedätkö että vaikka syyllinen menee ja tunnustaa poliisille, ei se vielä suomessa riitä tuomioon? Pitää olla selkeää faktaa eli todistusaineistoa. Vielä vähemmän siihen riittää kuulopuhe, eli kolmannen henkilön väite että tuo se teki.
MINUN esittämäni esimerkki ei ollut mistään dekkarista, vaan aivan sitä elävää elämään pääkaupunkiseudulta, vaikkakin varsin sekopäiseltä kuultavaa menoa, kuten siellä myös on havaittavissa enenevässä määrin. Kyseinen murhasta epäilty tunnusti minulle murhanneensa Jussi Helasvuon. Tekikö hän tuon tunnustuksen sitten sekopäisenä tai ei, - on vaikea minun arvioida jolla ei ole pääsyä poliisin tiedostoihin, enkä voi tarkistaa mitään tätä selvittämätöntä ja todellista henkirikosta koskien. Huhuja tämän ympärillä myös liikkuu ja vain murhaaja tai murhaajat tietävät miten Helasvuo tapettiin en minä, mutta yhtenä huhuna sekopäinen tekijäksi epäilty ketoi minulle että Helasvuon pepusta olisi löytynyt sata puukoniskua - mutta tämäkin voi olla vain sitä keksittyä juttua - jotta teko voitaisiin nähdä vaikkapa "homofoobisena tekona". Sen tiedän vierestä seuranneena että "epällyllä oli riitaa tekemänsä kirjan kannen kuvituksesta", jonka Helasvuo kuvan omistjana yritti viimetipassa estää, niin ettei kirja olisi koskaan valmistunut sellaisena kuin epäilty halusi esikoisteoksensa markkinoille tulevan.
Minä en puhu tässä yhteydessa mistään muista kuin asiosta, jotka ovat elettyä elämää, eikä mitään dekkarien tuototksia - vaan niitäkin paljon rajumpaa todellisuutta - nykysuomessa.
Epäilty tuli luokseni kiiihtyneenä ja pyysi minua ajamaan ulos kaupungista jonnekin rauhalliseen paikkaan jonne myös ajoimme, ja sen jälkeen hän tunnusti minulle MUKA surmanneensa Jussi Helasvuon, - ja pyysi minulta synninpäästöä asiassa. Tämä tunnustus ei kuulu siis salaripin piiriin, koska en ole luterilainen pappi, enkä usko mihinkään rippisalaisuuden vaitiolovelvollisuuksiin, - mutta tiedän kyllä millaisia riskejä rikollisten keskuudesssa "vasikoinnista" voi seurata, - jos ne sisältävät todellakin oikeita tietoja, eivätkä vain asiota sotkevia hämmentäviä kuse-tuksia.
Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma vaikka kaikki muu asiaan liittyvä onkin varsin hämärää: "epäilty" on sairain ihminen ketä ikinä olen tavannut vapaalla jalalla kävelevänä.
Ahaa, sinulle on siis joku ripittäytynyt? Olet siis joutunut siihen ristiriitatilanteeseen, johon monet auttajat joutuvat. Jos et kertonut tuosta kenellekään, se oli SALArippi. Olet siis itse syyllistynyt siihen!
Totta on että rikollinen maailma ei noudata ”maallisia” lakeja vaan ihan omia lakejaan. Se asettaa pahaan asemaan, sillä kun kosto on ohi normaalin lain, on vaikeaa toimia rehellisesti. Mutta onko kristityn alistuttava siihen? Olen itsekin miettinyt tätä usein.
Ehkä elämänkokemus on jo opettanut, jotta nyt löydän paremmat tavat. Osaan kyllä arvioida, millaisia seuraamuksia tulee. Mikä vaikuttaa ja miten. Papit vain taitavat aniharvoin joutua moiseen tilanteeseen? Se lienee meillä tavallisille ihmisille enemmän tuttua. Tosin minulta ei koskaan ole pyydetty ”synninpäästöä”. Kyllä siitä puhun, mutta en todellakaan sellaisia anna.
Rippisalaisuus:
http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/rippisalaisuus/html
Balttis ja muut,
Rippihän ei ole mikään suoraan Raamatussa kerrottu ja käsketty asia. Se on käytäntö, joka kirkossa on aikojen saatossa muodostunut ja joka toki pohjaa asioihin joita Raamatusta voimme lukea. Joskus ihmisen on vaikea uskoa, että Jumalan anteeksiantamus on totta. Silloin voi auttaa se, että tunnustaa syntinsä toiselle ihmiselle ja saa kuulla vakuutuksen armosta ja anteeksiantamuksesta.
Kirkossa ei rippisalaisuuteen suhtauduta yliolkaisesti mitä tulee lasten hyväksikäyttöön. Jokainen ymmärtää, että rippisalaisuus on asia, jota voidaan käyttää törkeästi väärin. Jo kolme vuotta sitten piispat antoivat ohjeistuksen jonka mukaan lapsen etu on ensisijainen. Lakia ei siinä vaiheessa muutettu, mutta todetaan mm. että jos pappi kuulee ripissä lapsen hyväksikäytöstä uhrilta, papin on kaikin tavoin autettava uhria ja varmistuttava, että tämä on turvassa hyväksikäytöltä. Uhrin suojelemiseksi pappi voi ilmoittaa rippisalaisuuden estämättä sekä rikoksen että tekijän viranomaiselle, kunhan papille uskoutunut ei tule ilmi.
Papilla on myös mahdollisuus olla julistamatta anteeksiantoa ennen kuin asianomainen on ryhtynyt korjaamaan asioita elämässään.
Aija-pappi
Kiitos Aija asiallisesta vastauksestasi, jossa kiinnitin huomiota nimeomaan siihen että myönsit ettei nykyisenkaltaista salarippiä tai toisinsanoen rippisalaisuutta voida johtaa suoraan raamatusta, tai osoittaa sen kirjoitusten puitteissa käytetyksi käytännöksi. Tunnustat että:
>> Rippihän ei ole mikään Raamatussa suoraan kerrottu ja käsketty asia. Se on käytäntö, joka kirkossamme on aikojen saatossa muodostunut > ja joka toki pohjaa asiohin joista voimme Raamatusta lukea
Aijalle veilä: tämä lause kirjoituksessasi on mielestäni täysin mieltä vailla oleva lause ja sotii mielestäni kaikkea sitä vähää maatiasijärkeä vastaan mitä minulla on vielä vähän jäljellä, näisen asioden tiimoilta:
>> Uhrin suojelemiseksi PAPPI VOI ILMOITTAA RIPPISALAISUUDEN ESTÄMÄTTÄ, 1) sekä rikoksen, 2) että tekijän viranomaiselle, KUNHAN PAPILLE USKOUTUNUT EI TULE ILMI.
Balttis,
Aah, anteeksi, huolimatonta kielenkäyttöä. Tuo liittyi siis siihen että pappi kuulee hyväksikäytöstä UHRILTA. Eli kun pappi ilmoittaa siitä eteenpäin, hän ei saa paljastaa uhria, joka on papille uskoutunut.
Aija-pappi
Mutta siispä rippisalaisuus suojelee rikosten tekijää - kuten olen esittänytkin vai kuinka? Häntä eikä ripin sisältöä eli itse rikosta pappi ei saa edelleenkään ilmaista - vai kuinka? Tämähän menee vielä kirmurantimmaksi jos uhriksi juotunuttakaan ei saa paljastaa viranomaisille - vai mitä tarkoitit?
Osaatko Aija kertoa miten ripin vastaanottanut pappi ilmaiseen käytönnössä viranomaiselle vaarallisen rikoksen tai sen suorittaja, sekä suojelee mahdollista uhria ilmaisematta näistä kuitenkaan ketään viranomaisille: tämä logiikka ei pieneen päähäni mitenkään mahdu - mutta odotan mielenkiinnolle sinulta virkavastuulliselta selvitystä tästä asiasta.
Unohdat aina kolikon toisen puolen – Rippisalaisuus suojelee myös sitä uhria. Kun ei ole niin mustavalkoista tämä todellinen maailma. Tunnut unohtavan ne häiriintyneet persoonat jotka kaivelevat uhrin asioita vuodesta toiseen ja ei niin mitenkään positiivisessa mielessä.
Älä höpätä joutavia mummonmuori, sillä oikeassa elämässä ei tarvita mitään erityistä uhreja suojelua rippisalaisuuden kytköksena, vaan ainoastaa niitä suojelutoimenpiteitä joita viranomaiset ovat kansalaisia suojellakseen velvollisia käyttämään, ja asiahan on juuri päivastoin kun esität, sillä mm. sekä katolisen kirkon että Suomenkin evankelis-luterilaisen eriseuran piirissä tapahtuneiden tapausten yhteydessä on nimenomaan ollut oleellista ja äärimmäisen vastenmielistä se että: salaripissä armahdettu insestin harjoittaja, tai pedofiili on synninpäästön jälkeen se suojeltu osapuoli, ja uhria on yhteisön piirissä syyllistetty, ja jopa painostettu jos hän ei ole kyennyt antomaan anteeksi hyväksikäyttäjälleen asioita niinkuin tämä hirveä harhaoppinen uskonlahko joka käänteessä lahkohengen vallassa hopattaa, syntejä anteeksi kuin puhuvat papukaijat ja vieläpä tehden tämän: "Jeesuksen nimessä ja veressä ja Jeesuksen nimessä ja veressä, - louoputomana lahkon tavaramerkkinä.
Jälleen hyvä esimerkki tuollaisesta suljetusta yhteisöstä. Niitähän sinäkin kannatat? Että eletään "maailman" ulkopuolella, ellei suostu käskyihin, erotetaan.
Sinä yrität nurjamielisesti ja tarkoitushakuisesti kääntää asiat ylösalaisin, ja minähän olen juuri kritisoinut koko ajan pakanuuden synnyttämän yleisen maailmankirkon, ja siitä irtaantuneen lahkon luterilaisuuden omaksumaa pakanallista salarippiä, jota käytetään nimeomaan tämän pakanuden nimikristiillisyyden piirissä: eristyisessä eriseurassa siis lahkokirkon sisällä eli mm. lestadiolaisten piirissä, "Jeesuksen nimessä ja veressä, ja Jeesuksen nimessä ja veressä - jossa nämä lahkolaiset suojelevat omien synnynpäästöjensä piirissä omia jäseniään, eli siellä lasten hyväksikäyttäjät ovat vuosikymmenien ajan jo antaneet toisilleen "lihan heikkoden johdosta tehtyjä iljettäviä tekoja anteeksi" !
Toinen yhteisö on tietysti katolinen kirkko, jonka piirissä on salailusta tehty salaripin avulla oleellinen osa uskontoa.
Lahko lahkosta lahompi, joka on silloin kun on kyseessä harhaoppien hautomo kuten luterilaisuus. Sen piirissä on niitä mahdollistavana järjestelmänä nimenomaan toimivana kyseinen salarippikin, ja uskontunnustuksin synninpäästöihin sidotut synninpäästäjät ja niihin erityislakien nojalla velvoitetut Raamatulle vieraat erityispapitot - siis jäänteenä muinaisbabylonialaisen pakanakultuurin jälkikatolisen täyspakanuuden perillisenä. Luterilainen kirkkohan on täynnä lihallisia, eriseuroja jotka ovat nimeomaan ominaisia lahkoille, ja seurausta siitä kun ihmiset ryhmittyvät sairastamiensa hengellisten "korvasyyhyjen" seurauksena erinimisten ihmisten opillisiin korostuksiin, siis niinhin ikäänkuin tunnustuksellisesti samaistuen - kuvitellen olevansa tämänjälkeen, - kuten mm. lestadiolaiset ainoita oikeita pelastuksesta osallisia uskovia maan päällä.
LIHAN TEOT OVAT ILMEISET, JA NE OVAT : haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juomingit, ERISEURAT, LAHKOT, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista jo edeltäpäin sanon, niinkuin ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoisia harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Rippi,josta on tehty salainen toimitus on tehnyt asiasta ansan ,joka paljastuu nyt lopunajalla.Babylonin portosta on kirjoitettu Ilmestyskirjassa ja se portto parasta aikaa paljastuu myös Suomessa .On oksettavaa se ,että nämä perkeleen järjestelmät saa pidettyä suojissaan lastenraiskaajia ja kaikkia mahdollisia iljetyksiä ,jotka olisi kuulunut tulla ilmi ,jotta tuollainen saasta ei olisi jatkunut.Nuo esim lastenraiskaajat usein uusivat tekonsa ,koska ovat monesti saastaisten henkien vallassa tai vaikutuspiirissä.
Kun lipsumme siitä mitä Raamatussa on meille opetettu ja teemme siitä ihmisversion niin näemme aina ,että pieleen menee .Miksi ?? Koska Raamattu on Jumalan antamaa tekstiä meille ja sitä kun noudattaa saamme siunauksia ja vastakohtana kun teemme omia sovellutuksia ja hylkäämme Viisauden Totuuden niin kiroukset on niskassa kuten näissä tietyissä kirkkojen piireissä koko ajan paljastuu lisää ja lisää.
Juuri he joiden olisi kuulunut olla Pyhiä ovat kaikista pahimmiksi tulleet ,että vankilassa olevatkin jo alkaa punastelemaan näiden porttojen rinnalla.