Tuntuu että kaikki lähtee ja olen taas yksin, ikävä ystävää, joka ei tartte mua enään, mun lohtua ja apua. Naurua yhdessä, itkua. Nyt minä haluisin tukea! Kukakohan mua lohduttaa, hmmm.
:-(
:-(
surullinen
taas yksin
162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tarkoitatko että ystäväsi on kuollut? Kuolema on niin lopullista ja on kamalaa menettää ystävä kuoleman kautta. Itse en onneksi ole vielä menettänyt yhtään rakasta ystävää kuoleman kautta - monta muuta läheistä kylläkin, rakas aviomieheni mukaanlukien - joten vähän saatan aavistaa, miltä sinusta nyt tuntuu.
Osanottoni suruusi.
Tiedän, etteivät mitkään sanat sinua nyt auta. Suru on surtava, siitä ei pääse mihinkään. Muistele niitä hyviä hetkiä, joita teillä oli yhdessä. Itke, muistele ystävääsi ja puhu tapahtuneesta. Voit välillä nauraakin, se ei ole väärin. Toivottavasti sinulla on joku, jonka kanssa voit käsitellä menetystäsi.
Kliseiseltä kuulostava sanonta "aika auttaa" on ihan totta, sen lupaan sinulle varmasti. Ystäväsi säilyy ajatuksissa ja sydämessäsi aina, mutta ajan mittaan alkavat muistot yhteisistä hetkistänne kantaa ja voit muistella ystävääsi hymyssä suin. Voimia sinulle, että jaksat.