Olen pohtinut tänä aamuna sanoja:
"Jumalan armossa pysyminen"
"Pysyä Jumalan armossa"
"Elää Jumalan armon varassa"
Mitä nämä sinulle puhuvat ja miten koet ja sisäistät ne omalla kohdallasi?
"Jumalan armossa pysyminen"
"Pysyä Jumalan armossa"
"Elää Jumalan armon varassa"
Mitä nämä sinulle puhuvat ja miten koet ja sisäistät ne omalla kohdallasi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Onko ARMO ehdollinen ja jos ei ole, onko se silloin ansiotonta armoa?
Minulle ne eivät merkitse mitään, koska todiste Jumalan olemassaolosta puuttuu vielä.
Jes!
Kirjoitit "vielä"! :)
Mutta otathan huomioon, että vakuus Jumalan olemassaolosta tulee pääasiassa niille, jotka uskaltautuvat heittäytyä ilman vakuutta Hänen varaansa.
Mutta eikä ole aika ihmeellistä ja vähän outoakin, että ihminen uskaltaa kyllä heittäytyä esim. kankaasta tehdyn laskuvarjon varaan ja laittaa koko elämänsä altiiksi, luottaen muutamaan vaateriekaleeseen, mutta Jumalasta ja Hänen voimastaan pitäisi saada vahvat vakuudet, eikä ole uskallusta heittäytyä Hänen varaansa, vaikka tuossa ratkaisussa ei ole mitään menetettävää?
Eli eikö silloin olekin aika pitkälle kysymys siitä:
"Tahdonko minä?" ja "Mitä minä tahdon?"
"Kirjoitit "vielä"! :)"
Niin kirjoitin.
"Mutta eikä ole aika ihmeellistä ja vähän outoakin, että ihminen uskaltaa kyllä heittäytyä esim. kankaasta tehdyn laskuvarjon varaan ja laittaa koko elämänsä altiiksi, luottaen muutamaan vaateriekaleeseen."
Ei siinä luoteta vaateriekaleeseen, vaan luonnonlakeihin.
Jos sinun pitäisi hypätä lentokoneesta ulos ja saisit valita laskuvarjon tai Jumalan.
Kumpaan turvautuisit mielummin siinä tilanteessa?
"eikä ole uskallusta heittäytyä Hänen varaansa, vaikka tuossa ratkaisussa ei ole mitään menetettävää?"
On siinä mielestäni paljonkin menetettävää, että tuhlaa elämänsä sellaiseen mikä todennäköisesti ei ole edes olemassa.
"Eli eikö silloin olekin aika pitkälle kysymys siitä:
"Tahdonko minä?" ja "Mitä minä tahdon?""
Ei ole. Fiktio ei muutu faktaksi vaikka tahtoisi kuinka paljon tahansa.
Todisteet ratkaisevat.
Ei fiktio muutukaan facktaksi, mutta totuus tulee usein julki, kun ja jos sen TAHTOO nähdä.
Mutta en tästä tämän enempää lähde kanssasi väittelemään, sillä nämä asiat on kanssasi jo monen monituiseen kertaan pyöritelty, eli tieto Sinulla on, loppu on oman päätöksesi varassa.
Tieteen keinoin päästään lähemmäksi totuutta. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Vanha kirja ja taikausko toimii pelkkänä jarruna, kun etsimme sitä mikä on totta.
"Tieteen keinoin päästään lähemmäksi totuutta"
Mitä totuutta?
Joo, ainakin mitä tulee kliiniseen tieteeeen, mutta ihmismieltä voi parantaa myös uskolla, toki uskovakin saattaa joutua ihmismielen lääkärin juttusille, mutta eihän se pois sulje silti uskoa.
Usko tai älä
"todiste Jumalan olemassaolosta puuttuu vielä. "
Eihän Jumalan olemassa oloa tarvita todistaa, se perustuu puhtaaseen uskoon.
Aivan absurdi ajatuskin, että Jumalan olemassaoloon tarvii todisteita.
En ollut kyseinen ateisti jolle vastasit jos luulit niin.
Olet oikeassa. Ihmismieltä voi parantaa uskolla.
Se on tieteellisestikin todistettu että plasebovaikutus on täyttä totta.
Jos ihminen on kuolemansairas, hän tulee varmasti onnellisemmaksi jos lääkäri sanoo että kaikki on hyvin, oli se sitten totta tai ei.
Olisi hyvä jos kaikki uskovat ajattelisi näin.
Suurin osa uskovista ovat 100% varmoja siitä että Jumala on olemassa.
On hullua ajatella, että voisi olla 100% varma jostain mistä ei löydy todisteita.
"Olisi hyvä jos kaikki uskovat ajattelisi näin."
Minä en usko, mutta silti ajattelen näin. Absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan kuin ihmisen omassa päässä.
Se, kuinka ihminen mieltää totuudeksi Jumlan ilmoituksia Raamatussa, niin se on hänen asiansa. Jos se auttaa ihmistä hänen elontaipaleella, niin kaikkihan on silloin ok.
Miksi murehtia asiasta, jos asia tekee ihmisiä onnellisiksi.
:D
"Miksi murehtia asiasta, jos asia tekee ihmisiä onnellisiksi."
Mieti jos yritysjohtaja ei kertoisi alaisilleet että työt loppuvat kuukauden kuluttua, vain siksi koska on tärkeämpää että ihmiset ovat onnellisia.
Mieti jos kirurgi ei kertoisi potilaalleen että hänen aivoissa on kasvain, vain siksi koska on tärkeämpää että potilas pysyy onnellisena.
Mieti jos lapsi ei kertoisi vanhemmilleen että häntä kiusataan koulussa, vai siksi koska on tärkeämpää että vanhemmat pysyvät onnellisina.
Me olisimme todennäköisesti paljon onnellisempia jos olisimme jatkuvassa jonkun huumeen vaikutuksen alaisena, mutta sellaista onnellisuutta minä en ainakaan halua.
Minä haluan tietää mikä on totta, oli totuus sitten parempi tai pahempi kuin se, mitä päässäni kuvittelen.
Paljon on mietitty...
"Minä haluan tietää mikä on totta, oli totuus sitten parempi"
Mielestäni ei ole olemassa missään asiassa totuutta, kun Jumala on monelle kuitenkin totuus hengellisellä tasolla, niin onhan se parempi olla onnellisesti uskossa kuin koko elämän etsiä totuutta, jota ei löydy. Jumala ei ole todenttavissa oleva asia vaan uskon asia.
Mielestäni ei voi verrata luetteloimiisi asioihin uskoa. Kaikki nuo asiat mm. lapsen kiussaminen koulussa tarviikertoa vanhemmille, se kuuluu näihin maallisiin asioihin kuten aivokasvainkin.
Oletatko, että uskovat eivät ole perehtyneet sairauksiinsa ja eivät halua niistä tietoa?
Uskohan on sisäänrakennut tila, jossa asioita käsitellään toisella tasolla kuin aivokasvaimia tai koulukiusattuja.
Ei uskovat ole niin pöljiä, että jättävät ns.maalliset asiat järjen varjoon.
Se, että miksi joku uskoo,on mysteeri. Mutta niin on moni muukin asia maailmassa mysteeriö.
En ajatellut Sinun olevan noiden tekstien taustalla, vaikka eihän toki koskaan voi tietää, kuka minkäkin taustalla on. :)
Oletan, että uskallat kirjoittaa erilaisen näkemyksesikin omallakin nickilläsi.
Arvostan muuten niitä, jotka näin toimivat ja vaikka esim. Mazdels kai olettaa minun olevan hänelle jonkinasteinen "vihamies", niin nostan hattua mm.hänelle siitä, että hän kirjoittaa ainakin pääsääntöisesti omalla tunnetulla
nickillään.
"Mielestäni ei ole olemassa missään asiassa totuutta, kun Jumala on monelle kuitenkin totuus hengellisellä tasolla"
Onhan totuus Jumalasta siinä mielessä olemassa, että joko on olemassa tai sit ei ole. Jos on olemassa, niin on olemassa huolimatta siitä, uskooko siihen vai ei. Jos ei ole olemassa, niin ei ole, huolimatta siitä kuinka lujaa siihen uskoo.
"Mielestäni ei voi verrata luetteloimiisi asioihin uskoa."
Ei ollut tarkoituskaan verrata uskoa, vaan sitä, että onnellisuus ei välttämättä ole aina hyvä asia. Useimmiten synkempi todellisuus on pidemmän päälle parempi kuin mukava toiveajattelu.
Uskovaiset ovat yleensä poikkeuksetta kanssani samaa mieltä, jos ottaa esimerkkinä jokin muu jumala, kuten Allah tai Krishana.
Niissä uskonnoissa on kyse täsmälleen samasta uskosta, mutta jollain oudolla logiikalla kristityt eivät voi käsittää niitä. Minäkään en käsitä miten voi uskoa Allahiin tai Krishnaan, muta en myöskään miten voi uskoa Raamatun jumalaan.
Minulle kaikki jumalat ovat samalla viivalla, koska kaikki perustu uskoon eik' äyhdestäkään löydy todisteita.
Agnostikko uskoo että jumalasta ei voi saada todisteita. Mutta ei sillekään ole todisteita että jumalaa ei ole olemassa. On typeryyttä väittää tietävänsä että jumalaa ei ole koska sitä ei voi tietää.
Pakis on ihan oikeassa että kyse on vain uskosta.
Ateismikin on eräänlainen uskonto. Uskotaan(ei tiedetä)että jumalaa ei ole.
Ei voi myöskään todistaa, että lohikäärmeitä tai hattivatteja ei ole olemassa.
Oletko siis agnostikko koskien lohikäärmeitä ja hattivatteja?
Minä en ole väittänyt tietäväni että Jumala ei ole olemassa. Olen sanonut, että Jumalasta ei löydy todisteita.
Jos ateismi on uskonto niin siinä tapauksessa kaljuus on hiusväri.
>>"Jos ateismi on uskonto niin siinä tapauksessa kaljuus on hiusväri."
En pysty todistamaan, koska minulta puuttuu vanha kirja jota kutsun "totuudeksi".
"Elää Jumalan armon varassa."
Se voisi tarkoittaa jollekulle vapautta.
:)
Mitäpä sitä nyt turhia kainostelemaan ja nöyrsitelemään, muuta ku sanoa suorahan, notta SE TARKOITTAA KAIKILLE, jotka ovat aidon Jumalan armon varassa elämisen löytäneet, että se ON ELÄMÄÄ JA VAPUTTA.
Eikö vain?
Kysehän on opista. Luterilaiselle papistolle opetetaan teologisessa se punainen lanka jonka raamatusta löytää jokainen jos haluaa.
Se on sanoma vapahtajasta.
Vapauteen tuokin sana viittaa.
He opettavat että olisi tarkoitus löytää sieltä se ilosanoma että synnit on annettu anteeksi ja niitä ei sovi enää armon merestä kalastella.
Raamatussa lukee että millä mitalla te mittaatte sillä teille mitataan, kun puhutaan tuomioista.
Isä Meidän rukouksessa sanotaan että anna anteeksi niinkuin mekin annamme anteeksi.
Jne.
Tämä on siis se punainen lanka että saadaan anteeksi. Meinasin kirjoittaa että saamme mutta olen vain agnostikko, en uskovainen.
Tärkein käsky on rakastaa jumalaa koko voimalla. Ja lähimmäistä kuten itseä.
Minust tuollainen oppi, jota papit opettavat, on paljon terveellisempi kuin syntikeskeinen lakioppi.
Tosin sitäkin tarvitaan mutta se ei saisi olla pääosassa sillä muuten käy hullusti. Kukaanhan ei lakia pysty täyttämään, näin sanoo sana. Sitä yrittävä joutuu vääjämättä ahdistukseen ja turhaan syyllisyydentunteeseen.
Tai vaihtoehtoisesti alkaa kuvitella että on täyttänyt lain eikä tee enää syntiä eikä salli muuta kenellekään.
Se asenne on kaukana armollisuudesta, se on farisealaisuutta jota Jeesus raamatussa vihasi.
Enpä ihmettele Sarisusanna yhtään tekstejäsi lukiessani,
että vihollinen tekee kaiken voitavansa, ettet voisi uskoa.
Saattaisit nimittäin olla liian hyvä työkalu Jumalan käytössä.
Sinulla on valtava määrä hengellistä tietoutta, kuin myöskin ymmärrystä. Ettei vain kutsumuskin? ja vaikka olet tänään omien sanojesi mukaan agnostikko, tilanne on se, mitä Sana sanoo, että Hän ei kutsumustansa kadu.
Tuli muuten mieleen, että olenkohan Sinulle puhut tästä asiasta jo silloin, kun olin vasta tullut foorumille?
Kysyit joskus jossain, että mitä ajattelin silloin, kun esitit olevasi uskossa.
Joudun tunnustamaan, etten ole tuollaista tilannetta huomannut, koska olet minun ymmärtääkseni koko sen ajan, mitä olen ollut foorumilla, kertonut olevasi vähintäänkin agnostikko, näin olen ainakin ymmärtänyt.
Mutta aina olen huomannut tämän mitä tuossa edelläkin kirjoitan, ettet ole ollenkaan tietämätön näistä asioista.
Mutta en hirveän ihmeissäni siitäkään, että vaikka olet ollut joskus uskossa, olet tänä päivänä agnostikko, sillä muistan omasta elämästäni vaiheen, milloin oma uskoni oli kovalla koetuksella ja kyselin; Onko Jumala todella olemassa.
Miten sitten pääsin tuosta eteenpäin?
Kun olin maistellut aikani tuota epäuskoa, totesin, että se ei ainakaan minulle antanut sitä, mitä kaipasin ja niin tunnustin, kuten Pietari aikanaan: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
Ja tuosta vaiheesta alkoi aivan uusi hengellinen elämä kohdallani, siihen asti olin ollut monin tavoin aktiivinen yms.
eli ulkoisesti ehkä jonkun mielestä parempikin uskovainen kuin tänään, mutta tuossa tilanteessa löysin Jumalan armossa täydellisen elämän ja vapauden, kuin myöskin levon ja rauhan ja sen jälkeen ei ole tarvinnut epäillä.
En sitä sano, etteikö noita olisi ollut aiemminkin, mutta aivan kuin tuo tapaus olisi koetellut kivijalkaani ja se kesti, joten sen kautta pääsin täydelliseen luottamukseen.
Kuten tiedät, että esim. jotkin myrskyt voivat koetellaavioliittoammekin, mutta kun ne on voitettu, on side entistäkin vahvempi.
Näin ratkeaa onko Jumala olemassa. Job.12:7-9. Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle; tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt.
Näinhän se on, mutta kun epäuskon laineet ja aallot lyövät oikein rajusti ylitse, kuten löivät opetuslastenkin kohdalla, silloin nousee pelko puseroon, vaikka Jeesus on matkassa mukana; että jospa me hukumme.
En tiedä, onko omalla kohdallasi koskaan ollut sellaista aikaan, että uskoasi olisi koeteltu niin kovin, että on joutunut painimaan sen kanssa, voinko uskoa tai riittäkö se armo sittenkin ja minkä kaiken yli Jumalan armo riittää.
Jotkut joutuvat kyselemään tuota omaan itseensä katsoen ja omiin tekoihinsa, joku toinen taas katsoessaan toisiin ihmisiin, saattaa joutua tuohon epäuskon suohon, sillä joskus joudumme kysymään niin itsemme kuin jonkun toisenkin kohdalla, että onko minussa sittenkään tapahtunut mitään sellaista uskon elämässäni, joka todistaisi siitä, että Jumala on ja että Hän on muuttava voima.